Murhatun naisen Kurikan-kodin seinästä löytyi huulipunalla kirjoitettu viesti:
”Zorro kiitti” – kammottavat tapahtumat alkoivat selvitä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007644966.html
Sari Autio
28.11. 18:15
Naisen kohtalo paljastui, kun hänen 10-vuotias poikansa palasi hiihtolomalta kotiin Kurikkaan.
Ns. Zorro-murha kuohutti vuonna 1997 koko Suomea.
KUVA: AKI PAAVOLA, POLIISI
10-VUOTIAAN pojan maailma romahti 2. maaliskuuta 1997. Hän oli viettänyt hiihtolomaa isänsä luona ja palasi sen jälkeen takaisin äidin luokse Kurikkaan. Kello oli puoli viisi iltapäivällä. Isää ja poikaa ihmetytti, kun äiti ei tullutkaan avaamaan ovea. Lopulta asuntoon jouduttiin menemään yleisavaimella. Silloin äidin hirvittävä kohtalo paljastui. Äiti makasi eteisen lattialla surmattuna. ”Tätä ei ole voinut tehdä kuin joku tuttu”, 10-vuotias poika sanoi isälleen ja lyyhistyi oven ulkopuolelle. Poika oli oikeassa, sillä ketään vierasta äiti ei olisi sisään päästänyt. Murhaaja oli kuristanut äidin hengiltä hiuskihartimen johdolla. 47-vuotiaan äidin seinälle oli huulipunalla kirjoitettu kylmäävä viesti: Zorro kiitti.
TUTKIMUKSISSA paljastui, että äiti oli surmattu 27. helmikuuta vastaisena yönä tai aiemmin edellisen päivän iltana.
Asunto näytti karmealta. Lattialla oli diabetesta sairastaneen äidin insuliiniruiskuja sikin sokin. Asunnossa oli myös viinapulloja, makkaralenkin palasia, Nortti-aski, kaksi kossukolan jämiä sisältänyttä lasia ja tupakantumppeja sokeriastiassa. Vuoteen päiväpeitto oli vedetty lattialle. Päiväpeiton kätköistä löytyi uhrin koruja. Lattialla lojui papereita ja niiden päällä oli tupakan tuhkaa. Mitään jälkiä murrosta ei löytynyt. Rikospaikka vaikutti siltä, kuin uhrin luona olisi käynyt miesvieras. Todellisuudessa kylmäverisen henkirikoksen tekijä oli uhrin hyvä ystävätär. Viimeiseen asti nainen väitti, että hän oli syytön ja hänet oli lavastettu tekoon, mutta todisteet osoittivat muuta.
KUN uhri löydettiin, murhasta oli ehtinyt kulua jo muutamia päiviä. 49-vuotias ystävätär, lääketehtaan kenttäsihteeri, oli silloin Kanarian saarilla lomailemassa miesystävänsä kanssa. Sinne hän oli lähtenyt murhan jälkeen. Viimeisen kerran ystävätär kertoi käyneensä uhrin asunnossa surmaa edeltäneenä iltana.
Naiset tunsivat toisensa parinkymmenen vuoden takaa. He olivat tutustuneet 1970-luvun lopussa, kun kumpikin oli ollut töissä Kankaanpään postissa. – Silloinkin me hörskötettiin ja istuttiin. Meillä oli aina kauhean hauskaa. Hän järjesti minulle muotinäytöksen ostettuaan uusia vaatteita, ystävätär kertoi viimeisestä illasta. Ystävätär kertoi tämän jälkeen vielä soittaneensa naiselle, joka oli puhelun lopuksi toivottanut hyvää matkaa ja oikein ”honeymoonia”.
Ystävätär kertoi saaneensa tiedon naisen kuolemasta, kun soitti omalle äidilleen lomalta. Äidin luona oli keskusrikospoliisin tutkija, joka ystävättären mukaan ilmoitti ”ikävän uutisen”. Poliisillakin oli ikäviä uutisia, kun Suomeen palannut ystävätär kutsuttiin kuulusteluun. Naista epäiltiin murhasta.
47-vuotiaan naisen löysi murhattuna hänen oma 10-vuotias poikansa, jota isä saatteli takaisin äidin luo hiihtolomareissulta.
KUVA: MIKA MÖLSÄ
YSTÄVÄTÄR esitti poliisille oman arvionsa murhan motiivista. Hän epäili, että nainen ”tiesi liikaa mustasta rahasta”. Esitutkinnassa poliisi kysyi, kenellä olisi ollut syy murhata uhri ja lavastaa ystävätär murhaajaksi, kuten tämä väitti. – Sitä olen kysynyt miljoona kertaa. Kaikki, jotka vihaavat ja kadehtivat minua, nainen vastasi.
Poliisi tenttasi, surmasiko nainen uhrin. – En todellakaan, nainen vastasi.
Tutkinta kuitenkin sitoi naisen tekoon useilla aihetodisteilla.
Rikospaikalta, sokeriastiasta, löytyi loppuun palanut savuke. Savukkeen filtteristä pystyttiin saamaan DNA-näyte. Se sopi murhaajan verinäytteestä eristettyyn DNA-yhdistelmään. Kyseinen DNA-yhdistelmä esiintyi noin viidellä henkilöllä kymmenestä miljoonasta.
Uhrin angoraneuleen kuituja oli asunnosta löytyneestä hansikkaassa, sen sisä- ja ulkopuolella. Hansikas oli isokokoinen miesten hanska, jonka sisäpuolelta löytyi myös kynsilakkasiruja. Hansikkaasta löytyi myös samanlaisia kuituja kuin murhaajan huivissa ja ulkoilutakissa oli. Hansikasta oli mitä ilmeisimmin käytetty surmassa. Ystävättären ulkoilutakki ei ollut yleisessä myynnissä vaan Reima-Pukineen esittelyasuste.
Uhrin asunnosta löytyi pyyhkeitä, joissa oli runsaasti kissankarvoja. Uhrilla oli ollut aiemmin hoidossaan valkoinen kissa, mutta löytyneet kissan karvat olivat värillisiä. Murhaajalla oli kolme pitkäkarvaista kissaa. Hän myönsi, että kissan karvat saattoivat olla peräisin hänen kissoistaan, mutta ihmetteli, kun kissan karvoista ei edes värimääritystä ollut tehty.
KUN käräjäoikeuden langettama murhatuomio luettiin, ystävätär purskahti katkeraan itkuun. 10-vuotiaan pojan kohtalo ei hänessä ulospäin nähtävää liikutusta aiheuttanut. Pojan ja äidin suhde oli ollut erittäin lämmin ja läheinen. Suhde oli vain voimistunut noin neljä vuotta aikaisemmin tapahtuneen vanhempien eron jälkeen. Äiti ja poika asuivat kaksistaan. Äidin lisäksi poika menetti myös kodin.
”Mikä syy, sanokaa yksikin, olisi minulla ollut surmata ystäväni... Mikä älyttömyys olisi minulta ollut jättää poltettua tupakkaa sinne?” ystävätär vaikeroi kirjeessään poliisille.
MOTIIVI oli raha. Uhri oli työtön ja ulospäin varaton, mutta todellisuudessa hänellä oli salaista omaisuutta, obligaatioita yli 300 000 markan arvosta. Ystävätär oli osallistunut omaisuuden salailuun, sillä obligaatiot oli ostettu ystävän nimissä. Hän yritti murhaamalla saada varat itselleen. Uhri oli salannut omaisuutensa, koska hänellä oli velkoja ulosotossa. Vain ystävätär tiesi salatuista varoista. Hän siirsi varat omalle tililleen. Kun uhri tiedusteli varojensa kohtaloa, ystävätär murhasi hänet. Teon ystävätär valmisteli oikeuden mukaan erittäin suunnitelmallisesti ja ”lähes nerokkaasti”.
Ystävätär tuomittiin elinkautiseen murhasta, varkaudesta ja törkeästä kavalluksesta niin käräjä- kuin hovioikeudessakin.
Teko oli tehty vakaasti ja harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Sähköjohto oli leikattu irti kihartimesta ja sen molempiin päihin oli tehty solmut, jotta ote ei luista teon aikana. Kuristaminen oli julmaa ja aiheutti uhrille tuskia. Se osoitti oikeuden mukaan myös tekijässä erityistä raakuutta. Suunnitelmallisuutta osoitti se, että ystävätär tiesi naisen olevan yksin hiihtoloman aikana. Ystävättären vetoaminen siihen, ettei hän olisi fyysisesti pystynyt tekoon eikä hän luonteeltaan olisi pystynyt tekemään murhaa, ei saanut oikeudessa vastakaikua.
NAISTEN tekemät henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia. Vuosina 2010–2018 noin 15 prosenttia henkirikoksista oli naisten tekemiä. Zorro-murhan aikaan, 1990-luvulla, naisten osuus oli pienempi, vain 10 prosenttia.
Zorro-murha oli hyvin harvinainen niin tekijän, uhrin kuin teon motiivinkin kohdalta.
– Henkirikollisuuden määrän väheneminen on tapahtunut pääasiassa miesten tekemissä teoissa eli pääsyy naisten suhteellisen osuuden kasvussa on siis miesten tekemien henkirikosten nopeampi väheneminen. Naisten tekemissä henkirikoksissa on suurta vaihtelua vuosittain, mutta keskimäärin myös naistekijöiden määrä on 2000-luvulla hieman vähentynyt, tohtorikoulutettava Karoliina Suonpää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista kertoo. 14 naista ja 128 miestä oli ns. Zorro-murhan aikaan vuonna 1997 epäiltynä murhasta, taposta tai surmasta. 11 naista ja 50 miestä oli epäiltynä vastaavista teoista vuonna 2018. Vain kolme prosenttia kaikista henkirikoksista oli naisten välisiä (2010–2018).
Kun nainen tappaa, uhrina on yleensä oma puoliso, lapsi tai muu tuttava, joka on useammin mies kuin nainen. – Molemmilla sukupuolilla on yleensä aiempia väkivaltarikoksia taustallaan. Alkoholi liittyy vahvasti sekä nais- että miestekijöihin. 65 prosenttia naissurmaajista oli humalassa. Suurin osa oli työelämän ulkopuolella. Elokuvien tarjoama kuva, että menestyvällä naisella napsahtaisi yhtäkkiä, ei ole tilastojen valossa totta, Suonpää sanoo.
Tuntemattomiin kohdistuvat henkirikokset ovat hyvin harvinaisia.
– Naisilla tekojen motiivit liittyvät usein parisuhteeseen. Taloudellinen motiivi on äärimmäisen harvinainen. Vuosina 2003–2018 aineellista motiivia oli pidetty päämotiivina vain kuudessa naisten tekemässä henkirikoksessa. Naisten tekojen taustalla voi olla myös kiusaus- ja väkivaltasuhteesta vapautumista. Molemmilla sukupuolilla tekoväline on yleensä teräase, keittiöveitsi. Naiset käyttävät miestä harvemmin ampuma-asetta. Naiset myös surmaavat miehiä harvemmin uhrinsa pelkillä käsillä pahoinpitelemällä tai kuristamalla. Vain prosentissa naisten teoissa on käytetty kuristamisessa jotakin välinettä kuten nuoraa. – Suomessa ylivoimaisesti yleisin henkirikostyyppi on tappo, mutta miesten tekemät teot tuomitaan murhina (25%) useammin kuin naisten tekemät (19%). Tämä sukupuoliero liittyy pääasiassa eroon väkivallan suunnitelmallisuudessa, Suonpää kertoo.
Lähteet: Hovi- ja käräjäoikeuden tuomio, esitutkintapöytäkirja, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.