Kun Ukraina irtosi Neuvostoliitosta, aikapommi alkoi tikittää – Putinin raivo kasvoi vuosikymmeniä
Ukraina on itsenäisyytensä aikana joutunut Venäjän aina vain kovemman vihan kohteeksi.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009022549.html
Seppo Varjus
9:05
Volodomyr Zelenskyi. Koomikko, josta tuli sotapresidentti. KUVA: REUTERS, AFP / LEHTIKUVA
UKRAINA on ollut itsenäinen kolme vuosikymmentä.
Vaara kasvoi ja vei suursotaan. Miksi?
Itsenäisyys yllätti
Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 oli käänteissään ällistyttävä. Vielä maaliskuussa enemmistö ukrainalaisista kannatti kansanäänestyksessä Neuvostoliiton säilyttämistä. Elokuussa maa kuitenkin julistautui itsenäiseksi, mikä sai kansan tuen uudessa kansanäänestyksessä joulukuun alussa.
Maan johtoon valittiin Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa korkeaan asemaan noussut Leonid Kravtshuk. Vain viikko valintansa jälkeen Kravtshuk allekirjoitti Venäjän Boris Jeltsinin ja Valko-Venäjän Stanislav Shushkevitshin kanssa sopimuksen, joka lakkautti Neuvostoliiton.
Ukrainan Leonid Kravtshuk, Valko-Venäjän Stanislav Shushkevitsh ja Venäjän Boris Jeltsin sopivat joulukuussa 1991 Neuvostoliiton lakkauttamisesta. KUVA: REUTERS
Ukrainan taival itsenäisenä alkoi yllättäen. Historia oli tuskallinen.
Ensimmäiset yritykset itsenäisyyteen kaatuivat Venäjän kansalaissodan kauhuihin 1920-luvun alussa. 1930-luvulla Stalin kukisti itsenäisyystahdon Ukrainan suurta nälänhätää hyväkseen käyttäen.
Toisen maailmansodan aikana syntyi kansallismielisiä partisaanijoukkoja, joista osa teki yhteistyötä Natsi-Saksan armeijan kanssa. Puna-armeija murskasi ne.
Ennen toista maailmasotaa ukrainalaisia asui usean valtion alueella. Valloituksillaan Stalin kokosi heidät suurin piirtein Ukrainan neuvostotasavaltaan. Se oli kuitenkin etnisesti hajanainen alue. Itäosissa asui paljon venäjänkielisiä. Erityisen ongelmallinen alue oli Krim, jonka neuvostojohtaja Nikita Hrushtshov oli siirtänyt vasta 1950-luvulla osaksi Ukrainaa.
Kun Ukraina irtosi Neuvostoliitosta, aikapommi alkoi tikittää.
Nikita Hrushtshov siirsi Krimin Ukrainalle hyvän tahdon eleenä, jolla ei pitänyt olla käytännön merkitystä. KUVA: IS ARKISTO
Korrupto kukoistaa
Puna-armeijan jäljiltä Ukrainassa oli ydinaseita. Tätä pidettiin kansainvälisesti ongelmallisena tilanteena. Vuonna 1994 tehtiin sopimus niiden luovuttamisesta Venäjälle tuhottaviksi. Samalla Venäjä, Iso-Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat itsenäisen Ukrainan rajat. Maantieteen vuoksi vain Venäjän lupauksella oli käytännön merkitystä. Se oli epäluotettavin.
Alusta asti iso osa venäläisistä oli katsonut, että Neuvostoliiton hajottaminen oli vain keino kommunistivallasta pääsemiseksi. Myöhemmin sen osat palaisivat tavalla tai toisella emämaan yhteyteen. Tähän uskoi myös KGB:sta Pietarin hallintoon siirtynyt nuori upseeri Vladimir Putin.
Yhden kauden jälkeen presidentti Kravtshuk hävisi vaalit Leonid Kutshmalle, insinöörille, joka oli myös ollut NKP:n jäsen.
Kahden ensimmäisen presidenttinsä aikana Ukraina vajosi yhä syvemmälle neuvostoajan jälkeisen korruption suohon. Kutshman väitettiin sekaantuneen erään sitä tutkineen toimittajan murhaankin.
Ukrainan vertailukohdaksi tuli länsinaapuri Puola, joka integroitui nopeasti länteen ja sai elintasonsa nousuun. Ukrainassa asiat polkivat paikallaan.
Oranssi vallankumous
Vuoden 2004 presidentinvaaleihin mennessä Kutshman kansansuosio oli rapissut. Hän halusi nostaa seuraajakseen liittolaisensa Viktor Janukovytshin, jota myös Venäjän presidentti Putin tuki. Vaalit näyttivät kääntyvän niukasti tämän eduksi.
Vastaehdokas Viktor Jushtshenkon kannattajat kuitenkin protestoivat vaalivilppiä vastaan. He kokoontuivat Kiovan Maidanin aukioille. Raivoa lisäsi se, että Jushtshenko joutui myrkytysyrityksen kohteeksi, mistä syytettiin Venäjää.
Kumouksen tukijat käyttivät oranssia väriä tunnuksenaan. Oranssin vallankumouksen keulakuvia olivat Jushtshenko ja pääministeriksi noussut Julija Tymoshenko. Janukovytsh joutui luovuttamaan, mutta jatkoi politiikassa. Ukraina tuntui suuntaavan kohti yhteistyötä EU:n ja Naton kanssa.
Vallankumouksen tuloksiin petyttiin pian. Maan mahtavien oligarkkien valta vain kasvoi, ja korruptio jatkui. Politiikka oli riitaista.
Venäjällä huoli Ukrainan liukumisesta länteen heräsi toden teolla. Taustalla vaikuttivat maan eliitissä suosiotaan lisänneet kiihkokansallismieliset teoriat. Niissä korostettiin maiden yhteisiä juuria keskiaikaisessa Kiovan Rusin valtiossa, jonka mongolit kukistivat.
Sen jälkeen vallanpitäjät nyky-Ukrainaan kuuluvalla alueella olivat vaihtuneet kuitenkin moneen kertaan. Venäjän eteneminen käynnistyi vasta 1600-luvun lopulla. Ukrainan läntisimmät osat olivat Moskovan alaisuudessa vasta 1940-luvulla. Niillä historia nähtiin aivan eri tavalla.
Uusi vallankumous
Venäjän tyytyväisyys oli suuri, kun Viktor Janukovytsh viimein valittiin presidentiksi vaaleissa vuonna 2010.
Janukovytsh tuki aluksi ajatusta uudesta sopimuksesta EU:n kanssa. Hän pelasi kuitenkin kaksilla korteilla ja neuvotteli Putinin kanssa taloudellisesta tuesta. Hän käänsi kelkkansa.
Janukovytsh ei ollut arvannut millaisen raivon tämä kansassa herättäisi. Joulukuun lopulla 2013 Maidanin aukiolle kerääntyi jälleen mielenosoittajia, ja seuraavan vuoden alussa protestit kiihtyivät.
Nyt niihin vastattiin väkivallalla. Kiovan kaduilla taisteltiin päiväkausia. Lopulta Janukovytsh hävisi ja pakeni Venäjälle.
Mielenosoittajien into oli suuri, mutta Putinin raivo vielä suurempi. Helmikuun lopulla 2014 tunnuksettomat venäläiset joukot alkoivat ottaa Krimiä haltuunsa. Venäjä tuki myös Itä-Ukrainassa kapinaan nousseita venäjänkielisiä separatisteja. He saivat käskynsä Moskovasta.
Ukrainan uusi presidentti, liikemies Petro Poroshenko, yritti pistää kovan kovaa vastaan. Venäjän tuen ja sotilaiden avulla separatistit onnistuivat kuitenkin pitämään suurimman osan valtaamistaan alueista.
Pitkä sota Ukrainassa alkoi.
Vladimir Putin tarkastaa Venäjän joukkoja miehitetyllä Krimillä vuonna 2017. Lopulta se ei riittänyt hänelle. KUVA: ZUMA / MVPHOTOS
Kohti katastrofia
Ukrainalaisten vaihtuvat mielialat eivät olleet pitkään suopeita Poroshenkolle. Syyt olivat samat kuin aina ennenkin. Taloudellinen harvainvalta ja lainkäytön rappio vain jatkuivat. Lisäksi hiljainen sota Donbasissa tappoi ihmisiä ja söi valtion varoja. Venäjä uhkasi ja teki kiusaa.
Vuonna 2019 ukrainalaiset päättivät kokeilla jotain uutta.
Koomikko Volodymyr Zelenskyi oli saanut suosiota Kansan palvelija -sarjallaan, jossa hän esitti kuvitteellista presidenttiä, joka taistelee korruptiota vastaan. Nyt Zelenskyi pyrki toden teolla presidentiksi ja onnistui.
Hänkin huomasi hallitsemisen hankalaksi. Venäjä ei ollut halukas minkäänlaiseen sovintoon. Zelenskyi joutui jopa sotketuksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin juonitteluun haastajansa Joe Bidenin pojan Hunterin maineen mustaamiseksi tämän Ukrainan bisnesten avulla. Zelenskyin omasta korruptiosta liikkui väitteitä.
Volodymyr Zelenskyista tuli sota-ajan presidentti. KUVA: UKRAINIAN PRESIDENTIAL PRESS SER / REUTERS
Zelenskyi ei ollut pelkkä koomikko. Hänellä oli lakimiehen koulutus.
Juutalaisena Zelenskyi edusti uutta sivua Ukrainan historiassa, jota julma antisemitismi tahrasi. Zelenskyi oli valmis tekemään koviakin päätöksiä.
Tunnelma kiristyi Ukrainan ympärillä. Valko-Venäjällä mielenosoittajat vaativat presidentti Aljaksandr Lukashenkan eroa, mutta heidät jyrättiin väkivalloin. Aiemmin omaa peliään yrittänyt Lukashenka joutui täysin Putinin talutusnuoraan.
Venäjällä oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin yritys uhmata Putinia johti vankilaan. Putin kuitenkin tunsi asemansa uhatuksi.
Hän oli valmis suureen sotaan 24. helmikuuta 2022.
Venäläisen ohjuksen aiheuttamaa tuhoa Mykolajivissa kesällä 2022. Ukrainan pitkä kamppailu jatkuu. KUVA: UMIT BEKTAS / REUTERS
Lähteet: Remy: Ukrainan historia. IS/HS-arkisto.