Ulvilacase

[jemma]

Lainaukset ovat oikeuspöytäkirjoista ja esitutkintapöytäkirjoista (Hejac ry). Etpk-otteet ovat julkisesta versiosta (salaamaton). Omia huomioita ja puhujien nimiä on liitetty lainauksiin hakasulkeissa [ ].

Laaksonen (1. käräjillä): ”Sängylle vuotaneen veren määrän perusteella arvioituna uhri olisi ollut sängyllä joka tapauksessa minuutteja, ehkä yli kymmenen minuuttia - - - Kasvovammojen tekoväline on ollut toinen kuin päälaen vammat aiheuttanut väline”.

Anneli Auer 9.12.2006, etpk: ”Emme ole puhuneet mitään eroamisesta”.

Anneli Auer 16.10.2009, etpk (osa Auerin sittemmin peruuttamia tunnustuskertomuksia): ”En ole varma oliko tämä ilta taikka yö se, jolloin uhkasin Jukkaa erolla ja poismuuttamisella kotoa yhdessä lasten kanssa”.

Anneli Auer 27.9.2009, etpk: ”Haluan toisaalta auttaa varsinkin Amandaa, että hän ei tuntisi syyllisyyttä Jukan kuoleman vuoksi”. [Miten Amanda liittyy viranomaisten väittämään perheriitaan Anneli Auerin ja Jukka S. Lahden välillä? Viranomaisten epämääräiset väittämäthän olivat Anneli Auerin ja tämän puolustusasianajajan mukaan syy tunnustuskertomuksiin.]

Anneli Auer 14.10.2009, etpk: ”Olen minun ja Amandan keskustelussa puhunut Amandan kanssa tarkoituksena vapauttaa hänet tähän juttuun liittyvältä syyllisyydentunteelta. Tutkinnallisista syistä en ole kuitenkaan voinut spekuloida juttua lähemmin hänen kanssaan”. [”Spekuloida juttua?” Mitä Auer tällä tarkoittaa? Eihän tosiasioihin perustuvaa tapahtumasarjaa voi spekuloida – sitä voi vain kerrata tai muistella].

Anneli Auer, etpk: ”Näistä jääkaapista ja pakastimesta [huom. molemmista] otetuista tuotteista olen ottanut itselleni pienen osan mukaan tilapäisasuntoon Ulvilaan. - - - Osa on mennyt roskikseen - - - Tämä on tapahtunut muistaakseni 14 tai 15 päivä joulukuuta ja tarkka päivämäärä löytyy lisätutkintapöytäkirjasta. Tällöin asunnossa oli jo suoritettu kotietsintä poliisin toimesta ja mm. pakastin oli tarkastettu”.

Tarkkaa päivämäärää ei löydy ainakaan julkisista lisätutkintapöytäkirjoista. Ei myöskään sosiaalivirkailijan nimeä.

Ensimmäinen käräjäpöytäkirja: ”Vanhempi rikoskonstaapeli Jyrki tuomi on kertonut tutkineensa 6-7 päivää tapahtuman jälkeen keittiön, kodinhoitohuoneen, pesuhuoneen ja saunan erittäin tarkasti. Todistaja oli havainnut, että saunan ja pesuhuoneen lattialämpö oli tavanomaista voimakkaammalla. - - - Todistaja oli kuullut Auerin käyneen asunnossa yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa”.

Anneli Auerin muistikuva 14. tai 15. päivän käynnistä on siis todennäköisesti virheellinen, samoin väite siitä, että pakastin olisi tällöin jo tarkastettu. Ensimmäisten päivien tutkinta keskittyi takka-/makuuhuoneeseen ja ulkotiloihin muun asunnon tutkimisen jäädessä virkamiestodistajien mukaan pintapuoliseksi tai yksittäisiin esineisiin – esim. pesuhuoneen muovipusseihin tai niiden ympäristöön - kohdistuvaksi. Takkahuoneen muovipusseja tai kaikkia vaatekasoja ei tutkittu. Tuomen todistuksen perusteella Auer päästettiin siis täysin valvomatta, sosiaalivirkailijan seistessä asunnon tuulikaapissa koko huseerauksen ajan, hakemaan työhuoneesta, jääkaapista ja pakastimesta yhtä sun toista – esimerkiksi potentiaalisia surmatekstiilejä tai -välineitä - vain muutama päivä surman jälkeen.

Ensimmäinen käräjäpöytäkirja (koskien poliisi Esa Koivuniemeä): ”Todistaja oli käynyt lyhyen käynnin asunnossa sisällä 1. tai 2.12.2006. Käynnin yhteydessä oli lähinnä puhuteltu naapureita, asunnon tutkiminen ei tuolloin ollut pääasia”.

Ensimmäinen käräjäpöytäkirja (poliisi J. Kostensalon todistuksesta): ”Toinen käynti asuntoon oli tapahtunut tutkijoiden aloitteesta. Tutkinnanjohtaja Joutsenlahden selkeästi ilmaiseman kannan[!] mukaisesti Anneli Auer ei ollut alkuvaiheessa millään tavalla mukana tutkintalinjassa”.

Toinen käräjäpöytäkirja (poliisi Koivuniemen todistuksesta): ”tutkinnanjohtaja oli alussa linjannut tutkinnan niin, että etsitään ainoastaan ulkopuolista tekijää ja Anneli Auerin mahdollinen osuus tapahtumissa tekijänä suljettiin pois”.

Outi Piirala, etpk: ”Hän ei ole kertonut vaimostaan mitään muuta, kun että pelkää tämän tekevän lapsille jotain - - - Jukka oli tilanteissa ahdistuneen ja hätääntyneen oloinen - - - olimme koko ryhmä luokkahuoneessa, kun Jukka Lahden matkapuhelin soi - - - kaikki lähistöllä olevat henkilöt kuulivat mm. sen, että jollei Jukka Lahti tule heti kotiin niin hän (Anneli Auer) tekee lapsille jotain”.

Tuomas Härmä, ensipartion poliisi, etpk: ”…Anneli seisoi olohuoneessa ja katseli meidän poliisien ja miehensä suuntaan. Anneli vain seisoi siinä, hän ei itkenyt eikä kysynyt mitenkään missä kunnossa hänen miehensä on. . - - Anneli seisoi olohuoneen puolella ja katseli ympärilleen. Sairaankuljettajat totesivat, että Jukka on kuollut ja mitään ei ole tehtävissä. Anneli ei mitenkään reagoinut tähän”.

Pirjo Tuominen, uhrin sisar [kertoo kokemuksestaan Anneli Auerin sairaalahuoneessa murhaa seuraavana päivänä, vähän ennen vanhimman lapsen sairaalakuulemista], etpk: ”Anneli alkoi itse kertoa lasten aikana yöllistä tapahtumaa Tähtisentiellä. Samalla Anneli kysyi Amandalta, että mitä tämä oli nähnyt. Amanda vastasi, ettei ollut nähnyt muuta kuin isänsä makaavan takkahuoneen lattialla. Amanda ei maininnut, että olisi nähnyt ketään muuta ulkopuolista ko. takkahuoneessa/makuuhuoneessa. Anneli itse kertoi ulkopuolisesta tappajasta ja mainitsi tästä muutamaan kertaan sinä aikana, kun olimme huoneessa. Anneli piti tavallaan itsestään selvänä, että asunnossa oli ollut ulkopuolinen murhaaja. Anneli mm. kertoi, että murhaaja hyppäsi takaoven lasista ulos. Amanda ei tässä vaiheessa puhunut mitään ulkopuolisesta henkilöstä. - - - En muista mitään sellaista, että Amanda olisi puhunut kenenkään poistuneen rikotun ikkunan kautta”.

Anneli Auer, etpk: ”En pysty varmuudella sanomaan olenko kertonut näitä yön tapahtumia lapsille tällöin, kun olen ollut sairaalassa”. - - - ”Näitä nauhoituksia ja pelejä olen tehnyt Ulvilassa asumisen aikana”. - - - ”Äänten alusta ja lopusta pystyi katkaisemaan äänen” - - - ”Ääniä olen saanut netin kautta ilmaiseksi sekä siinä on ollut myös Ulvilan ajoilta tallennettuja mm. lasten [muun muassa lasten] ääniä”. - - - ”Allu kertoo kuulleensa samat äänet kahteen kertaan peräkkäin. Hän kuitenkin kertoo, että tältä toiselta kertaa puuttuu jotakin ääniä ja kuitenkin ne äänet, joita hän väittää puuttuvan, kuuluu selvästi hätäpuhelun tallenteelta. Hän on maininnut puuttuviksi ääniksi tai olevan vähemmän mm. töms, töms -ääniä ja Annu-huutoja. Tämä ei silloin ole sama kahteen kertaan, mikäli tämä toinen kerta on erilainen”.

Sen lisäksi, että Anneli Auerin jälkimmäinen lausunto on vähintään outo ja kylmäkiskoinen, (kun kyse oman lapsen havainnoista), ei Anneli Auer millään tavoin poissulje samojen tai samantyyppisten äänten kuulumista kahteen kertaan. Sen sijaan Auer aloittaa pilkunviilauksen pojan kuulohavainnoista. Väitettään, jonka mukaan pojan puuttuvaksi väittämiä ääniä kuuluisi selvästi hätäpuhelun tallenteelta, Auer ei pysty todistamaan millään tavalla. Vaikka hätäpuhelussa kuuluisikin yksittäisiä töms töms -ääniä tai Annu-huutoja, tämä ei millään tavoin todista tai poissulje, etteikö niitä olisi voinut kantautua pojan korviin huomattavasti enemmän ensimmäisellä kerralla eli autenttisessa murha- ja lavastelutilanteessa; ennen mahdollisten tallenteiden toistumista.

Iltalehti: ”Koneelta löytyi muun muassa ääniä, joissa lapsen ääntä oli muutettu möreäksi miehen ääneksi”.

Pertti Virtanen, joka oli surman aikaan vastuussa Satakunnan hätäkeskuksen tietoteknisistä järjestelmistä (etpk): ”Minä olen muistaakseni polttanut tämän kyseisen hätäkeskustallenteen CD-levylle heti tapahtuman jälkeen ja antanut Joutsenlahdelle. Hätäkeskuksen tallentimelle puhelut tallentuu AUD-tiedostoformaattina ja olen muuttanut tämän tiedoston WAV-tiedostoformaatiksi, koska tämä tiedosto on yleisimmin kuunneltavissa tietokoneilta.

Matti Mäkinen oikeussalissa (äänitallenteen litterointi): ”Se, tota, saatiin siin heti alkuvaihees, ja tua, mää litteroin sen tutkijoitten käyttöön. Mul oli käytettävissä tietokone ja tota hyvät Sennheiserin kuulokkeet ja Sound Forge –äänenkäsittelyohjelma ja, ja niillä mä sitä sit kuuntelin moneen kertaan. Mää sain siitä hidastettuu ja, ja tota pätkittyy ja, ja tota leikattuu jonkinnäkösen ääniotteen ja mä näin sen graafisesti ja tota kuulin kuulokkeista ja kelasin sitä edestakasin ja, ja tota litteroin sen parhaani mukaan, ... mukaan..., tota, tota se on tua, tuolla niin varmaan, se on niinku tutkijoitten käyttöön litteroitu. - - - Se kiinnitti huomioo tietysti, ettei sielt kuulunu MITÄÄN oikeastaan muuta ääntä, kun Auerin, tyttären ja sitte sen uhrin ääniä ja se minnuu hämmästytti kovasti. - - - Ja tota se pisti niinku tosiaa korvaan ja silmään, ettei, ettei tekijän ääntä kuulu MISSÄÄN, eikä kuulu,... kuulu oikeestaan paljo mittään muutakaan, ku näitä puheita... - - - ja tota se minnuu kyl kovasti ihmetytti se puute".

”Pätkittyy ja, ja tota leikattuu”? Editoiko Mäkinen Virtasen CD-levylle polttamaa ja Joutsenlahdelle ojentamaa WAV-tallennetta jo ennen kuin se päätyi yhdellekään äänitutkijalle tai todisteeksi oikeussaleihin? Miksei rikostutkija Matti Mäkisen heti surman jälkeen tutkijoiden käyttöön laatimaa litterointia – mm. Mäkisen tuoreeltaan tekemää tulkintaa ”Kuole”-huudosta – ole julkistettu? Ovatko J. Joutsenlahti, Anneli Auerin puolustus ja puolustuksen käyttämät äänitekniikan ammattilaiset kadottaneet Mäkisen tutkijoille laatiman litteroinnin tarkoituksella, koska se ei ehkä olekaan Anneli Auerille suotuisa, kuten samojen tahojen viimeaikaiset väitteet viranomaisten – lähinnä syyttäjänlaitoksen - laatimista hätäkeskuspuhelun manipuloinneista?. Mäkisen litterointi – niin epäammattimainen kuin se äänitutkimuskompetenssin kannalta olikin – oli joka tapauksessa tuorein litterointi – ja todennäköisesti kursittu kokoon Virtasen Joutsenlahdelle ojentamasta CD-levyversiosta. Missä Mäkisen litterointi on? Julkaiskaa se, kiitos, samoin kuin puheluloki, kiistämätön tekninen todiste, josta näkyy puhelun todellinen alkamis- ja päättymisaika – niin suuri yleisökin pääsee näkemään, millaisin perustein Suomessa oikeutta jaellaan. Kutsukaa myös kuultavaksi Auerin hätäpuhelun vastaanottanut hätäkeskusvirkailija ja tarkistakaa häneltä, ovatko julkisuuteen ja oikeussaleihin levinneet hätäpuhelutallenteet yhteneväisiä aidon puhelun kanssa edes niiltä osin, kun hätäkeskusvirkailija on ollut faktisesti puhelimessa Auerin kanssa eikä keskustellut toisella linjalla poliisiviranomaisten kanssa.

(Emma) Amanda Auerin (Lahden) kuuleminen 1.12.2006 iltapäivällä sairaalassa (sen jälkeen, kun Amanda oli kuullut äitinsä ”huppumieskuvauksia” tämän sairaalahuoneessa), etpk: [Koskinen:] ”Joo, sä menit sinne takkahuoneen reunal katsomaan. Mitä sä näit?” [Amanda]: ”…mää näin, et äiti ja iskä oli jo hereillä… …ne oli nousseet sängystä… [Anneli Auer ei siis ollut sängyssä suojaamassa itseään päälle lentäviltä lasinpaloilta] …Sit mää en ottanu sit [kyseessä siis ensimmäinen käynti takkahuoneen rajalla ja tyttö ei ottanut mitä; puukkoa lattialta?] ku mä menin uudestaan kattoon mää näin iskän lattialla. …Sit siel oli puukko lattialla… …Kun mä tulin kattoon ensimmäisen kerran, se oli jo rikki”. [Koskinen:] ”Siel oli niit lasinsirui? Sä muistat?” [Amanda:] ”Joo”. - - -[Koskinen:]”Olik siel ketään vierasta miestä? [Amanda:] ”Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon” - - - ”mä en nähny sitä siel” - - - ”ehkä se oli kylppärissä” - - - ”me ei katottu kylppärii, ehkä se oli kylppärissä” - - -”mä näin ku se mies pakeni ikkunasta” - - - ”mä näin sen lähtevä sieltä” - - - ”Otti se sielt, muistaakseni ylhäält kii ja meni siitä… mut en mää oo ihan varma” - - - ”se oli just menos sielt ulko-ovest” - - - ”äiti sano et et se oli ainaski 180 senttii” - - - [Lapinniemi:] ”Äitikö sull o kertonu et se mies on sitä haavoittanu vai näiksä tämmöse?” - - - [Amanda] E äiti. [Lapinniemi:] ”Äiti kerto”.

Amanda Auer 7.12.2006, etpk [omia kommentteja hakasulkeissa]: ”Isä ja äiti olivat nousseet jo seisomaan. Valohimmentimen luota näkee koko makuuhuoneen tilan. Olin siinä vain ihan vähän aikaa ja sen jälkeen menin omaan huoneeseeni ja jätin huoneeni oven auki… …Olin huoneessani vähän aikaa tai aika kauan aikaa ja menin uudestaan katsomaan. En oikein kuullut mitään ääniä sinä aikana kun olin omassa huoneessani. Kun menin toisen kerran katsomaan siihen samaan paikkaan, [josta näkee koko makuuhuoneen tilan], näin iskän makaavan lattialla vatsallaan. En muista missä äiti oli”. [Anneli Auer ei siis ollut ainakaan matkalla tuulikaappiin, pähkäilemässä avoimen ulko-oven edessä, menossa puhelimeen tai soittamassa hätäkeskukseen, koska avoimessa tilassa tyttö olisi tämän nähnyt. Tyttö jatkaa:]. ”Äiti ei ollut iskän vieressä. Näin iskässä ja siinä lattialla paljon verta. Iskä oli siinä vatsallaan [ei selällään, kuten löydettäessä] ja hänen pää osoitti sinne saunan ovelle päin. En nähnyt ketään muuta ihmistä siinä iskän lähellä”.

Summa summarum: 1. Tyttö kuulee kovaa meteliä ja menee takka-/makuuhuoneen rajalle. 2. Tyttö näkee isän ja äidin seisomassa [tai jalkeilla; isän kenties ottamassa sängystä tukea, kuten tyttö kuvaili vuoden 2009 kertomuksissa] ihan sängyn lähellä. 3. Tyttö ei näe ketään vierasta ihmistä missään. 4. Tyttö sanoo tämän jälkeen olleen hiljaista, vaikka oman huoneen ovi oli avoinna [samanaikaisesti ”huppumiehen” olisi pitänyt tulla ryminällä sisään, alkaa tapella äänekkäästi uhrin kanssa ja lyödä Aueria rintaan tämän juostessa kohti tuulikaappia]. 5. Tyttö palaa valohimmentimen viereen takkahuoneen rajalle, josta hän näkee – omien sanojensa mukaan - koko takka-/makuuhuoneen tilan. Äiti on "jossakin". 6. Tyttö näkee kuolleen isänsä ja puukon [veitsen] lattialla. 7. Tyttö ei näe ketään vierasta ihmistä missään, mutta väittää kuitenkin näkevänsä, kuinka ”huppumies” lähtee sukkelasti ulko-ovesta tai ovi-ikkunasta. ”Huppumieshavainto” ilmestyy tytön kertomuksiin vasta sen jälkeen, kun Anneli Auer on kuvaillut ”huppumiestä” (ja oletettavasti myös tämän poistumistapaa) ensipartiolle tytön seistessä vieressä ja jatkanut tarinointia sairaalahuoneessa lasten ja muiden omaisten kuullen. Johtopäätös: kuoleman aiheutti Anneli Auer*, joka oli vahingoittanut uhria jo ennen tytön ensimmäistä käyntiä. Ensimmäisen ja toisen käynnin välissä tyttö ei kuullut takka-/makuuhuoneesta mitään ”huppumiehen” sisääntuloon tai tappeluun viittaavaa. *Samaa mieltä oli yksi hovioikeuden tuomareista. Äänet jakautuivat 2-1.

Tiia Halima, hoitaja, kertoo Anneli Auerista (etpk): ”Hän oli mielestäni hyvin kylmän ja rauhallisen oloinen. Hän ei kertaakaan kysynyt esim. että missä lapset ovat. Hän ei näyttänyt mitään tunteita. Ei itkenyt, ollut hätääntynyt eikä peloissaan. Mielestäni käyttäytyminen oli outoa siinä tilanteessa mitä oli tapahtunut. Hän ei myöskään ollut shokkisen oloinen. Yleiseensä [<kirjoitusvirhe etpk:ssa] shokissakin oleva ihminen on kaikesta huolimatta jännittynyt, pelokas ja on huolissaan esim. lapsistaan. Anneli Auer ei puhunut mitään ylimääräistä. Hän ei pyytänyt esim. lääkkeitä, ei vaikuttanut kivuliaalta eikä tuskaiselta.”

Mari Johansson, hoitaja (etpk): ”Auerin käytös oli ylirauhallinen tilanteeseen nähden. Olen ollut hoitotyössä noin 14 vuotta ja tänä aikana en ole kohdannut vastaavaa henkilöä - - - Auer ei kuitenkaan vaikuttanut normaalilta shokkipotilaalta”.

Elina Stenroos, hoitaja (etpk): ”Auer ei missään vaiheessa tuonut esille huoltaan lapsista tai kysynyt mitään lapsista. - - - Auerin käytös ei sopinut tähän sattuneeseen tilanteeseen mitenkään”.

Päivi Vettenranta, hoitaja (etpk): ”Hän oli täysin jääkylmä enkä havainnut minkäänlaista tunnereaktiota hänessä. - - - En ole ennen nähnyt vastaavanlaisia reaktioita omaisilla. - - - Näytti siltä, että tapaus oli järkyttänyt pelastushenkilökuntaa ja hoitohenkilökuntaa enemmän kuin Anneli Aueria”.

Se, jos yksittäinen hoitaja todistaa Auerin saaneen jossain vaiheessa lohduttoman itkukohtauksen ja tämän ihon olleen niin kova, ettei siihen saanut pistettyä neulaa, ei ole todiste Auerin tuntemasta surusta tai traumaattisen tapahtuman jälkipurkauksesta (esim. shokkitilan lauettua, vaikka shokkitilaa eivät lukuisat kokeneet sairaanhoitajat Auerissa havainneet). Se saattaa yhtä hyvin todistaa syyllisyyden Auerille aiheuttamasta taakasta: kiinnijäämisen pelosta tai siitä pintaan nousseesta möykystä, jonka purkamisesta Auer puhui myös peruuttamissaan tunnustuskertomuksissa. Lukuisat sairaanhoitajat todistivat Anneli Auerin käytöksen olleen poikkeuksellisen tunteetonta. Siitä, että Anneli Auerille olisi annettu rauhoittava lääkitys ennen 2.12.2006 tehtyä sairaalavideointia, ei ole esitetty todistetta. Hoitaja Halima todisti etpk:n mukaan, ettei Auer pyytänyt lääkkeitä tai vaikuttanut tuskaiselta.

[jemma]

Pieni katsaus Ulvila-vyyhden lsh-/seri-haaraan, tarkemmin Auerin ja tämän ex-kumppanin korkeimmalle oikeudelle jättämään tuomionpurkuhakemukseen. Koska naapuripalstan pelle lainaa viimeisimmässä viestissään (27.8. klo 14:05) Iltalehden artikkelia (mainitsematta lähdettä), laitan tähän samaisen lehtijutun jatkoa (IL 7.6.2024):

Syyttäjä on toista mieltä.

– Kaikki lastensuojelun kirjauksissa esille tuotu on ollut jo aikoinaan esitutkintamateriaalissa ja oikeudenkäyntiaineistossa, syyttäjä linjaa.

Voi siis olla, että Anneli Auerin asianajaja Markku Fredman itse - tai hänen päämiehensä - ovat tietämättömiä tai muuntelevat totuutta, kun väittävät saaneensa lastensuojelun asiakirjat vasta nyt käyttöönsä.