Hui, kun pelottaa. Not.
Minulla on perusteltu, faktoihin, julkisiin pöytäkirjoihin ja luotettaviin, avoimiin internet-lähteisiin perustuva näkemys siitä, että Anneli Auer on surmannut puolisonsa. En voi väittää, että näkemykseni olisi sataprosenttisen oikea tai että vanhin lapsi olisi ollut mukana juonessa, mutta siltä se nyt vain todisteiden, tausta-aineiston ja lainvoimaisen lsh-tuomion valossa näyttää.
Varteenotettavaa epäilyä ulkopuolisesta ”huppumiehestä” ei ole. Vaasan hovioikeuden kaksi miestuomaria nosti syytekynnyksen poikkeuksellisen korkealle. He ottivat tuomiossa huomioon jokseenkin kaikki syyttäjän esittämästä tapahtumakulusta poikkeavat vaihtoehtoiset tapahtumakulut - myös ne täysin hypoteettiset ja epäuskottavat. Nuorempien lasten kertomuksilla tuomarit pyyhkivät perusteettomasti pyllyä. He sortuivat jopa vääristelemään ja tulkitsemaan väärin lasten äänien toistumista ja surmayön yksityiskohtia koskevia kertomuksia.
Vaasan hovioikeuden logiikalla edes tallentavalla videonauhalla useiden aikuistodistajien silmien alla toiminut murhaaja ei olisi saanut langettavaa tuomiota. Puolustus olisi voinut vedota videonauhan manipulaatioon, huonoresoluutioiseen tunnistuskuvaan, masinoituun lavastukseen, jossa tekijä oli maskeerattu näyttämään syytetyltä, silminnäkijöiden heikkonäköisyyteen, todistajien potentiaaliseen joukkopsykoosiin tai kollektiiviseen pahantahtoisuuteen, videokameran katvealueelle jääneeseen ”oikeaan murhaajaan”, tinnitukseen määrätyn sisäkorvalääkkeen aiheuttamaan hetkelliseen sekavuustilaan, hyvän kaverin puolustavaan todistukseen jne. Hovioikeuden pelleille nämäkin seikat olisivat merkinneet varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä.
Anneli Auerin etuna olivat lojaali ja kovapäinen, nyttemmin vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivä vanhin lapsi, väsyneen Matti Mäkisen ja talutusnuorassa kulkeneen "esimies" Ritva Lapinniemen tutkinnalliset virheet ja surma-asunnon näytteenottoa, eristämistä, inventointia ja dokumentointia koskevat puutteet, tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahden ja Kare Koskisen asenteellinen toiminta ja murhan tapahtuminen kotona ja öiseen aikaan, jolloin (mahdollinen) peseytyminen, pyyhkiminen, verijälkien peittely ja välineiden piilottaminen ja/tai hävittäminen tapahtuivat Auerille tutussa miljöössä. Murharekvisiitan jatkohävittäminen onnistui Auerilta, vanhimmalta lapselta tai (huomaamattaan) murhaajaa avustaneilta sukulaisilta rajallisesti valvottuna tai täysin valvomatta: lastenvaatteiden, hautajaisvaatteiden, pakasteiden tai mappien hakemisen varjolla tai muuttofirman "huolimattoman tavaroiden hävittämisen" nimissä. Muuttofirman suorittamasta tavaroiden hävittämisestä ei ole näkynyt asiaa tukevia dokumentteja, kuten Anneli Auerin asiasta jättämiä, ao. esineitä koskevia reklamaatioita. Auerin surmapaikalle jättämät jäljet, kuten sängyn DNA-jäljet, tukko verisiä hiuksia ja veripisarat pesuhuoneessa ja keittiön ovessa, saivat kotiolosuhteissa ”luonnollisen” selityksen. Aikaa surman suunnitteluun saattoi kulua vuosia, (nuorempien lasten lausuntojen perusteella ainakin kuukausia), ja teon suorittamiseen, peseytymiseen, vaatteidenvaihtoon ja jälkien korjaamiseen kului kenties tunteja. Pitkällistä surmatekoa puoltavat myös ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkärin ja verijälkitutkijan lausunnot, toiseksi vanhimman lapsen kuulohavainnot ja naapurin havainnot Tähtisentie 54:ssä yöllä kello yhden nurkilla räikeästi palaneista olohuoneen ja takkahuoneen valoista. Anneli Auerin mukaan pariskunta kävi levolle viimeistään puoli yhdeltä. Asunnossa oli pimeää. Anneli Auer hätäkeskustallenteen ajassa 0:30, kun virkailija kysyy, tunteeko Auer puukolla hakkaavan hyökkääjän: "Ei se o pimeetä. Mä juoksi puhelimee ku mä pääsin".
Ote naaapurin todistuksesta (etp):
Ote Anneli Auerin sairaalahaastattelusta 2.12.2006 (etp):
Vanhimman lapsen mukaan asunnossa oli pimeää ikkunan rikkoutuessa ja myös lapsen käydessä takkahuoneen rajalla, (jolloin tämä ei lasinsirpaleiden vuoksi voinut sytyttää valoja). Ensipartion mukaan asunnossa oli aika pimeää myös virkavallan saapuessa: surmatila oli vain hajavalon valaisema. Miksi?
Etukäteistallenteiden puolesta puhuu paitsi sekava häketallenne, myös Auerin audioharrastus satoine muunneltuine äänitiedostoineen. FBI ei – joidenkin annelistien väitteistä huolimatta – todistanut, ettei tallenteella olisi voitu käyttää etukäteistallenteita. FBI ei vain havainnut merkkejä niistä tallenteella, joka tutkijoiden lausunnon mukaan oli laadultaan heikko ja tallennusympäristöltään liian monimutkainen minkäännäköisten luotettavien tieteellisten johtopäätösten tekemiseen. Miten on mahdollista, että FBI:n analyysi nostettiin tästä huolimatta hovioikeudessa Anneli Auerin suhteen kriittisempää KRP:n lausuntoa merkittävämpään asemaan – ja vieläpä ilman, että hätäkeskuspuhelun todellista pituutta tarkistettiin hätäkeskuksen tulosteesta ja televalvontatiedoista?
Uhrin kaikkien vammojen ei voitu osoittaa syntyneen vain hetkeä ennen virkavallan saapumista eli ”huppumiehen” erittäin lyhyenä toiminta-aikana. Osa kallon usealla lyöntiaseella tuotetuista haavoista oli alkanut jo arpeutua ennen kuolemaa, kuten nimimerkki ”Kuolemannaakan” aiemmin naapuripalstalle linkkaamasta, mahdollisesti aidosta Ulvilan surmauhrin ruumishuonekuvasta voi havaita.
- Nimimerkki ”Pieni liekki” naapuripalstalla:
Tajuaako lieska kutsuvansa lasten kuvauksia höpöhöpö-tarinoiksi täysin ilman faktatietoja tai pitäviä perusteluja? Ymmärtääkö hän, että perättömät väitteet saattavat loukata syvästi rikosuhreja ja heidän sijaisvanhempiaan? Ymmärtääkö lieska, että viranomaisten parjaus ilman todisteita ja kattavia perusteluja on anarkistista ja yhteiskuntavastaista propagandaa?
- Nimimerkki ”Pieni liekki” edelleen:
Osaako lieska erottaa luulon tiedosta? Kyseenalaistaako hän Minna Joki-Erkkilän ammatillisen kompetenssin ja mielenterveyden? Asettaako hän itsensä Joki-Erkkilän työkykyä arvioivan terveydenhoitoalan ammattilaisen asemaan?
Otteita ”Pienen liekin” aiemmista viesteistä (linkit lainauksissa):
Mitä, eikö lieska olekaan lukenut Anneli Auerin tunnustamista pojan lyömisistä? Niistä, joiden takia poika ei voinut mennä kouluun. Eikö lieska ole lukenut Anneli Auerin tunnustaneen heittelevänsä suuttuneena esineitä? Eikö lieska ole havainnut henkilöön kohdistuvia aggressiivisia purkauksia Anneli Auer kirjoittaa -blogissa, (jonka voi olettaa olevan ainakin osin Auerin itsensä käsialaa)? Eikö Anneli Auerin lsh-tuomio ole lieskan mielestä lainvoimainen?
Lieskako sen päättää, mitä todisteluarvoa nuorempien lasten kertomuksilla on tai ei ole. Pitääkö lieska itseään Suomen oikeuslaitoksena?
"...joka hänet murhasi." Kylläpäs lieska on varma näkemyksestään - ilman faktaperusteluja ja järjenkäyttöä: luulon, uskomusten, epämääräisten blogikirjoitusten ja murhalesken muistelmien varassa. AV:ta vastaa ei ole koskaan nostettu syytettä. Anneli Auer on tuomittu kahdesti murhasta käräjäoikeudessa ja nuorimmat lapset tietävät äitinsä murhaajaksi. Vapauttava hovioikeuden tuomio oli perusteiltaan ontuva äänestyspäätös (2-1). Onko lieskan mielestä sopivaa vihjailla tatuoidun ”äärilaitojen miehen” (lue: AV:n) olevan surman takana, vaikka tämä on todettu syyttömäksi tekoon ja kykenemättömäksi kulkemaan jalkineilla, jotka olivat jättäneet Tähtisentien takkahuoneen veriset kengänjäljet? Ymmärtääkö lieska sortuvansa asiassa kunnianloukkaukseen? Ymmärtääkö lieska Anneli Auer kirjoittaa -blogistin sortuvan samaan? Eikö yhtään hävetä? Eikö edes pikkuisen arveluta? Ja sitten lieska haukkuu virkamiehiä, lääkäreitä, Anneli Auerin nuorempia lapsia, edellisten sijaisvanhempia ja perusteltuja mielipiteitään esittäviä keskustelupalstalaisia väärinymmärtäjiksi, panettelijoiksi, manipuloinnin uhreiksi ja/tai valehtelijoiksi. Ihme tyyppi.
Perätön murha-asialla ja yksityisasioilla vihjailu loukkaa ihmisen kunniaa. Anneli Auerin syyllisyydellä ja vanhimman lapsen mahdollisella osallisuudella vihjailu tukee poliisin, Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen, Auerin veljen ja tämän vaimon, usean tuomarin ja suomalaisten enemmistön näkemystä. Lisäksi vihjailulle on vankat, julkisissa asiakirjoissa mainitut perusteet esitutkintapöytäkirjoineen ja julkisissa oikeuspöytäkirjoissa lainattuine, syyllisyyttä vahvistavine todistajanlausuntoineen.
