Aileen Carol Wuornos.

[Uutisvastaava]

Eiköhän tämäkin Suomalaiset sukujuuret omaava nainen ansaitse oman "tarinansa." Suomalaiselta kannalta aihe on mielenkiintoinen siksi,että Aileenin isovanhemmat olivat suomalaisia.Oliko heillä jokin osuus siihen,että lapsenlapsi luisui prostituutioon ja rikoksiin,sitä emme voi tietää.
FBIn profiloinnin mukaan Wuornos oli USAn ensimmäinen naispuolinen sarjamurhaaja.

Joulukuun 1989 ja syyskuun 1990 välillä löydettiin useita miehiä murhattuna Pohjois- ja Keski-Floridan teiden varsilta,monet pitkälle edenneessä mätänemistilassa.
Kadonneita miehiä oli kaikkiaan seitsemän,joista yhtä ei koskaan löydetty.Uhrien tavaroita oli pantattu väärillä nimillä ja lopulta kuiteista löydettiin Aileenin sormenjäljet.
Pian kiinnijäämisensä jälkeen nainen tunnusti kuusi murhaa ja myöhemmin vielä yhden,hänen,jota ei löydetty.

Wuornos kertoi miesten poimineen hänet autoonsa,kun hän toimi maantieprostituoituna.Aileen kertoi ampuneensa heidät itsepuolustukseksi,koska he yrittivät tehdä ylimääräistä seksuaalista väkivaltaa.

Hänet tuomittiin kuolemaan kuudesti,eli enemmän kuin Floridassa kukaan koskaan.

Oltuaan 2 viikkoa pidätettynä Wuornos ja hänen asianajajansa myivät elokuvalle oikeuden hänen tarinaansa.Samoin tekivät jutun tutkijat omalta osaltaan kesken tutkinnan.
Aileenista on tehty lukuisia kirjoja,elokuvia ja jopa yksi ooppera.

Kymmenen vuotta myöhemmin hän otti mielellään vastaan kuolemantuomionsa.Wuornos oli arvostellut avustajaansa,joka oli tehnyt vielä viimehetken vetoomuksia hänen puolestaan.Hän veti pois korkeimmasta oikeudesta kaksi anomusta,joissa oli vakuuteltu,ettei hän olisi henkisesti terve.
Aileen kirjoitti,että haluaa asian loppuun käsitellyksi ja tulla teloitetuksi,sillä hänenlaistaan ei enää kannattanut elättää veronmaksajien rahoilla.Uhrien perheet olivat jo tarpeeksi kärsineet.Lisäksi hän varoitti,että vapaana ollessaan voisi tappaa vielä uudelleen.

Wuornos ei ollut ensimmäinen moninkertainen murhaaja,mutta kriminologit olivat kiinostuneita aiheesta,koska hän oli kuitenkin ensimmäinen nainen,jonka FBI oli luokitellut ja profiloinut sarjamurhaajaksi,joka kohdisti tekonsa tuntemattomiin miehiin jotka eivät myöskään tunteneet toisiaan.

Wuornos tapasi uhrinsa sattumalta ja välillä meni kuukausia ennenkuin hän tappoi uudestaan.Kaikki uhrit olivat keski-ikäisiä miehiä,joiden kyytiin Aileen liftasi Floridan maanteillä.
Kaikkia oli ammuttu useita kertoja.
Aikaisemmat naispuoliset sarjamurhaajat olivat tappaneet perheensä tai yhteisönsä jäseniä,käyttäen useinmiten erilaisia myrkkyjä.
Aileenin tekotapa oli ainutlaatuinen,hän jätti uhrinsa metsäisille alueille,hylkäsi heidän autonsa jonnekkin muualle ja panttasi heidän omaisuutensa saadakseen rahaa itselleen ja naispuoliselle rakastetulleen Tyria Moorelle,jonka avulla Wuornos tunnusti rikokset poliisille.

LAPSUUS
Hän syntyi Michiganissa helmikuun 29. päivänä 1956 Aileen Pittmanina.Hänen teini-ikäiset vanhempansa erosivat muutamia kuukausia ennen hänen syntymäänsä.Isä Leo Pittman oli lapsiin sekaantuja,minkä vuoksi oli välillä hoidossa,välillä vankilassa.Lopulta isä teki itsemurhan vankilassa.Äiti Dianne Pratt ei kestänyt lastensa Aileenin ja Keithin huutamista,vaan jätti lapset hoidettaviksi vanhemmilleen vuonna 1960.Maaliskuussa samana vuonna äidin puoleiset isovanhemmat Lauri ja Briitta Wuornos laillisesti adoptoivat lapset omikseen.Aileenin elämään tuli täällä vähän parannusta,mutta hänellä oli ankara kotikuri ja häntä hakattiin.Kuuden ikäisenä hän sai ilkeitä palovammoja kasvoihinsa,leikkiessään Keithin kanssa palavilla nesteillä.Aileen kertoi myöhemmin poliisille,että hän oli seksuaalisissa kanssakäymisissä veljensä kanssa jo hyvin varhain,mutta tutkijat eivät usko tätä.Keith kuoli jo vuonna 1976 kurkkusyöpään,joten asiaa ei voi enää häneltä tarkistaa.Aileen oli kyllä nuorena jonkun kanssa seksuaalisesti tekemisissä,koska hän jo 14-vuotiaana tuli ensi kerran raskaaksi ja synnytti pojan Detroitissa 23. maaliskuuta 1971.Oman kertomansa mukaan hänet oli raiskattu ja lapsi oli luovutettava heti pois.Isoäiti kuoli samana vuonna kesäkuun 7. päivänä maksasairauteen.Dianne Pratt epäili isänsä tappaneen äidin.Kun isä oli uhkaillut myös Aileenia ja Keithiä,Dianne otti lapset taas asumaan luokseen.Aileen jäi pois koulusta ja alkoi ansaita täysipäiväisenä teiniprostituoituna vetelehtien siellä täällä eri paikkakunnilla.Kavereiden kesken Aileen tunnettiin nimellä "Lee".Isoisä Lauri Wuornos tappo myöhemmin itsensä.

RIKOLLISEN ELÄMÄN ALKU
Ensi kerran Aileen pidätettiin Jefferson Coyntyssa maaliskuussa 1974.Hän käytti väärää nimeä Sandra Kretsch.Syy pidätykseen oli häiritsevä käytös,ryyppääminen ja 22 kaliiberin aseella tulittaminen auton ikkunasta.Häntä ei saatu syytetyksi oikeudessa,koska hän poistui kaupungista.Pari vuotta myöhemmin hän sai syytteen Michiganissa heitettyään baarinomistajaa biljardipallolla päähän.Tuomioksi tuli 100 dollaria sakkoa,jonka Keith tavallaan maksoi,koska Aileen sai veljensä kuolemasta johtuneet vakuutusrahat,10000 taalaa.Rahat menivät makeaan elämään ja autoon,jonka Aileen ajoi pian romuksi.Suuri summa riitti vain noin kaksi kuukautta.Syyskuussa Aileen liftasi Floridaan toivoen lämpimämpää ilmastoa,jotta voisi jatkaa "haaraliikkeen" pitoa auringossa.Nyt olisi ollut mahdollisuus täydelliseen muutokseen,mutta Aileenilla oli tapana joutua aina väistämättä vastakkain lain kanssa ja hankkia itselleen muita harmeja.Jo 20. toukokuuta 1981 hän jäi kiinni yritettyään aseellista ryöstöä liikkeeseen.Hän vapautui vankilasta 13 kuukautta myöhemmin 30.6.1983.Seuraava pidätys tuli väärennetystä sekistä jo keväällä 1984 Key Westissä.Sitten hän jäi kiinni Lori Grodyna ajeltuaan ilman ajokorttia mukanaan pistooli sekä panoksia.Muutamia päiviä myöhemmin Miamin poliisi tapasi hänet taas auton ratista ja tammikuussa 1986 hän jäi kiinni omalla nimellään syytettynä autovarkaudesta,jonka yhteydessä niinikään löytyi ase ja panoksia.Sitten hän oli uhkaillut liftausmatkalla erästä miestä aseella ja vaatinut 200 dollaria.Viikkoa myöhemmin hän esiintyi poliisille Susan Blahovecina.Hänessä huomattiin pian paha asennevika,sillä hän kuvitteli olevansa lain yläpuolella,eikä kukaan mahtaisi hänelle mitään

LESBOSUHDE
Pian tämän jälkeen Aileen tapasi Daytonan baarissa naisen nimeltä Tyria Moore.He ystävystyivät ja heistä tuli rakastavaisia.Moore jäi pois työstään ja antoi Aileenin elättää itsensä prostituutiolla ja varkauksilla kerätyillä rahoilla.Seuraavat neljä vuotta he olivat tiiviisti yhdessä erottamattomina ja kulkivat halvoissa motelleissa,autoissa ja yöpyivät joskus jopa ladoissa tai metsässä.Aileenin "markkina-arvo" prostituoituna ei ollut koskaan suuri,mutta se putosi nyt kaiken aikaa.He jäivät yhdessä kiinni pikkurikoksista 4. kesäkuuta 1987 Daytonassa nimillä Tina Moore ja Susan Blahovec.Maaliskuussa 1988 Wuornosilla oli uutena nimenä Cammie Marsh Green,kun hän oli hyökännyt bussinkuljettajan kimppuun.Tyria Moore oli tapauksen todistaja.Kesäkuussa he olivat hävittäneet asuntonsa kalustuksen Daytonassa.Marraskuussa Susan Blahovec soitteli kuuden päivän kampanjan uhkaussoittoja supermarketiin johtuen arpalipuista syntyneestä kiistasta.Tästä lähtien Aileen muuttui oikukkaaksi jariidanhaluiseksi.Hän ärsyyntyi pienestäkin loukkauksesta vastarintaan ja kulki enää harvoin ilman asetta.Hän työskenteli baareissa ja autoasemilla herättäen huomiota ongelmillaan ja rähjäämisellään.Kaikki meni koko ajan alamäkeen,joten hänen oli jatkuvasti elätettävä itsensä prostituution ohessa varkauksilla ja muilla rikoksilla.

MIEHIÄ ALKAA KADOTA
Richard Mallory oli 51-vuotias sähköasenja/liikkeen omistaja Palm Harborista.Hänet oli viimeksi nähty elossa 30. marraskuuta 1989.Hänen autonsa löytyi hylättynä Ormond Beachista seuraavana päivänä,ympäriltään tyhjä lompakko,sekä joitakin papereita.Lisäksi löytyi muutama kondomi ja puolilleen juotu pullo vodkaa.Ruumis löytyi 13. joulukuuta täysissä pukeissa metsäiseltä alueelta romun joukosta Daytona Beachista ammuttuna kolme kertaa 22cal pistoolilla.Poliisi etsi motiivia.Malloryn tiedettiin olleen naimisissa viisi kertaa,hänellä oli kovan ryyppymiehen maine,hän oli paranoidinen ja pornon kuluttaja.Lisäksi hän viihtyi "tissibaareissa".Entinen työntekijä kuvaili häntä mielitautiseksi,mutta poliisi ei löytänyt hänestä rikostaustaa.Hänestä ei löytynyt muuta tietoa kuin kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen.

Toukokuun 5. päivä 1990 löydettiin tunnistamaton alaston ruumis Brooks Countysta,läheltä valtatie 75ttä,joka kulkee Floridan läpi.Vainajasta löytyi kaksi 22cal luotia,eikä tutkimus paljastanut heti,kuka mies oli.

Kesäkuun 1. päivänä löytyi kolmas (alaston) mies metsästä Citrus Countysta,noin 60km pohjoiseen Tampasta.Poliisi epäili aluksi "outoa" maanmittaria,joka kantoi aina asetta,mutta näyttöä ei saatu.Kesäkuun 7. miehen nimeksi saatiin David Spears ja hän oli kotoisin Bradentonista.Hänet oli viimeksi nähty 19. 5. ja hänen rekkansa löytyi pian valtatie 75n varrelta lukitsemattomana.Vain rekisterikilvet puuttuivat.Spearsin piti käydä ex-vaimonsa luona Orlandossa,mutta hän ei koskaan päässyt sinne.
Tuolloin toisena löytynyt mies oli edelleen vailla nimeä,koska paha mätäneminen esti sormenjälkien saannin,eikä tarkka kuolinaika ollut tiedossa.Hänestä löytyi yhdeksän 22cal luotia.Lopulta nimeksi saatiin Charles Carskaddon,40v osapäivä rodeotyöntekijä Boonevillestä Missourista,joka oli kadonnut jo 31. toukokuuta.Hän katosi valtatie 75llä Boonevillen ja Tampan välillä ollessaan matkalla morsiammensa luo.Ruumiiden etäisyys oli vain noin 20km.Poliisi ei vielä tässä vaiheessa huomannut,että liikkeellä oli sarjamurhaaja.

Peter Siems oli 65-vuotias myyntimies,joka oli kääntynyt lähetyssaarnaajaksi.Hänet nähtiin viimeksi 7.6.1990 kun hän lähti kotoaan Jupiterista sukulaisiin Arkansasiin.Hän ei koskaan saapunut perille ja katoamisilmoitus tehtiin poliisille 22.6.Hänestä ei löytynyt jälkeäkään,ennen kuin 4. heinäkuuta,kun auto löytyi tuhottuna Orange Springsistä.Todistajat kertoivat autosta lähteneen kaksi naista,yksi oli vaalea ja toinen ruskeatukkainen.Taiteilija piirsi molemmista luonnoksen kuvauksen perusteella.Vaalea oli loukkaantunut,vertavuotava ja hänen verinen kämmenenjälkensä löytyi tavaratilasta.Marion Countyn apulaissheriffi löysi auton,joka oli 1988-mallinen Pontiac Sunbird.Tuulilasi ja muitakin laseja oli rikki ja sisätiloissa oli verta.Rekisterikilpi puuttui.Tietokoneajo kuitenkin paljasti,että auton omisti Peter Siems,joka oli kadonnut lähdettyään kotoaan Jupiterista.John Wisnieski,joka oli katoamisen alkuperäinen tutkija,laittoi naisten tuntomerkeistä maanlaajuisen sanoman sekä tiivistelmän Floridan kansalliselle poliisiyksikölle,jääden turhaan odottelemaan miehen löytyvän elossa.

Troy Eugene Burress oli 50-vuotias ja työskenteli Ocalan elintarviketehtaassa.Heinäkuun 30. päivä 1990 hän lähti tavanomaiselle jakelukierrokselleen.Kun miestä ei kuulunut iltapäivällä takaisin,tehtaalta alettiin soitella hänen jakelureitilleen.Hänet ilmoitettiin kadonneeksi seuraavana yönä kahden aikaan ja hänen autonsa löytyi pari tuntia myöhemmin lukitsematta ilman avaimia,noin 30km reitiltään sivussa.Elokuun 4. löytyi hänen täysin riisuttu ruumiinsa Ocalan kansallispuiston metsästä,12 kilometrin päästä auton löytöpaikalta.Miestä oli ammuttu kaksi kertaa 22cal pistoolilla selkään ja rintaan.Lähistöltä löytyi luottokortti ja muita papereita.Mätäneminen Floridan kuumuudessa oli jo melko pitkällä,mutta vaimo tunnisti hänet ja sormesta löytyi vihkisormus.
Aluksi epäiltiin erästä kulkuria,joka katoamisen aikoihin liftasi valtatie 19n varressa,mutta tällä ei ollut tekemistä asian kanssa eikä muita epäiltyjä ollut.

Dick Humpreys oli 56-vuotias Alabaman eläkkeelle jäänyt poliisipäällikkö.Hän puuhaili yhdistyksen parissa,joka hoiti perheväkivallan kohteeksi joutuneita lapsia Ocalassa.Hän oli juhlinut 35-vuotis hääpäiväänsä vaimonsa kanssa 10. syyskuuta ja seuraavana päivänä hän katosi.Vaimo ilmoitti hänet kadonneeksi 11.9.1990 yöllä,kun mies ei palannut tästä harrastetyöstään kotiin.Ruumis löytyi Marion Countysta 12.9. ammuttuna seitsemän kertaa 22cal pistoolilla.Housujen taskut oli käännetty nurin.Auto löytyi vasta 19.9. vanhan huoltamon takaa Live Oakista.Siitä puuttui rekisterikilvet,joten auto yhdistettiin vainajaan vasta 13. lokakuuta.Samana päivänä löytyi hänelle kuulunutta omaisuutta noin 25km:n päästä murhapaikalta.

Uhri numero seitsemän oli 60-vuotias Walter Antonio,rekkakuski ja tilapäinen vartija,joka kuului myös sijaispoliisijärjestelmään.Hänet löydettiin metsäiseltä alueelta Cross Citystä marraskuun 19. 1990.Häntä oli ammuttu kolme kertaa selkään ja kerran päähän.Hän oli muuten alasti,mutta sukat olivat jalassa.Löydettäessä hän oli ollut kuolleena vajaan vuorokauden.Vaatteita löydettiin eteläiseltä naapurialueelta Taylor Countysta.Auto löytyi 24.11. Brevard Countysta.Poliisi sai selville,että Antoniolta oli varastettu erikoinen kultainen sormus sekä virkamerkki,pamppu,käsiraudat ja valaisin.

TUTKINTA ALKAA TODENTEOLLA
Komisario Steve Binegar oli rikostutkinnassa mukana.Hän tiesi muista murhista Citrus ja Pasco Countyn alueilla ja huomasi myös juttujen yhtäläisyydet.Lehdistökin oli "haistanut" jutun,mutta poliisi oli aluksi haluton hyväksymään asian.
Kohu kuitenkin vaikutti ja viranomaisten oli julkistettava epäilyt sarjamurhaajasta 30.11.1990.

Kukaan ei enää ottanut liftareita kyytiinsä,koska heidät yhdistettiin näihin rikoksiin. Binegar epäili alun perin naista ja hän tutki erityisesti tapausta,jossa kaksi naista romutti Peter Siemsin auton ja lähti paikalta kävellen.Hän kääntyi lehdistön puoleen,jolloin kirjoitettiin,että poliisi tarvitsi apua naisten löytämiseksi.Koko Floridan lehdistö tarttui juttuun ja julkaisi taiteilijan luonnokset näistä naisista.
Seuraavan kolmen viikon aikana poliisi sai neljä soittoa tuntemattomista naisista,joiden nimet olivat Tyria Moore ja Lee Blahovec.Yksi nimettömistä todistajista kertoi,että naiset olivat ostaneet matkailuauton.Tietoon tuli,että Lee Blahovec oli hyvin määräilevä,riidanhaluinen ja toimi rekoissa prostituoituna.Naiset elivät lesbosuhteessa keskenään ja heidän liikkeitään jäljitettiin motellikirjoista.
Poliisi sai pian tietää heidän käyttävän myös nimiä Lori Grody ja Cammie Mars Greene.Sormenjälkivertailut antoivat lopulta nimille Blahovec/Grody/Greene oikean nimen.Jälki oli saatu Peter Siemsin autosta,joka oli romutettu kesäkuussa.Lisää jälkiä saatiin,kun selvisi,että Cammie Greene oli kiireesti pantannut uhrien omaisuutta saadakseen lisää rahaa.Joulukuun 6. päivä hän oli pantannut Richard Malloryn kameran ja tutkailmaisimen Daytonassa.Hän liikkui työkalulaatikon kanssa,joka kuului Richard Spearsille,mistä niinikään löytyi myöhemmin jälki.Seuraavana päivänä hän oli pantannut Walter Antonion sormuksen.
Naisen jälkiä oli helppo seurata käymällä läpi motelleja ja panttilainaamoja.

Kummankin naisen liikkeet pystyttiin jäljittämään syyskuusta joulukuun puoliväliin saakka.He olivat olleet usein Harbor Oaksin motelleissa ja poistuivat paikkakunnalta joulukuun puolivälissä,sekä erosivat toisistaan.Viranomaiset keräsivät kaikki tiedot,mitä näihin käytettyihin nimiin liittyi monilla eri paikkakunnilla.Panttilainaamon eräästä kuitista löytyi peukalonjälki.Omaisuus oli kuulunut Richard Mallorylle,joka oli ensimmäinen uhri.Toisen uhrin työkaluista löytyi myös "ylimääräinen" jälki.Ne olivat tämän rikossarjan ratkaisu.Ensimmäinen tietokoneajo ei antanut mitään tulosta,mutta Volusia Countyssa käytiin kokoelmaa läpi käsin.Tunnissa löytyi jälki nimellä Lori Grody,mistä annettiin pidätysmääräys.Verinen jälki autossa sopi myös Loriin.Kaikki nämä tiedot toimitettiin kansalliseen rikoskeskukseen,johon kuuluivat Michigan,Colorado ja Florida.
Siellä havaittiin,että kaikki nuo "aliakset" olivat Aileen Carol Wuornosin käyttämiä vääriä nimiä.

WUORNOS LÖYTYY
Etsintä alkoi 5.1.1991 ja Georgiasta tuotettiin kaksi poliisia,jotka olivat erikoistuneet rikollismaailmaan soluttautumiseen.Jo 8. päivän iltana tämä kaksikko huomasi Wuornosin baarissa Port Orangessa.Seurasi möhlintää ja paikallinen poliisi tuli paikalle liian nopeasti,jolloin Aileen näki heidät.Hän ei kuitenkaan osannut yhdistää poliiseja itseensä,joten tutkijat kiittivät onneaan.Seurasi määräys,ettei Wuornosia oteta kiinni,ennenkuin soluttautujilta tulee siihen määräys.Homma meinasi mennä totaalisesti puihin informaatiokatkosten takia,mutta viime hetkellä tieto kulki ja Aileen palasi kaikessa rauhassa baariin.Soluttautujat etsiytyivät hänen seuraansa ja tarjosivat muutaman oluen.

Aileen lähti baarista noin klo. 22 kieltäytyen autoajelusta.Tapahtui uusi töppäys,sillä kaksi poliisia lähti seuraamaan häntä omavaltaisesti ja Aileen huomasi heidät,poiketen välittömästi läheiseen baariin nimeltä Last Resort.Soluttautujat hälytettiin paikalle ja he kohtasivat Aileenin uudelleen,juoden lisää olutta ja puhuen kaikenlaista paskaa.Poliisit poistuivat keskiyöllä ja Aileen jäi baariin.Hän nukkui viimeisen yönsä vapaalla jalalla baarin taakse hylätyn auton penkillä.
Seuraavana iltapäivänä soluttautujat menivät takaisin Last Resortiin lähettimiin puettuina,niin että läheisyydessä voitiin kuulla koko ajan,mitä oli meneillään.
Suunnitelma oli,että Aileen otetaan kiinni samana iltana,mutta kun baari valmitautui grillijuhlaan,oli väkeä liikkeellä aivan liikaa tämän suunnitelman toteuttamiseen.
No soluttautujat keksivät kysyä Aileenilta,olisiko tämä halukas siivoamaan heidän motellihuoneensa ja saatuaan myöntävän vastauksen he lähtivät baarista.
Ulkopuolella Marion Countyn seriffi lähestyi Aileenia ja ilmoitti,että hänet on pidätetty Lori Grodya koskevan määräyksen mukaan.Hänelle ei puhuttu murhista mitään,eikä lehdistölle ilmoitettu pidätyksestä.Tässä oli järkeä siksi,ettei poliisilla ollut hallussaan murha-asetta,eikä Tyria Moorea.

TYRIA MOORE TAVOITETAAN
Pidätyksessä hieman hätäiltiin,mutta onneksi Moore jäljitettiin sisarensa luo Pensylvaniaan päivää myöhemmin.Hänelle luettiin oikeudet,mutta ei vielä syytetty mistään.
Nainen päätti auttaa poliisia,koska hän tiesi murhista,ainakin sen jälkeen kun Aileen ajoi Richard Malloryn autolla.Hän oli avoimesti kertonut tappaneensa miehen sinä päivänä,mutta Mooren mukaan hän ei ollut kertonut enempää.
Kotona Aileen oli yrittänyt kertoa lisää,mutta Moore ei halunnut kuulla/tietää enempää ja väitti että mitä vähemmän hän tietää,sen vähemmän on kertomista viranomaisille.

Seuraavana päivänä Moore lähti vapaaehtoisesti Floridaan,auttamaan poliisia tutkimuksissa.Hänet pistettiin asumaan motelliin,josta hän sai soittaa Wuornosille vankilaan ja puhelut tietysti nauhoitettiin.
Tyria yritti painostaa Aileenia tunnustamaan,säästääkseen Tyrian syytteittä ja poliisi tietysti toivoi Aileenin tunnustavan.

Ensimmäisen puhelun aikana Aileen uskoi vielä olevansa vahvoilla ja sanoi tietävänsä,että vankilan puhelimia kuunneltiin.Hän yritti puhua koodikieltä ja samalla järjestää itselleen alibia.
Puheluita jatkettiin useampana päivänä ja ajan kuluessa he rupesivat puhumaan varomattomasti.
Lopulta Wuornos lupasi tunnustaa kaiken ja peittää Tyrian puolesta kaiken,koska tämä on syytön.

Seuraavana aamuna 16. tammikuuta Aileen tunnusti rikokset,tehtyään ensin selväksi,ettei Tyria Moore ole millään tavalla sekaantunut yhteenkään rikokseen.
Hän väitti,ettei yksikään murha ollut liioin hänen syytään,vaan johtui elämäntavasta joka ajoi hänet tilanteisiin joissa joutui toimimaan itsepuolustukseksi.
Hän näytti kehittävän tarinaa koko ajan kertoessaan ja sanoessaan jotain raskauttavaa,veti sen heti takaisin,muuttaen yksityiskohtia niin että ne sopivat kokonaiskuvaan.
Hän väitti tulleensa viime vuosina raiskatuksi useita kertoja ja se alkoi jo riittää hänelle.
Kun joku uhreista alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti,hän tappoi miehen pelosta.

Julkinen puolustaja yritti useita kertoja saada Aileenin lopettamaan puhumisen,lopulta tokaisten:
"Etkö tajua että nämä kaverit ovat poliiseja?",johon Aileen vastasi:
"Tiedän ja he haluavat hirttää minut. Ehkäpä ansaitsen sen,mutta jokatapauksessa haluan nyt vain selvittää jutun."
Kahden viikon pidätyksen jälkeen hän siis myi elokuvalle oikeudet tarinaansa ja näytti ajattelevan vain niitä miljoonia,jotka oli saamassa,unohtaen että Floridassa pystytään ulosmittaamaan tulot rikollisilta.
Hän oli lehdistön huomion keskipisteenä ja puhui rikoksista kenelle tahansa,myös vankilan henkilökunnalle.
Myös tutkiva organisaatio myi tarinansa isolla rahalla,väittäen haluavansa kartuttaa uhrien avustusrahastoa.

OIKEUDENKÄYNTI
Wuornosin puolustusasianajajaksi tuli outo 44-vuotias "uudestisyntynyt" nainen,Arlene Pralle.
Hän oli nähnyt sanomalehdessä Wuornoksen kuvan ja kirjoitti tälle kirjeen:
"Nimeni on Arlene Pralle,olen uudestisyntynyt.Pidät minua varmasti hulluna,mutta Jeesus käski minun kirjoittaa sinulle".
Hän jätti kotinumeronsa ja Aileen soittikin hänelle jo tammikuun 30. päivänä.
Melkein heti Prallesta tuli innokas auttaja ja puolustaja.Hän puhui paljon lehtimiehille ja väitti että jos tuntisitte oikean Aileen Wuornosin,yksikään valamiehistö ei tuomitsisi häntä.
Lopulta Pralle ja hänen aviomiehensä jopa adoptoivat laillisesti Aileenin tyttärekseen 22. 11.1991,koska Jumala oli niin käskenyt.Se tietysti helpotti myös tapaamisia vankilassa.
Kokonaisen vuoden Pralle järjesteli asioita lehdistön kanssa ja esim. Wuornosin haastattelu järjestyi aina,kun maksoi 25000 taalaa.
Tietysti hän yritti kaunistella asiakkaansa tarinaa parhaansa mukaan koko ajan,muistutellen myös Tyria Mooren osuudesta rakastettuna.
Lisäksi hän järjesteli kaikki elokuva- ja kirjasopimukset.
Asianajajat yrittivät käydä kauppaa ja vedota,että hän olisi saanut kuusi syytettä ja kuusi peräkkäistä elinkautista tuomiota.
Syyttäjä vaati kuolemantuomiota koko ajan.
Oikeudenkäynti alkoi 14.1.1992. Richard Malloryn tapauksella.Todisteet Aileenia vastaan olivat päivänselvät.Lääkärit vakuuttivat,että mies oli elänyt vielä laukausten jälkeen vajaan puolituntisen,erittäin tuskallisen sellaisen,ennen kuolemaansa.
Tyria Moore todisti,että Aileen ei ollut tapauksesta millään tavoin järkyttynyt/hermostunut.
Yhteensä 12 miestä kertoi kohdanneensa naisen Floridan teillä sinä vuonna,näiden murhien välillä,menettämättä henkeään.
Muutaman päivän kuluttua Aileen itse todisti omassa jutussaan puolustuksen ainoana todistajana.Hän toisti väkivaltaisen raiskaamisen ja hakkaamisen ja kertoi käyttäneensä pistoolia,kun Mallory oli uhannut hänen henkeään.
Mitkään todisteet eivät tukeneet Wuornosin väitettä,eikä valamiehistöllä mennyt kuin 90 minuuttia havaita hänet syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan.
Seuraavana päivänä Aileen tuomittiin valamiehistön suosituksesta kuolemaan.
Huhtikuussa hänet tuomittiin Burressin,Humphreyn ja Spearsin murhista,joista myös rapsahti kuolemantuomio 7.5.1992.

Samaan aikaan Aileen tarjoutui näyttämään missä Peter Siemsin ruumis oli,lähellä Beaufortia Etelä-Carolinassa.Viranomaiset lennättivät hänet paikalle,mutta mitään ei löytynyt.Poliisi uskoi,että Aileen halusi vain "lomailla",tai suunnitteli pakoa.Ruumista ei löydetty koskaan ja huolimatta Aileenin tunnustuksesta,häntä ei tuomittu tästä murhasta koskaan.
Lääkäri Billy Nolas,joka tutki Aileenia oikeudenkäynnin aikana,kertoi hänen persoonallisuutensa häiriintyneen pahasti varsinkin lapsuuden seksuaalisten kokemusten ja hakkaamisen vuoksi. Hän oli häiriintynein yksilö mitä koskaan olen nähnyt ja vanhetessaan meni koko ajan pahemmaksi.
Hänen mielestään Aileen oli henkisesti niin sairas,ettei edes ymmärtänyt,mitä kuolema merkitsi.Hänen mielestään nainen oli kuin lapsi,joka mustasukkaisena polkee jalkaa vaikean tilanteen edessä.Hän uskoi Malloryn ja muiden miesten käsitelleen naista niin,että tämä meni lopulta rajan yli.

Neljä vuotta Aileen vakuutti,että hänet raiskattiin,mutta sitten hän kirjoitti korkeimmalle oikeudelle: "Olen vakavasti elämää vihaava olento ja saatan tappaa uudelleen.Haluan selvittää kaikki valeet ja tuoda esiin totuuden,sillä olen alkanut vihata tätä rämpimistä järjestelmän läpi."
Lopulta helmikuussa 1993 Aileen sai viimeisen kuolemantuomion seitsemännestä uhristaan (Walter Antonio).Floridan korkein oikeus vahvisti kuusi kuolemantuomiota ja sitten alkoikin uusi "rumba" kuolemantuomion poistamiseksi.Tämä kesti pitkään ja lopulta Aileen kyllästyi ja veti kaikki vetoomukset pois eri oikeusasteista,jotta tuomio voitaisiin panna täytäntöön.
Hän ei myöskään hyväksynyt yhtään uutta vetoomusta puolestaan.

TELOITUS
Aileen Wuornos julistettiin kuolleeksi Floridan valtion vankilassa 9. lokakuuta 2002 klo. 9.47 seurauksena kolmesta myrkkyruiskusta,joista kaliumkloridi lopulta pysäytti sydämen.
Hän oli kautta aikojen osavaltion toinen nainen joka teloitettiin.Aileenin teloitus oli varsinainen mediatapahtuma,kaikki selostettiin yksityiskohtaisesti muutaman viimeisen tunnin ajalta.

Siinä lienee kaikki oleellinen Aileenista.En laita linkkilistaa tähän,koska tavaraa löytyy ihan uskomattoman paljon.Ylläoleva tarina pohjautuu PPK 2005 juttuun.Koko Aileenin tarina on varsin mielenkiintoinen ja materiaalia aiheesta löytyy pilvin pimein,joten kaivelkaa itse lisää.