Ulvilacase

Post Reply
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Pieni liekki on Murhainfossa vastannut täällä Hejacissa olleeseen ihmettelyyni Auerin kulkemisista lasinsirujen joukossa näin:
*****
Pieni liekki kirjoittaa:
Itse olen hahmottanut asiat niin, että Auer on ollut sängyssä siinä vaiheessa, kun huppumies on tunkeutunut ikkunasta sisään. Lahtihan oli ollut tuossa vaiheessa jo seisomassa lattiatasolla, kun huppumies oli käynyt hänen kimppuunsa.

Uskoisin Auerin saaneen puukosta siinä vaiheessa, kun hän on ollut ylös nousseena sängyn päällä ja kun miehet ovat käyneet pystypainia sängyn päädyssä terassinoven läheisyydessä. Auer on yrittänyt auttaa miestään pääsemään eroon tämän kimpussa olleesta tappajasta, mutta epäonnekseen Auer on saanut samalla osuman tappajan kädessä olleesta teräaseesta. Tässä vaiheessa Auer on tajunnut, että taloon on tunkeutunut tappaja ja että kyseessä on todellinen hätätilanne. Hän on rynnännyt lyhintä tietä karkuun sängyn päädyn kautta astuen ensin sängyn päädyssä olleelle arkulle ja siitä takkahuoneen lattian kautta olohuoneen puolelle. Tässä vaiheessa ei ole ollut aikaa pohtia lainkaan lattialla olleita lasinsiruja, kun kaikki ajatukset ovat olleet mahdollisimman pikaisessa poistumisessa paikalta. Myöhemmin sairaalassa on havaittu lasinsirujen jättämiä jälkiä myös Auerin jalanpohjissa.
Auer ei käynyt enää murhayönä jalkaisin takkahuoneen puolella sen jälkeen, kun hän oli paennut sieltä huppumiehen tultua ikkunasta sisään. Ne henkilöt, jotka ovat käyneet paikan päällä Tähtisentiellä pystyvät varmaan paremmin hahmottamaan, kuinka pienestä tilasta ja lyhyistä välimatkoista siellä on ollut kyse.

*****
Tästä tuli nyt minulle toinen ihmetyksen aihe, kun en ole viime aikoina oikein jaksanut perehtyä Auerin tekemisiin ja olen pääasiassa lukenut vain kiinnostavimmat postaukset aiheesta (eli Jemman kirjoittamat tekstit).
Siis että Auer oli sängyn päällä sillä hetkellä, kun huppumies häntä löi puukolla rintaan! :shock: Ei helkutti!
Mistä tällainen ajatus on tullut? En muista ikinä menneinä vuosinakaan edes Auerin itsensä kertoilleen tällaista. Jos Auer pitkänä naisena olisi ollut seisomassa sängyn päällä (jossa tosin saattaa sen pehmeän alustan vuoksi olla melko huteraa), olisi hypännyt ukon niskaan ja kellistänyt tämän lattialle, hakannut haloilla ukon tikkuja täyteen, pannut pakettiin ja soittanut poliisit hakemaan.
En oikein osta tätä selitystä; sängyssä hän on saattanut uhrin kanssa ollakin ja tiedä vaikka olisi ollut puukotkin mukana, mutta tuo Minfossa ollut selitys ei vakuuta ketään, luulen.
Huvitti myös tuo kohta:
Auer ei käynyt enää murhayönä jalkaisin takkahuoneen puolella ...
Tuota- milläs hän kävi siellä?
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

”Huppumies” oli Anneli Auerin arvion mukaan 190-senttinen. Anneli Auer on n. 170 - 180 -senttinen (uhri n. 160 cm). ”Ulvilan murhamysteeri” -elokuvasta kuvakaapatusta hääpäiväkuvasta eivät erotu Anneli Auerin jalkineet. Uhri saattoi käyttää piilokorkoja, koska oli hieman normaalia lyhyempi.

Anneli Auer muisteli olleensa todennäköisesti, muttei varmasti, sängyllä tai arkulla seisomassa, kun sai veitseniskun rintaansa. Auer arveli myös saattaneensa käydä lattialla, palanneensa sängylle ja loikanneensa vasta sitten vaatteita pursuavan, pitkän arkun ”yli”. Sängyn korkeus lattiatasosta oli arviolta 50 cm ja arkun (vaatekasoineen) korkeus lattiatasosta arviolta 55 cm. Referenssinä voi käyttää ensihoitokuvassa näkyviä 20 x 20 cm:n lattialaattoja. 190-senttisen henkilön käden iskukorkeus lienee pystyasennossa n. 170 – 180 cm ja Anneli Auerin rinnassa olleen haavan korkeus lattiatasosta n. 115 cm (alle kainalotason). Ei ole uskottavaa, että n. 190-senttinen ”huppumies” olisi lyönyt iskun lattialla seistessään n. 60 cm alaviistoon, koska pinnallinen isku on osunut ”suoraan kylkiluiden väliin” ja puhkaissut keuhkopussin.

Anneli Auerin 2.12.2006 antaman kuvauksen mukaan hän ”meni väliin; tönäisi tai repi”, kun sai iskun rintaansa. Repimistä tai tönimistä ei voi tehdä pystyasennossa, jos seisoo itse sängyllä tai arkulla, kun tappelijat seisovat lattialla. Jos Anneli Auer seisoi sängyllä tai arkulla mennessään ns. väliin, hänen olisi täytynyt olla kyyristynyt, jolloin osumakohta olisi ollut arviolta 135 - 150 cm lattiatasosta. Tällöin ”huppumiehen” olisi täytynyt lyödä isku n. 30 - 35 cm yläviistoon, mitä ei vamman laadun ja Anneli Auerin kuvauksen suhteen voi pitää uskottavana.

Anneli Auerin jalkapohjissa ei ollut huomionarvoisia haavoja. Anneli Auerin pistohaava ei ilmeisesti ollut vino, vaan suora, selvärajainen ja pinnallinen (keuhkovammasta huolimatta). Auer kertoi 2.12.2006, ettei isku tuntunut oikein miltään. Auer ei kerro erottaneensa tilanteessa häntä kohtaan tullutta esinettä (veistä). Teräaseen (tai ainakin iskua antavan henkilön) näkemistä voi pitää ilmeisenä, jos isku suuntautuu alhaalta päin kohti rintaa. Anneli Auer kertoi kuitenkin havainneensa ”huppumiehen” vain kaksi kertaa. Hän kertoi käyneensä kahteen kertaan takkahuoneen rajalla hätäkeskuspuhelun aikana ja kohdanneensa molemmilla kerroilla hyökkääviä eleitä tehneen ”huppumiehen”. Miksei Auer kertonut kohdanneensa ”huppumiehen” kolme kertaa eli takkahuonekäyntien lisäksi myös saadessaan veitseniskun? Siksi, että ”huppumiestä” ei ollut olemassakaan.

Oikeuslääkärin näkemys Jukka S. Lahden vammoista hovioikeuden tuomioselosteessa: 1, 2., 3. ja 4.

Nuorimmat lapset kertoivat kauhutarinoita Löytänänkadulta. Anneli Auerin oikea käsi näytti kauhealta Löytänänkadulla otetussa Iltalehden kuvassa (osakuva):

Image

Oliko joku viillellyt tai raapinut Anneli Aueria; oliko hän viillellyt käsiään fileerausveitsellä; oliko sureva leski kaatunut moottoripyörällä mukulakiville; oliko naru tai köysi polttanut viiltoja Annumamman kämmenselkään, oliko persekerhotäti osunut uunin yläreunaan toistuvasti käden nurjalla puolella tai oliko hän lämmitellyt kättään nurinperin kiukaalla, kun Jens Kukka oli löylynheiton sijaan keskittynyt johonkin muuhun?

Kuva- ja etp-lähteet (Anneli Auerin kuulemisista joulukuulta 2006 sekä 27.8.2009 – yksi lainaus ajankohdalta ennen ”tunnustuskertomuksia”):

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image
Anneli Auer, Jukka S. Lahti ja kolme lasta hääpäivänä vuonna 2004. Kuvakaappaus elokuvasta "Ulvilan murhamysteeri" (First Floor Productions)

Anneli Auer lokakuussa 2009 (”tunnustuskertomusten” peruuttamisen jälkeen):

Image

Anneli Auer 2.12.2006:

Image

Image

Tavallista mäiskintää – ja kuten Tara aikanaan huomasi, rouva ei tapahtumakuvauksessaan 2.12.2006 kertonut tulleensa takkahuoneesta "sieltä niinku oikeelta puolelta", vaan vasemmalta, arkun päältä. Anneli Auer siis kuvaili juuri itse kokemaansa tilannetta olohuoneen suunnasta katsoen: paikasta, jossa hän ensihoitajien ja ensipartion mukaan oli tarkkaillut tilannetta ja palloillut hoomoilasena kyselemättä mitään miehestään tai tämän kunnosta. Sen jälkeen Anneli Auer oli mennyt keittiöön ja lyyhistynyt ilmarintansa johdosta.

Hovioikeuden tuomioseloste, kohta 102. C:

Image

Edit: Lisätty aineistoa.

Hyvää joulua!
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Pieni liekki kirjoitti minfossa:

"Ilmainen neuvo hejaccilaisille murhainfon suunnalta:
Jos ei ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt, mitä Tähtisentiellä 1.12.2006 tapahtui ja millä tavalla Jukka S. Lahti murhattiin, niin ehkä ei kannata enää tässä vaiheessa asialla päätään vaivata."


On perhana luojan lykky, että Pieni liekki on ollut paikalla Tähtisentiellä ko. aikana, että edes jollakin on selvillä, mitä siellä tapahtui, kun ainakaan Auer ei tunnu oikein muistavan mitään koko tapauksesta ja kertomuksetkin muuttuvat ajan mittaan sen mukaan, miten ne nyt hänelle eduksi ovat. Alun perin Auer ei puhunut mitään siitä, että hän meni miehensä ja hupparin väliin sängyltä käsin.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Auer 19.9.2009: "Olin unessa ja heräsin vasta silloin, kun mies löi minua veitsellä rintaan, jonka jälkeen loikkasin makuuhuoneen lattialla olevan pienen puuarkun yli karkuun."
Saamari, Auer taisi itse välillä unohtaa, miten homma eteni. On tietysti mahdollista, että hän on nukkunut pystyasennossa. Mihinkä väliin tässä versiossa pannaan tuo miehen puolustaminen?
A) Auer meni unissaan miehensä ja hupparin väliin ja heräsi, kun ukko tuihaisi puukolla rintaan.
B) Joku muu versio.
Kaljaloota
Posts: 287
Joined: Sat Apr 26, 2014 6:16 pm
Location: Lähikauppa
Contact:

Re: Ulvilacase

Post by Kaljaloota »

Ilmeisesti Pili, KN, SI, SL, Ovat olleet paikan päällä, kaikkien rikosten aikana?
Kaikille hejaciin hyvää ja rattoisaa joulua!
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Minfossa on nyt vuorostaan Kuolemannaakan löpinää Auerin tekosista. Kummallinen tarve heillä yrittää selittää tavallaan Auerin puolesta asioita; "on voinut mennä näin" -tyyliin. Jokaisen rikostapauksen voi kertoa omalla tavallaan ja keksiä kaikenlaisia selityksiä asioihin ja lopuksi todeta, ettei se tekijän syyllisyys niin varmaa sitten olekaan.
Edes Auerilla itsellään ei näytä olevan näin kovaa tarvetta selittelyille, kunhan vaan on sanonut sopivissa kohdissa: en muista, en ole varma.
Kuolemannaakalle sen verran tuosta historiasta, että kuka nyt tietää mitäkin:
Hän näkyy liittyneen Minfoon 2010, itse seurasin Ulvilan murhaa ihan alusta saakka ja Minfossakin mukana 2007 vuodesta, vähän sen jälkeen liityin, kun palsta avattiin.
Tietämykseen lisäisin sen, että kaikki uskomukset eivät ole tietoa. Näillä kahdella asialla on vissi ero.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Ulvilacase

Post by Queen »

Lisäys: Tuossa Jemman kirjoituksessa sanotaan
Anneli Auer muisteli olleensa todennäköisesti, muttei varmasti , sängyllä tai arkulla seisomassa, kun sai veitseniskun rintaansa. Auer arveli myös saattaneensa käydä lattialla, palanneensa sängylle ja loikanneensa vasta sitten vaatteita pursuavan, pitkän arkun ”yli”.
Tätä juuri tarkoitin, että Auer ei itsekään varmaksi tiennyt, miten asiat ovat edenneet, eikä osannut sanoa varmaksi olinpaikkaansa. Miksi esim. Kuolemannaakka sanoo asioiden varmasti käyneen niin, että Auer olisi ollut sängyllä, vieläpä eri kylkiasennoista on kirjoitusta. En puolustele Aueria erityisesti, mutta sen verran kuitenkin, ettei hänenkään suuhunsa pidä laittaa tekstiä, jota hän ei ole sanonut. Pitää pysyä tosiasioissa, ei omissa kuvitelmissaan.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

The myth is busted. Nimimerkki ”zemille” tiedoksi, että myytti siitä, että alaikäiseen tyttöön kohdistunut penetraatio johtaisi väistämättä akuuttiin immenkalvovaurioon – puhumattakaan pysyvistä immenkalvovaurioista -, on todettu virheelliseksi tieteellisissä tutkimuksissa.

Kelpaako ”zemille” ja kaltaisilleen pervoille osoitukseksi penetraatiosta se, että hyväksikäytetty tyttölapsi on tullut raskaaksi? Nancy Kellogg teki tämän (pdf) tutkimuksensa keskittyen vain alaikäisiin, raskaana oleviin lapsiin. Tulos: 36 tytöstä 22:lla (64%) oli normaalit löydökset (ei immenkalvovaurioita), kahdeksalla oli ei-spesifisiä muutoksia (22%), neljältä (8%) löytyi epäilyttäviä anogenitaalialueen löydöksiä ja vain kahdella (< 6 %) oli penetraatiosta kieliviä immenkalvovaurioita. Jos epäilyttävät löydökset lukee mukaan, niin vain 14 %:lla raskaaksi tulleista lapsista oli - raskauden lisäksi - juridisesti (mahdollisesti) huomionarvoisia, somaattisia löydöksiä seksuaalirikoksen osoitukseksi. Selkeitä immenkalvolöydöksiä (merkkejä penetraatiosta) oli vain kahdella (2) raskaina olleista 36 tytöstä. 2/36 x 100 = 5,555...(%) eli < 6 %.

Niillä nuorilla, joilla raskauteen, merkittäviin fyysisiin vammoihin, useisiin todistajanlausuntoihin tai selkeään videotallenteeseen verrattavaa, selvää näyttöä hyväksikäytöstä ole, jotka ovat tulleet hyväksikäytetyiksi muulla tavalla kuin penetroimalla, joiden hyväksikäytöstä on kulunut yli 72 tuntia (Ulvila-vyyhdessä tapahtuma-ajasta oli kulunut useita vuosia) tai jotka eivät tule hyväksikäytön seurauksena raskaaksi, löydösten määrä on tutkimusten mukaan raskaaksi tullutta erityisryhmää pienempi. Siksi lasten kertomuksilla, niiden ristiintarkistuksilla, psykologisilla arvioinneilla ja lasten kertomuksia tukevilla aihetodisteilla ja taustatiedoilla on oikeussalissa suuri rooli. Näitä taustaselvityksiä ja todistajanlausuntoja ei Ulvila-vyyhden osalta ole avattu edes salattua tietoa vuotaneessa roskalehdistössä, koska aineistoa on vuodettu toimittajille vain osittain ja todennäköisesti vastaajien ja/tai näiden lähipiirin toimesta. Jotain merkinnee sekin, että Anneli Auerin nuoremmat lapset eivät äitinsä lisäksi halua tavata isovanhempiaan, joille he olivat yrittäneet avata ikäviä kokemuksiaan - tuloksetta.

Lasten haastattelujen tulee tapahtua vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti ja niiden arvioinnin tulee tapahtua ammattitaitoisen henkilöstön toimesta, mutta lasten kertomuksia ei sovi vähätellä, kuten Anneli Aueria ja Jens Kukkaa puolustavat höyrypäät ja sokeat sillit tekevät.

Immenkalvovaurio voi jäädä syntymättä penetroivassa yhdynnässä ja parantua jälkiä jättämättä penetraation tai jopa useiden penetraatioiden jälkeen. Asiasta vallitsee konsensus kaikkien hiljattain lääkärikoulutuksen saaneiden ja muiden aikaansa ja uusinta tieteellistä tutkimusta seuraavien lääkäreiden ja oikeudenpalvelijoiden keskuudessa. Selvää on sekin, että merkittävä osa lasten hyväksikäyttötapauksista – varsinkin epäselvistä ja pieniin lapsiin, huonon itsetunnon omaaviin tai tekojen suhteen osallisuutta tai häpeää tunteviin nuoriin kohdistuneista – jää pimentoon. Monet seksuaalirikolliset eivät joudu lainkaan vastuuseen törkeistä teoistaan – kuten eivät murhaajatkaan.

Vielä 1980-90 -luvuilla fyysisiksi merkeiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä luettiin yleisesti sellaisetkin vauriot, joiden on myöhemmin todettu kuuluvan hyväksikäyttämättä jääneiden, terveiden lasten normaalien löydösten ja rakenteellisten poikkeavuuksien piiriin. Tästä johtuen vanhemmat tilastot osoittavat hyväksikäytettyjen lasten somaattisten vauriolöydösten suhteen aivan ylimitoitettuja prosenttilukuja ja ovat täynnä virheellisiä johtopäätöksiä.

Vertailu terveiden, hyväksikäyttämättä jääneiden lasten anogenitaalilöydöksiin on aiemmin ollut puutteellista. On perusteltua olettaa, että terveiden lasten sukuelin- ja peräaukkoalueen tutkimuksia on asian intiimin luonteen vuoksi ollut aikaisemmilla vuosikymmenillä vielä nykyistäkin hankalampaa järjestää. Ehkä Pekka Santtila saa nyt tohtorin statuksellaan tutkia Kiinassa alaikäistä miljoonapopulaatiota ihan omin sormin (tieteen nimissä ja oikeuspsykologisiin seksiasioihin liittyen), vaikkei olekaan lääkäri. Tuloksia odotellessa.

Aiempien vuosikymmenten tutkimuksiin ja subjektiivisiin vastaanottokokemuksiinsa nojaavat tutkijat, lääkärit ja tuomarit ovat joka tapauksessa toimineet puutteelisen ja monilta osin sittemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon varassa.

Kuvakaappaukset lähteistä 1 ja 2:

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Image
Image
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

Kertausterveisiä naapuripalstalle, jossa liioitellaan asioita sekä Anneli Auerin puolesta että tätä vastaan. Anneli Auer avasi paikoin törkeitä seksuaaliasioita pursuavan, poikkeuksellisen huonosti moderoidun Parisuhde-keskustelupalstan, jonne oli suora linkki Perhekerhon etusivulta ja jonne ei vaadittu kirjautumista, 30.11.2006 eli miehensä surmayötä edeltäneenä aamuna. Se, mitä Anneli Auer on itse ketjuun kirjoittanut ja millä nimimerkillä/nimimerkeillä, ei ole tiedossa. Hän oli joka tapauksessa keskustelupalstan luoja, ylläpitäjä ja surkea moderoija.

Linkki keskusteluketjuun Perhekerhon etusivulla vuonna 2006 (webarchive):

Image

Kuvakaappaus Perhekerhosta, Parisuhde-keskusteluketjusta vuodelta 2006:

Image

Image

Esimerkkejä palstalle kirjoitetuista viesteistä:

Image

Image

Image

Image

Asiasta enemmän täällä.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
User avatar
jemma
Posts: 884
Joined: Mon Sep 30, 2013 11:25 am

Re: Ulvilacase

Post by jemma »

Naapuripalstalla lepattaa liekkinä ”Da Vitsi” -dekooderi; Kinder-epäyllätysmuna; täydellinen tyhjäpää. Lisäksi naapurissa mesoaa kirjoittaja, joka identifioi itsensä tuomitun lapsiinsekaantujan sisareksi. Tämä kirjoittaja (”Susku London”) ei voi uskoa (mahdollisen) veljensä Jens ”Ih le” Kukan syyllistyneen pikkulasten raiskauksiin ja pahoinpitelyihin.

Image

Punalippua heiluttelevan pseudointellektuellin ”Susku Londonin” naiivius ja sinisilmäisyys herättävät myötähäpeää, samoin Anneli Auerin kannalta epäsuotuisat tosiasiat ja taustatiedot kiistävien ”sisotalon”, ”Calderan”, ”Nicht Schuldigin” ja ”Kuolemannaakan” värittyneet ja typerät kirjoitukset, jotka eivät pohjaudu faktoihin, vaan toiveisiin, ennakko-olettamiin ja elämänkatsomuksellisiin arvoihin - ja ehkä pieneen osaan tapaukseen liittyvistä "faktatiedoista". Osa näistä "faktatiedoista" tosin pohjautuu puhtaasti Matti Mäkisen tai muiden asianosaisten olettamuksiin tai epävarmoihin tulkintoihin. Näiden osasten varaan jotkut Anneli Auerin puolustajat ovat sitten rakentaneet monenkirjavia, fiktiivisiä tapahtumakehitelmiä tai tökeröitä piirroksia luonnosvihkoihinsa, tiedostoihinsa ja oman mielensä kulisseihin - ja edelleen keskustelupalstoille ja Anneli Auerin tai puolustusasianajaja Juha Mannerin sähköpostiin.

Kirjoitin pari viestiä sitten tänne tietoa immenkalvoista. Laitoin linkkejä tuoreisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Kaikkien annu- ja jensselifanaatikkojen (myös Lontoon-Suskun) sietäisi hankkia vähän yleissivistystä, eikä levittää keskustelupalstoilla vanhoja kaupunkilegendoja tai paatuneita luuloja ja harhakäsityksiä. Herätkää, pahvit! Nyt on 2010-luku.

Lieskan olisi syytä ottaa yhteyttä kotikuntansa mielenterveyspalveluihin. Paranoidisista ajatuksista ei ole pitkä matka tekoihin – ja niitäkin on lieskan toimesta jo nähty. Valitettavasti.

Toivon todella, että Porin poliisi aloittaa Ulvilan murhatutkimukset uudelleen mm. hätäkeskuspuhelun pituuden ja Anneli Auerin ja mahdollisen pikkuapurin osuuksien tutkimisten osalta.

Matti Mäkisen mukaan hän oli ”jostain, ei muista mistä” tarkistanut, että poliisi olisi saanut hälytyksen Tähtisentielle noin minuutti hätäkeskuspuhelun alkamisen jälkeen. Mäkisen kommentti vain vahvistaa käsitystä siitä, että puhelun todellinen alkamisaika oli 2.41.50 eli se, joka näkyy televalvontatiedoissa ja HÄKE-tulosteessa (kirjallinen todiste nro 136; ks. hovioikeuden tuomioseloste, kohdat 142 -146). Partio sai kiistattomasti hälytyksen klo 2.43.00 (- 2.43.18), joten analyysien ja litterointien pohjana oleva puhelun väitetty alkamisaika 2.43.21 ei voi pitää paikkaansa. Puhelun keskellä, ”kahden sekunnin tauon kohdalla”, oli reaalielämässä Anneli Auerin mentävä puolentoista minuutin murha- ja lavastelutauko, jonka aikaiset tapahtumat jäivät tallentumatta NiceLog-tallenteelle.

Audiolinkki, äänessä Matti Mäkinen (käräjäsali).

Kukalla ei ole koulutusta eikä työuraa, hänet on (ilmeisesti) tunnettu jo kouluaikoinaan rikollismielisenä ja aggressiivisena teininä. Suomi24:

Image.

Image

Image

Jens Kukka on tuomittu oikeudessa paitsi lapsiinsekaantumisesta, myös omien lastensa pahoinpitelystä. Kukka on väitetysti hakannut puolisoaan ja nauttinut väkivallasta (MTV: ”Tällainen on Jens Kukka”), Kukalla on (keskustelupalstojen vahvistamattomien väitteiden mukaan) maine perverssinä sadistina ja hän (”Jede”) on asustellut pitkiä aikoja ulkomailla ilman, että lähipiiri tai suomalaiset kaverit olisivat pystyneet havainnoimaan hänen elämäntapaansa tai arvomaailmaansa. Jens Kukka on ("Susku Londonin" väittämän mukaan) puhdas hetero ja omannut elämässään noin tuhat seksikumppania: siis vaihtanut seksikumppania täysin holtittomasti ja maanisesti.

Jens Kukka ja Anneli Auer elokuvassa ”Ulvilan murhamysteeri” (First Floor Productions):

Image

Nimimerkki ”Pieni liekki” naapuripalstalla:
  • Image
Lieska aiemmin:
  • Image

    Image

    Image

    Image

    Image

    Image
Realiteetit ovat kunnianloukkaaja lieskalta täysin hukassa. Jokainen tapausta tarkemmin seurannut tietää, että ko. nimimerkin suoraan ja/tai vihjaillen murhaajaksi nimittämä, tatuoiduksi mieshenkilöksi ja äärilaitojen mieheksi kuvailema, itseään joulukuussa 2006 fileerausveitsellä viillellyt, taannoin henkilökohtaisen elämän ongelmista kärsinyt, epäonnisesti Auer-Lahden asunnon läheisyydessä Ulvilassa Jukka S. Lahden surman aikaan asunut, Luvatalta vuosia aiemmin (ennen Jukka S. Lahden taloon tuloa) irtisanottu, mutta tämän jälkeen itsensä yrittäjänä työllistänyt, Luvatalla työskennelleen silloisen vaimonsa kanssa Turussa 30.11.2006 samanaikaisesti Jukka S. Lahden kanssa vieraillut ja sikäli murhaajaksi näennäisen sopiva mieshenkilö oli murhasta kiinniotettuna pian Jukka S. Lahden murhan jälkeen. Epäilyjä lisäsi se, että urheilullinen ja kiivasluonteinen mies oli aiemmin käyttäytynyt uhkaavasti jonkun muun ovella. Kasvot eivät tosin sopineet millään lailla Anneli Auerin kuvauksiin - ei myöskään hoikka vartalo. Miehen kotiin tehtiin kotietsintä, hänen pakettiautonsa, irtaimistonsa ja Turun-matkansa (30.11.2006) tutkittiin tarkkaan. Mies vapautettiin, koska mitään merkkejä osallisuudesta murhaan ei löytynyt. Myös miehen silloinen vaimo antoi puolisolleen pitävän alibin.

Fyysinen todiste siitä, ettei AV ole voinut olla Tähtisentien surmaaja, on miehen jalkaterän pituus, joka on mitattu Porin poliisilaitoksella. AV:n 29,5-senttinen jalkaterä (kengänkoko 45 - 46) ei olisi millään ilveellä mahtunut niihin ulkomitaltaan n. 30,3 cm:n pituisiin, varrellisiin talvijalkineisiin, jotka olivat jättäneet lähinnä oikean jalan yksittäisiä verijälkiä Tähtisentien lattiaan. Toistan: AV:n 29,5 cm:n pituinen jalkaterä ei olisi mahtunut niihin jalkineisiin, joilla ”huppuhenkilö” väitteiden mukaan oli tepastellut Tähtisentien takkahuoneessa ja terassilla.

Poliisin hallussa oleva koon 40 You Two -mallijalkine on pituudeltaan n. 30 cm, mikä viittaa siihen, että tekijän kengänkoko on maksimissaan 41 (tätä kokoa poliisi ei saanut haltuunsa; koon 42 jalkine todettiin liian isoksi vastaamaan kengänjälkiä). Jäljet jättäneen koon 40-41 jalkineen sisään mahtuisi max. 27-senttinen jalkaterä: sellainen kuin on Anneli Auerilla ja (oletettavasti) uhrilla. Mallijalkineen sisäpohja on mitattavissa. Se ei poikkea olennaisesti Tähtisentiellä käytetyn jalkineen sisäpohjan mitasta. Ymmärtävätkö ”Pieni liekki” ja ”Susku London” tämän? Soitto Porin poliisilaitokselle voisi edesauttaa ymmärtämistä.

Jalkaterän pituuden suhde kengännumeroon, kokotaulukko (Kodin Kuvalehti):

Image

Kuva poliisin You Two -mallijalkineella painamasta jäljestä, koko 40 (kengän pituus n. 30,1 – 30,5 cm):

Image

Osasuurennos edellisestä:

Image

Oma laskelma:

Image

Kuvia Tähtisentien lattialta löytyneistä kengänjäljistä:

Image

Image

Image

Lattialaatan koko on 20 x 20 cm.

AV:n jalat nettikuvissa:

Image

”Pienen liekin” on infantiilin, netistä ja väritetyistä muistelmista lukemansa ”murharatkaisun” tueksi lyötävä faktat pöytään: faktat, joita ei ole. Aika kinkkinen ongelma, mutta sehän hoituu puistokemistiltä psykoosin syvällä kurkkuäänellä: ”Syyttömästä perheenäidistä tehtiin murhaaja ja pedofiili”. ”Eheyttäkää perhe!” ”Eheyttäkää perhe!” Ei eheytetä. Lapsia ei palauteta oikeudessa tuomitun hyväksikäyttäjän, manipuloivan, väkivaltaisen ja vakavista persoonallisuushäiriöistä kärsivän väärintekijän huomaan ja vaikutuspiiriin. Ei hetkeksikään: ei yhteenkään perhepalaveriin - pidemmistä sessioista puhumattakaan.

Eikö ”Pieni liekki” tiedä edes perustietoja? Terassilta löytyi verinen osittaisverijälki ja muovituolilta epämääräinen kurajälki. Matti Mäkisen mielestä em. jäljet olivat peräisin samoista jalkineista kuin sisätilojen verijäljet, mutta terassin osittaisjäljille ei tehty muotojälkitutkimusta eikä niistä valokuvatallenteiden pohjalta voi tehdä varmoja johtopäätöksiä. Väite, että terassin osittaisjäljet olisivat peräisin samoista jalkineista kuin sisätilan veriset kengänjäljet, on Mäkisen subjektiivinen johtopäätös, ei tekninen fakta. Se, että Mäkinen piti terassin osittaisjälkiä tutkinnallisesti relevantteina ja tunnistettavina, mutta ei pitänyt sellaisina takkahuoneen kaikkia osittaisjälkiä, (koska jätti ne omien sanojensa mukaan valokuvaamatta), oli Mäkisen subjektiivinen valinta.

Talouteen kuuluneita, terassilla lojuneita ja pohjaltaan mutaisia koon 41 kumisaappaita ei tutkittu lainkaan – ei myöskään asuinrakennukseen kiinteästi kuuluneen, lukitsemattoman ulkovaraston kilpilöydöksiä (tummasävyisiä tekstiilejä, levynpalasta ja laudanpätkiä). Niitä ei edes valokuvattu. Varastossa ei Matti Mäkisen mukaan ollut surmayönä ”mitään, joka olisi liittynyt murhaan” – ja siihen oli tuomareiden, muiden esitutkintaan osallistuneiden ja suuren yleisön uskominen. Kyseessä oli jälleen pelkkä Mäkisen subjektiivinen johtopäätös. Mäkinen teki kuvaamatta jäänyttä* varastoa (*kuvat eivät ainakaan päätyneet poliisilaitoksen palvelimelle) ja pieruna Saharaan hävinneitä, dokumentoimattomia, surmayönä ovisuojan nikkarointiin käyttämiään varastolöytöjä koskevat johtopäätöksensä väsyneenä, huppumieskuvitelman vallassa ja ilmaan ainuttakaan teknistä tutkimusta.

Tässä on linkki syyttäjä Kalle Kulmalan ruotsinkieliseen haastatteluun, jossa ruoditaan mm. Ulvilan surman teknisen alkututkinnan ongelmia.

Vaasan hovioikeus Ulvilan surman tuomioselosteessa (kohta 131):

Image

Audiotallenne käräjiltä, äänessä Matti Mäkinen.

Kun Matti Mäkinen meni väsyneenä ja valvoneena Tähtisentielle, hän oli juuri tehnyt edellisellä rikospaikalla (Antinkartanon palvelukoti lähellä Tähtisentietä) subjektiivisen johtopäätöksen tekijästä eli tulipalon sytyttäjästä. Turkulainen esimies, Mäkisen mukaan ”joku komisario”, kuitenkin katsoi, että Mäkinen oli tehnyt johtopäätöksensä hätiköidysti, virheellisesti tai protokollan vastaisesti, joten Mäkisen tekijäksi identifioima henkilö jätettiin vapaalle jalalle.

Kun Mäkinen kuuli henkirikoksesta, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että Antinkartanon ”tuhopolttaja” oli jatkanut rikoksiaan Tähtisentiellä. Mäkisellä oli siis jo paikalle mennessään ennakko-olettama ulkopuolisesta tekijästä.

Surmayönä (varhain aamulla 1.12.2006) Tähtisentiellä Mäkinen toimi itsekkäästi, ylimielisesti, suurpiirteisesti ja epäammattimaisesti. Hän teki lukuisia tutkinnallisia virheitä, joista voi mainita esim. sormenjälkien ottamatta jättämisen, talouden kaikkien huonetilojen ja irtaimiston valokuvaamatta jättämisen, poikkeuksellisen vähäisen kuitunäytteiden ottamisen, kylpyhuoneen, varaston ja keittiön heikon teknisen tutkinnan, keittiöstä puuttuneen veitsen huomaamatta jäämisen, rikospaikan sotkemisen terassinovea avaamalla, tutkinnan rajaamisen vain yksittäisiin tiloihin sekä Anneli Auerin kynnenalusten ja jalkapöydän veritippojen tutkimatta jättämisen.

Ääninäyte käräjitä, äänessä Matti Mäkinen.

No itse asiassa juur en”.

Sen tulivat kaikki huomaamaan.

Anneli Auer ei omien sanojensa mukaan ollut käynyt surman jälkeen suihkussa, kun Matti Mäkinen oli 2.12.2006 (kalenteriin merkittynä vapaapäivänään) tutkinnanjohtajan kanssa Auerin sairaalahuoneessa videoimassa murhaleskeä(lähde: etp). Pitkän haastattelun lomassa Anneli Auer jopa esitteli poliiseille vereentyneitä jalkojaan, mutta näytteitä ei silti otettu.

Audiotallenne, äänessä Matti Mäkinen

Saattais olla, jos olisin ollut tekemisissä Anneli Auerin kanssa” - - - ”hänen on viety sairaalaan” - - - ”ei meit sinne päästetty kaivelemaan kenenkään kynsiä”.

Matti Mäkinen oli tekemisissä Anneli Auerin kanssa. Hän videokuvasi peseytymätöntä Anneli Aueria Satakunnan keskussairaalassa 2.12.2006. Mäkinen valehteli. Virkavirhe kokeneelta tutkijalta; väärä todistus esitutkinnassa ja oikeussalissa.

Sierettyneitä kämmenpohjiaan Auer ei esitellyt sairaalassa. Mäkinen oli sairaalassa jo 1.12.2006 videokuvaamassa vanhimman lapsen, Amanda Auerin, kuulemista (lähde: etp). Mäkinen ei tuolloinkaan kysynyt sairaalahenkilökunnalta, voisiko hän kaivella Anneli Auerin kynnenalusia, kun ”yhtenä epäiltynä ollut” rouva oli edellisyönä ehtinyt livahtaa rikospaikalta sairaalaan.

Auerin ilmarinta hoidettiin nopeasti ja helposti sairaalassa. Paikalla olleen sairaanhoitajan lausunnon mukaan Anneli Auer ei ollut hengenvaarassa (lähde: etp). Jos Anneli Aueria olisi aidosti pidetty potentiaalisena tekijänä, hänet olisi tutkittu sentti sentiltä.

Juha Joutsenlahdesta Mäkinen löysi esimiehen, joka myötäili hänen huppumieskuvauksiaan. Joutsenlahti oli niin vakuuttunut pullamamman ja Mäkisen puheista, että alkoi heti ohjata tutkintaa ”huppumiehen” etsimiseen. Joutsenlahti vapautti 1.12.2006 Mäkisen rikospaikan teknisistä jatkotutkimuksista, keskitti tutkinnan asunnon ulkopuolelle, alkoi painostaa alaisiaan ja antoi jo surmapäivänä potentiaalisen tekijän (Anneli Auerin) ja väsyneen Mäkisen väittämiin perustuvia, johdattelevia medialausuntoja ja nosti Mäkisen paitsi tekniseksi, myös taktiseksi taustatutkijaksi: asianosaisten apulaishaastattelijaksi ja haastattelujen videoijaksi, äänitutkijaksi (hätäkeskustallenteen editoijaksi ja litteroijaksi) ja valokuvaliitteiden kokoajaksi, vaikkei Mäkisellä ollut ammatillista pätevyyttä sen enempää alaikäisen haastattelemiseen kuin äänitallenteiden analysointiin tai litterointiinkaan.

Käräjäoikeudesta: audiolinkki 1, audiolinkki 2,

Mäkinen oli se typerä ja ammattitaidoton henkilö, joka teki Amanda Auerille 1.12.2006 (klo 15 alkaen) kaikki ”Näiksä sen miehen” -tyyppiset, johdattelevat kysymykset. Tätä ennen Amanda oli kuullut äitinsä huppumieskuvaukset moneen kertaan sekä Tähtisentiellä että sairaalassa. Hagar Nordström, joka olisi tuominnut Anneli Auerin Vaasan hovioikeudessa murhasta (vapauttava tuomio äänin 2-1), kirjasi havaitsemansa lasta johdattelevat kysymykset tuomioselosteeseen, mutta jätti Matti Mäkisen nimen mainitsematta (lähteet: etp ja hovioikeuden tuomioseloste, eriävän mielipiteen esittäneen tuomarin näkemys selosteen lopussa, kohta ”A:n kertomusten arviointia”).

Hovioikeuden tuomiseloste, Hagar Nordström:

Image

Etp:

Image

Image

Image

Image

Image

Image

Audiolinkki käräjiltä, äänessä Matti Mäkinen.

Mä en ole osallistunu niihin keskusteluihin, mä oon vaan seurannu”. Jälleen virkavirhe ja valhe oikeussalissa. Todisteet edellä.

Joutsenlahden alaisuudessa Mäkisellä, (joka on tehnyt työkseen myös valokuvamanipulointia) oli mahdollisuus valita, mitkä valokuvat päätyivät muistikorteilta poliisilaitoksen palvelimelle tai rakeisina versioina esitutkintaliitteisiin ja mitkä korkearesoluutioisina otoksina vain miehen itsensä tai Anneli Aueria puolustavien tahojen käyttöön.

Lattian MIKSI-kirjaimet, varastolöydökset, kilpinikkaroinnin tulokset, kylpyhuoneen liat, työhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaaottiset tavarakasat, eteislipaston päällisen tarkemmat otokset, uhrin jalkapohjat ja muut Mäkisen kannalta epämiellyttävät yksityiskohdat päätyivät todennäköisesti luupilla tutkailun jälkeen leikkauspöydälle – ja pääosin Mäkisen privaattikansioihin ja muistitikuille, joista osa kenties päätyi myös Juha Joutsenlahden haltuun. Tilanteen on täytynyt olla Mäkiselle äärimmäisen palkitseva.

Matti Mäkinen oikeussalissa: Audiolinkki.

Nollanolla viiva nollakolme”…”Antinkartano-nimises palvelukodissa”…”löysin syyllisenkin sieltä”…”sanoin paikalla olevalle partiolle, että pannaas tuo koppiin”…”ne soitti siitä Turkuun jollekin komisariolle, ja komisario ei uskaltanu antaa sitä lupaa, ja se tuhopolttaja jäi vapaaks”…”olin ehkä muutaman kymmenen minuuttia kotona, ni sit tuli hälytys tän Tähtisentielle”…”ja tota mä ajattelinki, et nyt se tuhopolttaja on tehny jotain lisää, mut tota ilmeisesti näin ei asia sit loppujen lopuks ollu”.

”…ja tota mä ajattelinki, et nyt se tuhopolttaja on tehny jotain lisää
”. Kardinaalivirhe väsyneeltä Mäkiseltä. Johti lasten suunnattomiin kärsimyksiin ja Auerin puolen miljoonan koppikorvauksiin. Ja Mäkinen ei ymmärrä edes pahoitella.
Perusasioita Ulvilasta I, II, III, IV ja V.
Viranomaiset ja harrastelijat, ottakaa käsittelyyn mikä tahansa Ulvilan hätäkeskuspuhelun wav-tallenteista, laskekaa virettä esim. 90-92% ja alkakaa tutkia mm. 350-700 Hz:n ja 1900-2400 Hz:n taajuusalueita.
Post Reply