Myyrmäen postimurhaan liittyy niin yllättävä käänne, että murhatutkijakin hämmästyi
Postinjakaja kuoli väkivallan uhrina Myyrmäessä 17. marraskuuta. Tapaus on yhä mysteeri.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/09ab ... bec4df566c
Jatta Lapinkangas
Tänään klo 10:52
Postinjakajan surmaaminen Vantaan Myyrmäessä on täysin poikkeuksellinen tapaus Suomen rikoshistoriassa. Jo teko itsessään nostattaa monia kysymyksiä, mutta lisäksi siihen liittyvät yksityiskohdat ovat niin erikoisia, ettei sellaisia välttämättä näkisi edes elokuvissa.
Näin kuvailee henkirikosten ja vakavan väkivallan tutkimiseen erikoistunut psykologi Tom Pakkanen.
Hän on väitellyt sarjamurhaajista ja tutkinut vaikeasti ratkaistavia henkirikoksia.
Postimurha on täysin pimeä. Poliisilla ei ole ketään, jota epäilisi nuoren naisen murhasta.
Pakkasen mukaan Suomessa on perin harvoin se tilanne, että pari vuorokautta poliisin tutkinnan alkamisesta ei olisi jo jututettu rikoksen tekijää epäillyn asemassa. – Vielä harvinaisempaa on, että tekijästä ei ole mitään käsitystä, Pakkanen sanoo. Siksi on tutkimustietoon nojaten vaikea sanoa, minkälaisesta tekijästä Myyrmäen tapauksessa on kyse. Tätä Pakkanen kuitenkin pohtii nyt Iltalehden pyynnöstä.
Tyypillinen suomalainen henkirikos on sellainen, jossa ihmisen tappaa itselleen läheinen ihminen. Kun yhtälöön lisätään matala sosioekoniminen asema ja päihteet, on henkirikos vielä todennäköisempi. Usein tekijä otetaan kiinni tekopaikalta, tai hän saattaa jopa itse ilmoittaa rikoksesta viranomaisille. Myyrmäen tapauksessa ei vaikuta olevan mitään niin sanotusti perinteisen henkirikoksen piirteitä.
Toistaiseksi tuntematon tekijä hyökkäsi 24-vuotiaan postinjakajanaisen kimppuun Myyrmäentiellä kerrostalon pihalla kello 3.30 torstain vastaisena yönä 17. marraskuuta 2022. Teko keskeytyi kello 3.38, kun läheiselle roskakatokselle tuli ulkopuolinen henkilö. Tummiin pukeutunut tekijä pakeni paikalta. – Kyse on epätyypillisestä henkirikoksesta. Niinpä kaikki vaihtoehdot tekijäksi ovat epätodennäköisiä ja harvinaisia, Pakkanen sanoo.
Saalistaja?
Minkälainen ihminen sitten on Myyrmäen veriteon takana? Pakkanen jakaa vaihtoehdot karkeasti kolmeen kategoriaan: saalistajaan, opportunistiin ja uhrin läheiseen henkilöön. Kuten aiemmin mainittiin, yleensä surmaaja on uhrille entuudestaan tuttu. Poliisin mukaan ei ole mitään viitteitä siitä, että uhri ja tekijä olisivat tunteneet toisensa entuudestaan. Poliisi on kuitenkin sanonut pitävänsä kaikki vaihtoehdot avoinna. – Kyllä sekin ovi on hyvä pitää raollaan, Pakkanen toteaa.
Saalistaja olisi mitä todennäköisemmin psykopaattisia piirteitä omaava henkilö. Tällainen henkilö on etukäteen suunnitellut kohdistavansa väkivaltaa juuri kyseiseen uhriin tai lähtenyt tietoisesti etsimään tietynlaista uhria. – Saalistajille on tyypillistä käydä uhrien kimppuun, jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Yksin keskellä yötä ulkona liikkuva nuori nainen kuuluisi tähän kategoriaan.
Tarttui tilaisuuteen?
Pakkanen huomioi, että suuri osa väkivallasta on impulsiivista. Tämä tilastollinen fakta ohjaisi Pakkasen mielestä ajattelemaan, että tekijä on opportunisti, joka on niin sanotusti tarttunut tilaisuuteen. Siihen viittaisi etenkin pimeä marraskuun yö. Vaikka paikka kerrostalojen edustalla on julkinen, tekevät kellonaika ja vuodenaika siitä hyvin yksityisen. – Olosuhteet ovat sellaiset, että todistajia ei ole ympärillä.
Julkisuuteen ei ole kerrottu, onko raakaa väkivaltaa edeltänyt minkäänlaista keskustelua vai onko tilanne alkanut täysin yllättäen. Pakkanen pitää mahdollisena, että tekijä on toiminut provokaatiosta. – Provokaatio voi olla myös tekijän pään sisäistä.
Mielenterveysongelmia tai muita tajunnan tilan häiriöitä ei myöskään voi poissulkea. Toisaalta teon keskeytyminen ulkopuolisen läsnäoloon kuvastaa Pakkasen mukaan sitä, että tekijän on täytynyt olla edes jonkin verran tietoinen toiminnastaan ja tilanteesta ylipäätään.
Verinen mies soitti
Jos itse teko on jo poikkeuksellinen, niin sitä ovat myös teon jälkeiset tapahtumat. Hätäkeskus ja sitä myötä poliisi sai heti veriteon jälkeen noin kello 3.48 puhelun autossa istuneelta mieheltä, joka kertoi väkivaltatilanteesta Myyrmäessä. Mies oli murtautunut autoon ja pyysi poliisi paikalle. Ennen poliisin paikalle tuloa mies ehti poistua autosta ja siirtyi taksilla kotiinsa Pikku Huopalahteen.
Hyvin pian kotiovelle tuli poliisi. Mies kertoi heille postinjakajasta ja väkivallasta. Hänen kasvoissaan ja vaatteissaan oli näkyviä veriroiskeita. Mies otettiin kiinni.
Esitutkinnassa selvisi, että mies oli syytön. Toinen postinjakaja oli päästänyt hänet Myyrmäessä miehen ex-tyttöystävän rappuun. Asunnolla oli tullut riitaa, jonka jälkeen mies poistui paikalta. DNA-tulosten myötä selvisi, että miehen päällä ollut veri oli hänen omaansa. Lopullisen vahvistuksen miehen syyttömyydestä toi kameratallenne. Mies oli tallentunut kameraan kaukana Myyrmäentien rikospaikalta kello 3.35. Mies ei voinut olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa.
Väärän epäillyn puhelinsoitto muine yksityiskohtineen on Pakkasen mielestä juonenkäänteenä niin käsittämätön, että sitä ei pitäisi uskottavana edes elokuvassa. – Elokuvassa tuollaiselle vain pudistelisi päätään. Totuus on tarua ihmeellisempää, Pakkanen hämmästelee.
Käänne on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että vaikka henkirikos vaikuttaisi jo alkumetreillä selvitetyltä, täytyy poliisin pitää kaikki tutkintalinjat avoinna. Pakkasen mukaan pimeäksi jääneissä henkirikoksissa tai selkeissä oikeusmurhissa yhtenäisenä tekijänä on se että poliisin tutkinta jumiutuu yhteen tutkintalinjaan. – Vaikka poliisilla olisi selkeä epäilty, niin pitää systemaattisesti miettiä myös muita vaihtoehtoja. Ja niin tässä näyttää tapahtuneen. Poliisi on ollut hereillä.
Valetunnustus
Kun ensimmäinen epäilty vapautettiin, marssi poliisin luokse seuraavaksi mies, joka tunnusti postinjakajan murhan. Nopeasti selvisi, että kyseessä oli väärä tunnustus.
Miksi ihmeessä joku tunnustaa rikoksen jota ei ole tehnyt? Pakkasen mukaan yleisin syy on, että ihminen ottaa tietoisesti syyt omaan niskaansa suojellakseen läheistä tai vaikuttaa esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden piirissä. – Näiden lisäksi syynä voi olla myös poliisin painostava kuulustelu, mielenterveyden ongelmat tai pakonomainen tarve saada huomiota, Pakkanen jatkaa. Myyrmäen tapauksessa tunnustaja oli itse mennyt poliisipartion luokse ja tunnustanut teon.
Psykopaatti ei menetä yöunia
Pakkanen uskoo vakaasti, että Myyrmäen henkirikos ratkeaa vielä. Voi olla, että tekijä tunnustaa teon tai kertoo rikoksesta jollekin, ja vyyhti alkaa poliisille tulleen uuden vinkin myötä purkaantua.
Siihen ei Pakkasen mukaan kannata kuitenkaan tuudittautua. Etenkään psykopaatit eivät tunne huonoa omaatuntoa teoistaan.
– Omantunnon tuskat perustuvat temperamenttiin ja luonteenpiirteisiin, jotka vaihtelevat yksilöittäin. Jos ihmisellä on psykopaattisia piirteitä, ei uni häiriinny siitä, että on vienyt jonkun hengen.
Pakkasen mielestä Myyrmäen henkirikoksen ratkaiseminen vaatii ”vanhaa kunnon poliisityötä” – ja mahdollisesti hieman sattumaa.
– Osa vaikeasti ratkaistavista henkirikoksista selviää vähän sattumanvaraisesti. Pieni yksityiskohta voi johtaa tutkinnan oikealle linjalle.
