Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Kansakuntaa järisyttäneet ja avoimeksi jääneet rikostapaukset
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by Queen »

Lisäystä lisäyksen perään:

Papin toisen kirjeen (alaikäiselle tytölle) lopussa hän mainitsee lapun, jossa on ehdotus matkasta joko Tampereelle tai Parkanoon. Kai papilla ainakin tuolloin on ollut mahdollisuus käyttää autoa? Vai millä tämä pariskunta olisi matkalle lähtenyt?
https://aijaa.com/XDBQwm
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by Queen »

Minä tohkeissani täytän koko ketjun. Mtv:n uutispalstalla tällaista:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kyl ... #gs.33wfuf
Kyllikki Saaren traagisesti päättyneestä elämästä uutta tietoa: "Etkö voisi auttaa minua?", kysyi hänen rippipappinsa koettuaan "kovaa sukupuolista tarvetta"
Kyllikki Saaren murhasta on kulunut 68 vuotta. Murha ei rikoksena vanhene koskaan, mutta Kyllikin tapauksessa se ei myöskään ole unohtumassa aivan lähiaikoina.

Suohauta, rippikuva ja paperille kirjailtu runo, joka päättyy sanoihin kauanko kestää tää eloni tie.

Isojokilaisen Auli Kyllikki Saaren (1935–1953) murha on suomalaisen rikoshistorian selvittämätön klassikko ja tragedia, jonka merkkipaalut on kirjattu lukuisiin juttuihin ja kirjoihin.

Kaanonisoidut tapahtumat kulkevat aikajärjestyksessä näin: Toukokuisena iltana Kyllikki pyöräili hartaustilaisuudesta kotiin ja katosi. Heinäkuussa Saaren polkupyörä löytyi katoamispaikan läheltä suosta. Lokakuussa, viisi kuukautta katoamisen jälkeen, oli vuorossa Kyllikki Saaren suohaudan paljastuminen.

Alaruumis oli paljas ja toinen rinta ulkona liiveistä. Kateissa olivat ja ovat yhä rannekello, lompakko ja virsikirja.
Kyllikin hautajaisiin osallistui noin 25 000 ihmistä eli neljä kertaa sen verran väkeä kuin Isojoella tuolloin asui.

Tarinoissa Kyllikki on siveetön ja viaton, paremman sanan puutteessa liki pyhimysmäinen suomineito, jonka paha vei.

17-vuotiaalle Kyllikki Saarelle ehti viimeisen vuoden aikana kuitenkin sattua ja tapahtua yhtä sun toista, kuten historiantutkija Teemu Keskisarja uutuuskirjassaan Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia (2021) kertoo.

Olipa hänellä "poikatuttavakin"
Kyllikki Saari pelkäsi etukäteen viimeistä polkupyörämatkaansa. Yöpaikkaa tarjosi ainakin kolme tahoa. Kyllikki kieltäytyi jokaisesta tarjouksesta ja lähti kotia kohti iltakymmenen korvilla.
Kotiin piti polkea, koska vaatteet täytyi vaihtaa. Näin Kyllikki ainakin väitti. Historioitsija Keskisarja ei usko häntä. Kyllikin oli tarkoitus tavata joku, Keskisarja uskoo.

Kyllikki Saaren elämän viimeinen vuosi alkoi keväällä 1952. Hän kiinnostui entistä enemmän hengellisistä asioista.
Kauhajoen yläkoulussa Kyllikki oli vielä ollut näkymätön. Kesäksi 1952 hän lähti hoitamaan lapsia Ketolaan. Kesätöistä palattuaan Kyllikki oli vapautunut. "Poikatuttavakin" oli ollut mukana kuvioissa.
Kyllikillä oli tapana polttaa kaikki saamansa kirjeet. Syytä ei tiedetä.
Samana kesänä Kyllikki kävi rippikoulun. Kesätöiden päättymisen jälkeen hän aloitti Isojoen kirkkoherranviraston kanslia-apulaisena.
Kirkkoherrana oli sotilaspastorinakin toiminut kirkkoherra Kauko Voitto Kanervo, Kyllikin rippipappi.

"Etkö voisi auttaa minua?"
Kolme päivää ennen katoamistaan Kyllikki kirjoitti Kanervolle kirjeen. Vastausta hän ei koskaan saanut. Puhelinsoittoon aika kenties riitti.
Kanervon ja Kyllikin välien luonne pysyi vuosia salaisuutena.
Kylillä kuitenkin puhuttiin, että "jotain sellaista touhua" oli Kyllikin ja hänen rippipapin välillä ollut.
Kolme vuotta Kyllikin katoamisen jälkeen tehdyt kuulustelut muuttivat poliisien kuvaa murhatun viimeisestä vuodesta ja suhteesta kirkkoherraan. "Rehelliset, kunnialliset, järkevät maalaistytöt olivat pingottaneet puolitotuuksia suojellakseen ystävävainaansa pyhimyskehää", Keskisarja kirjoittaa.
Avainkohdat paljasti kirkkoherra itse. Kanervo päätyi Kyllikkiä koskeviin kuulusteluihin saatuaan syytteen ja myöhemmin tuomion 15-vuotiaaseen naiseen sekaantumisesta.


Kanervo ja Kyllikki olivat olleet kaksin, kun kirkkoherra oli kokenut "keskipäivällä kovaa sukupuolista tarvetta".
Kuulustelupöytäkirjan mukaan Kanervo kysyi Kyllikiltä ”etkö voisi auttaa minua?”. Tähän Kyllikki vastasi "miten sitten?".
Kyllikki asetti paperikorin heidän väliinsä ja ”auttoi oikealla kädellään”, Keskikangas kirjoittaa. Kanervo pyysi anteeksi ja poistui.
Nykylain mukaan teko olisi seksuaalinen hyväksikäyttö, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kertoi Ilta-Sanomille. Kyllikki oli alisteisessa asemassa. Kyse oli papista ja nuoresta tytöstä, joka oli hänellä töissä, Tolvanen perustelee.

Rippipapin teot toi ensimmäisenä julkisuuteen Helsingin Sanomat.

Sarjapettäjä
"Auttaminen" toistui Kanervon mukaan kuudesti eri päivinä. Viimeisin kerta oli huhtikuussa, noin kuukausi ennen Kyllikin katoamista.

Aluksi vähällä päässeestä kirkkoherrasta selvisi myöhemmin kaikenlaista. Kirjassaan Keskisarja kuvailee Kanervoa pommiksi, joka saalisti itseään selvästi nuorempia tyttöjä.

Hän tiedetysti petti vaimoaan useiden naisten kanssa. "Kielletyt hedelmät olivat nuoria ja aina vain nuorempia Kanervon itsensä ikääntyessä. Kanervoa pusersi pakkomielle neitsyistä", Keskisarja kirjoittaa.


Kanervo oli jahdannut naisia potkukelkalla ja tapaillut heitä salaa metsissä. Epämääräiset tapaamiset, jopa väijymiset, kuuluivat Kanervon tapoihin. Jälkikäteen Kanervo oli rustannut anteeksipyyntökirjeitä.

"Tuskin tunsin Kyllikki Saarta"
Kun Kyllikki Saari lähti viimeiselle polkupyörämatkalleen, asui kirkkoherra Kanervo 50 kilometrin päässä Merikarviassa. Sinne hän oli muuttanut juuri ennen Kyllikin katoamista.

Autoa miehellä ei ollut, mikä puhui syyttömyyden puolesta. Matka oli liian pitkä kävellen tai pyörällä tehtäväksi käytettävissä ollut aika huomioiden. Kirkkoherran tosin oli nähty ajaneen autoa, vaikkei ajokortti enää voimassa ollutkaan.

Vuoden 1953 kuulusteluissa Kirkkoherran alibina Kyllikin katoamisyölle toimivat alle 10-vuotiaat lapset. Kuulusteluissa Kanervo ei puhunut halaistua sanaa suhteestaan Kyllikkiin.

Myöhemmin, vuonna 1956, alibin antoi rakastaja, johon Kanerva oli tutustunut naisen ollessa 20-vuotias. Kanervo oli ensitapaamisen aikaan ollut nelikymppinen.

Poliisin silmissä Kanervon alibi mitä ilmeisimmin piti. Historiantutkija Keskisarja ei sitä niele: "Alibin työstäminen työllä ja vaivalla kyllä viittasi siihen, että Kanervo oli itse liikkeellä yöllä 17.–18.5. Joko yksin laina-autolla tai kätyrin kyydissä".

Vuoden 1956 tuomion jälkeen Kanervo erotettiin papin virasta ja hän alkoi kasvattaa kanoja.

Hymy-lehdelle Kanervo totesi vuonna 1962 seuraavasti: "Tuskin tunsin Kyllikki Saarta. Sen paremmin kuin hänen kotikyläänsä Möykkyäkään. Ei vuodessa ehdi perehtyä Isojoen kokoisen seurakunnan jokaiseen soppeen".

Jutun lähteenä on käytetty Teemu Keskisarjan teosta Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia (WSOY, 2021).
...............

Tulee tuosta Kyllikin "auttamisesta" mieleen, että jospa tälle toisen käsineen puuttumiselle löytyykin tästä syy.
Jos Kyllikki hieman autteli taas siellä tien poskessa.
Mutta on perhana ollut yksi törkykasa koko pappi.
User avatar
skoune
Posts: 1145
Joined: Sun Jul 08, 2012 9:34 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by skoune »

Queen wrote: Sat Jun 05, 2021 10:50 am Minä tohkeissani täytän koko ketjun. Mtv:n uutispalstalla tällaista:

...
Tulee tuosta Kyllikin "auttamisesta" mieleen, että jospa tälle toisen käsineen puuttumiselle löytyykin tästä syy.
Jos Kyllikki hieman autteli taas siellä tien poskessa.
Mutta on perhana ollut yksi törkykasa koko pappi.
Joo, ja sitten autettavan halut meni niin kiihkeiksi, että käsipeli ei enää auttanut vaan hän raiskasi tytön.
Olisiko kuiten mahdollista, että Kyllikki laitettiin sinne suohautaan saman tien (ja että vaan pyörä kuskattiin jonnekin ensin, tai vaikka sinne suohon kyllä olis voinut senkin jo silloin laittaa.? Olisiko Kihniön pahalla papilla ollut tosiaan apukuski mukana? Ja ne sen alibit oli peestä..
Tuossa lainaamassasi tekstissä oli pikaisesti lukiessani pari pientä virhettä
1. siveetön olisi kai pitänyt olla siveellinen ja paikkakunta Merikarvia taipuu muodossa Merikarvialla eikä Merikarviassa !
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by Queen »

^Kyllä siinä varmaan siveelliset ja siveettömät on menneet toimittajalta sekaisin. Pappi oli siveetön. :mrgreen:
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by -Uta- »

Kyllikki Saaren surma ei koskaan selviä
- poliisi yritti löytää dna:ta vielä 2015, mutta mystinen sukan riekale ei johtanut tekijän jäljille
Viimeinenkin oljenkorsi Kyllikki Saaren surman selvittämiseksi on mennyt.
Vuonna 1953 Isojoella tapahtunut henkirikos on yksi Suomen kuuluisimpia.
Poliisin viimeiset tekniset tutkimukset eivät johtaneet tulokseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11975553
Henkirikokset - 10.6. 18:45- Jesse Mäntysalo

Kyllikki Saaren murha jää ikuisesti vaille ratkaisua.
68 vuotta vanhasta rikosmysteeristä ei ole enää poliisin mukaan tallessa sellaisia teknisiä todisteita, joilla ketään epäiltyä voisi yhdistää tekoon.

Isojokelainen 17-vuotias Kyllikki Saari katosi toukokuun myöhäisiltana vuonna 1953, kun hän oli pyöräilemässä kotiinsa hartaustilaisuudesta. Hänet löydettiin viiden kuukauden kuluttua surmattuna suohaudasta.

Keskusrikospoliisi (KRP) tutki tapausta nykyaikaisin menetelmin vielä viime vuosina. Se ei johtanut ratkaisuun.
Viimeinen tutkimus kohdistui rikospaikalta lokakuussa 1953 löydettyyn sukan puolikkaaseen. Se on ainoa tiedossa ja tutkittavissa oleva rikoksentekijältä jäänyt todistuskappale, josta on voitu yrittää etsiä dna-jälkiä.

Parsittu miesten sukan puolikas oli sullottu Kyllikki Saaren kengän sisään. Kenkä löytyi metsästä irrallaan ruumiin löytymistä edeltävänä päivänä. Sukan riekaleen merkitys on jäänyt tutkinnassa hämärän peittoon, mutta sen uskotaan kuuluvan tekijälle. Samaan kenkään oli tungettu sukan lisäksi myös uhrin kaulahuivi.

Puolikasta sukkaa säilytetään nykyisin KRP:n rikosmuseossa Vantaalla. Rikosmuseon kokoelmiin kuuluu myös männynnäre, joka oli aseteltu Kyllikki Saaren suohaudan päälle.

Dna:lla ei enää näyttöarvoa
Julkisuudessa on toisinaan pohdittu, voisiko sukasta olla vielä löydettävissä nykyisillä dna-menetelmillä todisteita tekijästä. Viimeksi asian nosti esille Kyllikki Saaren tapauksesta kirjoittanut historioitsija Teemu Keskisarja.Keskisarja kertoi Ylelle uskovansa, että muun muassa sukkaan kohdistettavat uudet tekniset tutkimukset voisivat laittaa ikimysteerille pisteen.

Yle kysyi KRP:lta Kyllikki Saaren murhan teknisistä tutkintamahdollisuuksista. Vastaus panee lopullisesti pisteen toiveille tapauksen ratkaisemisesta. Rikoskomisario Jussi Luodon mukaan sukalle tehtiin vuonna 2015 rikosteknisessä laboratoriossa dna-tutkimuksia silloisin tutkimusmenetelmin. Luoto viittaa kirjallisessa vastauksessaan KRP:n rikosteknisen laboratorion lausuntoon.

– Ottaen huomioon näytteisiin tutkinnan alkuvaiheessa kohdistetut toimenpiteet ei tämänhetkisen arvion mukaan näytteistä ole saatavilla nykyaikaisin tutkimusmenetelmin sellaista tietoa, jolla voitaisiin saada tutkinnallista lisäarvoa tapauksen selvittämiseksi, rikostekninen laboratorio lausuu.

Todistuskappaleen käsittely vuonna 1953 on ollut tämän päivän näkökulmasta kovakouraista. Samalla mahdolliset dna-todisteet ovat joko hävinneet tai saastuneet.

Riekaleinen sukka on aikanaan pesty, jotta sen värit erottuisivat paremmin.

Myös kulunut aika ja todistuskappaleen vaiheet tutkimusten jälkeen ovat saattaneet vaikuttaa mahdollisten todisteiden tuhoutumiseen. Viime vuosina sukkaa on pidetty esillä rikosmuseon kokoelmissa kahden lasilevyn välissä.

Rikoslaboratorion lausunnossa todetaan, että vaikka sukasta saataisiin dna-tunnisteita, olisi niiden liittäminen itse rikostapaukseen puhtaasti spekulatiivista. Varsinaista näyttöarvoa dna:lla ei enää rikoslaboratorion arvion mukaan olisi.

Lausunto tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Kyllikki Saaren surhaajaa saada selville enää edes dna:n avulla.

Toista puolikasta ei löydetty
Sukan ostajaa yritettiin Isojoella vuoden 1953 tutkimuksissa jäljittää paikallisten myymälöiden kautta tuloksetta. Lisäksi sukan parsintatyyliä analysoitiin, jotta epäiltyjen joukkoa voitiin rajata. Parsintatavan katsottiin viittaavaan mieheen. Toista puolikasta riekaleelle ei löydetty, kuten ei myöskään sukan paria tai omistajaa.

– Näytteen käsittelystä ei ole olemassa aukotonta dokumentoitua historiaa, rikostekninen laboratorio lausuu.

Kyllikki Saaren henkirikoksen esitutkinta-aineisto on tätä nykyä lähes kokonaisuudessaan julkista. Epäiltyjä ja tunnustajia on ollut vuosikymmenten aikana lukuisia. Kenenkään kohdalla näyttö ei ole riittänyt syytteen nostamiseen.

Kuuluisalle dna-tutkijalle satelee tutkimuspyyntöjä
Liverpoolissa John Moores -yliopistossa molekyylibiologina työskentelevä Jari Louhelainen katsoo KRP:n lausunnon osoittavan lopullisesti, että Kyllikki Saaren tapausta ei voi enää selvittää teknisin menetelmin.

Vuosien takaisesta Viiltäjä-Jack-tutkimuksestaan ( https://yle.fi/uutiset/3-7457206 ) tunnetuksi tullut dna-tutkija on ollut itsekin kiinnostunut Kyllikki Saaren tapauksen selvittämisestä.

Yksityishenkilöiltä tulee hänelle toistuvasti kyselyitä tapauksen tutkimisesta.
– Tästä tapauksesta kysytään ainakin kerran kuukaudessa, Louhelainen sanoo.

Britanniassa asuva Louhelainen tutki hiljattain vuonna 1960 tapahtuneeseen Bodominjärven kolmoismurhaan ( https://yle.fi/uutiset/3-11614144 ) mahdollisesti liittyviä todisteita. Tutkimuksia seurattiin Murhan dna (https://areena.yle.fi/1-50649009 ) -dokumenttisarjassa Ylellä.
User avatar
will
Posts: 2814
Joined: Tue Oct 11, 2011 11:47 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by will »

Miten Teemu Keskisarjan olisi tullut kirjoittaa kirjansa, jotta se olisi ollut kulutettavissa oikealla tavalla?

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008075993.html

Muuten olen edelleen sitä mieltä, että suohaudalle tökätyn, tuoreena leikatun männynnäreen hartsissa ja sen alla saattaa yhä olla tunnistettavaa DNA:ta, joka ei ole sekoittunut myöhemmän käpälöinnin jälkiin, koska ko. pihka on saanut kuivua useita kuukausia ilman koskettelua. Tämän kerron usean kesän kokemuksella nuoruuteni työmailta, joilla maastossa leikattiin ja muutenkin käsiteltiin männyn ja kuusen näreitä sekä oltiin alituiseen pihkassa niiden vuoksi.
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by monoliitti »

Historian tutkijan on toimittava saatavilla olevien asiakirjojen ja muistiinpanojen varassa ,jotka tietenkin heijastavat mies näkökulmaa .Eihän 50-luvun naisia juuri enää pysty haastattelemaan.
Irvokasta ,että sekä Kyllikin että Tulilahden murhaaja teki saman virheen . Merkkasivat näreellä haudan, jonka luulivat salaavansa.
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by Vulvados »

Sain vihdoin luettua Keskisarjan kirjan. Ei siinä minusta kauheasti mitään uutta ollut. Kanervosta toki paljon tietoa kootusti, ja eihän kyseessä tosiaan mikään kovin esikuvallinen sielunpaimen ollut... :roll: Silti oikein mitään todella vakuuttavaa tai raskauttavaa tekijää ("smoking gun") ei tekstimassasta noussut esille, ja täytyy sanoa, että Keskisarjan omahyväistä ja tekodramaattista tyyliä on usein vähän raskas lukea. Yksi elementti oli tosin ainakin itselleni uusi ja lievästi kiinnostava, nimittäin kanttori Arvo Moision ja hänen Opelinsa mahdollinen rooli Kanervon kyytimiehenä ja ehkä apurina (ko. teos ss. 293-297) tai jopa itse tekijänä. Keskisarjan siteeraaman Moision kuulustelun 10.3.1956 mukaan hän oli heittänyt konstaapeli Urpo Uusimäen Isojoen Yhteistalolle klo 22 ja ajanut sen jälkeen kertomansa mukaan kotiin. Juuri noihin aikoihinhan Kyllikki lähti Maiju Yli-Hietalan kanssa polkemaan talolta pohjoiseen kirkonkylän suuntaan. Harmi, ettei Keskisarja mene tässä syvemmälle ja pyri selvittämään, oliko Moisiolla kotoa saatu riittävän vahva alibi vahvistamaan tuon hänen kertomuksensa. Myös olisi ollut kiinnostava lukea, missä päin Moision koti oli eli mihin suuntaan hän olisi talolta lähtenyt ajamaan. Saattaa olla, että aiheesta on jo aiemmin keskusteltu, mutta en jaksa lähteä etsimään. Myös samaisen jakson lopussa esille nostettu huhu Kanervon vasenkätisestä viettelyihin taipuvaisesta eläinlääkäriveljestä jää harmittavasti vain irtaimeksi heitoksi ilman mitään tarkempaa selvitystä.
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
User avatar
will
Posts: 2814
Joined: Tue Oct 11, 2011 11:47 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by will »

Kuten jo ennen monesti kerrottu, suohautaa merkannut männynnäre oli tulkittu katkaistun samoihin aikoihin Kyllikki Saaren katoamisen kanssa. Siinä oli täysi vuosikasvu, edelliseltä kasvukaudelta. Ymmärsin, ettei uusi kasvu vielä ollut alkanut lepovaiheen jälkeen, joten katkaisu on voinut tapahtua syksyn ja kevään välisenä aikana. Tyveä ja juuriosaa ei löytynyt. Se puolisko oli mahdollisesti kadonnut ojankaivuutyössä oltuaan ojalinjalla. Näre oli katkaistu ja teroitettu kahdella puukonviillolla teräaseen ollessa vasemmassa kädessä (Peitsa Mikola). Rikosmuseossa nähtävillä olevassa risussa on kuitenkin lehdissä nähdyn kuvan perusteella mahdollisesti neljä tahkoa, joista yksi muita leveämpi, kuin suunnitelmapaalussa merkintöjä varten. Se voisi alkujaan olla aiotun paalun vastakappale, latvan puolelta, hylätty metsään ja myöhemmin mahdollisesti puukolla lisäteroitettu maahan pistämistä varten. Tällainen alkuperä selittäisi tulkitun aikaeron risun katkaisun ja haudalle laittamisen välillä. Vasenkätisyyden merkitys saattaisi muuttua, jos risu olisi veistetty ennen Kyllikki Saaren kuolemaa. Saatan erehtyä, enkä halua ruveta parantelemaan Hyytiälän silloisen metsänhoitajan, maat. ja metsät. tri Peitsa Mikolan lausuntoa. Hänellä on ollut männynnäreen puolikas edessään ja hän on varmuudella tuntenut metsänparannussuunnitelmapaalujen teon.
kts https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015082920259707

Keskusmetsäseura Tapion yhdessä Isojoen kunnan kanssa vetämä suo-ojitus antoi metsänhoidollista etua heti polkupyörän upotushetteen takana olevalle metsäpalstalle, joka kuului Isojoen Pappilan maihin. Pappila oli näin ollen osakkaana ojahankkeessa ja esim. Kirkkoherra on voinut osallistua sen katselmukseen, käyden paikalla. Ojitus oli alkanut ja tehtiin lapiolinjalla. Kyllikin katoamispäivänä vaihdettiin ojureita, koska aloitetusta ojasta oli tullut liian matala, eikä ensimmäinen kaivuporukka halunnut parantaa työjälkeään. Ei ilmene, oliko vaihdon jälkeen uutta työnjohdollista katselmusta esim. sunnuntai-iltana, eikä sitä, milloin ojasuunnitelma oli tehty ja maastoon merkitty: Edellisenä kesänä, syksyllä kasvukauden päättymisen jälkeen vai varhain keväällä 1953. Hete kuitenkin kuivui kesällä 1953, koska oja kaivettiin riittävän syväksi, vesi valui pois ja vedenpinnan laskiessa paljastui upotetun polkupyörän rengas.

Pettukylän väki vakuutti, ettei tekijä ollut sieltä.

376 tutkintalinjaa, viitisen tuhatta kuulusteltua, viisi mappia enemmän relevantteja kuulusteluja, 15 vähemmän, yhteensä arkistokaapillinen. Koko pitäjä kuulusteltiin.

Historia ei ole todennäköisyyksiä. Historia on historiaa. Kirkkoherra Kanervo mahdollisesti oli Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon nuorille naisille vaarallisin pappi ja Kyllikki Saaren rippi-isä sekä lähiesimies. Tuikiharvinainen reunaehto on ollut voimassa. Kuin lähes nollalla jakaisi. Toteutunut historia saattaa tällaisessa tapauksessa luonnostaan mennä ulos tavallisista raameista. Tätä Keskisarja havainnollistaa kahdella esimerkillä.

Aborttiasia jäi vaivaamaan. Hänen ei tiedetty olleen raskaana ennen katoamistaan, eikä maatumisen vuoksi ruumiinavauksessa selvinnyt asiasta enempää. Kyllikki Saari piti asiat lähellä itseään, mutta aavistettavasti jännitti jotain juuri katoamisensa alla. Hänen oli päästävä matkaan Apteekin tiehaarasta kohti kotia, mille välille hän katosi. Ettei tuntematon vaikuttaja kuitenkin olisi järjestänyt sikiönlähdettäjää, joka pahasti epäonnistui, minkä jälkeen kasvoja olisi ruhjottu kuolinsyyksi riittävällä tavalla ja ruumis tuotu lähelle paikkaa, mistä vainaja eläissään olisi noussut auton kyytiin? Kengät olisi tuotu istutettuun taimikkoon merkiksi, jotta vainaja lopuksi saadaan Herran huomaan eikä siunaamattomaan maahan hautaamattomana jää tekijän synniksi viimeisellä tuomiolla. Kummittelusta puhumattakaan.

Hyvä kirja, täynnä asiaa ja näkökulmia. Kuuntelin äänikirjan lukemista herkeämättä. Ilahduin ajankuvauksesta lapsuuteni vuosilta, ja vuosikymmeniltä sitä ennen, vaikka tuolloinen elämä muistoissani oli paljon vaatimattomampaa kuin sittemmin. Myös käydyt sodat ja niiden aikanaan aistimani vaikutus aikuisten elämään olivat esillä. Kirja-arvostelija-kriminologin kaipaama naisnäkökulma tuli mielestäni hyvin esille historiallisesti, monella tavoin, vaikka ei moderneista feministisistä lähtökohdista eikä lauseenparsia viljellen.

Olin miettinyt, kenelle nämä poliisin arkistot avataan, kun niitä on kaikessa laajuudessaan ollut hankala saada tänne Hejacin Arkistoon keskustelun pohjaksi. Sanoisin, että aineisto on nyt annettu hyvälle työryhmälle perattavaksi kirjan muotoon. Suosittelen lopputulosta luettavaksi tai kuunneltavaksi.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Kyllikki Saari, Isojoki 17.5.1953

Post by Queen »

Olen nyt päässyt käsiksi Keskisarjan kirjaan, olen loppupuolella. Kirja on mielestäni mainio. Vaikka kyse on murhamysteeristä, olen nauranut monissa kohtaa. Teemu Keskisarja osaa kirjoittaa hauskalla tavalla, pidän hänen huumoristaan. Olen lukenut muitakin hänen kirjojaan, viimeksi G A Serlachiuksesta kertovan. Voi kunpa hän kirjoittaisi Tulilahdestakin kirjan. Sitä odotellessa. :mrgreen:

Will kirjoitti edellä mahdollisesta abortista ja sikiön lähdettämisestä. Tämä pappihan oli kehottanut jalkavaimo-piikaansa käyttämään kamferttia "katumuspillerinä" ja käsitin, että näin tyttö oli tehnytkin, eikä raskaus (jos se oli alkanut) ollut jatkunut. Pappi oli antanut ohjeen laittaa kamferttia kohtuun. Riskialtista puuhaa, sanoisin.
Vikki Lehmusviitaahan moni epäili syylliseksi. Kirjassa tuodaan häntä syyllistäviä asioita hyvin esille, mutta ihmeen paljon oli löytynyt puolustavia tekijöitäkin.

Itselle tuli mieleen tällaisia pohdintoja ja kysymyksiä:
-Teemu Keskisarja oli todennut, että Kyllikin saamat vammat eivät kertoneet mitään tekijän kätisyydestä, mutta tuo haudalle pantu oksan karahka taas puhui vasenkätisyyden puolesta. Kyllikin kasvojen oikea puoli oli pahiten murskaantunut. Jos kuitenkin olisi tilanne, missä tekijä on ollut kasvot vastatusten Kyllikin kanssa, eikö silloin sopisi, että tekijä on vasenkätinen. Jos hän siis lyö jollakin astalolla "olan takaa", silloinhan astalo iskeytyy nimenomaan uhrin kasvojen oikealle puolelle.
*Toki tässä olisi mahdollista sekin, että tekijä on seissyt astalonsa kanssa tien ohessa ja Kyllikki ajanut päin tuota asetta, jolloin oikea puoli on pahemmin vaurioitunut.

-Lehmusviita ei oikein Kyllikkiä tuntenut, vaan oli sekoittanut tämän papin jalkavaimo-piikaan (luultavasti). Olisiko Kyllikillä siis mitään erityistä syytä ollut pelätä miestä, jos ei ollut ollut tämän kanssa missään tekemisissäkään aiemmin. Ja jos olisi häntä pelännyt, miksi ei voinut tällaista kertoa ystävilleen? Mistä Kyllikki olisi tiennyt olettaa, että Lehmusviidan uusi työpaikka oli tuossa tienvarressa, mieshän ei ollut ehtinyt edes aloittaa hommia?

-Todella paljon näitä epäilyttäviä miehiä löytyi ihan Isojoen kyliltäkin, jos kauempaakin.

- Yritin pohtia mahdollisuuksia, miksi Kyllikin kengässä ollut sukka oli leikattu poikki. Tuntuisi, että ainoa mahdollisuus olisi, että tekijä on täyttänyt sukan kivillä ja ajatellut käyttää sitä lyömäaseena (avauksen tehneen lääkärin mielestä lyömäase on kuitenkin pitänyt olla jollain tavoin yhtenäisempi (vai miten se oli mainittu?). Jos tällainen olisi kuitenkin tehty, olisi sukka solmittu ja tyhjennystä varten olisi solmu leikattava pois. Samassa nyssäkässähän oli Kyllikin huivi ja nyttyrä oli sitten langoilla kiedottu. Sitä epäiltiin "suukapulaksikin", mutta epäilen, koska se huivi on jo silloin kiedottu siihen mukaan.

Edit: Tein lisäyksen *
Post Reply