Ulvilacase

Post Reply
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Ulvilacase

Post by monoliitti »

Tyttären kuvaus ensikäynnistään murhahuoneessa ei vaikuta uskottavalta. Hänen kertomuksensa johtaisi siihen ,että Auer ei voisi olla ikkunan särkijä ,mutta ei kai ulkopuolinen särkijäkään tupakaksi panisi vaan olisi tunkeutunut välittömästi sisään rikkomastaan ikkunasta. Joten tyttären muistikuvat liikkumisistaan sekoittuneet ja lomittuneet.
Tieto lasten sovinnosta ja tapaamisista ehkä tullut niin ,että Auer puhelimessa kertonut voivansa hyvin ja lapsetkin pitävät taas yhteyttä keskenään.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Ei todellakaan vaikuta uskottavalle tuollaisena.
Ulkopuolinen tuskin on tosiaan tupakaksi laittanut ja odotellut ulkopuolella miettien, että "lähtisi nyt se ipana sieltä, että pääsisin tappohommiin" ja samaan aikaan vanhemmat joko makailevat sängyssä tai seisoskelevat sängyn vierellä ilman kiireen kierää, lattia täynnä lasia. Ja kuitenkin, jo tässä vaiheessa Lahden on täytynyt vuotaa verta patjaan, vaikka huppari olisi vielä ulkona.
Mutta eikö se sopisi hyvin, että Lahti makasi sängyssä ja vuodatti vertaan patjaan. Auer taas on voinut olla pystyasennossakin sängyn vieressä teon tehtyään?
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

7.12.2006 tyttö kuvaili käyneensä takkahuoneessa ja nähneensä molemmat vanhempansa jalkeilla tai ainakin hengissä. Takkahuone oli täynnä lasinsirpaleita, mutta ketään ulkopuolista ei näkynyt. Tämän jälkeen tyttö palasi huoneeseensa. Huoneen ovi jäi auki. Tyttö kertoi, ettei kuullut huoneeseensa juuri mitään ääniä. Tämän jälkeen tyttö meni uudelleen takkahuoneen rajalle ja näki isänsä makaavan liikkumattomana lattialla veitsi vierellään. Tyttö ei kuvaillut olleensa äidin sijaisena puhelimessa ennen isän ja veitsen näkemistä. Hän kuvasi menneensä (hiljaisuuden vallittua) huoneestaan uudelleen takkahuoneen rajalle. Miten tämä sopii hätäkeskuspuhelun äänimaailmaan? Ei mitenkään. Tallenteella uhri kävi kamppailua vielä pitkään puhelun alkamisen jälkeen ja hiljeni vasta minuuttien kuluttua. "Huppumies" ei voinut pusertautua ovi-ikkunasta ja hakata äitiä ja isää lähes äänettömästi. Äiti ei voinut paeta veitseniskua tuulikaapin suuntaan ilman kohtuullista mekkalaa. Anneli Auer kuvaili huutaneensa veitseniskun jälkeen lapsille "tappajasta" ja nähneensä tytön eteisessä tai tulossa huoneestaan, kun hän (Auer) oli juoksemassa etuovelle ja edelleen ulos. Tyttö oli tuolloin menossa takkahuoneen rajalle katsomaan isäänsä. Tyttö ei muistanut äitinsä huutaneen eikä kertonut nähneensä äidin pakenevan ketään. Tyttö ei myöskään kertonut käyneensä erikseen huoneensa oviaukolla tai eteisessä ennen takkahuoneen rajalle paluutaan ja lattialla maanneen isänsä näkemistä. Summa summarum: isä oli kuollut tai vähintään väliaikaisesti tiedoton - siis makaamassa lattialla veitsi vierellään - jo ennen hätäkeskuspuhelua.

Anneli Auer piruili kuvailleessaan toiseksi vanhimman lapsensa kertomusta tämän kuulemien ennakkoäänitysten suhteen. Esitutkintapöytäkirjan mukaan Auer totesi: ”Haluaisin vielä kommentoida sitä, kun Allu kertoo kuulleensa samat äänet kahteen kertaan peräkkäin. Hän kuitenkin kertoo, että tältä toiselta kertaa puuttuu jotakin ääniä ja kuitenkin ne äänet, joita hän väittää puuttuvan, kuuluu selvästi hätäpuhelun tallenteelta. Hän on maininnut puuttuviksi ääniksi tai olevan vähemmän mm. töms-töms -ääniä ja Annu-huutoja. Tämä ei silloin ole sama kahteen kertaan, mikäli tämä toinen kerta on erilainen”.

Auerin fokus oli lapsen todistajanlausunnon yksityiskohdissa – ei varsinaisessa sisällössä eli ennakkoäänitteiden käyttämisessä. Auerin infantiilista reaktiosta voi päätellä, että ennakkoäänitteitä ehkä käytettiin, mutta äänet eivät toistuneet täysin identtisinä. Kukaan ei toistaiseksi ole voinut aukottomasti osoittaa, että hätäpuhelua olisi manipuloitu. Toisaalta sitäkään ei ole voitu sulkea pois, etteikö toiseksi vanhimman lapsen havainto aiemmin yöllä kuultujen äänien toistumisesta voisi olla tosi.

Hätäpuhelu kuulosti KRP:n kokeneen äänitutkijan mielestä epäaidolta. Hätäkeskustallenne on repliikeiltään, äänimaailmaltaan ja volyyminvaihteluiltaan täydellinen sillisalaatti. Uhri kykenee puhelun alussa tuottamaan puhetta, muttei käy dialogia sen enempää tekijän kuin muidenkaan perheenjäsenten kanssa. Puhelun alussa takkahuoneen suunnalla on hiljaista, vaikka siellä pitäisi olla käynnissä tekijän ja uhrin välinen painiottelu. Auerilla oli hallussaan ääntenmuokkaukseen sopivia ohjelmistoja ja hänellä oli osaamista niiden käyttöön. Hätäkeskuspuhelu voi olla manipuloitu ja sisältää lapsen aiemmin yöllä kuulemia, tallennettuja ja hätäkeskukseen tietokoneen avulla toistettuja ääniä. Vanhimman lapsen 7.12.2006 kertoman mukaan myös nuorempien lasten ovi saattoi oli avoinna, joten toiseksi vanhin lapsi on voinut kuulla äänet tarkasti. Surmateko saattoi kestää pitkään: tunnin tai pidempäänkin. Äänimaailmaa on voitu editoida välissä. (lähde, lähde, lähde, lähde). Toinen kerta on voinut sisältää aiemmin toistettuja ääniä eli olla osittain identtinen; kuulostaa lapsen korviin samalta.

Omien ja vanhimman lapsensa kertomusten muuntumisten suhteen Anneli Auer ei ollut lainkaan tarkka. Kolmen kohtaamisen lisäksi Anneli Auer kertoi nähneensä miehensä ja ”huppumiehen” välähdyksenomaisesti pystyssä takan edustalla ennen hätäkeskukseen soittamistaan (lähde). Toisaalta Auer kertoi, että sen jälkeen, kun hän oli saanut piston rintaansa, hän ei nähnyt miestään enää kuin lattialla. Uhri ei voinut olla samanaikaisesti pystyssä ja lattialla. Tytön mukaan äiti ei juossut missään vaiheessa ketään pakoon (lähde).

STT:lle annettiin aikaisin surma-aamuna tiedote, jonka mukaan tekijä olisi ollut taloon tunkeutunut, ulkopuolinen mieshenkilö (lähde, lähde, lähde, lähde, lähde). Satakunnan radio uutisoi "huppumiehestä" jo ennen aamuseitsemää 1.12.2006 ja kertoi tämän tuntomerkit (lähde, lähde). Tutkinnanjohto ei pitänyt Anneli Aueria varteenotettavana epäiltynä. Matti Mäkinen ilmoitti surmayönä (1.12.2006) taloa tutkimaan saapuneelle kollegalleen Lapinniemelle, että tekijä oli ollut ikkunasta tullut ja sitä kautta lähtenyt mieshenkilö (lähde). Lapinniemenkin tutkimukset ja ajatukset keskittyivät todennäköisesti vain uhriin ja ulkopuoliseen ”huppumieheen”.

Asiallinen lehdistötiedote olisi ollut sisällöltään suunnilleen seuraava: ”xx-vuotias mieshenkilö (ei nimeä) on kuollut henkirikoksen uhrina Ulvilassa 1.12.2006 n. klo xx:xx. Henkirikoksen tapahtumapaikka on yksikerroksinen omakotitalo osoitteessa Tähtisentie 54. Poliisi pyytää silminnäkijöitä tai asiasta jotain tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon xxxxxx. Poliisi ei tutkinnallisista syistä tiedota asiasta enempää”.

Poliisi aloitti surmapaikalla tekniset tutkimukset, mutta keskittyi niissä ainoastaan surmatilaan (takka-/makuuhuone) ja viereiseen terassikatokseen. Kokenut Mäkinen tuli Tähtisentielle oltuaan samana yönä läheisessä Antinkartanossa selvittämässä tulipaloa (lähde). Mäkinen selosti asiaa myös oikeussalissa: hän oli 30.11.-1.12. väisenä yönä, ennen komennusta Tähtisentielle, väittänyt kollegoilleen löytäneensä Antinkartanon tulipalon sytyttäjän. Kyseistä henkilöä ei kuitenkaan otettu kiinni. Mäkinen saattoi kokea tulleensa nöyryytetyksi esimiehensä/-miestensä taholta. Tämän episodin jälkeen Mäkinen saattoi olla todella väsynyt ja vittuuntunut ajaessaan Tähtisentielle selvittämään Jukka S. Lahden murhaa. Surmaa seuranneiden päivien piti olla Mäkisen vapaapäiviä, mutta vapaiden sijaan Mäkinen sukelsikin syvälle surman pieleen menneeseen ”tutkintaan”: huonosti tehdyn rikospaikkatutkinnan, väärien johtopäätösten sekä mahdollisen perhesurman peittelyyn. Perhesurman selvittäminen heti kättelyssä olisi saattanut estää lasten rankemmat hyväksikäytöt myöhempinä vuosina.

Mäkisen ensivaikutelma tekopaikalla oli, että tekijä ei - ihme kyllä – ollut osannut avata terassin ovea, ja että terassin ulkopuolella oli aika paljon lasia siihen nähden, että lasi oli alkutietojen mukaan rikottu ulkoapäin (lähde). Mäkinen valokuvasi ruumishuoneella ja tekopaikalla, otti muutaman näytteen takkahuoneesta, irrotti lasinpalasia ovi-ikkunasta, rakensi tekopaikalle ikkunansuojan, teki paperihommia, editoi Joutsenlahdelle CD-levynä surman jälkeen luovutettua hätäkeskustallennetta (lähde) ja valokuvia ja videoi vanhimman lapsen ja Anneli Auerin sairaalakuulustelut 1. ja 2.12.2006 (lähde, lähde). Lapsen kuulustelussa 1.12.2006 Mäkinen piti itsestään selvänä, että tekijä oli ”iso, vieras mies”. Mäkinen sisällytti ”huppumieskuvauksen” myös lapselle esittämiinsä kysymyksiin (lähde, videoitu sairaalakuuleminen, litteroitu esitutkintapöytäkirjaan). Lapsi olisi pitänyt pitää erillään äidistään tämän selostaessa ”huppumiehen” tekemisiä ensipartiolle. Poliisit kertoivat lapsen seisseen kiinni äidissään. Mäkisen ei olisi pitänyt vahvistaa lapsen mielikuvaa ulkopuolisesta tekijästä.

Tekopaikan tekniset tutkimukset pistettiin jäihin, ja muita tiloja tutkittiin vasta useita päiviä teon jälkeen. Alkututkinnan tehnyt Mäkinen ei kertomansa mukaan palannut tekopaikalle 1.12.2006 jälkeen (lähde). Hän ei edes tiennyt, tehtiinkö paikalla lisää kuitututkimuksia (lähde). Informaation jakamisen, yhteisen tutkimusstrategian luomisen ja tutkijoiden välisen kommunikaation luulisi olevan murhatutkinnassa ensiarvoisen tärkeää. Tutkimuksia oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä, mutta niitä ei jatkettu (lähde, lähde). Miksei tutkimuksia jatkettu, vaikka Mäkinen ei pitänyt suunniteltua vapaapäiväänsä 2.12.2006, vaan editoi hätäkeskuspuhelua, osallistui lapsen kuulemiseen 1.12.2006, videoi Anneli Auerin sairaalahaastattelun 2.12.2006 (lähde), ja teki paperihommia (lähde)?

Surma-asunnon piha sotkettiin heti viranomaisten toimesta (lähde), joten tontin sisältä ei voitu etsiä jälkiä koiran avulla – ei esimerkiksi jälkiä, jotka olisivat johtaneet takkahuoneesta erillisellä sisäänkäynnillä varustettuun varastotilaan, josta Mäkinen löysi tummasävyistä tekstiiliä, levynpalan ja laudanpätkiä. Koira ei löytänyt tontin rajoilta – myöskään takarajalta – minkäänlaista hajujälkeä. Ainoa Tähtisentien suuntaan kulkenut hajujälki löytyi naapuritalon takana sijainneen omakotitalon viereiseltä viherkaistalta, jonne sen oli saattanut jättää kuka tahansa. Poistumisjälkiä ei näkynyt eikä kukaan naapureista kertonut havainneensa tontilla liikettä tai kuulleensa ikkunan rikkomista. Yksi naapureista tosin ihmetteli, miksi Auer-Lahden taloudessa – myös vanhimman lapsen huoneessa - oli poikkeuksellisesti valot päällä keskellä yötä; reilusti puolen yön jälkeen - siis vähän ennen oletettua surma-ajankohtaa.

Terassilla lojuivat talouteen kuuluneet, siniset ja multaiset kumisaappaat sekä sivuun heitetty, tumma kynnysmatto, joita ei viety teknisiin tutkimuksiin (lähde). Kynnysmaton alta pilkottivat toiset jalkineet, joita ei tutkittu. Sisälle kantautuneet, yksittäiset kuivuneet lehdet ja/tai kurahiukkaset ovat voineet olla lähtöisin kyseisistä saappaista, toisista jalkineista tai uhrin kadoksiin jääneistä, n. koon 41 talvikengistä, joiden koko vastaa (poliisin vertailujalkineiden perusteella) lattialta löytyneitä, verisiä You Two - kengänjälkiä.

Terassin ovi-ikkunan edessä olleen muovituolin kuraisesta osajäljestä ei ole tarkkaa valokuvaa (ainakaan esitutkintapöytäkirjassa tai julkisuudessa). Johtopäätös, jonka mukaan osajäljen pohjakuvio vastaisi takkahuoneen lattialta löytyneitä verisiä kengänjälkiä, on silmämääräinen ja epävarma. Jälki voi myös olla Anneli Auerin tai tämän avustajan jättämä. Samoin kaikki muutkin kengän- ja iskujäljet.

Mäkisen aisaparin, ex-tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden ulkopuoliseen tekijään keskittynyttä alkututkintaa (lähde, lähde, lähde), surma-asunnon puutteellista tutkimista (lähde, lähde, lähde, lähde, lähde), inventointia ja eristämistä (lähde, lähde, lähde), Joutsenlahden alaisiinsa kohdistamaa uhkailua (lähde, lähde, lähde) ja epämääräistä yhteydenpitoa Anneli Aueriin sekä ”huppumieheen” keskittynyttä viestintää kritisoitiin monelta taholta (lähde, lähde).

Anneli Auerin ja nimeämättömän poliisin käynnistä Tähtisentiellä ”surman jälkeen” ei ole merkintää esitutkintapöytäkirjassa. Poliisi todisti Auerin käyneen asunnossa ennen esimerkiksi viranomaisten suorittamaa pakastimen tutkimista (= pakastimen sisällön silmämääräistä tarkistamista; lähde), vaikka Anneli Auer väitti toisin (lähde). Sosiaalityöntekijä kertoi kuulusteluissa Auerin pakastinkäynnistä, muttei muistanut päivämäärää (lähde, lähde). Jos Anneli Auer olisi ollut tutkinnanjohdon mielestä aidosti yksi tekijäehdokkaista, mukana olisi ollut poliisi, joka olisi tarkastanut ja inventoinut kaikki mukaan otetut tavarat. Sosiaalityöntekijä seisoi tuulikaapissa, eikä nähnyt, mitä Auer otti mukaansa. Sosiaalityöntekijöiden laatimaa päiväkohtaista raporttia, josta esim. Anneli Auerin pakastinkäynnin päivämäärä olisi tarkistettavissa, ei ole liitetty esitutkintapöytäkirjaan.

Sairaanhoitaja M.J. kertoi kuulleensa poliisin keskustelevan Anneli Auerin kanssa Rakastajat-teatterista aamuyöllä 1.12.2006 ensiavussa (lähde), kun Kare Koskinen oli tullut kuulemaan Aueria (lähde). Päätutkijaksi nimetyn Koskisen ja Anneli Auerin keskustelusta ei löydy litterointia – ei edes mainintaa - esitutkintapöytäkirjasta. Ainoastaan Auerin 2.12.2006 videoitu sairaalakuulustelu on litteroitu. Joutsenlahti teki selväksi, ettei alaisten sovi pitää Anneli Aueria tekijänä.

Mäkisen tutkimukset olivat yleissilmäyksiä ja henkilökohtaisia johtopäätöksiä (lähde, lähde, lähde). Mäkinen: ”Ei siinä muuta ajatusta tullut mieleen” (kuin että ikkunasta on tullut ”huppumies”). Tekninen tutkinta keskittyi uhriin ja takkahuoneen ja terassin yksittäisiin esineisiin ja tekstiileihin. Mäkisen mukaan Anneli Auerin jaloille tippuneesta verestä ei otettu DNA-näytettä, koska Auer oli jo viety pois, kun hän tuli Tähtisentielle. Sairaalavideokuulustelussa 2.12.2006 Anneli Auer ilmoitti, ettei ollut peseytynyt surmayön jälkeen. Miksei DNA-näytteitä otettu silloin? Mäkinen kun oli itse paikalla kuvaamassa.

Takkahuoneen ovi-ikkunassa oli kookas lasinpala ennen viranomaistutkimusten aloittamista (lähde, lähde lähde). Korkea, kaareva palanen sijaitsi kulmassa, jolle ”huppumiehen” olisi pitänyt astua noustessaan ovi-ikkunalle sivussa sijainneelta arkulta. Mäkisen ja Lapinniemen tutkimusten jälkeen palasta ei enää näkynyt, ja ovi-ikkunan aukko oli alkuperäistä suurempi; jokseenkin poistumisrekonstruktioissa käytettyä aukkoa vastaava (lähde, lähde, lähde). Mäkinen kertoi irrottaneensa ovi-ikkunan kaikista kerroksista pieniä ”vertailulasinpaloja” (lähde). Toinen poliisi kertoi Mäkisen ”rysäyttäneen” terassilla olleen muovituolin ikkunan läpi (lähde).

Silmämääräiset tarkistukset ja niiden pohjalta tehdyt, subjektiiviset johtopäätökset eivät ole teknisiä tutkimuksia, eikä pitkä ammattikokemus ole laadun tae. Esitutkintapöytäkirjojen perusteella voi todeta, että teknisesti ei vuosina 2006-2007 tutkittu esimerkiksi Anneli Auerin käsiä ja jalkoja, tapahtumien keskiössä ollutta vanhinta lasta, kylpyhuoneen, keittiön ja wc:n vesikalusteita, viemäreitä, terassilla olleita ruohosaksia, näppylähanskoja, saappaita tai toisia jalkineita. Vain silmämääräisesti, jos lainkaan, tutkittiin myös Tähtisentie 54:n kodinkoneet ja pakastimien ja jääkaapin pakettien ja pussien sisällöt. Takkahuoneen veriroiskeinen vaatekaappi, takkahuoneen säilytyskorit ja -laatikot sekä takkahuoneen muovipussien sisältö, takkahuoneen, eteistilan ja työhuoneen vaateröykkiöt, Mäkisen pihamaalle heittämä, ruskeankirjavista talouteen kuuluneista tekstiileistä ja laudanpätkistä surmayönä rakentama ovisuojus eli ”kilpi”, vereentynyt - ja mahdollisesti repeytynyt - lasten aniliininpunainen sadetakki, (joka lojui takkahuoneen senkin päällä), sängyn alla pilkottanut, vereentynyt vaippa, takkahuoneen lattialla ollut vessapaperirullan hylsy, työhuone, lastenhuoneet, varaston, autotallin ja teknisen tilan irtaimisto ja sängyn viereisen ikkunan alareunaan (listan ovi-ikkunan puoleiseen nurkkaan) kuivunut valumaveri (lähde) (tai muu punaruskea neste/erite) jätettiin tutkimatta. Myöskään olohuoneen sohvannurkalle viikattuja, punaisia tekstiilejä, olohuoneen kookkaita pehmoleluja, lattialla lojuneita matkalaukkuja, eteisen pöydällä näkyneitä hanskoja ja veristä taskulamppua tai kuntopyörän päälle leviteltyjä pyyhkeitä ei tutkittu. Kodinhoitohuoneen muovipussit käytiin läpi. Varastoon, olohuoneeseen, tuulikaappiin, keittiöön, astianpesukoneeseen ja kylpyhuoneeseen vilkaistiin, samoin autotalliin. Moni asunnon huoneista ja piilopaikoista jäi kuitenkin tutkimatta. Surmayönä kadoksissa olleet, muutossa Tähtisentieltä Turkuun siirtyneet ja Jukka Lahden käytössä olleet varsikengät jäivät löytymättä.

Kukaan ei osannut edes sanoa, millä vesipisteellä Anneli Auer pesi vereentyneet kätensä (lähde). Kädet olivat puhtaat viranomaisten saapuessa. Pesujälkiä ei havaittu missään, eikä Auer valottanut asiaa tarkasti (lähde, lähde). Lattialämmitys oli poikkeuksellisen kovalla. Kodinhoitohuoneessa, kylpyhuoneessa tai takkahuoneeseen johtavassa ovessa ei näkynyt pisaraakaan Auerin rintavammasta tippunutta verta, vaikka Auer kertoi kulkeneensa kyseistä kautta pulssinkokeilureissulle vain minuutteja sen jälkeen, kun oli saanut puukoniskun rintaansa (lähde, lähde). Auer toisti pulssinkokeilusta kertoessaan ja sairaalassa 2.12.2006, että uhrin hakkaamisen ääniä kuului vielä hätäkeskuspuhelua seuranneen poliisisoiton aikana (lähde, lähde). Tämä on ristiriidassa sekä hätäkeskuspuhelun äänimailman, puheluun osallistuneiden partiopoliisien kertomusten että muiden todistajanlausuntojen kanssa. Auer myös myönsi lähettäneensä 9-vuotiaan vanhimman lapsensa tarkistamaan, onko ”se” (huppumies, joka oli hetkeä aiemmin tuikannut Anneli Aueria rintaan) vielä siellä ja onko uhri vielä hengissä (lähde).

Tekninen tutkija Mäkinen löysi surmatalon varastotilasta tummasävyistä tekstiiliä, levynpalan ja laudanpätkiä, joista hän rakensi surmapäivän aamuna ikkunasuojuksen rikotun ovi-ikkunan eteen (lähde, lähde). Tarvikkeita eli Mäkisen kyhäämää ikkunasuojaa ei viety heti teknisiin tutkimuksiin eikä sitä viety myöhemminkään talteen poliisilaitokselle. Mäkisen mukaan hänen rakentamansa suojus/kilpi ”jäi sinne”. Mainintaa tai silminnäkijätodistuksia Mäkisen rakentamasta kilvestä ei löydy esitutkintapöytäkirjasta. Mäkisen mukaan em. suojusta ei taltioitu kameralla tai videolla. Ylen Elävästä arkistosta löytyy video, jolla terassin vieressä maassa on laudanpätkiä ja ruskea tekstiili, jossa näkyy teipinpaloja (lähde, lähde). Tekstiilin alla on laudanpätkiä.

Mäkisen mielestä varastosta löytyneet tarvikkeet eivät voineet liittyä surmaan. Millä perusteella? Mäkinen antoi oikeussalissa lausunnon, jonka mukaan ”siel (varastossa) ei ollu mitään kilpeä; siel ei ollu mitään, mikä olis millään tavalla liittyny surmaan”. Ainoa tutkimus oli Mäkisen silmämääräinen tarkastelu, jonka tulos olisi voinut olla täysin toinen, jos Mäkinen olisi tiennyt, että nuoremmat lapset tulisivat myöhemmin kertomaan, kuinka äiti ja isosisko olivat rakentaneen laudanpätkistä ja kamalista, ruskeista pyyhkeistä kilven/kilpiä surmaamistarkoituksiin. Varastotekstiilit ja talouden muut tutkimatta jääneet tekstiilit olisivat voineet osoittautua ruskeankirjavien kuitujen lähteeksi. Talouden omat tekstiilit olivat ruskeankirjavien kuitujen todennäköisin lähde.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Ulvilacase

Post by monoliitti »

En ole taustanauha ideoihin perehtynyt ,kun olen pitänyt niitä mielettömältä vaikuttavan - suunniteltu murha- ajatuksen versioina.
Yllä mainitusta voisi kuitenkin johtua ,että spontaanisti surmatun Jukan kuolonkouristus ääniä olisi voitu ottaa nauhalle ,joka sitten ehkä manipuloituna avattu häkepuhelun aikaan. Ehkä tälläinen riisuttu nauha idea olisi toiminut, sisältänyt ainoastaan lyhyesti nuo Jukan valitukset. Mutta nopeasti on pitänyt idean syntyä ja nauhoituksen tapahtua ennen Jukan kuolemaa ,sitten nauhuri sängyn alle säädettynä laukeamaan häkepuhelun aikaan.
Hyvin mahdollisesti on kätketty astalo ja muutakin murhaan liittyvää voinut jäädä tarkastuksessa huomaamatta. Ja ehkä pihalla vallinnut samanlainen "Annelin huusholli" kuin sisälläkin. Ehkä ajelehtinyt kamaa josta ulkopuolinen murhaajakin voinut astalon improvisoida. (muokattu)
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Se että taustanauhaa olisi käytetty, ei tietenkään tarkoita, että kyseessä täytyisi olla joku vanhan nauhurin tapainen laite, vaan modernit laitteet: tietokone tai kännykkä. Jemman kirjoituksessakin mainitaan "Auerilla oli hallussaan ääntenmuokkaukseen sopivia ohjelmistoja ja hänellä oli osaamista niiden käyttöön."
Tällaisen tallenteen pystyy laittamaan häkepuhelun taustalle kuulumaan yhdellä napin painalluksella. Eikä tokikaan laitetta sängyn alle ole pantu. Miksi sen siellä pitäisi olla?

Lapsen kuulemista äänistä:
Asiahan on voinut käydä siten, että pienempien lasten huoneen ovi on ollut auki, jolloin "Allu" kuuli äänet selvemmin (siis aikana, jolloin Lahtea oikeasti tapettiin). Poika on saattanut pelätä ja laittaa oven kiinni tai on sen voinut ohikulkeissaan sulkea esim. vanhin tyttökin.
Kun Auer on soittanut hätäkeskukseen ja "taustanauha" on pantu kuulumaan, ei "Allu" ole kuullut kaikkea enää samanlaisena. Ovi on ollut kiinni. Tallennukselle ei välttämättä kaikki äänet ole edes tallentuneet.
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Ulvilacase

Post by monoliitti »

Jukka on pystynyt tuottamaan ääniä vain ennen syviä veitsen iskuja jotka romahduttivat keuhkot. Alkuvaiheessa runsaita pinnallisia veitseniskuja saanut ja ehkä klapeilla hakattuna, puolitajuttomana tuottanut myöhemmin häkeen tallentuneet äänet. kuvitellaan tämä vaihe lavastustallennuksineen tapahtuneen huomattavasti ennen häkepuhelua . Sitten myöhemmin Auer häkeen "kuuleks sä kun mun mieheni huutaa", taustanauhoituksen valitusten kuuluessa , mutta sitten alkaisi yllättäen kuulua Jukan reaali aikaista valitusta joka pelästyttäisi Auerin. Sopivatko siis Jukan alku ja loppupään puheet ja äänet yhteen häketallenteella? Mutta luulisi runsaissa äänitutkimuksissa mahdollisten erojen huomatun.
Tälläisiä, kaukaa haettuja ideoitakin pitää harkita.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

En ole itse perehtynyt siihen, missä järjestyksessä Jukan oletettiin saaneen nuo iskut, joten en osaa sanoa mitään siitäkään missä vaiheessa hän on äännellyt/ pystynyt ääntelemään.
Sellaisia tapauksia niin Suomessa kuin maailmallakin on paljon, että uhri pystyy hämmästyttäviin suorituksiin vielä senkin jälkeen kun hänet on pahanpäiväisesti hakattu. Joku on kävellyt baariin oluelle puukko selässä, jne.
Kaljaloota
Posts: 287
Joined: Sat Apr 26, 2014 6:16 pm
Location: Lähikauppa
Contact:

Re: Ulvilacase

Post by Kaljaloota »

Jos on keuhkoihin osunut niin silloin mitään huudeta, muutenkin kuulostaa surkalta tappajalta ollakseen mitenkään totta, katkenneen keittiöveitsen kanssa lähtenyt tosi toimiin. Liäksi ollut hajuton, aineeton ja varmaan mautonkin tyyppi.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Sen lisäksi, että on ollut hajuton, aineeton ja mauton, on hän ollut ilmeisesti mykkä (ei puhunut tiettävästi sanaakaan koko aikana) ja kuuro (ei kuullut Auerin pälpätystä puhelimessa häkeen, koska ei kiirehtinyt mihinkään). Hänellä taisi olla vain yksi jalkakin.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

Yksi naapuripalstan annulisti-harakoista pitää itseään ”tieteellisenä tutkijana”, vaikka tekee vain subjektiivisia tulkintoja valitsemistaan yksityiskohdista. Tieteellisessä tutkimuksessa tutkimusta edeltää tutkimusalueen, -tavan ja käytettävien mittauslaitteiden, parametrien ja suureiden rajaus. Tieteellinen tutkimustulos kertoo vain sen, mitä tutkijan valitsema tutkimustapa kertoo rajatusta tutkimusalueesta. Jotkin tutkimukset, kuten veriryhmän määrittely, ovat eksakteja ja helposti toistettavissa. Tutkimusmetodeja ei ole useita eikä tuloksia voi tulkita monella tavalla. Usein tutkimuksenasettelu, tutkimuksen suorittaminen ja johtopäätösten tulkinta ovat kuitenkin tulkinnanvaraisia. Tutkimuksen lopputulokseen voivat vaikuttaa sellaiset seikat, joita rajatussa tutkimuksenasettelussa ei ole otettu huomioon. Samoista tutkimuksista voidaan tehdä erilaisia johtopäätöksiä. Täysin erilaiset seikat tai parametrit (alkuarvot) voivat tutkittaessa antaa samansuuntaisen tai identtisen lopputuloksen. Tieteellisessä tutkimuksessa on paljon subjektiivista (tutkijan, tutkimusryhmän ja/tai asianosaisten kollegiaalisesti tekemää) valintaa, mutta subjektiiviset valinnat ja tulkinnat eivät ole tieteellisiä.

Tieteellisen tutkimuksen johtopäätökset saattavat muuttua tai kumoutua myöhemmissä tutkimuksissa. Forensisessa tutkimuksessa aihetodisteet tai semi-/kvasitieteelliset todisteet kuten silminnäkijäkertomusten tulkinta, valokuva-, kulkusuunta- tai roiskeanalyysit ja käyttäytymisen arviointi, ovat tapahtumaindikaattoreina merkittäviä vain, jos niiden voi osoittaa olevan suurella todennäköisyydellä tosia: jos useat tutkijat päättyvät tutkimuksissaan samanlaisiin johtopäätöksiin.

Anneli Auer tuomittiin hovioikeudessa yksimielisesti seksuaalirikoksista. Surmatapauksessa Anneli Auerin käsien nirhautumia, hiusten kosteutta ja jalkojen tippuverta ei tutkittu lainkaan. Asunnon pesualtaita ja viemäreitä ei tutkittu ensimmäiseen kolmeen vuoteen, (minkä jälkeen tutkimisen voi katsoa olleen turhaa). Surma-asunnon pintoja ja irtaimistoa ei tutkittu kattavasti eikä tavaroita ja tekstiilejä inventoitu. Huonetilat tutkittiin vain silmämääräisesti – ja pääasiallisesti vasta useita päiviä surman jälkeen. Surma-asuntoa ei eristetty asianmukaisesti. Yksilöt tekivät (ja tekevät edelleen) erilaisia johtopäätöksiä Anneli Auerin ja lasten kertomuksista, Anneli Auerin asemasta, tutkimuksen tasosta ja surma-asunnon kunnosta. Se mikä on varmaa, on että Anneli Auer oli uhrin lisäksi ainoa surma-aikaan todistettavasti paikalla ollut aikuinen.

Lattialla ollut veri oli kuivunut, kun viranomaiset saapuivat surmapaikalle. Lattialle ei jäänyt jälkiä ensihoitajien kengistä (lähde). Ensihoitajanaisten kengänpohjakuvat löytyvät esitutkintapöytäkirjasta. Ne poikkeavat verisistä kengijäljistä. Takkahuoneen lattialla oli useita, lähinnä toisen jalan jättämiä, verisiä kengänjälkiä (lähde). Askeljäljet ovat kantapainotteisia, eikä niiden pohjalta voinut/voi tehdä varmoja johtopäätöksiä tekijästä tai tämän liikkeistä. Kengän koko (lähde, lähde) määriteltiin jälkitutkimuksissa vastaamaan pohjakuvioltaan koon 40-42 You Two-jalkinetta (lähde). Koon 40 mallijalkine oli pituudeltaan noin 30 cm (lähde), joten mallijalkineen koot 40-41 lienevät lähimpänä lattialta löytyneitä jälkiä (lähde). Lattialaattojen koko oli 20 x 20 cm.

Naapuripalstalla surmaajaksi väitetyn paikkakuntalaisen ”soutajamiehen” eli AV:n kengänkoko on 45(-46) ja paljaan jalan mitta 29,5 cm (lähde). Kengänkokoja 40-42 käyttävien miesten keskimääräinen paljaan jalan mitta on 26-27 cm - eli 2,5-3,5 senttiä AV:n jalkaa lyhyempi. 29,5-senttisiä jalkoja ei pystyisi millään tunkemaan 40-42 -kokoiseen You Two -jalkineeseen – olkoon kengän omistaja tai alkuperä sitten mikä tahansa. AV ei voi olla ”huppumies” – ei, vaikka miehen on osoitettu kärsineen surman aikaan mielenterveysongelmista, asioineen Turussa samanaikaisesti Jukka S. Lahden kanssa surmaa edeltäneenä päivänä, kuuluneen Luvatalta irtisanottujen joukkoon, viillelleen ranteitaan fileerausveitsellä pian surman jälkeen ja omistaneen pakettiauton, josta taltioitiin vähäinen määrä verta, josta ei saatu otettua näytettä. Hoikkarakenteinen, ”kirveellä veistetty” mies, jonka silmät ovat lähellä toisiaan, harrasti mm. metsästystä ja kalastusta ja teki töikseen hanttihommia, joissa tarvittiin työkaluja. Miehen kotona tehtiin kotietsintä. Fileerausveitsi löytyi miehen kotoa. Miehen silloinen vaimo antoi miehelle pitävän alibin. Poliisilla ei ollut mitään syytä jatkaa mieheen kohdistuneita tutkimuksia. Joutsenlahti pidätti ja vapautti miehen joulukuussa 2006. AV:n voi fyysisin perustein, teknisin todistein ja alibiin vedoten sulkea pois epäiltyjen joukosta. Mies ei vastaa kasvonpiirteiltään tai vartalonmalliltaan millään tavoin Anneli Auerin pönäkkää, pyöreäposkista ja perunanenäistä tekijäkuvausta. Auerin mukaan miehen silmät olivat melko kaukana toisistaan. Anneli Auer ole koskaan tunnistanut AV:tä tekijäksi, vaikka takavarikoi miehen kuvan luvattomasti, kun oli vastaanottanut tutkinta-aineistoa vankilaan.

Anneli Auer kertoi esitutkinnassa, ettei muista tarkkaan miehensä kengänkokoa. Auer mainitsi käyttäneensä itse puutarhatöissä koon 41 kumisaappaita. Hän mainitsi miehensä talvisaapikkaiden kulkeutuneen muutossa Tähtisentieltä Turkuun, jossa Auer oli kengät hävittänyt (lähde). Auer tiesi surman jälkeen piiloon jääneiden kenkien olleen/olevan tärkeässä roolissa surmatutkimuksissa. Talvikenkiä etsittiin pintapuolisesti asunnosta, mutta ne jäivät löytymättä (lähde). Uhrin löytymättä jääneet, surma-asunnossa tapahtuma-aikaan olleet talvikengät olisivat varsin hyvin voineet osoittautua veristen kengänjälkien lähteeksi – varsinkin, kun Anneli Auer arveli (peruuttamissaan tunnustuskertomuksissa) käyttäneensä surmayönä miehensä talvikenkiä. Kenkien käyttäjä on voinut olla ovesta sisään perheriidan yhteydessä pyrkinyt, vereentynyt uhri tai kengillä lavastusjälkiä tehnyt Anneli Auer. Uhri on saatettu teljetä ulos, jolloin hän on rikkonut ovi-ikkunaa lukon läheltä päästäkseen sisään. Anneli Auer on voinut rikkoa myöhemmin ikkuna-aukkoa laajemmin asettamalla teipatun levyn ja/tai suojatekstiilejä ovi-ikkunan molemmin puolin (ovesta löytyi jäämiä teipistä) ja paukuttamalla ikkunaa lavastustarkoituksessa siten, että rikkominen on tapahtunut naapureita herättämättä ja kuulostanut lasten korviin kumealta ukkoselta tai paukkeelta.

Surma-aseeksi Fiskarsin fileerausveitsi on mitä sopimattomin väline. Uhrista löytyi muillakin välineillä tehtyjä pisto- ja lyöntihaavoja. Tutkimuksissa selvisi, että surmayönä keittiön veitsitukista oli puuttunut yksi sarjaan kuulunut keittiöveitsi, joka ei ollut fileerausveitsi. Asiaa ei valitettavasti tutkittu tarkemmin heti tuoreeltaan, koska Anneli Auer kertoi surmayönä poliiseille, ettei keittiöstä puuttunut veitsiä. Veitsen puuttuminen huomattiin vasta myöhemmin valokuvista.

Vanhin lapsi seisoi viranomaisten tullessa kiinni äidissään ja kuuli kaiken, mitä tämä kertoi ensipartiolle. Lapsi totesi 1.12.2006 sairaalakuulemisessa: ”Ni me haetaa tuolta (Tähtisentieltä) pikkase vaatteita sitte. - - - Ettei ne ihmettele sitte, et miks me tullaa sinne.” Kävikö lapsi sukulaistensa kanssa hakemassa vaatteita tai muita tavaroita surma-asunnosta heti surman jälkeen? Esitutkintapöytäkirjassa tällaisesta käynnistä ei ole mainintaa, ei myöskään listaa tilapäismajoitukseen mahdollisesti haetuista tavaroista tai tekstiileistä. Lapsi kertoi, ettei hän havainnut äidin olevan haavoittunut, vaan kuuli äitinsä rintavammasta vasta sairaalassa (lähde, lähde). Anneli Auer väitti esitelleensä vammaa lapselle tapahtumapaikalla (lähde). Tämäkin on niin iso ristiriita äidin ja tyttären kertomuksissa, että sitä olisi pitänyt selvitellä tarkemmin. Anneli Auerin jalat ja t-paita olivat selkeästi vereentyneet viranomaisten saapuessa, mutta kädet olivat pestyt ja puhtaat ja hiukset vaikuttivat todistajan mukaan kosteilta. Lattialämmitys oli kovalla, mikä olisi kuivattanut kylpyhuoneen lattian nopeasti. Kylpyhuoneessa ei tehty teknisiä tutkimuksia ennen vuotta 2009 – siis kolmeen vuoteen. Sairaalavideolla Anneli Auerin molempien käsien peukaloiden tyvessä on havaittavissa syviä painautumia/hiertymiä (lähde). Käsivarsissa ei näy vammoja, mutta ne Auer on voinut suojata esimerkiksi paksulla sadetakilla, (jonka Auer olisi myöhemmin huuhdellut ja/tai piilottanut huonosti tutkittuun työhuoneeseen tai vanhimman lapsen huoneeseen) tai nuorempien lasten kuvaamalla, ruskeankirjavalla ”pyyhekilvellä”. Takkahuoneen sängystä löytyi myöhemmissä tutkimuksissa näppylähanska, josta Anneli Auerilta kysyttiin oikeussalissa (lähde). Ovi-ikkunan lasista, seinäpinnoilta ja esineistä löytyi verisiä näppylähanskan jälkiä. Mäkinen ja Lapinniemi eivät ottaneet paikalta sormenjälkiä (lähde), vaikka näppylähanskan jäljet eivät poissulkeneet sitä, että paikalta olisi voinut löytyä myös sormenjälkiä.

”Ei varmaa minuuttia kauempaa” (lähde), kertoi Anneli Auer 2.12.2006 ”huppumiehen” ikkunankolistelun kokonaiskestosta. Vaikka kyseessä oli arvio, aikuinen ihminen kykenee arvioimaan tapahtuman keston jonkinlaisella tarkkuudella. ”Minuutti” ei voi käytännössä tarkoittaa viittä minuuttia, joiden kuluessa ”huppumies” olisi voinut piilotella tytöltä terassin nurkassa. Tytön kertomukset eivät sovi Anneli Auerin esittämään aikatauluun. Tyttö kertoi 1.12.2006 ja 7.12.2006 käyneensä takkahuoneen rajalla sen jälkeen, kun hän oli kuullut pauketta (lähde, lähde, lähde, lähde, lähde). Lattialla oli tytön mukaan paljon lasinsiruja. Tyttö ei havainnut missään ketään ulkopuolista. Jos ”huppumies” oli pitänyt ikkunanrikkomisessa taukoa tytön käydessä takkahuoneen rajalla, pauke ja ryminä olisivat jatkuneet tauon jälkeen. Tyttö kuitenkin kertoi jättäneensä huoneensa oven auki ensimmäisen takkahuonekäyntinsä jälkeen – ilman, että olisi kuullut takkahuoneen suunnalta oikein mitään ääniä. ”Huppumiehen” olisi täytynyt samanaikaisesti hyökätä sisään (Anneli Auerin mukaan alle minuutin kuluessa paukkeen alkamisesta), taistella Jukka S. Lahden kanssa ja tuikata Anneli Aueria rintaan. Jos tapahtumat olisivat edenneet Anneli Auerin kuvaamalla tavalla, tapahtumista olisi kuulunut melua tytön huoneeseen heti tämän käytyä katsomassa elossa olleita vanhempiaan. Paikalla oli kuitenkin kuolemanhiljaista.

Lapsi kertoi, ettei äiti juossut surmayönä ketään pakoon (lähde), vaan ainoastaan kerran tuli takkahuoneesta(!) katsomaan, olivatko viranomaiset jo tulossa. Tytön mukaan äiti vuoroin kävi, vuoroin ei käynyt ulkona (lähde, lähde, lähde). Tytön kertomukset eivät olleet loogisia. Tytön mukaan hän näki ”huppumiehen” selkäpuolelta tämän ollessa poissa lattialta ja kiipeämässä ikkunasta. Toisaalta tyttö näki ”huppumiehen” nostavan ripeästi toisen jalkansa ovi-ikkunan yli, ottavan kiinni ikkunan yläpuolelta tai alapuolelta, piilottelevan mahdollisesti kylpyhuoneessa tai juoksevan kylpyhuoneesta tai kylpyhuoneen suunnasta. 2009 tyttö kertoi, että isän maatessa jo kuolleena lattialla kylpyhuoneen ovi oli auki siten, että siitä pääsi hyvin kulkemaan, ja että kylpyhuone oli pimeänä. Uhri ei olisi voinut maata oven edessä löytöpaikallaan oven ollessa auki ja tytön havainnoidessa puuttuvaa valaistusta.

Tytön mukaan isän ja veitsen paikka muuttuivat kuolleena makaamisen ja oletetun ”huppumiehen” lähtöajan välillä, koska tyttö kysyi 2009 kuulustelijalta, pitäisikö hänen kuvailla isän paikka "kuolleena" vai ”silloin, kun se lähti”. Uhria oli mitä ilmeisimmin siirretty kuoleman jälkeen. Tytön mukaan isä makasi aluksi vatsallaan lähempänä sängynpäätyä ja ovi-ikkunaa. Käytyään takkahuoneessa, (jossa ikkuna oli rikki, lasinsiruja lattialla - lähde, lähde - ja isä oli pitänyt kiinni sängyn päädystä) ja mentyään takaisin omaan huoneeseensa, tyttö kertoi olleensa huoneessaan vuoroin täydessä hiljaisuudessa (lähde), vuoroin peläten kamalia ääniä (lähde). Tytön vuoden 2009 kertomuksissa silminnäkijäkuvauksiin ilmestyi toinen ”kuolleen isän näkemistä edeltänyt” takkahuonekäynti; siksi kuulustelupöytäkirjassa mainitaan ”olit jo kaks kertaa käyny siellä niin sit se kolmas kerta”. Kamalien äänien kuuleminen huoneeseen on eri asia kuin huoneessa odottaminen hiljaisuuden vallitessa, kun huoneen ovi oli avoinna. Palattuaan takkahuoneen rajalle tyttö oli nähnyt isänsä kuolleena lattialla. Äiti oli ”jossain” (ulkopuolisia ei näkynyt) tai menossa juuri puhelimeen. 1.12.2006 tyttö kuvaili odottaneensa, että äiti saisi puhelun, joten tyttö oletettavasti tiesi äitinsä sijaintipaikan. Miten tytön jatkuvasti muuntuvat silminnäkijäkertomukset sopivat aikajanaan tai siihen, että uhri ääntelee pitkään hätäkeskuspuhelun aikana? Eivät mitenkään. ”Ei kaikel oo välttämättä lookista selitystä” (lähde), sanoi tyttö kuulustelussa. Asioilla - sattumilla ja vahingoillakin - on reaalimaailmassa jokin looginen, syy-seuraussuhteisiin; luonnontieteellisiin tai psykofyysisiin lainalaisuuksiin perustuva selitys. Toiveisiin (tai äidin sanomisiin) perustuvat kuvitelmat ovat asia erikseen (lähde, lähde, lähde, lähde, lähde, lähde, lähde, lähde, lähde).
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
Post Reply