Tokkuraisen lehtorin omituiselta maistunut jugurtti paljasti Suomen ainoan tiedetyn naissarjamurhaajan – näin Aino Nykopp muuttui kosmetologista myrkkyhoitajaksi
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006579194.html
Julkaistu: 8:20
Terveydenhuollon alalla työskentelevät sarjamurhaajat ovat poikkeuksellisen vaarallisia. Äänikirja kertoo sarjamurhaaja Aino Nykoppin tarinan kosmetologista myrkkyhoitajaksi.
Mehiläisen sairaalan perushoitajalta Aino Nykoppilta löytyi sadoittain varastettuja huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä työpaikan pukuhuoneesta, omasta kodistaan ja käsilaukustaan viisi viikkoa WSOY:n entisen kustannusjohtajan kuoleman jälkeen 2006. Pahin mitä Nykoppista osattiin sillä hetkellä epäillä, oli, että ”hän oli lääkekoukkuun jäänyt bentsonarkkari”.
Nykopp sai lähtöpassit varkauden takia. Todellisuudessa Nykopp oli vastuussa kustannusjohtajan murhasta eikä kustannusjohtaja ollut edes ensimmäinen uhri vaan toinen. Ehti kulua melkein neljä vuotta ennen kuin Nykoppia alettiin epäillä potilaiden murhista. Silloin kuolonuhreja oli yhteensä viisi.
Poliisin esitutkintakuva Aino Nykoppista sairaalassa. Kuva: Poliisi
Miten on sitten mahdollista, että Nykopp sai jatkaa rikoksiaan pitkään ilmi tulematta, vaikka oli sytyttänyt pienen palonkin tuikkaamalla vaippoja tuleen potilashississä Meilahden sairaalassa?
Viljakaisen mukaan ammattilaiset eivät ensimmäisenä epäile kuoleman syyksi henkirikosta, kun monisairas, iäkäs ja vuodepotilaana pitkään ollut ihminen kuolee sairaalassa, vanhainkodissa tai kotonaan. ”Luonnollinen kuolema on osa heidän arkeaan, luonnoton kuolema sen sijaan ei ole. Tämä tekee terveydenhuollon alalla työskentelevistä sarjamurhaajista poikkeuksellisen vaarallisia. He pystyvät kätkemään rikoksensa kaikkien nähtäville, kymmenien ja satojen ja tuhansien luonnollisten kuolemien joukkoon”, Viljakainen kirjoittaa.
Suomen rikoshistorian laajin sarjamurhatapaus alkoi paljastua vasta maaliskuussa 2009, kun eläkkeellä oleva englannin kielen lehtori tuotiin tokkuraisena ambulanssilla sairaalaan. Kun rouva toipui, hän epäili, että hänen jogurttiinsa oli salaa sotkettu lääkeaineita. Kierrolla ollut lääkäri ei uskonut rouvan puheita, mutta sijaislääkäri uskoi ja soitti poliisille. Rouvan kodin tiskialtaassa olleesta jogurttikulhosta löytyi jäämiä samoista bentsodiatsepiineista, mitä löytyi myös rouvan veri- ja virtsanäytteistä.
Poliisin keskuudessa kiviseinäkiistäjänä tunnetuksi tulleella Nykoppilla oli tähänkin selitys.
”Ei kukaan syö jogurtin seassa sellaista hengenvaarallista lääkemäärää, koska makua ei voi piilottaa, ja jos minä olisin sekoittanut jogurttiin lääkkeitä, olisin kyllä tiskannut astian. Asiakkaallani oli tarkka makuaisti ja hän olisi kyllä huomannut, että siellä olisi ollut jotain ylimääräistä”, perusteli Nykopp.
Yhteen kysymykseen ei saatu koskaan vastausta.
Miksi myrkkyhoitaja murhasi? Hän ei ole koskaan tunnustanut tekojaan.
– Hän on edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei ole tehnyt mitään pahaa, naista eri oikeusasteissa avustanut Heikki Lampela kertoi käräjäoikeuden tuomion jälkeen.
Viljakainen pohtii äänikirjassaan mahdollisia motiiveja. Teoissa toistui sama kaava ja erityisen hämmentävää oli myrkkyhoitajan toiminta tekojen jälkeen.
Monessa tapauksessa Nykopp soitti henkitoreissaan olleille uhreilleen apua, kun oli ensin antanut heille huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Viljakaisen mukaan tällä toiminnallaan myrkkyhoitaja saattoi peitellä rikostaan ja johdattaa auttajat väärille jäljille väittämällä uhrista muun muassa, että tämä olisi ollut kova juomaan ja käyttämään lääkkeitä sekaisin alkoholin kanssa.
”Toinen mahdollinen selitys hätäpuheluille voi olla niinkin yksinkertainen, että Nykopp itse halusi näyttäytyä tilanteen sankarina ja vanhuksista huolehtivana pelastajana”, Viljakainen kirjoittaa.
Motiivi saattoi olla Viljakaisen mukaan myös hyvin yksinkertainenkin, esimerkiksi kateus.
”Monet Nykoppin uhreista olivat varakkaita, työssään menestyneitä ja Helsingin arvoalueilla asuvia vanhuksia. Jälkikäteen on saatu kuulla, että Nykopp olisi suorastaan väen vängällä halunnut ryhtyä kansainvälisesti tunnetun säveltäjän Einojuhani Rautavaaran kotihoitajaksi, muttei päässyt”, Viljakainen kirjoittaa.
Nykoppin kotoa löytyi uhreille kuuluneita tavaroita muun muassa valkokultainen tuhansien eurojen arvoinen timanttisormus. Viljakainen pohtii, tavoitteliko Nykopp taloudellista etua varkauksilla itselleen vai oliko kyse joillekin sarjamurhaajille tyypillisestä muistoesineiden keräilystä, joiden avulla muistella surmatyötä.
Mielentilatutkimuksen mukaan myrkkyhoitaja oli persoonallisuudeltaan häiriintynyt. Hänellä todettiin poikkeuksellisen runsas valehtelutaipumus ja hän oli tutkimuksen mukaan poikkeuksellisen kyvykäs manipuloimaan muita näennäisen ystävällisellä ja miellyttävällä käyttäytymisellä ja pystyen näin antamaan valheellisen, empaattisen, luotettavan ja kyvykkään kuvan itsestään.
Myrkkyhoitaja tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen viidestä murhasta, viidestä murhan yrityksestä, kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta törkeästä varkaudesta, kahdesta varkaudesta ja kahdesta huumausainerikoksesta. Pääasiassa uhrit olivat iäkkäitä ihmisiä, mutta yksi uhreista oli Nykoppin työkaveri.
Äänikirjan on lukenut Suomen suosituimpiin lukijoihin kuuluva ja siitä palkittukin Krista Putkonen-Örn
Sari Autio / IS
