Ulvilacase

[monoliitti]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80db ... f5790d0eeb

[jemma]

Tästä naapuripalstan vajakki voi valita jonkun enemmän tai vähemmän kauhean, polyesterisen tai polyesteriä sisältävän pyyhkeen/pikkuviltin, kun kehittelee myötähäpeää herättäviä tapahtumaskenaarioitaan saunan pukuhuoneessa.



Oikeussalissa esitetyiltä tallenteilta saa kyllä kaivettua esiin, kuka pikku bodybuilderi sen murhan (Annelin sanojen mukaan) teki. On vain hiukkasen vaikea todistaa faktisia tapahtumia liki parinkymmenen vuoden takaa tai todentaa puhetta rätisevältä monotallenteelta, joka on yhtä täyteen pakattua audiosillisalaattia; Mäkis-sedän koostama "jonkinlainen ääniote", jonka (riittävästi) madalletusta versiosta ei kuulu pelkkää "madaltunutta hätäkeskuspuhelua", kuten pitäisi, vaan muuta puhetta, josta osa on normaalikorkuista - siis ei madaltunutta - Anneli Auerin puhetta (esim. "KATKASE!"-käsky kohdassa 1:54). Mielestäni on täysin käsittämätöntä, etteivät äänitutkijat - edes FBI - aikanaan kaivaneet esiin näitä madalletuilta (ja myös ultrakorkeilta) tasoilta helposti löytyviä "lisäpuheita". Esimerkkejä: "Tää on muuten paha juttu teille - paha juttu!" (miesääni 0:39>); "(Miks täs) nyt niin kävi?" (miesääni 1:12>); "(Ethä) tehny sitä?" (miesääni 1:41>); "Sä teit sen!...KATKASE!" (Anneli Auer 1:54>); "Sinne se jää..(Aa)!"(Anneli Auer 2:16>) "Sinne se jättää/jatkaa(?) viel askeljäl(j)iä se kai..." (Anneli Auer 2:28>); "Ai sä olet se tappaja" ("konemainen" miesääni 3:30>). Audiotutkimustekniikan kehittymistä odotellessa...

Liite 32 madallettuna

[Kaljaloota]

Jemma on palannu hienoa.

[Frankie]

Terveisiä Turun Majakkarantaan

[jemma]

Pelkästään näistä kuvista voi päätellä, että paikalla ei ole ollut joku muutaman minuutin ajan heilunut "huppumies", vaan jotkut ihan muut - oletettavasti ruskean, teipein kasaan kursitun "kilven" kanssa touhunneet ja välillä ulkotiloissa liikuskelleet perheenjäsenet, joilla oli tunteja aikaa valmistella tilannetta (kuten hovioikeuden päätöksestä voi nuorempien lasten kertomana lukea). Paikka oli täynnä verisiä papereita, pyyhe- ja vaatekasoja, täyteen sullottuja pusseja, useita punaisia t-paitoja (kasassa olohuoneen sohvan päällä), keittiöveitsiä, likaisia hanskoja, kännyköitä, rojua, sotkua ja alkututkijoiden toimesta siirtyneitä (suurelta osin tarkistamatta jääneitä) tekstiilejä yms. Sänky näytti siltä, kuin siinä olisi käyty sisällissota. Lisäksi lattialämmitys oli - sattumalta - täysillä, nuorin lapsi oli - sattumalta - surmayönä ensimmäistä kertaa lastenhuoneessa nukkumassa ja Anneli oli - sattumalta - epäillyt keväällä, ettei Jukalla vain olisi joku toinen. Vanhimman lapsen kertomukset sisälsivät runsaasti outouksia ja ristiriitaisia kuvauksia "huppumiehen" poistumistavasta, uhrin kulloisestakin sijaintipaikasta, hätäkeskuspuhelun ja uhrin tilanteen suhteesta (uhri ja veitsi olivat tytön mukaan liikkumattomina lattialla jo silloin, kun äiti oli vasta "menossa puhelimeen") ja pesuhuoneen oven asennosta (ovi auki ja pesuhuoneessa pimeää). Terassin muovituolit olivat heppoiset ja lasten kokoa, eikä isokokoisen hemmon ikkunasta ulos pusertautumiseen voi uskoa kuin joulupukki. Uhrin talvikengät jäivät tutkijoilta löytämättä, mutta kummasti ne sitten löytyivät Annelin toimesta Turun muuttokuormaan.

Äänitallenteet olen saanut yhdistyksen kautta. Käsittääkseni ovat ihan yksi yhteen niiden oikeussalissa kuunneltujen kanssa. Viranomaisilla on toivottavasti käytössään hätäkeskuksen (autenttinen) aud-tiedosto, joka poltettiin välittömästi Mäkiselle, Joutsenlahdelle ja Koskiselle wav-muotoon "tutkittavaksi".

[jemma]

Todistaja O.P:n mukaan Jukka Lahti pelkäsi vaimoaan ja sitä, että tämä tekisi jotain lapsille. Pariskunta olisi kuulemma eronnut jo aiemmin, jos nuorinta lasta ei olisi syntynyt (etp). Etp:n mukaan Anneli Auer kertoi epäilleensä keväällä 2006, että Jukalla olisi joku toinen (etp).

Teknisestä alkututkinnasta vastannut Matti Mäkinen valehteli. Kun häneltä kysyttiin, otettiinko Anneli Auerilta kynnenalusnäytteitä, hän vastasi: ”En tiedä. En ollut tapauksen seuraavina päivinä asioiden kanssa tekemisissä, kun minulla oli kaksi päivää vapaata. Olen tämän jälkeen työpäivinä keskittynyt paperihommiin.” (etp). Etp:n mukaan Mäkinen oli tapausta seuranneina päivinä tiiviisti tekemisissä Ulvilan surma-asioiden kanssa - hän ei siis pitänyt vapaata keskittyäkseen sen jälkeen paperihommiin. Mäkinen keskittyi mm. valokuvien käsittelyyn (oikeussaliin Mäkinen toi kassikaupalla omia rikospaikalla ja ruumiinavauksessa ottamiaan valokuvia, joista esitutkintapöytäkirjaan valikoitui vain alkututkijoiden ja Anneli Auerin kannalta ”suotuisia”, resoluutioltaan heikkoja ja rajauksiltaan vaillinaisia otoksia), hätäkeskuspuhelutallenteen sörkkimiseen ja litterointiin (Mäkinen kertoi oikeussalissa käyttäneensä Sennheiserin kuulokkeita käsitellessään hätäkeskuspuhelutallennetta ja laatiessaan siitä ”jonkinlaisen ääniotteen” ja litteroinnin tutkijoiden käyttöön) sekä asianosaisten puhutteluihin ja niiden videokuvaamiseen.

(Emma) Amanda Auerin (Lahden) puhuttelu suoritettiin Satakunnan keskussairaalan neuvotteluhuoneessa 1.12.2006 alkaen klo 15. Mäkinen toimi kuvaajana (etp). Tätä ennen sukulaiset olivat keskustelleet Anneli Auerin ja lasten kanssa potilashuoneessa kaikenlaisesta ”huppumieheen” liittyvästä. Lapsi ei Jukka Lahden sisaren mukaan ollut maininnut mitään ulkopuolisesta hyökkääjästä ennen kuin äiti oli kuvaillut tätä (etp).

Etp:n mukaan Anneli Auerin puhuttelu suoritettiin Satakunnan keskussairaalan potilashuoneessa 2.12.2006 alkaen klo 15:55 – siis lapsen puhuttelua seuranneena päivänä. Vanhin lapsi 1.12.2006: ”Otti se sielt, muistaakseni ylhäältä kii ja meni siitä… mut en mää oo ihan varma.” - - - ”iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli just menos puhelimee” - - - "mä meni katto sinne ulos, ni mä en nähny siel mitää" - - - "vähän ajan päästä äiti meni katto sinne ulos" - - - Sama kuuleminen: [K: "Näiksää äitin menevän ulos missään vaihees?]. 7:34: Ulos? En." - - - [Koskinen: Joo. Mihi äiti meni sitte? meniks se sit sinne. Tuliks se puhelimee vai] "Yy" [K: "Vai meniks se ulos vai] 22:25: "Ulos ja sit puhelimee". 2009: [K: Siin on tää etuovi mikä on täs keittiön vieressä. Ootteko välillä käyny ulkona?] "Siis tänä yönä sinä yönä?" [K: Sinä yönä] PUDISTAA PÄÄTÄ. [K: Muistak sää et se ovi olis käynny ollenkaa?] PUDISTAA PÄÄTÄ. "Must se oli kii". Ei olisi mikään ihme, jos Anneli Auer olisi suorittanut lavastustoimia myös keittiönpuoleisen ulko-oven kautta. Lapsen ulkona käymisestä antamat lausunnot ovat täysin ristiriitaisia ja antavat uskottavuutta toiseksi vanhimman lapsen lausunnoille, joiden mukaan sekä taka- että etu-ulko-ovea availtiin tapahtumien aikana ja myös jääkaappi (lue: pakastin) avautui ennen hätäkeskuspuhelua - puhelua, jonka aikana "jo aiemmin kuuluneet äänet" toistuivat liki identtisinä, mutta vähän heikompina; napsumisäänten kera.

Anneli Auerin tietokoneelta takavarikoitiin kaikenlaisia tallenteita, myös sellaisia, joissa lasten ääniä oli muokattu möreäksi miehen ääneksi. Tuija Niemen lausuntojen lisäksi myös tämä tosiseikka antaa uskottavuutta sille, että hätäkeskuspuhelu on epäaito ja siinä on käytetty etukäteistallenteita. Kaikki uhrin ääniksi tulkitut äänet eivät välttämättä ole Jukka S. Lahden ääniä. Kukaan paikallaolijoista ei kertonut "huppumiehen" sanoneen sanaakaan. Se, että joku nyt tulkitsee Oskari Olemattoman ähkivän tallenteella, ei ole minkäänlainen todiste ulkopuolisesta hyökkääjästä. Se, että hätäkeskuspuhelun (monotallenteen) alemmilta ja ylemmiltä taajuuksilta löytyy normaalikorkuista puhetta, ei myöskään todista hätäkeskuspuhelun "heikkoina toistuvista kerrannaisäänistä", vaan siitä, että hätäkeskustallenteelle on taltioitunut huomattava määrä myös ylimääräistä audiodataa, jonka puhe- ja taukokohdat eivät millään lailla korreloi hätäkeskuspuhelun kanssa. Jos nämä äänet tulevat esiin vain tallenteen virettä madaltamalla tai nostamalla, on luonnollista, että hätäkeskuspuhelu palaa "kuuluviin", kun vireen palauttaa perustasolle. Tallenteen matalammille taajuuksille pakkautunut data on määrältään järjettömän suuri. Alempia taajuuksia tutkiessa puheen taajuusaluetta ja desibelejä ilmaiseva frekvenssikäyrä muuttuu normaalista puhekäyrästä pakkautuneeksi möhkäleeksi: kompaktiksi palkiksi, josta ei voi erottaa yksittäisiä käyriä. Tästä palkista saatetaan audiotutkimustekniikan kehittyessä saada esiin vaikka mitä. Kyllä siinä alkaa syyllisten puntti tutista.

Anneli Auer 2.12.2006: ”Ja sit tuli se poliisisoitto vielä, ja se jatku sillonki ja sit sen soiton aikana hiljeni. Ja joku jossain välis kysy sitäki, et onks se viel sielä ja et onks Jukka viel hengis tai jotai. Ni mä sanoi, että Amanda katotko tonne”. Vanhin lapsi 2009: ”NYÖKKÄÄ Kyl mä taisin mennä kattoon, siit se lähti kai, mää en oo varma …kai”. Anneli Auer peruuttamissaan tunnustuskuulusteluissa 2009: ”Kysyttäessä, olenko pessyt vasaran puhtaaksi lyöntien jälkeen vastaan, että muistan pesseeni ainakin kädet sen jälkeen, kun olen käynyt koskettamassa Jukkaa pesuhuoneen oven kautta. Olen tässä yhteydessä saattanut pestä myös em. vasaran”. Kuulustelija vanhimman lapsen kuulemisessa 2009: [Yy Elikkä iskä on sun piirustuksen mukaan ollu siel siin sängyn päädyssä siin niinku lattialla. - - - Ja sä olit sen jälkeen ku se tappaja oli poistunut? - - - Joo et se ei ollu näin lähellä sitä ovee. - - - …näik sää sen kodinhoitohuoneen ei ko mä en sano kodinhoitohuone koska tänne pesuhuoneen. Näik sää sinne sisälle oikeen?] Vanhin lapsi: ”NYÖKKÄÄ Joo”. - - - [Kuulustelija: …näiksää koskaan sitä ovea mikä menee iskän ja äidin makkarista tännä suihkuhuoneeseen?]. Vanhin lapsi: ”Öö Mä luulen et se oli auki”. [K: Kuin paljon auki?] ”Tota varmaan silleen ihan jso se ovi oli ni suoraan tost” - - - ”Vanhin lapsi 2009: ”murhaaja juoksi sielt kylppärist pois” - - - ”mä seisoin siin rajal mis meni se makuuhuoneen ja olkkarin raja ni mä näin kun se murhaaja juoksi ve sielt kulppärist pois ja pääs sielt ikkunasta.” [huom! kirjoitusvirheet etp:stä]. [K: Miks sää uskoit, et se olis se tekijä olis ollu siellä kodinhoitohuoneessa?] ”Koska tokal kerral tai mää en tiiä siks varmaan koska mä näin sit lopuks mä näin ku se joksi se tuli täältä ja juoksi pois”. - - - ”sen ei tarttenu hypätä se vaan laitto jalan sinne toiselle puolel ja otti toisen jalan pois”. - - - ”vartosin varmaan jotain kymmenen viistoista sekuntii siin ja tai kakskyt sekuntii sen jälkeen murhaaja juoksi sielt kylppärist pois” - - - ”Mä en tiiä” - - - ”Toivosik mää vai oliks se oikeesti.” - - - ”Mä kuvittelin et iskä on tos ja sit se meni tual pois ” - - - ”Meil kummallakaan ei ollu mitään ei me tajuttu et siel oli joku tai se meni niin ei sitä pystyny tajuu maa”. Vanhin lapsi, kuuleminen 1.12.2006: ”…ku mä menin uudestaan kattoon mää näin iskän lattialla” - - - [K: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?] ”No, kai ne oli päällä, ko mäen muuten olis nähny pimeessä” - - - ”[K: Oliks siel ketää vierasta miestä?] ”Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko lattialla.” Vanhin lapsi 7.12.2006: ”En nähnyt ketään muita ihmisiä siinä iskän lähellä”. Vanhin lapsi 1.12.2006: ”Siin oli jo mun mielest valoisaa, koska mää näin iskän lattialla”. [K: Näiks sää selvästi iskän?] ”Näin”. Matti Mäkinen 1.12.2006 lapsen kuulemisessa: ”Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl?” Vanhin lapsi: ”Varmaa, mä en nähny sitä siel”. Mäkinen: ”Oliko se jossai piilossa vai?” Vanhin lapsi: ”Varmaa, me ei katottu kylppärii, ehkä se oli kylppärissä”. [Äiti ja tytär toimivat ja liikkuivat surmayönä yhdessä, koska lapsi käytti kuulemisessa ilmauksia "ei me tajuttu et siel oli joku" ja "me ei katottu kylppärii".

Haloo: "ei me tajuttu et siel oli joku" - siis sen jälkeen, kun Auerille oli (muka) tullut puukko rintaan "huppumiehen" toimesta ja tämä oli havainnut jo ennen hätäkeskuspuhelua - etu-ulkovesta sisälle palattuaan, ryhtyessään soittamaan hätäkeskukseen -, että uhri ja "huppumies" tappelevat pystyssä takan edustalla (etp). Auer kertoi myös esitelleensä rintavammaansa lapselleen puhelimessa (etp). Lapsi muistaa kuulleensa vammasta vasta sairaalassa (etp). Johtopäätös: Tähtisentiellä ei todellakaan ollut ketään ulkopuolista. Samanaikaisesti - siis sillä hetkellä, kun "äiti oli just menossa puhelimeen", lapsi havaitsi maassa maanneen, liikkumattoman iskän ja veitsen lattialla. Hän ei havainnut "huppumiestä", puhumattakaan tappelevista äijistä - - - 1.12.2006 Lapinniemi: ”Mis kohtaa sä olit siel?” Vanhin lapsi: ”…meidän kodissa, meil oli se valojuttu, niin aika sen lähellä.” - - - ”No kun siit ruuvataan ni siit tulee valot” - - - [K: Niin se himmennin] ”Nih” - - - [K: Ni, eli siin o se takk, se ulko-ovi ja takka. Ja sit…] ”Takka ja ulko-ovi”. Vanhin lapsi 1.12.2006: "äiti sano et se oli ainaski 180 senttii" - - - ["huppumiehen" ominaisuuksista oli siis jo surmapäivänä 1.12.2006 keskusteltu Anneli Auerin kanssa] - - - Vanhin lapsi 2009: ”sit se meni siit särkeny sen ikkunan ja hyppäs pois sit se sit se kai meni” [Saattoi olla menemättäkii] - - - ”Mää en oo nähny mitään, tiiän et se juoksi äidin peräs.” - - - ”No no mää en tiä mist mää tiiän mut mä tiiän sen” - - - ”äiti on kertonu mut silti mää tiiän”.

Mäkinen löysi ulkovarastosta ”kilven”, josta kertoi rakennelleensa surmayönä alustavan suojan rikkoutuneeseen ikkunaan. Lisäksi Mäkinen vannoi ja vakuutti, että ulkovarastossa ei (hänen mielestään) ollut mitään, joka olisi liittynyt surmaan. Ulkovarastosta löytyneitä esineitä tai Mäkisen ”kilpeä” ei kuvattu eikä viety tekniseen tutkintaan.

Kuvia koko Tähtisentien asunnosta (esim. työhuoneesta, ulkovarastosta, autotallista ja lastenhuoneista), pesualtaista, takkahuoneen kaikista tekstiileistä (esim. niistä, jotka oli säilötty isoihin muovipusseihin ja/tai vaatekaappiin), olohuoneen matkalaukkujen sisällöstä, astianpesukoneesta, veitsiä sisältäneestä keittiön laatikosta ja terassin edustan porrasaskelmista ei liitetty esitutkintapöytäkirjaan. Koko asuntoa ei vaivauduttu tutkimaan. Myöskään Anneli Auerin kosteista hiuksista, nirhautuneista kämmenistä ja verisistä jalkateristä ei otettu paikan päällä selkeitä lähikuvia liitettäväksi esitutkintapöytäkirjaan. Hätäkeskusvirkailijan kuulemista ei löydy esitutkintapöytäkirjasta. Häntä ei kuultu myöskään oikeussalissa. Anneli Auerin pakastinkäynnin päivämäärää ei myöskään löydy esitutkintapöytäkirjasta – ainoastaan poliisin maininta, että kun hän 6-7 vrk surman jälkeen oli tutkimassa Tähtisentien asuntoa, hän kuuli Auerin jo käyneen asunnossa sosiaalivirkailijan kanssa. Auer on siis päässyt valvomatta surma-asuntoon alle viikko tapahtumasta - ennen kuin likimainkaan kaikkia hutiloituja tutkimuksia oli tehty. Sosiaalivirkailija seisoi tuulikaapissa odottamassa, kun Auer kokosi asunnosta vapaasti mitä halusi. Miksi tärkeitä tietoja on pimitetty alkututkijoiden toimesta? Eikö oikeuslaitoksen ja syyttäjän olisi tullut saada nähtäväkseen myös kaikki Anneli Auerin kannalta arveluttavat tiedot? Juha Joutsenlahti tiimeineen ei todellakaan halunnut Aueria syyllistettävän tutkinnan alussa. Useat todistajat kertoivat Joutsenlahden ajaneen "huppumiesteoriaa" kuin käärmettä piippuun ja jopa uhkailleen niitä kollegojaan, jotka kehtasivat epäillä tekijäksi miestään päätään pidempää karate-Annelia, josta harvalla kuulustellulla oli mitään positiivista sanottavaa. Auer kertoi partiopoliisille jo Tähtisentiellä vaihtuvia tarinoita ja ilmaisi videokuulemisessa 2.12.2006, että tekijä oli jatkanut "mäiskintää" vielä jälkimmäisen poliisisoiton aikana, vaikka Auerin perhepoliisiksi takkahuoneeseen rekrytoima 9-vuotias sanoi jo hätäkeskuspuhelun aikana, että "Joo, se läh(ti)".

Tutkinta ei ollut kattava ja etp jäi vaillinaiseksi. Hovioikeuden tuomioselosteessa lukee, kuinka pienemmät lapset kertoivat äidin ja isosiskon harjoitelleen murhaa laudanpätkistä ja hirveästä ruskeasta pyyhkeestä kyhätyllä ”kilvellä”, johon oli kiinnitetty kahvat teipillä. Ylen alkuvuodesta 2007 kuvaamalla ja 2011 julkaisemalla videolla (Yle) näkyy terassin portaan alla laudoista ja paksusta, ruskeasta ja läikikkäästä tekstiilistä tehty ”kilpi”, johon on kiinnitetty teipillä kahva. Sama tummanruskea tekstiili pilkistää myös 1.12.2006 otetussa rikospaikkakuvassa. Se lojuu terassille johtavalla portaalla. Mäkinen on kuitenkin rajannut (jälleen) arveluttavimmat yksityiskohdat - eli koko kilven - pois näkyvistä. Pihan "kilpi" teipattuine lisukkeineen on saattanut jättää myös ruohosaksimaisen, reunoiltaan vereentyneen välinejäljen takkahuoneen lattiaan uhrin viereen.

[Kaljaloota]

Siltä kyllä näyttääkin kun kuvia vertailee, esine on vain kääntynyt kertaalleen ympäri jättäen ruohosaksimaisen jäljen ja teipinpala jälki näkyy oikeanpuoleisessa "pukin"sarven yläpuolella, kaksi rinkulaa tulee esineen pyöreästä osasta.
Kun lanssin henkilökunta oli paikalla niin esinettä ei enään sisällä näkynyt, esine oli portaalla vielä silloin kun toimittaja kävi videota kuvaamassa.

[jemma]

Anneli Auer sittemmin peruuttamistaan tunnustuskuulustelukertomuksista: ”Kokonaisuudessaan kuulustelut on oikein merkitty. Joitakin sanojen vivahde-eroja en ole kaikkia korjannut ja tästä annan esimerkin: Jossain kuulustelussa on merkitty silmitön raivokohtaus ja olen tarkoittanut siinä kohtaa hysteerinen kohtaus”.

Todistaja B.H: ”Anneli on erittäin hiljainen ja jollakin tavalla hieman outo. En ole oikeastaan koskaan pitänyt henkilökohtaisesti hänestä. - - - Anneli on mielestäni hyvin tunteeton tyyppi. Hän ei osoita mitään tunteita ulospäin. Hänellä ei ole tapana nauraa tai itkeä tai olla jollain tavoin johonkin asiaan osaa ottavainen - - - ihmettelin sitä, kun Anneli koko ajan puhui lapsille, ettei se tappaja varmaan tänne tule ja puhui muutenkin koko ajan ”siitä tappajasta”. - - - lapset olivat muutenkin tapahtuneesta järkyttyneitä - - - Anneli ei millään tavoin ollut itkuinen - - - hän oli tavallaan outo - - - ei koskaan puhunut mitään eikä hymyillyt, istui paikoillaan - - - ei koskaan näyttänyt tunteitaan - - - olen miettinyt, että mitä lapset ajattelivat siitä, että isän (Jukan) tuhkat olivat huoneistossa yli kahden (2) vuoden ajan”.

Todistaja P.T: ”Emme muutenkaan pitäneet vaatehuonetta sopivana paikkana säilyttää ko. uurnaa”.

Ensipartio, Härmä: ”Nainen ei missään vaiheessa sanonut meille, että auttakaa tai jotakin - - - Anneli vain seisoi siinä, hän ei itkenyt eikä kysynyt mitenkään missä kunnossa hänen miehensä on - - - Sairaankuljettajat totesivat, että Jukka on kuollut ja mitään ei ole tehtävissä. Anneli ei mitenkään reagoinut tähän. Anneli ei missään vaiheessa kysynyt miehensä vointia, eikä hän missään vaiheessa käskenyt meitä auttamaan miestään”.

Poliisi Koivuniemi: ”huoneessa oli kymmeniä muovikasseja - - - Pusseja oli noin metrin korkeuteen lattiatasosta”

Poliisi Mäkisalo: ”Sisällä asunnossa ei oltu siivottu tai järjestelty mitään ehkä 6 kk – 1 vuoteen”

Todistaja P.P: ”hän on jollakin tavalla sulkeutunut - - - etäinen ja ehkä kylmäkin luonteeltaan”

Todistaja M.T: ”kaikki kolme lasta tulivat meille leikkimään, että miksi kaikki lapset pistetään meille leikkimään. Ja lapsien kotiin lähtö jäi aina meidän huolehdittavaksi - - - Anneli on muutenkin aika erakkomainen, hän ei yleensä tervehtinyt minua saatikka puhunut mitään”.

Todistaja P.T: ”Anneli oli jotenkin masentuneen oloinen - - - Anneli kulki syntymän jälkeen jotenkin kuin sumussa - - - Tähtisentien omakotitalo oli erittäin sekainen - - - (Sairaalassa 1.12.2006): Annelin ja Jukan lapset tuotiin huoneeseen. Anneli alkoi kertoa lasten aikaan yöllistä tapahtumaa Tähtisentiellä. Samalla Anneli kysyi Amandalta, että mitä tämä oli nähnyt. Amanda vastasi, ettei ollut nähnyt mitään muuta kuin isänsä makaavan takkahuoneen lattialla. Amanda ei maininnut, että olisi nähnyt ketään muuta ulkopuolista ko. takkahuoneessa/makuuhuoneessa. Anneli itse kertoi ulkopuolisesta tappajasta ja mainitsi tästä muutamaan kertaan sinä aikana, kun olimme huoneessa. - - - Anneli mm. kertoi, että murhaaja hyppäsi takaoven lasista ulos. Amanda ei ollut tässä vaiheessa puhunut mitään ulkopuolisesta henkilöstä - - - En muista mitään sellaista, että Amanda olisi puhunut kenenkään poistuneen rikotun ikkunan kautta ulos”.

Kuulustelija: ”Milloin sinä olet ensimmäisen kerran kertonut lapsille 1.12.2006 yön tapahtumista, kun Jukka Lahti surmattiin?” Anneli Auer: ”En muista tätä asiaa. En pysty varmuudella sanomaan, olenko kertonut näitä yön tapahtumia lapsille tällöin, kun olen ollut sairaalassa”.

Anneli Auer: ”Näitä nauhoituksia ja pelejä olen tehnyt Ulvilassa asumisen aikana - - - muistilistalla on ollut mm. ääniä, joita minulla on ollut talletettuna koneelle. Ääniä olen saanut otettua netin kautta ilmaiseksi sekä siinä on ollut myös Ulvilan ajoilta tallennettuja mm. lasten ääniä - - - Näitä tietoja olen siirtänyt jo pidemmän aikaa talteen näille toisille koneille”.

(Iltalehti: Koneelta löytyi muun muassa ääniä, joissa lapsen ääntä oli muutettu möreäksi miehen ääneksi.)

Hoitaja T.H. (sairaalassa tapahtuman jälkeen): ”Hän oli mielestäni hyvin kylmän ja rauhallisen oloinen. - - - ei kertaakaan kysynyt esim. että missä lapset ovat. Hän ei näyttänyt mitään tunteita. Ei itkenyt, ei ollut hätääntynyt eikä peloissaan - - - Hän ei myöskään ollut shokkisen oloinen - - - Hän ei pyytänyt esim. lääkkeitä - - - Auerin käyttäytyminen oli outoa siihen nähden mitä hänelle oli tapahtunut”.

Hoitaja M.J:”Auerin käytös oli ylirauhallinen tähän tilanteeseen nähden. Olen ollut hoitotyössä noin 14 vuotta ja tänä aikana en ole kohdannut vastaavaa henkilöä”.

Todistaja E.S: ”Auer ei missään vaiheessa tuonut esille huoltaan lapsista tai kysynyt mitään lapsista. - - - Auerin käytös ei sopinut tähän sattuneeseen tilanteeseen mitenkään”.

Todistaja P.V:”Hän käyttäytyi sillä tavalla, että kun näin ensimmäisen kerran lööpit lehdistä siitä, että hänet on pidätetty miehensä murhasta, niin en yhtään yllättynyt”.

Todistaja P. Virtanen:”Olen vastannut Satakunnan hätäkeskuksen kaikista tietoteknisistä järjestelmistä - - - Olen muistaakseni polttanut tämän kyseisen hätäkeskustallenteen CD-levylle heti tapahtuman jälkeen ja antanut Joutsenlahdelle”.

Huom! Kaikilta madalletuilta hätäkeskustallenteilta tulee kohdassa 00:01:00 esiin lause: ”Antaa Virtasen päättää”.

Todistaja T.P: ”…olivat yhdessä Jukka Lahden kanssa useasti keskustelleet siitä, että Jukka Lahti oli huolissaan vaimonsa Anneli Auerin väkivaltaisesta käyttäytymisestä”.

Todistaja O.P: ”Auer huusi puhelimeen niin kovin, että kaikki lähistöllä olevat henkilöt kuulivat mm. sen, että jollei Jukka Lahti tule heti kotiin, niin hän (Anneli Auer) tekee lapsille jotain - - - muidenkin henkilöiden kanssa keskustelimme, ettei Jukka Lahden perhe-elämästä jäänyt positiivista kuvaa meille muille”.

Todistaja Koivuniemi, poliisi: ”Vaimon osuudesta oli keskusteltu tutkijoiden kesken. Tutkinnan toisena päivänä oli neljän tutkijan toimesta laadittu A4-kokoinen asiakirja, johon oli kerätty ne syyt, jotka asiakirjan laatijoiden mielestä olivat ristiriitoja ja epämääräisyyksiä Anneli Auerin kertomuksessa tapahtumaan ja tekniseen tutkintaan nähden. - - - Luettelo oli toimitettu päätutkija Koskiselle. Luetteloa ei ilmeisesti ollut huomioitu mitenkään ja alussa määrätty linjaus pysyi voimassa. - - - puolison osuutta tapahtumiin ei tässä tapauksessa otettu sillä tavalla vakavasti tutkinnan kohteeksi kuin mitä normaalisti henkirikoksissa otetaan”.

Todistaja Kostensalo, poliisi: ”Tutkinnanjohtaja Joutsenlahden selkeästi ilmaiseman kannan mukaisesti Anneli Auer ei ollut alkuvaiheessa millään tavalla mukana tutkintalinjassa".

Lausunnot ovat peräisin esitutkintapöytäkirjasta.

[jemma]

Lapsen kuuleminen esitutkinnassa (Lähde)

Miten keskustella lapsen kanssa ennen kuulemista?
Keskustele lapsen kanssa mahdollisimman vähän ennen kuulemista
Jos lapsi kertoo jotain, voit kirjata asiat ylös
Älä käytä johdattelevia kysymyksiä: ”Tekikö hän sinulle jotain pahaa?”

Ulvilan surman tähtitodistaja, tapahtuma-aikaan 9-vuotias Amanda Auer (Emma Amanda L.), kuuli huppumiestarinoita ja keskusteli äitinsä kanssa 1.12.2006 sekä tapahtumapaikalla että sairaalahuoneessa aivan liikaa ennen ensimmäistä videoitua kuulemistaan 1.12.2006. Hänen silminnäkijäkertomustaan ei siis voi pitää luotettavana. Tytön epävarmoja mielikuvia värittivät ”huppumiestä” ja tämän ”ovi-ikkunasta poistumista” koskevat Anneli Auerin väittämät ja viranomaisten epäammattimaiset ja johdattelevat kysymykset, joissa tivattiin havaintoja ”isosta vieraasta miehestä”.

Jukka S. Lahden sisar todisti, että 1.12.2006 tyttö ei kertonut äitinsä potilashuoneessa oma-aloitteisesti mitään ulkopuolisesta henkilöstä tai tämän ovi-ikkunasta poistumisesta ennen kuin oli kuullut Anneli Auerin yksityiskohtaisia kertomuksia ”huppumiehestä” ja tämän oletetusta ulkomuodosta ja poistumistavasta. Tyttö kertoi nähneensä vain isänsä takkahuoneen lattialla. Tytön kuuleminen tapahtui vasta äidin tapaamisen jälkeen, mitä voi pitää erittäin alkeellisena taktisena ja teknisenä virheenä, kun kyseessä oli surmatutkimus. Tyttö käytti 1.12.2006 ilmauksia: ”Otti se sielt, muistaakseni ylhäält kii ja meni siitä… mut en mää oo ihan varma” - - - ”Siin oli jo mun mielest valoisaa” - - - ”iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli just menos puhelimee” - - - [Matti Mäkinen: ”Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl?”] ”Mää en nähny, se oli varmaan menny jonnekin piiloon” - - - ”mä en nähny sitä siel” - - - ”me ei katottu kylppärii, ehkä se oli kylppärissä” - - - ”äiti sano et se oli ainaski 180 senttii”. Tämän jälkeen tyttö toisti vuosien ajan vaihtelevin kuvauksin ja aikamäärein mielikuvaa kylpyhuoneesta ikkunalle juoksevasta, jalan ikkunan yli vaivattomasti nostavasta, ikkunan ylä- tai alareunasta kiinni pitävästä, muttei koskaan arkulle astuvasta ”huppumiehestä”. 2009 tyttö ilmaisi: ”mää en tiä mist mää tiiän mut mä tiiän” - - - ”mä kuvittelin et iskä on tos ja sit se meni tual pois” - - - ”ei me tajuttu et siel oli joku” - - - ”äiti on kertonu mut silti mää tiiän”.

Vaasan hovioikeus antoi vanhimman tytön (lapsi A) häilyville kuvauksille suhteettoman suuren painoarvon ja suhtautui epäilevästi toiseksi vanhimman lapsen (lapsi B) kuulohavaintoihin, joita hovioikeus arvioi asenteellisesti. Hovioikeuden tuomioseloste, kohta 95: ”Rikospaikalta löytyneet ruskeankirjavat tekokuidut voisivat värinsä puolesta olla peräisin B:n mainitsemista "kamalista ruskeista pyyhkeistä", mutta poliisi ei ole etsinnöistään huolimatta tällaisia pyyhkeitä löytänyt, kuten ei myöskään B:n kuvailemia kilpiäkään. MM on kertonut käyneensä surmayönä takapihan pihavarastossa, jossa ei ollut ollut mitään tekoon liittyviä esineitä, kuten ei myöskään tutkituissa talon sisätiloissa, autotallissa, pihalla olleessa autossa eikä myöskään talon tai läheisen rivitalon roska-astioissa. Pyyhkeistä ja puusta valmistetuilla kilvillä varustautuminen Jukka Lahden surmaamiseen ei ole muutoinkaan uskottavaa.” Mitä olivat ”poliisien etsinnät ruskeiden pyyhkeiden osalta”, kun edes varaston sisältöä ei kuvattu eikä inventoitu, terassin portaalla olevaa MM:n eli Matti Mäkisen löytämää (ja Ylen dokumentissa näkyvää) tummanruskeaa, teipatuin kahvoin varustettua kilpihäkkyrää ei kuvattu eikä viety teknisiin tutkimuksiin, lastenhuoneita, autotallia, varastoa, työhuonetta, takkahuoneen vaatepusseja tai kodinhoitohuoneen ja eteisen vaatekasoja, olohuoneen matkalaukkujen sisältöä tai muita olohuoneessa olleita tekstiilejä ei inventoitu, tutkittu tai viety teknisiin tutkimuksiin? Mitä tarkoittaa MM:n ”valistunut arvio” siitä, että varastossa ei ollut mitään tekoon liittyviä esineitä? MM:n varastosta ottamia kilpitarvikkeita ei inventoitu, valokuvattu (ja liitetty esitutkintapöytäkirjaan) ja viety teknisiin tutkimuksiin. MM:n arvio ei siis tarkoita mitään. Ei yhtään mitään.

Hovioikeuden tuomioselosteen kohdasta 96.1: ”Hätäkeskuspuhelun aikana kuultavat Jukka Lahden oli B:n mukaan soitettu nauhurilta ja tapahtumat olivat ikään kuin alkaneet alusta. B on kertonut kertaalleen lakanneiden ikkunan rikkoutumisen äänien toistumisesta yhtä aikaa isänsä huutojen ja äitinsä puhelimessa olemisen aikana. Tämä on ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteesta esitettyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan hätäkeskuspuhelutallenteella ei ole kuultavissa nauhurin käyttöön liittyviä ääniä, eikä myöskään sellaisia ääniä, jotka liittyisivät Jukka Lahteen veitsellä kohdistettavaan väkivaltaan, tai takkahuoneen takaoven avaamis- ja sulkemisääniä taikka lasin rikkoutumiseen liittyviä ääniä.” Toiseksi vanhin lapsi ei väittänyt ikkunan rikkoutumisen äänten toistuneen hätäkeskuspuhelun aikana. Hän totesi mm. seuraavasti (etp, salaamaton osuus): ”mä en tota haluis koskaan nähdä sitä Annelii tai sitä Amandaa, ku mä pelkään niitä.” - - - ”Mä en niit, mä en niit ikinä haluu nähdä” - - - ”Anneli kertos et ne on molemmat käyttäny sillon murhayönä sellassia niinku iskän pha… Jukan paitoja ja sitten ne on käyttäny, et Annu on käyttäny niit Jukan kenkiä sillon. Ja, sitten se on kertonu myös että, niinkun, et nee kaks on murhannu isän”. - - - ”se on mulle ihan suoraan sanonu että, et se on Annun kanssa tehny sen” - - - ”se sanos et se ja Annu on tehny sen” - - - ”Amanda on raapinu sen jalkoja, sillon murhayönä se raapis sen jalkoja” - - - ”Amanda oli käyny hakemassa veitsen sieltä” - - - ”Amanda oli lyöny Jukkaa puukolla” - - - ”ku mä kävin siel psyko, siellä just, siellä, mikä paikka se onkaan?” - - - [K: ”Tyksin mäellä”] ”Niin siellä, niin emmä sillon pal mitään kertonu ku mä en saanu kertoa” - - - ”se oli sanonu että jos me kuullaan yöllä jotain outoja ääniä ja me ei tiedetä mitä ne on, tai vaikka tiedetään mitä ne on niin me ei saada kellekään kertoa” - - - ”mä en oo kellekään kertonu niit kauheita asioita” - - - [Surmayön äänistä:] ”ku mä kuullin ne et kuulus toista kertaa, niin sitten mä ihmettelin ku viimeks se kuulus paljon pitemmin”. - - - ”se takaovi laitettiin kiinni” - - - ”Sitten äkkiä kuulus niitä askelia ja sitten jääkaappi avattiin ja sit kuulus semmonen kolina siit ja sitten se suljettiin ja sitten kuulus ne ”naks, naks” ja ”naks” ja, se ku, se nauhurin ääni” [Huom! Lapsi ei väitä ”naks, naks” -äänten tai ikkunan rikkoutumisen äänten kuuluneen hätäkeskuspuhelun aikana, vaan sitä ennen]. - - -”Sit sen jälkeen se kuulus taas ku siel suris. Sit kuului se ”naks, naks, naks”, nii ”naks” ja sitte, sitten se niinku alko alusta taas, tuli se eka, eka parkasu” - - - [K: ”Niin ja sitten tota alko se puhelu, niinkö?”] ”Joo”. - - - ”se rätisi se ikkuna niin sitten siitä oli, oisko se sitte, että, muutama sekunti”. [K: ”Niin alko Annu puhumaan, niinkö?”] ”Nii että kuulus niit ”piip, piip, piip” ku se paino niitä nappeja”.

Nuoremman lapsen (lapsi C) kertomukset hovioikeuden tuomioselosteessa (kohta 102->) vahvistavat lapsi B:n havaintoja: "C on lisäksi kertonut kuulleensa A:n muutaman kerran puhuneen noin puoli vuotta ennen Jukka Lahden kuolemaa ikkunasta tulevasta "rosvosta", "tappajasta" tai "murhaajasta", joka "tykkää erityisesti aikuisist miehist" ja joka heiluu puukon kanssa. A oli tällöin myös näyttänyt takapihan ovea. Yöllä 1.12.2006 C oli kuullut, kuinka A oli pyytänyt Anneli Auerilta anteeksi tämän rintaan vahingossa tekemäänsä haavaa. A oli kertonut C:lle "murhaajan" käyttäneen suojanaan kilpiä, joihin oli liimattu ja myös teipattu ruskeat pyyhkeet. Kilpiin oli tehty pahvista kahvat. A oli myös kertonut C:lle surmanneensa Jukka Lahden yhdessä Anneli Auerin kanssa".

Anneli Auerilla oli kova kiire tyhjentää pakastin surman jälkeen. Tyhjennys - ja tavaroiden keruu esim. työhuoneesta - tapahtui ainoan paikalla olleen viranomaisen, sosiaalivirkailijan, seistessä tumput suorina Tähtisentien tuulikaapissa. Auer sulloi vapaasti muovipusseihin haluamiaan tavaroita ilman minkäänlaista tilintekovelvollisuutta ja heitti osan pusseista roskiin kenenkään puuttumatta asiaan. Poliisi todisti olleensa 6-7 vuorokautta surman jälkeen Tähtisentiellä, kun kuuli Anneli Auerin jo käyneen paikan päällä sosiaalivirkailijan kanssa. Valvomatta.

Myöhemmin Anneli Auerin kuultiin kehuvan vanhinta tytärtään: ”Sä et murtunut kuulusteluissa” (Kaleva, Turun Sanomat, ESS), kuten Auer itse tunnustuskuulusteluissa, jotka hän sittemmin asianajajansa ohjeistuksella peruutti.

Totuus ei pala tulessakaan.

[jemma]

Koska naapuripalstalla poimitaan valittuja paloja oikeuslääkäri Hannu Laaksosen tutkimuksista koskien Jukka S. Lahden vammoja, laitan tähän Hannu Laaksosen ruumiinavauspöytäkirjaa koskevia otteita vanhasta käräjäoikeuden raportista:

"Jukka Lahdessa lähes 70 pistohaavaa, joista pääosa oli reunamiltaan varsin säännöllisiä lähes kaikkien pistohaavojen ollessa varsin pinnallisia. - - - Edelleen Laaksonen on todennut kyseessä olleen tuoreet vammat, jotka ulkoisen arvion perusteella ovat syntyneet kymmenissä minuuteissa. Oikeudessa Laaksonen on lausunut vammoja olevan niin paljon, että ne eivät ole voineet syntyä minuuttien kuluessa, vaan aikaa on kulunut kymmeniä minuutteja tai tunti. - - - Kuoleminen ei ole ollut välttämättä välitön,… - - - …ylävartalon vammat sopivat parhaiten pistovammoiksi,… - - - Vammoien ikä voi olla 3, 6, 10 minuuttia tai tunti, puolitoista tuntia, viimeksi mainittukin sopii."