Myös korkein oikeus mitätöi nuorempien lasten kertomukset ja tyytyi uskomaan syytettyä ja tämän pikku apuria.
Vähäisellä tasolla on lapsitodistajien arvostus nyky-Suomessa – tuomareiden sympatiat kerääviä yksittäistapauksia, kuten Amanda Lahtea, lukuun ottamatta.
Anneli Auerin käytös oli ollut introverttia ja eristäytynyttä ennen surmaa. Jukka S Lahden opiskelutoveri todisti tämän pelänneen vaimoaan ja olleen kodin tilanteesta hyvin ahdistunut. Tähtisentien koti oli surman edellä siivottomassa kunnossa. Olohuoneen lattialla oli kaksi suljettua matkalaukkua. Niiden sisältöä ei tutkittu.
30.11.2006, aikaisin surmaa edeltäneenä aamuna, Anneli Auer oli avannut Perhekerho-sivustolleen ”Parisuhde”-keskusteluketjun. Seksiväritteinen keskusteluketju oli jo avauspäivänään täysin lapsille sopimaton. Vaikka ketju oli "Vanhemmille"-otsikon alla, se ei vaatinut kirjautumista ja sinne oli suora linkki koko perheelle suunnatun Perhekerhon pääsivulta.
Vanhin lapsi kertoi äitinsä valvoneen kolme surmaa edeltänyttä yötä ja olleen käyttämättä unilääkkeitä nimenomaan tytön toivomuksesta
. Anneli Auerkin todisti, ettei ollut surman aikaan käyttänyt mitään lääkitystä. Todistaja Alihanka totesi Auerin tunnustuskertomusten yhteydessä, että jo parin yön valvominen saattaa johtaa psykoottiseen tilaan. Mikäli Anneli Auer oli todistajan mukaan valvonut kolme surmaa edeltänyttä yötä, hän saattoi olla surmayönä psykoottisessa tilassa. Tämä olisi ollut riittävä motiivi alentuneesti syyntakeisena tehtyyn tappoon tai murhasuunnitelmien (enemmän tai vähemmän spontaaniin) toteuttamiseen. Partiopoliisien ja kokeneen terveydenhoitohenkilökunnan todistukset puoltavat näkemystä, että Anneli Auerin käyttäytyminen surmayönä oli outoa ja tunteetonta.
Vanhin lapsi ei havainnut ketään terassilla käydessään ensimmäistä kertaa takkahuoneen rajalla ajankohtana, jona ovi-ikkuna oli jo rikki ja lattia oli täynnä lasia.
Vanhin lapsi ei havainnut ketään takkahuoneessa isänsä kimpussa tai muuallakaan myöskään käydessään toista ja kolmatta (sekä mahdollisesti neljättä) kertaa takkahuoneen rajalla. Tytön mukaan hän oli nähnyt koko huoneen ja valaistus oli ollut riittävä selkeään havainnointiin.
1.12.2006 vanhin lapsi kertoi nähneensä ”huppumiehen” ainoastaan hetkellä, jolloin tämä oli ollut kiipeämässä ikkunasta. Vuonna 2009 tyttö intti useaan otteeseen havainneensa pesuhuoneen oven olleen avoinna. Hän oli nähnyt varmuudella "huppumiehen” juoksevan sieltä ovi-ikkunalle ja nostavan sitten jalkansa ulos.
Hätäkeskustallenteella ei ole kuultavissa ulkopuolisen ääntelyä, poistumisääniä eikä vuorilautaan osunutta, veristä iskua, joka oli lennättänyt uhrin verta yli metrin etäisyydelle terassin seinään. Tyttö ei ollut havainnut poistujalla kantamuksia, kuten sorkkarautaa, kirvestä, vasaraa tai isoa veistä. Myöskään Anneli Auer ei ollut muistikuviensa mukaan havainnut tulijalla asetta. 2.12.2006 hän muisteli havainneensa veitsen vasta lattialla.
Tyttö oli kaikilla kuulemiskerroilla epävarma äitinsä kulloisestakin olinpaikasta ja liikkeistä. Hän vuoroin kielsi ja myönsi ätinsä ja itsensä käyneen ulkona ennen viranomaisten vastaanottamista. Vuonna 2009 tyttö epäili ”huppumieshavaintonsa” aitoutta ja ilmaisi, ettei tiennyt, oliko kyseessä ollut pelkkä toive tai kuvitelma.
Toiseksi vanhin lapsi kertoi äitinsä ja sisarensa harjoitelleen murhaa ja pelotelleen lapsia jo ennen tapahtumaa. Hän kertoi kaksikon käyttäneen harjoituksissaan myös itse rakennettuja suojakilpiä.
Tutkija Mäkinen löysi surmayönä asunnon lukitsemattomasta ulkovarastosta tummia tekstiilejä ja laudanpätkiä. Hän ei dokumentoinut löytöjään, vaan käytti ne surmayönä takkahuoneen ovi-ikkunan väliaikaiseen paikkaamiseen. Mäkinen hävitti tekeleensä teille tietymättömille ennen tarkempia teknisiä tutkimuksia. Mäkisen kilpikyhäelmälle ei ole muita silminnäkijöitä kuin Mäkinen – ja mahdollisesti Ritva Lapinniemi.
Tutkija Mäkinen pilasi tutkimuksia myös monella muulla tavalla: hän mm. aukasi ulko-oven ja liikutti sen alareunassa olleita lasinpaloja sekä jätti kodin pesutilat pelkän silmämääräisen tarkistuksen varaan.
Tekstiilejä talossa ei tutkittu kuin takkahuoneen osalta, vaikka takkahuoneen ”tuntemattomista” ruskeankirjavista kuiduista tuli myöhemmin yksi todisteista, joka puolsi ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta.
Porin poliisi jätti kaikkiaan alkuvaiheessa tekemättä monia kriittisiä tutkimuksia. Anneli Auerin reisille ja jalkaterille roiskuneen veren alkuperä jätettiin tutkimatta, samoin monet asunnon tiloista sekä esimerkiksi vanhimman lapsen vaatetus. Jostain syystä Anneli Auerin jaloille roiskunutta verta ei ollut jäänyt lainkaan pesutiloihin eikä takkahuoneen oveen, vaikka Auer kertoi menneensä kyseistä reittiä kokeilemaan miehensä pulssia ahtaasta oviaukosta. Oviaukosta kurotellakseen olisi täytynyt nojata osin suljettuna olleeseen oveen. Siinä ei kuitenkaan havaittu verijälkiä Auerin rintavammasta eikä vereentyneistä sormista.
Poliisit eivät myöskään havainneet mitään jälkiä peseytymisestä, vaikka Auer itsekin ilmaisi pesaisseensa kätensä ennen viranomaisten saapumista. Esimerkiksi puhelimen luurissa oli verta. Anneli Auer myös kertoi saaneensa verta käsiinsä kokeillessaan rintaansa ja uhrin olkapäätä. Ensipartion saapuessa Anneli Auerin kädet olivat kuitenkin puhtaat ja pestyt. Miksei hän olisi yhtä hyvin voinut peseytyä laajemminkin, kun käsienpesujälkiäkään ei kerran havaittu? Toiseksi nuorin lapsi kertoi kuulleensa surmayönä veden lorinaa. Yksikään "mahdollisesti uhrin päälle laittaman" astianpesukoneen pesuohjelma ei olisi kestänyt kolmea tuntia puoli kahdestatoista puoli kolmeen. Anneli Auer ilmaisi pariskunnan menneen nukkumaan n. kello 23:30 ja sammuttaneen valot. Naapuri todisti valojen palaneen kirkkaina Auer-Lahden taloudessa n. klo 00:30.
Myös talon eristys petti, sillä lasten ja Anneli Auerin annettiin surman jälkeen hakea puutteellisesti tutkitusta asunnosta tavaroita ilman dokumentointia ja tarkkaa valvontaa.
Nuoremmat lapset kertoivat kuulleensa surmayönä monia epämääräisiä, äidin ja vanhimman sisaren syyllisyyttä puoltaneita ääniä. Äiti oli vannottanut heitä olemaan kertomatta ulkopuolisille öiseen aikaan kuulemistaan, oudoista äänistä. Todistajien mukaan Anneli Auer oli puhunut mm. sairaalassa ja tukiasunnossa toistuvasti ”ikkunasta poistuneesta murhaajasta” lasten kuullen.
Halisissa nuoremmat lapset kertoivat kuulleensa sekä äitinsä että vanhimman sisarensa puhuvan yksityiskohta tekemästään surmateosta. Anneli Auer lopetti lasten terapiakäynnit lyhyeen ja kielsi näitä kertomasta mitään psykologeille. Myöhemmin vanhin sisar oireili sijaisperheessä voimakkaasti, käyttäytyi uhkaavasti ja jouduttiin sijoittamaan muualle ja erottamaan nuoremmista sisaruksistaan.
Tähtisentien keittiön veitsitukista puuttui surmayönä mustakahvainen, kookas keittiöveitsi, jonka terän pituus olisi sopinut uhrin yli 20-senttisiin syvimpiin pistohaavoihin. Anneli Auer väitti surmapaikalla ja 2.12.2006 sairaalassa, että ”se oli siinä paikalla”. Poliisit uskoivat Auerin sanaa. Yksi veitsitukkiin kuuluneista, mustakahvaisista veitsistä ei kuitenkaan ollut veitsitukissa 1.12.2006. Veitsen puuttuminen havaittiin vasta neljä, viisi päivää myöhemmin. Veistä ei koskaan löydetty, kuten ei myöskään uhrin kadonneita talvikenkiä. Yllättäen Auer löysi kuitenkin molemmat artikkelit Turussa – muttei esittänyt niitä viranomaisille. Vuonna 2011 Auer väitti, ettei ollut huomannut veitsen katoamista ennen kuin poliisien esittämistä kuvista.
Anneli Auerin veli kertoi kuulleensa vankilassa, kuinka vanhin lapsi oli kahteen otteeseen kysynyt äidiltään: ”Menikse lavastus läpi poliiseille?” No, menihän se – toistaiseksi.
Takkahuoneen lattiassa luki fileerausveitsen alla ”Miksi”. Anneli Auer kirjoittaa –blogissa juuri ko. teksti on surkuhupaisasti rajattu pois selkeäresoluutioisista ”lattia veitsen yläpuolelta” –ja ”lattia veitsen alapuolelta” –kuvista. Onneksi teksti on selvästi nähtävissä poliisin surmapaikalla kuvaamalta videolla, joka pyörii kahteen otteeseen myös elokuvassa ”Ulvilan murhamysteeri”. Itseään viillellyt, äänetön ja piha-alueelle jälkiä jättämätön ”huppumieskö” kirjoitti nekin harakanvarpaat uhrin pinnallisen tikkaamisen, Anneli Auerin hätyyttelyn ja mystisen katonrajassa tai oven edessä tukkeena makaavan uhrin takana pesuhuoneessa piileskelynsä lomassa – sinnekään jälkiä jättämättä?
Edit: pieniä korjauksia ja lisäyksiä.