Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post Reply
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Arvo Kyyrölä »

Seuraava juttu julkaistiin Ratto-lehdessä kesäkussa 1982.Raattaman kylä sijaitsee Pallastunturin pohjoispuolella.Kylän ökytalo Hätänen oli tuolloin- siis 1900-luvun alussa-alueen keskeinen kauppapaikka.Kyseiseen taloon saapui etelänmailta ollut tinuri.Eipä kestänyt kovinkaan kauan, kun Hätäsen talon omasta väestä löytyi kolme elotonta ruumista.

En ole varma tapahtumien kaikista yksityiskohdista.Nimimerkki Uta voisi niitä tarkentaa ja jäsennellä.Kansalliskirjaston digitaalisesta arkistosta löytynee tarkempaa tietoa.Joka tapauksessa- hyvin surullinen oli talonväen kohtalo.Onneksi tytöt ehtivät turvaan.

Image
Image
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by -Uta- »

Kiitos Hätäsen torpan tarinasta!
En tiedä enkä vielä lupaa, mutta ehkä tai mahdollisesti saisin jossain vaiheessa aikaiseksi etsiä jotain lisätietoa sieltä Kansalliskirjaston digitaalisesta arkistosta. :)
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Arvo Kyyrölä »

Vielä paljon enemmän kiitoksia sille suunnalle!

Huomenna voisi itselläni olla sen verran ylimääräistä aikaa, että olisi kenties mahdollista penkoa em. digitaalisia sanomalehtiarkistoja.Toistaiseksi ne näyttävät ulottuvan vuoteen 1929 asti.

Hätäsen talon kauhunäytelmästä näyttäisi netistä löytyvän useampiakin mainintoja.Onkin ilmeistä, että tapaus herätti yli 100-vuotta sitten huomattavaa julkisuutta ja paheksuntaa ja on jäänyt elämään paikkakuntalaisten kollektiiviseen muistiin tärkeänä osana heidän omaa sielunmaisemaa.

http://www.lapinmuseot.fi/enontekio/eno ... entalo.pdf
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Queen »

Olipa mielenkiintoinen ja järkyttävä tarina. Kiito siitä Arvolle!
En lukiessani tuntenut sääliä murhamiestä kohtaan (olen paatunut). Hätäsen torppa on ollut aikanaan varmasti komea talo. Kiinnitin huomiota kertomuksessa siihen, että naapurit olivat havahtuneet Hätäseltä kuuluviin ääniin. Kuinka lähellä lie naapuritalot olleet, mutta hätä on Hätäsellä ollut ilmeinen. Voi tyttöparkoja, jotka ovat henkensä kaupalla yrittäneet piiloutua nähtyään, miten vanhemmillekin on käynyt.
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Arvo Kyyrölä »

Hätäsen tuvan kolmoismurhasta kirjoittelivat varsinkin pohjoissuomalaiset sanomalehdet, kuten mm. Kaleva ja Tornion Lehti.

Kaleva uutisoi 23.12.1905:

Image
Image

16.1.1906 ilmestynyt Kaleva tiesi kertoa seuraavaa:

Image
Image
Image
Image

Teknisistä syistä johtuen em. tiedostot piti pilkkoa useampaan osaan.Toivottavasti tulivat oikessa järjestyksessä!

Vekkulimaista sanankäyttöä:.. musta, suuri ja kolkko mies...verenhimoinen murhaaja.
Lampje Pennonen
Posts: 48
Joined: Mon Apr 30, 2018 5:31 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Lampje Pennonen »

Re: Raattaman Kyrön murhat 1905
post by Arvo Kyyrölä » Thu Sep 10, 2020 9:14 am

Kiitos Utalle pitkästä ja kunnianhimoisesta pläjäyksestä! Tästä on Hejaciin jo alustus tehty(ks. edellinen sivu!). Ehkä ylläpito yhdistää ketjut..

Re: Raattaman Kyrön murhat 1905
post by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 11:22 am

No voihan nenä :o
ilmankos tapaus tuntui jotenkin tutulta.
Poistatan tämän turhana!
^
RAATTAMAN KYRÖN MURHAT 1905
by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 7:09 am
Siirrän -Uta-:n avauksen viestit tämän ketjun jatkoksi ja poistan avauksen.
t. mode Lampje
Lampje Pennonen
Posts: 48
Joined: Mon Apr 30, 2018 5:31 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Lampje Pennonen »

RAATTAMAN KYRÖN MURHAT 1905
post by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 7:55 am

Kaleva 23.12.1905.
Kolme henkeä saanut surmansa
https://www.hetan-jussa.com/raattaman-murhat

Kauhistuttava raatelu tapahtui Kittilän pitäjän Kyrön eli Raattaman kyläs-sä t.k.15 päivänä Heikkilän (Hätäsen) talossa, missä oli noin viikon päi-vät loikoillut tuntematon, musta, suuri ja kolkko mies mm. sanonut ole-vansa ”vaskuri." (räätäli.)

Verityönsä hän aloitti yöllä kun talon väki oli nukkumassa. Isäntä, emän-tä, sekä talon lapset. Oli roikale ensin talon pojalle, joka makasi lattialla, lyönyt kirveellä päähän, poika pääsi ainoastaan porstuaan, johon kuoli, emäntää löi samoin kirveellä rinnan poikki, hän kuoli myös. Isäntä taiste-li henkensä puolesta, mutta sai niin pahoja haavoja, että on kuollut hän-kin. Talon tytär joka oli taistellut isänsä puolesta, sai hengenvaarallisia haavoja. Talossa oli myös katekeetta Arne Lampela. Tämä ehti päästä pakosalle, oli mennessään sanonut:
- Mitä sinä kauhistus teet!"

Marhaaja - kuin oli ollut tällä haavaa kyökissä murhaamassa emäntää, oli sanonut:

- Tule avuksi:


Tässä lie ollut murhaajan tarkoitus saada viimeksi mainittukin surmatuk-si, mutta Lampela meni kylälle apua hakemaan. Ensimmäiset kuin saa-puvat olivat O. Autto ja hänen veljensä. Murhaaja oli varttomassa sisällä ovenpielessä. Autto kun aukaisi oven, oli verenhimoinen murhaaja lyö-nyt tätäkin kirveellä, onneksi ei kuitenkaan osannut kuolettavaa haavaa saada, - joten auttajat olivat pakoitetut odottamaan lisää apua.

Sitten oli keräytynyt miehiä pyssyin ja kirvesten ym. aseitten kanssa ak-kunan taakse. Murhaaja oli tällä välin pönkinnyt oven sängyillä, pöydillä ym. ja itse mennyt sängyn alle kirves kädessä maata, joten ovi täytyi ha-kata rikki, ennen kuin mentiin sisälle. Murhamies vedettiin jaloista lymy-paikastaan ja köytettiin kyttyrään kädet ja jalat taakse yhteen ja vedettiin ylös parruun kiinni, joten ei mikään ruumiinosa saanut olla maassa.

Siinä sai olla vuorokausimääriä raatoin keskellä, kunnes viranomaiset saapuivat ja kytkivät rautakahleisiin, ja on murhaaja nyt vankilassa odot-tamassa tekonsa tuomiota. Hän oli kertonut poliisitutkinnossa olemansa Juho Heikkinen Kiimingiltä. Muita tietoja ei ole tämän kirjoittaja ehtinyt vielä saada, sillä mainittu kylä on sydänmaalla Ounasjoki rannalla Enon-tekiön rajalla. Kerrotaan toiste enemmän kuin saadaan lisätietoja.
Lampje Pennonen
Posts: 48
Joined: Mon Apr 30, 2018 5:31 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Lampje Pennonen »

Re: Raattaman Kyrön murhat 1905
post by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 7:58 am

https://www.hetan-jussa.com/raattaman-murhat

16.01.1906 Kaleva no 12
Kolmoismurhaa tutkittaessa Kittilän välikäräjillä 5.1.06 syyttäjä v.t. nimis-mies varatuomari Aspelin vaati murhaajalle edesvastausta, surmaami-sen aikomuksesta viime Joulukuun 14 päivänä Juho Erkki Raattaman talossa tehdystä 3 hengen, nimittäin Juho Erkki Raattaman ja tämän vai-mon Loviisan sekä heidän poikansa Hermannin, murhasta, ja kahta eri henkilöä vastaan tehdystä murhayrityksestä langetettavaksi kuoleman-rangaistukseen.

Tähän yhtyivään vainajien perilliset, sekä omasta puolestaan myöskin haavoitetut Selma I. Erkint. Raattama ja Oskari Autto oikeudellista edes-vastausta ja hyvitystä.

Syyttäjä antoi oikeuteen poliisitutkintopöytäkirjan murhaajan papinkirjan, Oulun poliisikamarin ja Kiimingin piirin nimismiehen kirjelmät. Papinto-distuksesta tuli selville että murhaaja on Juho Heikkinen syntyisin Hauki-putaalta, syntynyt 1872; syytetty 2 kertaa löysästä ja 1 kerta näpistele-misestä Siikajoen käräjillä.

Murhaaja myönsi olleensa kerran löysästä kuvernöörissä ja kerran nä-pistelemisestä Siikajoella, vaan kielsi kolmannen rikoksen. Kiimingin ni-mismiehen kirjelmästä tuli ilmi m.m. että murhaaja oli pidetty vangittuna Utsjoella, hän myönsikin sen, mutta sanoi olleensa syytön silloin.

Sanotuista kirjeistä saatiin tietää että hänellä on ollut veli, jota on kutsut-tu elatus-isän nimellä Antti Halm, joka on käynyt koulua ainakin lyseon, sen jälkeen tullut mielenvikaisetsi ja kuollut sairaalaan, sekä sisar Maria naimisissa Oulussa Juho Päätalon kanssa, ja että murhaaja on kutsuttu nimellä ”Armo-Jussi".

Tämän hän omistikin, ja kertoi että isänsä oli ollut ruotusotamiehenä, jol-loin kun oli kelposotilas, annettiin nimi ”Arvo" - minkä vuoksi häntäkin kutsuttiin tällä nimellä. Tuomarin monesti aina uudistettuihin kysymyksiin elämänsä vaiheista lapsuudesta alkain kertoi hän seuraavaan tapaan, että oli syntynyt Haukiputaalla, ei ole käynyt koulua, mutta osaa lukea ja vähän kirjoittaa, ei tiedä milloin on tullut pois kotoa, eikä sitä ollutkaan, ei tiedä elääkö vanhemmat tai ei.

Maailmalla muitten avuillakin oli kerjutellut, ei ole ollut renkinä siihen kuin oli kelvoton. On ollut Raution opissa Oulussa Väisäsellä, Granlun-dilla ja Jokelallakin vähän aikaa. Oulussa nosti arpaa ja sitten meni Hel-sinkiin kaartin pataljoonaan sotapalvelukseen, missä oli lähes 2 vuotta ja loma-ajalla karannut.

Lähellä Helsingin kaupunkia maalla sai ostaa huonot vaatteet vähästä hinnasta, joten heitti sotilaspuvun metsään, - tehden sitten maa- ja met-sätöitä sekä viimeiset 3 vuotta kuljeskellut siellä täällä kylistä toisiin teh-den vaskurin työtä, jota oli oppinut rautatehtaalla Oulussa. Oli nyt 33 vuotta vanha. Hän kertoi epäselvästi ja mutkallisesti, vastaili ainoasti tuomarin kyselyihin.

Syyttäjä antoi vielä lääkärin todistuksen, jonka luettua kuulusteltiin mur-hattujen lapset, jotka olivat paikalla olleet, tytär Selma ja lida, joista edel-linen on 19 vuoden ja toinen 18. poika Kalle 14 vuoden sekä Oskari Aut-to.

Tytöt Selma ja lida kertoivat m.m. että murhaaja oli heidän kotonaan ma-jaillut noin 2 viikkoa, tällä välin kulkenut muissakin taloissa. Hän oli hyvin ilkeän ja pelottavan näköinen, ja tuona iltana oli ollut oentisiä levotto-mampi, joten isä käski korjata kirveet ja teräaseet pois nähtävistä.

Tehtiin vuoteet vieraalle erikseen lattialle, opettaja Lampelalle sänkyyn, pojille Hermannille ja Kallelle sängyn viereen, tytöt taas erilleen, isä ja äiti kamariin. Yöllä oli isä käynyt ulkona - ja käskenyt vieraan mennä pois Hermannin vuoteelta ja olla omalla vuoteellaan.

Noin 4 aikaan aamulla olivat he heränneet, kun oli kuulunut ruma ääni, ja nähneet Hermannin menevän ulos pirtistä, (pirtissä ei ollu tulta ai-noasti kuuvalo). Isä ja äiti tulivat kamarista pirttiin, murhaaja löi isää kir-veellä, joten hän kaatui latialle.

Äiti otti sitten voron keskeltä, kiinni takapuolelta ja istutti syliinsä. Tytär Selma huolimatta voron kauheasta aseesta oli ottanut kirveestä kiinni. Tällä välin Iita oli mennyt Lampelaa herättämään Tämä oli litan kera läh-tenyt kylästä apua hakemaan. Nyt oli jo murhamies ehtinyt haavottaa Selman oikeasta kädestä lihakset poikki, josta Selma meni tainnuksiin.

Tästä hetken perästä virottuaan, kuuli kamarista valilusta, avattuaan ovea, karjasi murhaaja: kuka siellä vielä on. josta tyttö meni tainnoksiin pudoten lattialle. Murhaaja löi kirveellään, mutta ei osannut. Kirves hipa-si vaan pienen naarmun tytön päähän, lyönti sattuivaan lattiaan, mihinkä jäikin kirveen jälki.

Iskun seuraus oli se, että tyttö tuli taas tajuntaansa ja huomasi voron menevän takaisin kamariin sekä telkesi kamarin oven, kun kuuli ihmis-ääniä ulkoa. Ne olivat ensimmäiset apuun tulijat, Oskari Autto ja Olli Keskitalo. Selman kertomus eteenpäin on yhtäläinen todistajain kerto-musten kanssa, josta kerromme miten todistajat puhuivat.

Tuomarin kysyttyä miksi Heikkinen teki näin kauhean murhan? Vastasi hän, että isäntä käski hänen yöllä pois ja hän oli hurmauksissa ja löi isäntää että meni tainnoksiin, kun isäntä oli uhannut häntä ja hän pelkäsi että isäntä ampuu. Eikä tiennyt kumpi puoli kirveestä oli kuin löi, mutta ei lyönyt tarkoituksella, että kuolee.

Hermannia kertoi hän lyöneensä kun yöllä eräs henkilö tarttui häneen kiinni eikä tiennyt kuka oli, niin hän löi puolustuksekseen. Emäntää löi siitä syystä kun tämä oli ottanut hänet kiinni. Hän muka puolusti itseään. Tytär Selmaa ei muistanut lyöneensä. O. Auttoa oli lyönyt peloissaan. Kirveen oli saanut lainaksi Pääkkölan talosta suksikeppiä tehdäkseen, minkä hän sitten kätki illalla vuoteensa viereen.

Todistajat: Olli Keskitalo kertoi, että hän Oskari Auton kanssa oli Aarne Lampelalta sanan saatuaan mennyt murhapaikalle, ja oli murhaaja sil-loin kamarissa, mihin meni ovi pirtistä, ja mennessään olivat porstuassa nähneet Hermannin murhattuna, ja pirtissä kuulleet kuin viime hengen korauksia, mutta pimeä kun oli eivät voineet nähdä.

Oskari Autto kun avasi kamarin ovea, oli murhaaja lyönyt tätä päähän kirveellä, vaan se ei käynyt vaarallisesti. Täytyi odottaa apua kylästä, jo-hon oli noin 100 syltää matkaa. Sitten kun tuli miehiä, niin alettiin avaa-maan ovea, mutta murhaaja heristi kirveellä kun vähäkin ovi avautui, jo-ta ei ollut helppo avata kun se oli pönkitty arkuilla, pöydillä ja sängyillä, jonka vuoksi täytyi hakata ovi poikki, jolla välin murhaaja oli kirves kä-dessä mennyt sängyn alle ja peittänyt itsensä vaatteilla. Jaloista esille vedettäessä tarttui kirves sängyn jalkaan, ja jäi pois kädestä.

Kiinni köytettyä oli murhaaja m.m. sanonut että emäntä rukoili häntä, et-tä hän antaa kaikki rahat, jos ei tappaisi, mutta kun ei antanut ja kun oli niin pahoissa haavoissa niin hän lopetti. (Murhaaja kielsi tämän puheen-sa). Todistajalla oli se käsitys, että murha oli tapahtunut rahain tähden.

Oli myös todistaja nähnyt kirveen jäljen lattiassa ja vähän verta siinä, jossa Selma oli maannut. Todistaja Kyrö samoin kuin Keskitalo, sillä li-säyksellä että murhaaja oli sanonut, että hän olisi ottanut rahat, vaan ei ehtinyt. Todistaja olisi tarkastanut murhaajan taskuja, mutta oli murhaa-jassa ilkeä haju.

Todistaja Pääkkölä kuten Keskitalo ja Kyrökin, paitsi että ei ollut tarkas-tellut taskuja,lisäten, että murhaaja oli hänen kotoaan lainaksi ottanut kirveen, mikä olikin murhaajalla. Muut todistajat ja kertojat puhuivat jok-senki samaan suuntaan.

Välipäätöksellä oikeus lykkäsi asian helmikuun 3 päivään, jolloin on tuo-tava murhattujen I. E. Raattaman sukuselitys hänen lapsistaan, kuin myös, koska murhaaja ilmoitti olleensa kaartinpataljoonassa palveluk-sessa, pataljoonan kansliasta tiedot, josko ja milloin murhaaja täällä olisi ollut. Murhaaja passitettiin kihlakunnan vankilaan.
Lampje Pennonen
Posts: 48
Joined: Mon Apr 30, 2018 5:31 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Lampje Pennonen »

Re: Raattaman Kyrön murhat 1905
post by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 8:01 am

https://www.hetan-jussa.com/raattaman-murhat

08.02.1906 Kaleva no 32
Kolmen hengen murhaaja tuomittu.

Välikäräjillä Kittilässä t. k. 3 p. Kihlakunnanoikeus tuomitsi murhaaja Heikkisen 3 hengen murhasta ja 2 henkilöä vastaan tehdystä murhayri-tyksestä, yhdistettyinä elinkautiseen kuritushuonevankeuteen.


Image
Hätäsen murhatalo Raattamassa 1950-luvulla
Lampje Pennonen
Posts: 48
Joined: Mon Apr 30, 2018 5:31 pm

Re: Hätäsen torpan hirmuinen murhenäytelmä 1905

Post by Lampje Pennonen »

RAATTAMAN KYRÖN MURHAT 1905
https://sites.google.com/prod/view/kuitula/2017_10_18
Mikko Kuitula | 18.10.2017
by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 7:09 am

Pallastunturin takana Enontekiön ja Kittilän rajamailla Raattaman kylässä toimi 1900-luvun alussa kauppiaana Hätälän äijä eli Juho Erkki Henrikinpoika Kyrö eli Raattama perheineen. Tämä syrjäisen erämaakylän kauppias toimitti, välitti ja myi Ruijan tuotteita eteenpäin. Varsinkin talvisaikaan kauppa kävi vilkkaana. Kauppias Raattama itse tai hänen poikansa Arvid nouti tavaraa Norjasta pororaidoilla myytäväksi Kittilään. Mukanaan pororaito toi kahvia, tupakkaa, sokeria ja muita yleishyödykkeitä. Suomesta mukaan vaihdettavaksi oli tarttunut voita, nahkoja ja muuta tavaraa. Kauppaa hän kävi myös lihalla, riistalla ja kalalla Rovaniemeä ja Matarenkiä myöten.

Lapin asukkailla oli tapana nähdä enteitä ja ennustaa tulevia tapahtumia uudenvuodenyönä. Niin teki myös Hätälän talon emäntä Eeva Loviisa, joka oli kauppiaan puoliso. Näkemäänsä hirvittävää näkyä emäntä sitten kertoi ja kuvaili toisille kyläläisille: hän oli nähnyt Hätälän talon räystäältä tippuvan veripisaroita. Vielä silloin ei kukaan osannut arvata mitä tapahtuman piti.

Syystalvella 1905 Ounasjokea seuraten nousi vanhempi pannutinuri kohti Raattaman kylää. Tämä tinuri oli Juho Heikki Samulinpoika Heikkinen, joka saapui kaukaa Oulusta tunturien taa emäntien kuparipannuja tinailemaan. Hänen tapanaan oli kiertää talosta taloon tinaamassa kaikenlaisia esineitä kuntoon. Itseään hän ei raattamalaisille esitellyt. Hän kertoi vain olevansa nimeltään Heikkinen ja saapuvan kaukaa kiertävänä tinurina. Hänen nimensä kuitenkin myöhemmin tarkentui. Heikkinen sai aina yösijan milloin mistäkin talosta, sillä olihan Lapissa tuolloin tapa antaa yösija tuntemattomallekin kulkijalle. Vaikka tämä kulkija oli kolkon ja synkän näköinen ei hänen kohdallaan tehty poikkeusta. Kortteeriksi hän sai asettua kauppias Raattaman taloon, jossa olikin hyvin tilaa vaikka suuremmallekin joukolla, vaikkakin perheeseen olikin siunautunut useita lapsia.

Seuraavina päivinä Heikkinen kulki kylällä tinailemassa emäntien pannuja ja astioita. Lisäksi hänen kerrotaan tehneet joutessaan myös suutarin töitä. Kertoman mukaan Heikkinen oli hyvin ärtyisä luonteeltaan. Hän saattoi potkiskella lapsia, jotka kiinnostuneina tulivat seuraamaan hänen touhujaan. Erittäin leipääntynyt hän oli hommaansa tai ainakin niin kyläläiset aikanaan arvelivat. Ärtyisyydellään Heikkisen kerrotaan yrittäneen myös hallita isäntäperheitä, mutta Hätälän talossa se ei ainakaan onnistunut, sillä talon emäntä sattui olemaan roteva ja vahva luonteeltaan.

Ennen tuloaan Raattamaan Heikkinen oli viipynyt eteläisemmässä Kurkkion kylässä. Samassa kylässä hän oli mennyt Matti ja Kaisa Reeta Kurkkion taloon tinaamaan ja yöpynytkin talossa muutamia öitä. Kaisa Reeta oli Hätälän talon emännän Eeva Loviisan sisko. Kurkkion talosta lähdettyään hän kierteli vielä Kurkkion kylässä muutamia päiviä. Eräässä talossa porokyydillä käydessään Kaisa Reeta oli jälleen tavannut Heikkisen puuhissaan. Jostain syystä hänen mieleensä oli tulvahtanut pelko miestä kohtaan ja hän tuli erittäin varovaiseksi. Hän ei uskaltanut edes yksin lähteä porolla kotiin, vaikka talo olikin vain naapurissa. Hän otti hevoskyydin ja ajurin.

Raattaman kylässä Hätälän talossa ollessaan Heikkinen oli katsellut isäntäperheen elämää ja huomannut perheen omistavan jonkin verran myös omaisuutta. Ylen suurista rikkauksista oli kai silti turha puhua. Heikkinen hioi suunnitelmiaan, kuinka saisi haltuunsa Juho Erkki Raattaman omaisuuden. Hän päätti alkaa vuolla mäntysuksia. Siihen hän tarvitsi kirvestä, jonka lainasi naapurista Pääkkölän talosta. Tuohon aikaan mäntysukset olivat mitä oivallisin tapa liikkua paikasta toiseen niiden hyvän luisto-ominaisuuden vuoksi. Samalla, kun Heikkinen vuoli suksiaan, hän mietti miten voisi toteuttaa suunnitelmansa kauppiaan omaisuuden suhteen. Hän päätti yllättää kaikki ja suunnitteli laittavansa teon täytäntöön yöllä, kun kaikki nukkuivat. Hän suunnitteli tappavansa ensi nukkumatoverinsa, kiertokoulunopettaja Lampisen ja talon Hermanni-pojan. He nukkuivat pirtissä kolmisin.

Aamulla talon vanhin elossa oleva poika Arvid teki lähtöään kauppamatkalle Norjaan. Mukanaan hän kuljetti poronlihaa ja -taljoja vaihdettavaksi niitä muihin tavaroihin, kuten suolaan ja sokeriin, joita hänen isänsä Juntti, kuten kyläläiset häntä kutsuivat, tarvitsi. Arvid oli melko roteva ja vahva. Hänen lähtöään oli Heikkinen jo ehtinyt odottaa. Lähtö myöhästyi kuitenkin päivällä, jonka vuoksi päätti Heikkinen vielä kerran hioa suunnitelmia tappojen osalta.

Suunnitelmien vuoksi hänen oli tarpeen tietää, kumpi pirtissä nukkuvista yökumppaneista tulisi tappaa ensin. Kaikki työ tuli hoitaa hiljaa, jottei talon isäntäpari heräisin kamarissaan pirtin tapahtumiin. Heikkinen päätti testata, kumpi nukkujista olisi herkkäunisempi. Niinpä hän tekeytyi seuraavaksi yöksi sairaaksi. Häntä muka yskitti yöllä. Hän nousi ylös ja kulki pirtissä ja ulkona. Jo yöllä hän pääsi asiasta selville, mutta päätti vielä varmistaa aamulla, oliko joku sattumoisin kuullut hänen yskintäänsä yöllä. Aamulla hän puhui kuinka häntä oli niin hirveästi yskittänyt yöllä, että aivan ulos asti oli täytynyt mennä. Hermanni kertoi heränneensä pari kertaa kuullessaan ääniä pirtistä. Kiertokoulunopettaja Lampinen taas ei ollut kuullut ensimmäistäkään yskäisyä yön aikana. Näin Heikkisellä oli selvillä hänen ensimmäinen uhrinsa.

Seuraavana päivä varhain aamulla Arvid lähti matkaan kohti Norjan Altaa. Päivän aikana Heikkinen sai valmiiksi mäntysuksensa ja asetteli ne pirtin seinää vasten pystyyn. Illan tullen Heikkinen varasi salaa kirveensä tyynyn alla odottamaan pimeää yötä. Yöstä tuli kylmä ja pimeä.

Yöllä Heikkinen nousi istumaan sänkynsä laidalle ja otti hitaasti kirveen käteensä. Vielä kerran hän kuunteli nukkuvan talon hiljaisuutta. Mitään odottamatonta ei kuulunut. Talo oli täydessä unessa. Vain pirtinuuni hohkasi lämpöä talon sisällä. Heikkinen katsahti ulos. Tuumasi kai itsekseen, että oli hyvä hiihtoilma ja suksi luistaisi. Niinpä hän päätti toimia, kun yökaveritkin nukkuivat sikeästi lattialla.

Hiljaa Heikkinen hiipi Hermannin sängyn luokse ja kohotti kirveensä. Kirveen ollessa Hermannin pään yläpuolella, kirves pysähtyi hetkeksi. Mutta samassa se osui Hermannin kalloon lujalla lyönnillä, joka oli todella nopea. Samassa Hermanni päästi viimeisillä voimillaan karjaisun, joka vavahdutti myös Heikkistä itseä. Vielä syvä viilto päässään Hermanni nousi seisomaan ja otti askeleita kohti ovea. Voimat kuitenkin hiipuivat nopeasti ja hän kohtasi lyhyen elämänsä päätepisteen pirtin ovella ja kaatui lattialle.

Ääniin oli kiertokoulun opettaja Lampinen myös herännyt, kuten talon isäntä ja emäntäkin. Tietämättöminä tapahtumista isäntä hyökkäsi pirttiin ja sai siinä samassa iskun kirveestä suoraan päähänsä. Heikkinen oli suuntautunut jo kohti isäntäväen kamaria. Juho Erkki Raattama kuoli välittömästi luhistuen lattialle. Heikkistä vastaan asettui kuitenkin vahvempi osapuoli, talon emäntä Eva Loviisa. Hän otti Heikkisen sylipainiotteeseen ja aikoi nujertaa tämän. Heikkinen istui tiukasti emännän vahvassa otteessa. Heikkinen sai kuitenkin otteen lattialla olevasta kirveestään ja huitaisi sillä olkansa yli emäntää. Ote hellitti ja Heikkinen vielä varmisti emännän kuoleman.

Seuraavaksi Heikkisen kohteeksi jouti talon tytär Selma, joka oli hädissään rynnännyt auttamaan äitiään. Häntä Heikkinen löi kirveellä ensin käsivarteen ja isku upposi aina valtimoon saakka. Toinen isku sivalsi vain Selman päätä ja hänen otsasta putosi hiuskiekura lattialle. Selma kuitenkin selvitti tilanteen ja pääsi hyydyttämään valtavaa verenvuotoa kädestään.

Muuta lapset vilistivät pitkin pirttiä hädissään etsien paikkaa, jonne piiloutua. Hädissään Heikkinen yritti etsiä lapsia ja sohi kirveellä joka puolelle yrittäen tavoittaa lapsia. Suuri osa lapsista kiipesi suuren takan taakse piiloon, jonne Heikkisen kirves ei yltänyt. Samaan aikaan oli paikalta pakoon ehtinyt kiertokoulunopettaja Lampinen saanut kylän miehet kokoaan ja he olivat jo talon ulko-oven takana tulossa.

Heikkinen oli hädissään. Yllätyksekseen talo oli piiritetty joka puolelta. Hän päätti sulkeutua yhteen talon kammareista ja laittoi sängyn poikittain oven eteen tukkimaan kulun huoneeseen. Kylän miehet päättivät kuitenkin mennä huoneeseen vaikka väkisin, jos ei muu auttaisi. Ja miehet menivät myös, mutta ensimmäisellä yrittämällä heidän oli peräännyttävä, kun Heikkinen heilutteli kirvestä uhkaavan näköisenä. Toisella yrittämällä kirves saatiin pois Heikkiseltä ja hetkessä se oli jo suunnattuna Heikkistä kohti. Kirveen pää kuitenkin lensi kirveen heilahduksen vuoksi kammarin seinään kiinni. Samassa oli jo pyssyn piippu asetettuna kohti Heikkisen päätä, mutta viime hetkellä joku työnsi piipun pois Heikkisestä kohti kattoa, jonon ase laukesi.

Kyläläiset päättivät rangaista murhamiestä oikein kunnolla ja varhaisina aamutunteina hänet kiinnitettiin pirtin kattoon hirsistä roikkumaan pää alaspäin. Sille korkeudelle, että hänen suunsa kosketti lattialla olevaa veritahraa, jonka itse oli saanut hetkeä aikaisemmin aikaan.

Muutama miehistä oli lähtenyt viemään sanaa kahteen eri suuntaan paitsi poliisille ja lääkärille myös Norjaan matkalla olevalla Arvidille. Kaksi poromiestä tavoittikin Arvidin 20 kilometrinpäästä Enontekiön Hetan kylästä pohjoiseen. Hän kääntyi välittömästi kotia kohti kuultuaan hirvittävän uutisen.

Nimismiehen ja lääkärin tuleminen paikalle kesti oman aikansa, kun matkaakin kertyi kymmeniä kilometrejä. Välillä Heikkinen oli saanut toisen jalan irrotettua köysistä, mutta voimien puutteessa hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä alas roikkumasta. Hän pyysi ja rukoili peloissaan, että kyläläiset tappaisivat hänet siihen paikkaan. Mutta eivätpä tappaneet, vaan antoivat Heikkisen roikkua pää alaspäin hengittämässä verenhajuista ilmaa ja katselemassa töittensä tulosta, ruumiita.

Vasta iltapäivällä saapuivat lääkäri ja nimismies paikalle. He näkivät puolikuolleen Heikkisen roikkumassa pää alaspäin pirtin hirrestä. Hän laskettiin nimismiehen käskystä alas. Lääkärin arvioiden mukaan Heikkinen olisi kestänyt vielä 15 minuuttia roikkumista, jonka jälkeen hän olisi varmasti kuollut siihen paikkaan. Lääkäri sitoi vielä Selman haavat uudelleen ja totesi kolme perheenjäsentä kuolleeksi.

Myöhemmin Heikkinen tuotiin Kittilän käräjille, jossa hänelle luettiin syytteet kolmesta murhasta. Sitä ennen olivat kylänmiehet suunnitelleet Heikkisen lynkkaamista ennen oikeuden istuntoa. Viimehetkellä nimismies Carl Edvard Möller oli kuitenkin saanut kyläläiset puolelleen toteamalla, että kuolema olisi hänelle vain armahdus. Vaikka Heikkiselle olisi voitu lukea kolme elinkautista hänen tekemistään murhista, katsoi kihlakunnanoikeus kuitenkin Heikkisen syyntakeettomaksi Lapinlahden sairaalan virkaa toimittavan ylilääkärin, dosentti Christian Sibeliuksen lausuntoon nojaten. Oikeuden mukaan teot oli tehty pikaistuksissa, vaikka kyläläiset kuinka yrittivät puhua tekojen suunnitelmallisuuksista. Arvid Raattama valitti myöhemmin kihlakunnan oikeuden päätöksestä Keisarilliseen Suomen Senaattiin. Asia pysyi kuitenkin muuttumattomana ja asia siirtyi Oulun kuvernöörin hoidettavaksi, "niillä toimenpiteillä, mitä yhteyskunnalle vaarallisille henkilöille piti tehdä."

Näin oli käynyt Hätälän talon emännän ennustukset toteen. Vielä jälkeenpäin kerrottiin tarinaa, jonka mukaan Heikkinen oli päässyt vielä elämänsä aikana vapauteen ja kyläläiset olivat nähneet Raattamassa miehen kävelemässä, joka oli juuri saman näköinen kuin tinuri Heikkinen. Mies oli vain esittänyt kyläläisille yhden kysymyksen: ”Vieläköhän Hätälän tyttäret ovat naimattomia?”
Post Reply