Hejac

Oikeuspsykologin mukaan poliisi painosti ja johdatteli nuorta todistajaa – korkein oikeus hylkäsi tunnetun henkirikostuomion purkuhakemuksen.Tapauksessa esitetty uusi todiste ei saanut korkeinta oikeutta purkamaan tuomiota, joka langetettiin Vantaan Ilolassa tapahtuneesta taposta.
https://yle.fi/uutiset/3-12390926
JOUNI MUNUKKA
16.4. 11:01 • Päivitetty 16.4. 12:13

Korkein oikeus on hylännyt tuomion purkuhakemuksen henkirikostapauksessa, josta MOT on uutisoinut laajasti.

Tuomion purkua haki mies, jonka Helsingin hovioikeus tuomitsi 10 vuodeksi vankilaan Vantaan Ilolassa tapahtuneesta taposta. Käräjäoikeus oli antanut vapauttavan tuomion. Mies istuu yhä rangaistustaan Riihimäen vankilassa.

MOT paljasti vuosi sitten julkaistussa laajassa selvityksessä useita vakavia epäkohtia Ilolan tapauksen poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.

Henkirikostuomio perustui hyvin vahvasti siihen, että yksi todistaja kertoi nähneensä tuomitun kuristavan uhria huumevarkauden jälkeen. MOT:n artikkelissa kysyttiin, valehteliko 20-vuotias todistaja ratkaisevan havaintonsa. Todistaja oli itsekin taposta epäilty, ja hänen kertomuksensa muuttui esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä jatkuvasti.

“Painostettu varsin rajusti”
Korkeimmalle oikeudelle jätetyssä purkuhakemuksessa tuomittu mies vetosi uutena todisteena poliisikuulusteluun, joka on käyty vajaa vuosi hovioikeuden antaman tuomion jälkeen. Kyseisessä kuulustelussa todistaja kertoi, että kuristamishavainto ei ollut totta. Hän sanoi valehdelleensa poliisin painostamisen takia.

Lisäksi tuomittu vetosi purkuhakemuksessaan oikeuspsykologi Julia Korkmanin korkeimmalle oikeudelle jättämään lausuntoon. Korkman perehtyi lausuntoa varten avaintodistajan kuulusteluihin ja oikeudenkäyntimateriaaliin. Korkmanin mukaan on selvää, että avaintodistajaa “on painostettu varsin rajusti monessa kuulustelussa” tapon esitutkinnan aikana.

Avaintodistaja oli tapellut uhrin kanssa Ilolan surmatalossa. Poliisit antoivat todistajan muun muassa ymmärtää, että kukaan ei ollut nähnyt uhria tappelun jälkeen elossa. Tämä ei ollut totta.

Korkman toteaa, että avaintodistajalla oli selkeä motiivi valehdella. Korkmanin mukaan poliisi myös johdatteli todistajaa kertomalla hänelle tietoja tapon tekotavasta. Lisäksi materiaalista herää epäilys siitä, että todistajaan on pyritty vaikuttamaan epävirallisissa kuulusteluissa. Kyseinen todistaja ei ole ainoa, joka on kertonut poliisin painostaneen epäiltyjä Ilola-tutkinnassa.

Oikeuspsykologi nostaa lausunnossaan esiin myös sen, että avaintodistajan oikeusavustaja ei puuttunut painostamiseen millään tavalla. Nuori ikä, päihdetausta ja vaikea elämäntilanne ovat kaikki väärien tunnustusten ja todistajankertomusten riskitekijöitä. Ilolan tapauksen avaintodistaja täyttää kaikki kriteerit. Lisäksi hänen isänsä oli kuollut muutama päivä ennen poliisikuulusteluiden alkua.

Tekovälineessä toisen henkilön DNA:ta
Purkuhakemuksen tehnyt mies vetosi myös siihen, että hovioikeus jätti huomiotta tarkemman DNA-analyysin. Uhrista tai tekovälineestä ei löytynyt tuomitun miehen, vaan toisen henkilön DNA:ta. Hovioikeus teki johtopäätöksiä vain poliisin ylimalkaisesta havainnekuvasta ja jätti huomioimatta tarkan luetteloinnin. Korkeimman oikeuden mukaan kyse ei ollut uudesta todisteesta, sillä DNA-luettelointi oli esillä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus antoi taposta vapauttavan tuomion. Uudeksi todisteeksi korkein oikeus hyväksyi tuomion antamisen jälkeen käydyn kuulustelun. KOK:n mukaan todiste ei kuitenkaan ole sellainen, että hovioikeus olisi sen nojalla todennäköisesti päätynyt syytteen hylkäämiseen.

Valitus harkinnassa
Muilta osin hovioikeus perusteli hylkäyspäätöstään tuomion purusta lähinnä sillä, että avaintodistajan huojuva kertomus on jo ollut hovioikeuden arvioitavana. MOT:n tutkimuksen perusteella hovioikeudessa kuitenkin analysoitiin erittäin vähän sitä, miksi avaintodistajan kertomus jatkuvasti muuttui.

MOT:n aiemmin haastattelema rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kommentoi, että hän ei pidä hovioikeuden tuomion perusteluja vakuuttavina. Vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei Tolvasen mukaan ole pystytty sulkemaan pois.

Taposta tuomittu mies harkitsee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Ilolan henkirikosta tutkinut Itä-Uudemaan poliisilaitos ei kommentoi tapausta MOT:lle.

Viiltäjä-Jackia jäljittänyt tutkija tutustui MOT:n pyynnöstä suomalaisen henkirikosjutun dna-todisteisiin – tuomiosta jäi epäily. Tapauksesta on valitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Asianajaja pitää mahdollisena, että poliisi rikkoi lakia avaintodistajan kuulusteluissa.
https://yle.fi/a/74-20023892
JOUNI MUNUKKA
27.3. 10:06


Dna-tutkija Jari Louhelainen yllättyi tunnetun henkirikostapauksen todisteiden ristiriitaisuudesta.
Teko tapahtui vuonna 2014 Vantaan Ilolassa. Kuva: Jari Louhelaisen arkisto ja Poliisi

Huonokuntoiseen omakotitaloon on kokoontunut päihteidenkäyttäjiä. Jossakin vaiheessa päivää tapahtuu henkirikos. Poliisikuulusteluissa yksi henkilö sanoo nähneensä teon. Mutta hänen kertomustaan eivät tue mitkään dna-todisteet. Tämä oli asetelma, kun poliisi sai päätökseen Vantaan Ilolassa tapahtuneen tapon rikostutkinnan vuonna 2014.

Tapaus on ollut paljon julkisuudessa. Ylen MOT-toimitus julkaisi Ilolan henkirikoksen poliisitutkinnan ristiriidoista laajan artikkelin kaksi vuotta sitten.

Nyt MOT pyysi dna-tutkimuksen kansainvälistä huippunimeä Jari Louhelaista perehtymään tapauksen todisteisiin.

– Mielenkiintoinen analysoitava tämä tapaus. Ei mikään päivänselvä tuomio mielestäni, Louhelainen sanoo.

Louhelainen nousi maailmanmaineeseen, kun hän esitti vahvan teorian Lontoota vuonna 1888 piinanneen Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä.

Dna viittasi toiseen mieheen
Ilolan tapauksessa ratkaiseva todiste oli nuoren avaintodistajan kertomus siitä, että hän näki talossa asuneen miehen kuristavan uhria sängyllä. Tekoa edelsi se, että uhri varasti mieheltä huumeita.

Poliisin mukaan mies siirsi uhrin sitten toiselle puolelle omakotitaloa peitelläkseen tekoaan. Tuomitun miehen huoneesta ei kuitenkaan löytynyt uhrin dna-jälkiä. Myöskään uhrin siirtämisestä ei ole todisteita.

Louhelainen pitää tilannetta yllättävänä. Etenkin, kun ottaa huomioon, että teko tapahtui päihdeporukan asuttamassa talossa.

– Minun on vaikeaa uskoa, että he ovat niin tietoisia dna- tai rikostutkimuksesta, että sieltä pystytään poistamaan kaikki mahdolliset jäljet, Louhelainen sanoo.

Uhrin kynsien alta ja tekovälineenä käytetystä kengännauhasta löytyi dna-jälkiä. Todisteet eivät kuitenkaan viitanneet tuomion saaneeseen mieheen – vaan toiseen talon asukkaaseen.

Hänen dna:taan löytyi tekovälineen solmukohdasta ja molemmista päistä.

– Jäljet ovat strategisesti juuri oikeassa kohtaa, jos joku haluaisi kuristaa jonkun, Louhelainen sanoo.

Todisteiden välinen ristiriita
Ilolan tapon poliisitutkintaa vaikeutti se, että uhrin tarkkaa kuolinaikaa ei saatu selville. Omakotitalolla oli käynyt päivän aikana lukuisia ihmisiä, joiden muistikuvat päivän kulusta olivat sekavia.

Tutkinnassa kerätyt todisteet olivat erittäin ristiriitaisia: Avaintodistaja kertoi nähneensä teon, mutta kaikki dna-todisteet viittasivat toiseen tekijään.

Jari Louhelainen kuitenkin muistuttaa, että dna-jäljet eivät ole automaattinen todiste syyllisyydestä. Tiedetään tapauksia, joissa dna:ta on kulkeutunut tärkeisiin todisteisiin.

Ilolan tapauksen avaintodistaja tappeli rajusti uhrin kanssa huumevarkauden yhteydessä. Louhelaisen mukaan dna:n näyttöarvoa heikentää se, että uhrista ei löytynyt myöskään avaintodistajan dna:ta.

– Dna:han ei pysty täysin luottamaan tässä tapauksessa.

Louhelaista kuitenkin kummeksuttaa todisteiden välinen ristiriita. Ja se, että tuomio perustuu hyvin vahvasti yhden todistajan lausumaan.

Poliisin menetelmät kritiikin kohteena
Avaintodistaja oli parikymppinen päihteidenkäyttäjä ja aluksi itsekin taposta epäilty. Poliisikuulusteluiden alussa hän kertoi, ettei tiedä henkirikoksesta mitään. Kertomus siitä, että hän olisi nähnyt rikoksen tapahtuvan, syntyi kahden viikon vangittuna olon jälkeen.

Oikeustieteen tohtori Otto Meri on tehnyt taposta tuomitun miehen puolesta valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Valitus keskittyy avaintodistajan kuulusteluihin.

– Ei saa painostaa, ei saa luvata tai uhkailla. Kun luin pöytäkirjat ja katsoin videonauhan, niin en pysty sanomaan, etteikö siinä olisi toimittu vastoin esitutkintalakia.

Kuulusteissa poliisi väitti todistajalle, että muut kuulusteltavat olisivat puhuneet häntä vastaan ja antoi ymmärtää, ettei uhria ollut nähty elossa hänen ja todistajan välisen tappelun jälkeen.

– Pyrittiin luomaan painetta tosiasian vastaisilla väitteillä. Se ei kuulu asianmukaiseen kuulustelumetodiin, että valehdellaan kuulusteltavalle, Meri sanoo.

Todistajalla motiivi valehdella?
Helsingin hovioikeudessa avaintodistaja kertoi valehdelleensa havaintonsa kuristamisesta. Hovioikeus kuitenkin piti aiemmin annettua kertomusta kuristamisesta uskottavana ja langetti teosta 10 vuoden tuomion. Teosta tuomittu istuu yhä vankilassa.

MOT on pyytänyt oikeuspsykologian dosenttia Julia Korkmania perehtymään tapaukseen. Hänen mukaansa hovioikeus puntaroi aivan liian vähän sitä, vaikuttiko poliisi asiattomasti todistajan kertomukseen.

Korkmanin mukaan on syytä epäillä, että avaintodistaja valehteli havaintonsa kuristamisesta, koska halusi itse pois painostavasta tilanteesta.

– Se on ihan selvä mahdollinen syy. Etenkin, jos on huolta siitä, että joutuu itse syytetyksi. Ilmiselvä mahdollinen syy, Korkman sanoo.

Tutkijalle jäi epäily tuomiosta
Dna-tutkija Jari Louhelainen on uransa aikana perehtynyt lukuisiin rikostapauksiin. Hän korostaa, että oikeusvaltion kultainen periaate on välttää syyttömän tuomitsemista. Ilolan tapauksessa Louhelaiselle jää hovioikeuden tuomiosta epäily.

– Dna-todisteet ovat ristiriidassa tapahtumakuvauksen kanssa. On yksi todistaja, joka ei ole välttämättä kaikista luotettavin. Onko tuomio oikea ja perustuuko se liian heppoiseen todistusaineistoon, Louhelainen kysyy.

Avaintodistajaa kuulusteltiin vuosi tuomion antamisen jälkeen siitä, syyllistyikö hän hovioikeudessa väärään valaan. Todistaja kertoi, että hän valehteli kuristamishavaintonsa, koska koki joutuneensa poliisin painostamaksi.

– Pelkäsin, että saan tuomion jostain, mitä en ole tehnyt, hän kertoi kuulustelussa.

Poliisi tai Helsingin hovioikeus eivät kommentoineet Ilolan tapausta MOT:lle.


Katso uusin MOT-jakso ”Syyllinen vai syytön” Yle Areenassa.
https://areena.yle.fi/1-63858262