Koska Auer ei aluksi ollut varsinaisesti epäiltynä, jäi perheen sisäisen dynamiikan selvittely alkututkinnan ulkopuolelle.
”Jukka inhosi itsekkäitä ihmisiä ja tyttäreni Axxxxx on ehkä sellainen.” (Anneli Auer)
Kun AA puhui vuoden 2009 kuulusteluissa isästä ja lapsesta samassa lauseessa, olisi oletettu sanamuoto ollut ”tyttäremme” tai ”meidän tyttö”.
Lahden isyyden varmistamisesta dna-testein ei julkisuudessa ole ollut tietoa; on vain mainittu Lahden tunnustaneen isyyden.
Auerin ”tunnustuskuulusteluissa” vanhimman tyttären kohtelu nousi yhdeksi tärkeimmistä murhayön (oletetun) riidan motiiveista. Auer kertasi asiaa useaan otteeseen - eri sanoin, mutta yhdenpitävästi. Hän myös muisti ottaneensa veitsen keittiön alakaapin ylimmästä vetolaatikosta ja seisseensä sängyllä, kun Jukka Lahti huusi, että ”nyt Annu rauhotut!”.
Jos 9-vuotiasta tytärtä olisi surmaa edeltävä iltana seisotettu ulkona (mikä Auerin vuoden 2009 kuulustelujen mukaan oli ollut yksi Lahden lastenkasvatuksessa käyttämistä rangaistuskeinoista), jos tytär olisi rikkonut ovi-ikkunaa Auerin ja tyttären mainitsemilla betonisilla pihakivillä (joista toinen oli työnnetty kukkaruukun alle, rikkoutuneiden lasinpalojen päälle ja toinen heitetty kukkapenkkiin - miksei muuten mm. ko. pihakiviä ja niiden sijaintia, terassin voikukkarautaa, ruohosaksia ja lasten lumikolaa dokumentoitu ja tutkittu tarkemmin? - ja jos tämä olisi myöhemmin yöllä kuullut vanhempiensa huutavan kovaäänisesti hänen käytöksestään ja kohtelustaan, olisi täysin luonnollista, että tytär pitäisi itseään osasyyllisenä yön tapahtumiin, vaikkei olisi niihin juurikaan osallistunut. Tämä selittäisi hyvin tiukan äidin puolustamisen – ja senkin, että lapsi kysyi surman tunnustaneelta äidiltään: ”miks te sit rikkositte sen ikkunan?”.
Ehkä lapsen kysymys koski sitä, miksi ikkuna piti rikkoa kokonaan (kun sieltä ei äidin väittämää ”huppumiestä” ollut tullutkaan). Hänhän oli itse rikkonut sitä vain vähän. Lapsi saattoi aluksi myös olettaa, että hänen ensin tekemänsä reikä oli edesauttanut ”huppumiehen” pääsyä asuntoon. Auerilla oli kaikki valttikortit lapsensa syyllistämiseen: ”Suututit isin, jouduit jäähylle ja teit reiän.” - > ”Päästit puukkomiehen sisään ja aiheutit isin kuoleman.” –> ”Auta peittämään jäljet (ettei paljastu, että sinä sen ikkunan ensiksi rikoit), älä tunnusta mitään ja pitäydy mun ohjeissa!” tai ”’Suututit isin, jouduit jäähylle ja teit reiän.” ”Edesautoit isin kuolemaa.” ”Äiti vain puolusti sinua, kun teki, mitä teki. ” -> Älä tunnusta ja pitäydy mun ohjeissa!”.
”Tunnustuskuulusteluissa” Auer arveli rikkoneensa ikkunan riidan tuoksinassa heitettyään sitä jollain esineellä. Lapsi sai takuulla kuulla, että marttyyriäiti oli ottanut tyttärensä vihanpurkauksen (ovi-ikkunan rikkomisen jäähyllä ollessa) omalle kontolleen, mikä sitoi tytärtä entistä enemmän äitiinsä. Lopulta hämmentynyt ja syyllisyyttä tunteva lapsi ei uskaltanut tehdä muuta kuin pysytellä äidin ensimmäisessä syöttötarinassa – ja puhua mm. sukulaisten ja itsensä tappamisesta, kuten tilakuuntelussa kävi ilmi.
Toki on mahdollista, että ensimmäiset lasinpalat lennätteli Auer, Lahti tai joku juoksenkustenhuppis (minfon Oppenheimeria mukaillakseni)
.Alkututkinta oli todellakin yhtä kysymysmerkkiä. Mikään uutinen tämä ei ole, mutta kerrataan: Käräjäoikeuden raportissa rikoskonstaapeli Jxxxx Txxxx kertoi tutkineensa 6 - 7 päivää tapahtuman jälkeen keittiön, kodinhoitohuoneen, pesuhuoneen ja saunan erittäin tarkasti - ja kuulleensa Auerin jo käyneen asunnossa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa.
