PPK 1977 - Poliisikoira LEX

Ketjuun tulee kirjasarjassa kerrottuja tapauksia kirjan numeroinnin mukaan järjestettynä, aluksi kullekin jutulle oma ketjunsa. Ne ryhmitellään, jahka aineistoa kertyy.
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

PPK 1977 - Poliisikoira LEX

Post by -Uta- »

Pohjolan poliisi kertoo 1977 Rikostapauksia - Suomi

LEX, rikollisten kauhu

Kahdeksana elinvuotenaan se oli Suomen pelätyin poliisi. Se sai surmansa virantoimituksessa jouluna 1975 ollessaan tekemässä 109:ttä pidätystään. Kiinnijäänyt rikollinen ampui sitä kohti viisi kertaa pistoolillaan. Harvinaista huomiota osakseen saanut "konstaapeli" oli poliisikoira Lex. Se jätti ainutlaatuisen jälkensä Suomen rikoshistoriaan.

Lexin ampuja, iältään 29 vuotta, mutta silti jo paatunut rikollinen tuomittiin keväällä 1976 suomalaisessa alioikeudessa kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Helsingin lähellä sijaitsevan kaupungin kihlakunnanoikeudessa ampuja vakuutti, että hän joutui surmaamaan eläimen itsepuolustukseksi - vahingossa!
Lexin kasvattaja ja työtoveri, 40-vuotias vanhempi konstaapeli ei kuitenkaan usko tähän. Hän väittää edelleen kivenkovaan, että Lexin surma oli alamaailman kosto. Rikolliset halusivat vihdoin raivata pois tieltään koiran, jonka oli onnistunut tehdä peräti 108 pidätystä.

Pennusta poliisiksi.
Lexin historia juontaa juurensa Hämeenlinnassa sijaitsevasta Valtion poliisikoiralaitoksesta. Se syntyi
1.1.1968. Kolme ja puoli kuukautta myöhemmin se luovutettiin isännälleen, joka alkoi kasvattaa ja vaalia sitä kuin silmäteräänsä. Isäntä ja koira kiintyivät toisiinsa ennennäkemättömällä tavalla. Heistä tuli parivaljakko, jota alettiin käyttää yhä vaikeammissa tilanteissa. Myös naapuripaikkakunnille kiiri maine sisukkaasta poliisista ja hänen erinomaisesta koirastaan. Niinpä Lexiä ja sen isäntää alettiin lainata myös toisiin poliisipiireihin sellaisten tilanteiden selvittämiseen, johon muut eivät pystyneet. Lex ei koskaan ollut mikään "haka" poliisikoirien keskinäisissä kilpailuissa, joita järjestetään myös pohjoismaisella tasolla eri poliisien kesken. Sitävastoin siitä kehittyi erinomainen poliisikoira, joka osoitti kykynsä tositilanteissa etenkin pakenevien rikollisten takaa-ajossa.

"Hyvä murtokeikka"
Rikolliset pitivät kunnia-asianaan toimittaa pois päiviltä liian hankala vastustaja. Viranomaiset ja
alioikeus eivät kuitenkaan pystyneet koskaan saamaan näyttöä sille, että Lexin surma olisi tapahtunut ennakkoon tehdyn suunnitelman mukaisesti. Joka tapauksessa viralliset asiakirjat kertovat, että kaksi vanhaa vankilatoveria tapasivat toisensa joulun alla 1975 Helsingin pahamaineisella rautatieasemalla. Toinen heistä - myöhemmin ampuja - oli vapautunut vankilasta marraskuun lopussa. Hänen 25-vuotias toverinsa oli puolestaan päässyt ehdonalaiseen vapauteen juuri nyt. Jälleentapaamisen riemu on Suomessa valitettavan usein tapana sammuttaa viinan juonnilla, näin tapahtui nytkin. Iroonista kyllä vanhat vankilakundit tekivät sen ravintolassa, jonka nimi on Sheriffi. Ja siinä samalla Ampuja kertoi tietävänsä naapurikaupungissa "helppoja" murtokohteita.

Kaksi kohdetta
Rikolliset olivat ehtineet paikkakunnan omakotialueelle. Siellä he valitsivat murtokohteikseen kaksi
rakennusta, jotka olivat pimeinä. Niiden asukkaat olivat matkustaneet muualle joulunviettoon. Parivaljakolla oli tarkoitus "puhdistaa" rakennukset "liiasta omaisuudesta". Ensin he tunkeutuivat toiseen rakennukseen. Eivät löytäneet mitään erikoisen miellyttävää, joten vuorossa oli toinen talo. Juuri heidän ollessaan sisällä lähettyville pysähtyi poliisiauto. Siinä oli mm. Lex isäntineen.

Viisi laukausta
Poliisit eivät kuitenkaan vielä sillä hetkellä tienneet varmasti, että talossa oli murtovarkaita. He olivat saaneet hiukan epämääräisen vihjeen, joka nyt piti tarkistaa. Oikeudessa esiintynyt Lexin isäntä sanoi, että hän teki virheen siinä, ettei suhtautunut asiaan tarpeeksi vakavasti. - Uskoin erään silminnäkijän arveluun, että talon ympärillä hiippaillut mies saattaisi olla talon oma asukas hän sanoi. Konstaapelin tarkoitus oli kiertää Lexin kanssa eri suunnista rakennus ja kohdata toisella puolella taloa. Pian sen jälkeen kun Lex oli lähtenyt omalle suunnalleen, kuului kolme laukausta. Tämän jälkeen kaksi lisää. Esiin syöksynyt isäntä löysi suojattinsa pahoin loukkaantuneena. Sitä oli ammuttu vatsaan. Se valitti tuskiaan... Lex kuoli seuraavana päivänä - 15 tuntia 30 minuuttia ampumisen jälkeen. Eläinlääkärit eivät pystyneet pelastamaan sitä. Lex oli onnistunut 108 pidätyksessä. 109 muodostui sille kohtalokkaaksi.

Nimetön puhelu
Jutun tutkijoille tuli kevättalvella 1976 nimetön puhelinsoitto, jossa ilmoitettiin kuka oli surmannut Lexin. Soittaja ei ollut kiinnostunut aikakauslehden vihjepalkkiosta. Niinpä huhtikuun 1. päivänä ilmoitti juttua tutkiva poliisi iltapäivälehti Ilta-Sanomille, että tapaus Lex on selvitetty. Saadun vihjeen perusteella poliisi tavoitti ensin murtokeikassa olleen toisen miehen. Hän ei paljastanut kaveriaan, mutta jatkotutkimuksissa kuitenkin selvisi ampujankin henkilöllisyys. Ampujaa ei kuitenkaan tarvinnut enää vangita. Hän oli jo tutkintovankeudessa - toisten rikosten vuoksi.

Oikeudenkäynti miehiä vastaan alkoi huhtikuun 23. päivänä. Alioikeus tuomitsi ampujan rikoksen uusijana tehdyistä viranomaisten erehdyttämisestä, ampuma-aseen luvattomasta hallussapidosta, jatketusta törkeästä varkaudesta, vahingonteosta ja eläinrääkkäyksestä kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Hänen toverinsa sai vuoden ja seitsemän kuukauden vapausrangaistuksen. Lokakuun 4. päivänä 1976 antamallaan päätöksellä Hovioikeus korotti Lexin ampujan rangaistusta yhdellä vuodella. Muilta osin alioikeuden päätös jäi pysyväksi.

---

Image
Vanh. konstaapeli Veikko Ylinen (IS:n artikkelissa Ylönen) ja poliisikoira Lex
https://www.is.fi/lemmikit/art-2000001930108.html
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: PPK 1977 - Poliisikoira LEX

Post by Arvo Kyyrölä »

Poliisikoira Lexin tarina oli kerrottu yksityiskohtaisesti myös samannimisessä kirjassa, joka muistaakseni ilmestyi Otavan kustantamana joko 1976 tai 1977. Kirjan toisena toimittajana oli Aake Jermo.

Sain mainitun kirjan joululahjaksi noihin aikoihin kirja-arvostelijana toimineelta tädiltäni. Valitettavasti näyttää siltä, olen myöhemmin, tn. 2000-luvulla, vienyt kirjan paikalliseen antikvariaattiin. Myöhemmin asia on kaduttanut.
Post Reply