Keijo Alho oli Suomen pankin osastopäällikkö, joka lähti pistoolin kanssa tapaamaan sisäministeri Väinö Leskistä.
Ylipoliisipäälikkö Urho Kiukas soitti poliisilaitokselle ja kertoi että asestautunut filosofian tohtori Keijo Alho oli hetki sitten tunkeutunut sisäministeri Leskisen työhuoneeseen ja käyttäytynyt omituisesti, häneltä pitäisi käydä noutamassa aseet pois. Kolme kahden miehen partiota lähti tehtävää suorittamaan. Siviilipukuiset rikospäivystäjät Helmer Valmunen ja Jaakko Pelttari lähtivät siviiliautolla Alhon kotiin. He nousivat talon kolmanteen kerrokseen ja soittivat ovikelloa. Alhon vaimo Maija Alho kiirehtii avaamaan. He näyttivät poliisikorttejaan ja kysyivät oliko tohtori kotona. 'Keijo, sinua kysytään' sanoi vaimo. Eteisestä ilmestyi näkyviin osa kättä ja kiiltävä pistooli. kumpikaan poliisesta ei ennättänyt ottaa asetta esille. Valmunen syöksyi Alhoa kohti, riistääksen tältä aseen. Hän myöhästyi ja luoti tunkeuti 30 sentin etäisyydeltä Valmisen vasempaan silmäkulmaan, kulkeutui pään läpi ja repi oikean kaulavaltimon.
Kuvassa Keijo Alho
Alho jatkoi ampumista, Pelttari sai osuman kylkeen ja selkään. Peltari vetäytyi takaisin porraskäytävään.
Ovi pamahti kiinni ja Alho jatkoi ampumista oven läpi. Pelttari sai aseensa esiin ja vastasi tuleen.
Ammunta jatkui kunnes panoslippaat tyhjenivät.
Valmunen makasi verilätäkössä eteisessä, mutta oli noussut ja kierrellyt asunnossa ampujaa etsiskellen. Kauhistunut Maija Alho oli nähnyt Valmusen horjuvan verissään makuuhuoneessa ja jatkavan kohti eteistä.
Hänen aseensa putosi portaikkoon. Pelttari otti sen oman pistoolinsa tilalle ja jäi odottamaan apuvoimia. Hän ampui tällä kerran oven läpi. Valmusta hän kehotti lähtemään pihalle.,valmunen oli puolittain tajuton ja pahoin haavoittunut.
Sieltä hänet vietiin sairaalan jossa hän kuoli. Pelttari pääsi jo samana päivänä sairaalasta kotihoitoon.
Kun apuvoimat tulivat paikalle, talo piiritettiin. Poliisit tunkeutuivat Alhon asuntoon, sieltä he löysivät Maija Alhon ja 7- vuotiaan pojan sängyn alta. Keijo Alho oli sulkeutunut yhteen huoneeseen, jonka ikkunat pihalle päin. Alho avasi ikkunan ja istuutui ikkunalaudalle pistooli yhdessä ja puukko toisessa kädessä. Paikalle oli tullut suuri joukko ihmisiä, joka seurasi miten draama päättyisi. Alho huusi että sisäministeri Leskisen on tultava paikalle. 'heti kun ensimmäinen laukaus kajahtaa niin minä tulen!'
Sitten hän hyppäsi. Hän iskeytyi lasten pyörään ja selvisi pienin vammoin: vain sääriluu murtui.
Hän teki raivokasta vastarintaa : Auttakaa minua, annan teille ainestoa, hän huusi katselijoille.
Kuulusteluissa hän sanoi ettei muistanut muuta kuin putoamisen.
Oikeus totesi hänet syyntakeettomaksi ja passitti hänet sairaalahoitoon. Keijo Alho kuoli vuonna 1994.
Keijo Aalto syntyi Raumalla ja hänellä oli takananaan, monia virkamiesvuosia Suomen Pankissa.
Hän oli tunnettu oikeistolaisista mielipiteistä. Kokoomuksen ehdokkaana vaaleissa hän oli esiintynyt miehenä 'jota kommunistit pelkäsivät eniten'. Hänntiettävästi kävi myös kommunistien kokouksessa tarkkailemassa mielialoja. Alho oli pelännyt että punaarmeija miehittää Suomen ja hänen mielestä poliisi vainoaa ja varjostaa häntä.
Alho oli mukana "Operaatio perämiehessä" jossa etsittiin sopivaa vastaehdokasta Urho Kekkoselle vuoden 1956 presidentinvaaleihin, mutta hänen ehdottamaansa ehdokkaat eivät saaneet tukea. Myöhemmin hän oli perustamassa Kerho 56 nimistä ryhmää, jossa myös etsittiin vastaehdokasta Kekkoselle.
Hänen kotoa löytyi lista 70 vaarallisesta henkilöstä, joka oli otsikoitu 'Luettelo Isosta Riistasta'.
Sisäministeri Leskinen kertoi myöhemmin virallisessa tiedonannossa että Alho oli ollut rauhallinen mutta 'kuvaillut miten häntä vainotaan'. Sisäministeriössä Suojelupoliiisin päällikkö ja sisäministeri Leskinen olivat saaneet Alhon käytävään, jossa tämä näytti pistooliaan ja jatkoi uhittelua. ylipoliisipäälikkö Kiukas oli huonessaan saman käytävän varrella, joten hän sai nopeasti tiedon Alhan käynnistä.
Alibi 6/2014 ja wikipedia
Oliko Alhon vainoaminen täysin hatusta vedetty. Kommunistithan ovat vainoamisen mestareita. Neuvostoliitossakin vainottiin toisinajattelijoita, heitä suljettiin mielisairaalohin jne.
