AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post Reply
User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 5:30 pm

Tänään kuuluu ilmestyneen Alibi, jossa on jokunen sivu lisää Joutsenlahden käräjien aikaan uutisiin ilmaantuneita pätkiä Auerin päiväkirjamerkinnöistä. Täytyypä tästä sitten hankkiutua ostoksille.

Laitan tähän perää perää muutamia otteita, joita sain poimittua talteen 3. ja 4. helmikuuta mm IL:n ja IS:n uutisista. Järjestys ei tule olemaan kronologinen eli katkelmat ovat lähinnä näytteitä ja muistiinpanojatapaisia pätkiä Joutsenlahden käräjäpäivien aikaisista uutisista. Toistoja varmaan tulee myös.

Maalaan suorat lainaukset sinisiksi, toimittajien referaatit olkoot sillään.


0:Image

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020 ... 8_uu.shtml
...
Kuva näyttelijästä lähetettiin Auerille sähköpostitse. Auer kuvaili muistiinpanoissaan tilannetta muun muassa seuraavin sanankääntein.
- Tavallinen aamu. Lapset nukkuvat myöhään. Yritän tehdä töitä ennen lasten heräämistä. Puhelin soi, aavistan pahaa. Poliisit. Taas yksi kuva mahdollisista epäillyistä. Tällä kertaa Joutsenlahti päättää yksinkertaistaa asiaa ja laittaa kuvat skannattavaksi, Auer kirjoitti.

Auer on otsikoinut kuvan lähettämistä koskevan tekstinsä "salakähmäistä tutkintaa"
- Minua kuitenkin vannotetaan olemaan kertomatta tästä mitään edes lähipiirille. Jännityksen sekaisin tuntein katson kuvan. Mitä jos se on nyt tämä,
, Auer pohtii muistiinpanoissaan.

- Se mitä kuvassa näkyy, muistuttaa hyvin paljon mielikuvaani murhaajasta. Posket on kuitenkin peitetty, etten saa niistä selvää. Minulle lähetetään lisää kuvia, joissa posket näkyvät selkeämmin.

- Kuva ei kuitenkaan herätä suuria tunteita. Kuvassa on samoja piirteitä kuin murhayönä. Kuvassa on kuitenkin täysin vieras ihminen,
Auer kirjoittaa.

Auer kertoo Joutsenlahdelle, että löytää kuvasta tuttuja piirteitä. Auerin kirjoitusten mukaan Joutsenlahti tämän jälkeen paljastaa, että mies on ollut epäiltynä jo pidemmän aikaa ja ettei murhan motiivi välttämättä liity Lahden perheeseen.

Tämän jälkeen poliisi käy Auerin luona tekemässä valokuvatunnistuksen ja kuulustelun siihen liittyen. Sen jälkeen Auer kutsutaan poliisitaloon tekemään ryhmätunnistus.


- Kun epäilty kohottaa silmiään, katsekontakti murhaajan kanssa palautuu elävästi mieleeni. Miehen katseleminen saa aikaan lievää inhoa. Pelkään edelleen päästää tunteitani valloilleen,
Auer muistelee.
Porilaisen näyttelijän vangitsemisen jälkeen Joutsenlahti soittaa Auerille.


- Hän pyytää minua poistamaan sähköpostiin lähetetyt kuvat, jotta ne eivät häiritsisi mahdollisia muita tunnistuksia,
Auer kertoo tekstissään.

Auerin mukaan Joutsenlahti kertoo, että vangitun avustaja on nostamassa kovaa meteliä ja yrittää häiritä heidän työtään.
Saman päivänä jossain lehdessä kerrottiin myös, että syy siihen miksei Auer kuitenkaan poistanut kuvia koneeltaan, oli se, että häntä oli ärsyttänyt se että Tannerin tutut olivat puolustaneet tätä netissä (uutista en toistaiseksi ole löytänyt uudelleen - olisiko ollut jossain live-seurannassa??...vanhemmat live-seurantamerkinnät katoavat uudempien tieltä??
Nooh, eipä tuo haittaa. On em jutun joku muukin nähnyt.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...


User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

Re: AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 6:01 pm

Aueria siis kuultiin Joutsenlahden käräjillä web-kameran kautta.
Anneli Aueria kuultiin oikeudessa vankilasta käsin.
10-16:22
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020 ... 8_uu.shtml
Auerin todistus liittyi porilaisnäyttelijän tunnistamiseen. Auer myös vahvisti oikeudessa käsiteltyjen päiväkirjamerkintöjen paikkansa pitävyyden.

Auer kertoo, että hänen on vaikea tarkalleen muistaa vuosia sitten tapahtuneita asioita, mutta kertoo pyrkineensä kirjoittamaan asiat päiväkirjaansa totuudenmukaisesti.

- Lähinnä pyrin kirjoittamaan omasta näkökulmasta. Tuo on varmaan tiivistetty kertomus, mutta kyllä se minun mielestä suurin piirtein vastaa sitä tapahtumaa, Auer vastaa erääseen päiväkirjamerkintään.

Auer muistutti, että hän kertoi olevansa epävarma tunnistaessaan epäillyn ja tuoneen tämän esille.
Joutsenlahden asianajaja Jukka Virtanen kysyi Auerilta, kuinka Joutsenlahti suhtautui epävarmaan tunnistukseen. Auer oli kirjoittanut päiväkirjaansa Joutsenlahden sanoneen, että kun kyseessä on murha, täytyy olla satavarma näyttö.

- Muistan Joutsenlahden sanoneen näin, että satavarma näyttö pitää olla. Myöhemmin mulle on kyllä selvinnyt, että ei näin joka tapauksessa olekaan, Auer totesi
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

Re: AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 6:08 pm

:Image
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020 ... 5_uu.shtml
....Asia käy ilmi päiväkirjamerkinnöistä, joita tuli julkiseksi maanantaina surman ex-tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahtea koskevan esitutkintamateriaalin myötä. Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta Ulvilan surman tutkinnassa.
Miehensä surmasta tuomittu Anneli Auer kertoo päiväkirjassaan halunneensa aina kirjoittaa kirjan, joskaan hän ei ollut suunnitellut kirjoittavansa omasta elämästään.

- Nyt kaikki mielikuvitustarinat päässäni tuntuivat kuihtunen ja jääneen oman elämäni varjoon, enkä oikeastaan voinut kuvitella mitään muuta aihetta tarinalleni kuin tämän oman tarinani, Auer toteaa päiväkirjassaan.

- Mutta mistä aloittaisin? Siitä yöstä...?


- En pystynyt kirjoittamaan mitään, en yhtään mitään. Se yö oli epäilemättä kaiken keskipiste, kohta jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat, ja siksi luonnollinen aloituskohta, mutta miten sellaisen yön voi muuttaa sanoiksi?

Ensimmäisen kappaleen Auer kertoo kirjoittaneensa 5.7.2007. Jukka S. Lahti surmattiin 1.12.2006.

Vanhin tytär kävi kurkkimassa, kun Anneli uppoutui täysin kirjoittamiseen. Anneli ei halunnut tyttären näkevän keskeneräistä tekstiä. Muutamassa päivässä Auer kirjoitti parikymmentä sivua.

- Onko kiva kirjoittaa, vanhin tyttäreni kysyi.

- Ei ole kivaa. Tätä on aika raskasta kirjoittaa, Anneli Auer kertoo vastanneensa.

"Arvoitus selviäisi"

Auerin mukaan kirjoittaminen oli tehtävä, jonka kohtalo oli heittänyt hänen eteensä.


- Tuntui kuin olisin suorittamassa samanlaista velvollisuutta kuin pyykinpesu, tiskaaminen tai veroilmoituksen täyttäminen. Ei niitä ilokseen tee, mutta sitten on hyvä olo, kun kaikki on valmista ja ne voi vain unohtaa.*

Auer suunnitteli, että kirjan lopussa "arvoitus selviäisi ja syyllinen jäisi kiinni".

Epäili vakoilua

Auer yllättyi kun Joutsenlahti alkoi kehua kirjoittajan taitoja.

- Hän kertoo tutustuneena teksteihini netissä ja niitä lukiessaan hänelle on tullut mieleen, että minähän voisin kirjoittaa tästä tapauksesta kirjan, Auer muisteli päiväkirjassaan.

Auer kertoo poliisin pyytäneen leikillisesti jo etukäteen omat kappaleensa tulevasta kirjasta nimikirjoitusten kanssa.

- En halua paljastaa, että olen kirjoittanut jo yli 30 sivua.

Auer jäi miettimään poliisien puheita.
- Miten se Joutsenlahti juuri nyt keksi, että voisin kirjoittaa kirjan? Sattumaako? Vai onko meidän tietokoneessamme joku vakoiluohjelma, jolla poliisit seuraavat tekemisiäni? Hmm...
- Toisaalta mitäpä tuosta, vaikka olisikin. Eipä minulla nyt muutenkaan enää ole juuri mitään salaisuuksia, joista poliisit eivät jo tietäisi,
Auer kirjoitti.


.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

Re: AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 6:12 pm

Image
Koko uutinen:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 55958.html
Kohtia päiväkirjasta vlta 2009:
Videoyhteys vankilasta

Pinkkiin paitaan pukeutunut Auer istui vankilassa pöydän edessä ja hänen takanaan tilaisuutta valvoi vartija.

Äijälä tivasi Auerilta tietoja vuoden 2007 tunnistuksista. Äijälä luki Auerin tietokoneelta vuonna 2009 löytyneistä muistiinpanoista kohtia, joissa Auer kertoo tunnistuksista ja niihin liittyvistä tapahtumista.

Auerin mukaan poliisi kävi esittelemässä valokuvia, joissa oli useita henkilöitä. Auer sai tunnistuskuvia myös sähköpostitse. Auerin mukaan hän teki osan päiväkirjan merkinnöistä samana päivänä.

Auer kirjaa, että hän pitää todennäköisenä, että hänelle lähetetty huppukuva vastaa tekijää.

Muistiinpanoihinsa Auer kirjaa Joutsenlahden sanoneen hänelle, että mies on ollut epäiltynä jo pitkään.

- Voi olla, että joudut tunnistamaan hänet vielä rivistä, Joutsenlahti sanoo Auerin mukaan.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

Re: AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 6:19 pm

Ilta-sanomat: 3.2.2014 21:21
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 93835.html
3: Image
OIKEUDENKÄYNTI
Anneli Auer löysi murhaajan piirteitä väärästä miehestä, kun hän oli saanut tästä etukäteen valokuvan nähtäväksi.
Anneli Auerin päiväkirjamerkinnät tulivat julki maanantaina, kun Ulvilan murhan entisen tutkinnanjohtajan Juha Joutsenlahden virkarikosjutun käsittely alkoi käräjäoikeudessa.

Anneli Auer on kirjoittanut päiväkirjaansa dramaattisen kuvauksen vuoden 2007 heinäkuun 12. päivästä, jolloin hänen miehensä Jukka S. Lahden murhan tutkinnanjohtaja Joutsenlahti soittaa ja pyytää saapumaan Poriin tunnistamaan epäiltyä.

Auerin ulkonaista rauhallisuutta ihmeteltiin myöhemmin, kun hän oli itse syytettyjen penkillä.

Päiväkirjassa Auer kertoo tavastaan reagoida.

"Koko kehoni alkoi täristä ja minua alkoi heikottaa. Juuri tätä olin pelännyt ja nyt se olisi edessä. Miten kestäisin nähdä taas murhaajan kasvot edessäni", Auer kysyy.

Kaksi naispoliisia hakee hänet Turusta Poriin. Kohta Auer on tunnistushuoneessa ja katselisi pian pienestä luukusta huoneeseen, jossa on viisi miestä.

"Tunnen olevani yksin ja peloissani, vain muutaman askeleen päässä hirmuisesta pedosta, joka pian päästetään irti."

Sitten tapahtuu jotain: päiväkirjan mukaan jännitys on kohonnut niin korkealle, että kun luukun edestä vedetään peite pois, "jonkinlainen suojamekanismi vetää tunteet lukkoon".

Auer kertoo, ettei tunne enää mitään.

Hän poimii nopeasti epäillyn joukosta.

Hän on nähnyt tästä jo aikaisemmin poliisin lähettämän valokuvan.

Auer kertoo pyöritelleensä etukäteen ajatusta, että syyllinen olisi "ilmehtinyt mielipuolisena, rumana ja rujona" ja että syyllisyys olisi "paistanut kilometrien päähän kuten sarjakuvien pahiksilla".

Auer oli mielikuvitellut syyllisen irvistävän, vannovan kostoa, hyökkäävän kohti ikkunaluukkua tai kaivautuvan seinän läpi.
(edellisestä tarkemmin lehtileikkeessä, puhtaaksikirjoitettuna kuvasta, kts eteenpäinTara)
Mitään sellaista ei tapahdu.

"Numero kolmosessa on samaa näköä", Auer toteaa.

Kun tunnistaminen jatkuu, Auer alkaa uskoa, että mies todella voisi olla murhaaja.

"Voisinpa sanoa sen varmasti", hän harmittelee ja tunnustaa tunteneensa "lievää inhoa", mutta pelänneensä silti yhä tunteiden päästämistä valloilleen.

Tilaisuuden jälkeen Juha Joutsenlahti tarjoaa Auerille kahvin ja mansikkaleivoksen.



Samalla hän kertoo Auerille, että murhaaja oli erehtynyt pimeässä talosta ja murhannut väärän miehen, Jukka S. Lahden.

Epäilty vangitaan - ja vapautetaan.

Poliisi on tehnyt virheen, jota nyt puidaan oikeudessa.
:P Kyl vissii kannatti, nami nami:
:Image
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

User avatar
Tara
Posts: 3471
Joined: Fri Jun 08, 2012 8:14 am

Re: AA:n päiväkirjasta sekä 'Murhalesken muistelmista'

Post by Tara » Thu Feb 20, 2014 6:28 pm

Paperilehdestä, IL, 4. helmikuuta 2014:
Kolme käsin kopioitua sivua:
Äkkiä Joutsenlahti alkaa kehua kirjoittajan taitojani. Katson häntä suoraan silmiin ja kuuntelen kiinnostuneena loppuun asti. Hän kertoo tutustuneensa teksteihini netissä ja niitä lukiessaan hänelle on tullut mieleen, että minähän voisin kirjoittaa tapauksesta kirjan. Hänestä olisi mielenkiintosta lukea, miten minä olen tämän kaiken kokenut ja millaisia nämä poliisitutkimukset ovat olleet minun näkökulmastani katsoen. Tällaisesta kirjasta voisi olla hyötyä myös muille rikoksen uhreille- Ehkä siitä voisi olla hyötyä myös poliisityön kehittämisessä. Ja varmasti siitä olisi hyötyä minulle itselleni tämän kokemuksen tystämisessä.

- Kyllä minä voin hyvinkin vielä kirjoittaa, vastaan jämäkästi, kun hän lopettaa puheensa.
Molemmat miehet pyytävät minulta leikillisesti jo etukäteen omat kappaleensa tulevasta kirjasta nimikirjoituksen kanssa. En halua paljastaa, että olen kirjoittanut jo yli 30 sivua. Ehkä saisin kirjan joskus valmiiksi, ehkä en saisikaan. En ole kirjoittanut mitään moneen päivään. En halua paineita.

Istumme edelleen keittin pöydän ympärillä ja kaikki pakolliset asiat on nyt käsitelty tällä kertaa. Joutsenlahti katsoo kuitenkin jo tulevaisuuteen ja toteaa, että valitettavasti he joutuvat todennäköisesti häiritsemään minua jatkossakin. - Kunnes... hän aloittaa dramaattisesti ja jatkaa hieman leikkisämpään sävyyn: "...eräänä aurinkoisena päivänä ... taaaai sateisena päivänä ....tekijä saadaan kiinni ....

Eläydyn hänen sanoihinsa ja katson häntä hymyillen ihastuneena kuin pikkutyttö. Pakko myöntää. että Joutsenlahtihan on oikeastaan aika kiva.

- Se on kyllä aurinkoinen päivä, satoi tai paistoi, sanon. Ja uskon, että se on sitä meille kaikille. Me kaikki kolme odotamme varmasti yhtä tosissamme ja yhtä innokkaasti sitä hetkeä, jolloin tämä rikos on ratkaistu ja loppuun käsitelty.

Illalla vainoharhaisuus alkaa taas nostaa päätään . MIten se Joutsenlahti juuri nyt keksi, että voisin kirjoittaa kirjan? Sattumaako? Vai onko meidän tietokoneessamme joku vakoiluohjelma, jolla poliisit seuraavat tekemisiäni? Hmmmm...

...ole lähinnä naurettava? Jos vielä sattuu eksymään pimeässä vieraaseen taloon ja tappamaan jonkun täysin viattoman ihmisen, eikö se ole vielä moninkertaisesti naurettavampaa? Kuka itseään kunniottava egoisti tällaista töppäilyä kehtaisi tunnustaa?

Samalla, kun toinen puoli minusta haluaisi jo uskoa kaiken, toinen puoli ei anna lupaa ja heittää kylmää suihkua sisäiselle profiloijalleni, ettet nyt innostuisi kuvittelemaan vähän liikaa, ei ihmisen persoonaa voi selvittää nettijuttujen perusteella.

14.7.2007
Saan molemmat työn alla olleet elämäkerrat luettua loppuun. Hyvästi Linus Torvalds ja Armi Ratia! Linuksen äiti ei koskaan kieltänyt nyhjäämästä kaiket päivät tietokoneen äärellä, ja hänestä tuli maailmankuulu käyttöjärjestelmän luoja. Ehkä minunkaan ei pitäisi olla niin ankara vanhinta tytärtäni kohtaan. On maailmassa pahempiakin asioita kuin luuhaaminen nettituttujen kanssa virtuaalimaailmassa. Pitää kai taas joskus antaa vähän Habbo-aikaa.

Armi Ratiasta minulle jää päällimmäiseksi mieleen, että hänellä ei ollut kovin onnellinen elämä, mutta jotain ihmeen tuttua siinä oli. Sattumalta hänkin halusi aina kirjailijaksi, mutta tajusi omat rajansa ja antoi muiden asioiden viedä hänet menojaan. Näin hänestä ei koskaan tullut "oikeaa kirjailijaa" vaan hän päätyi täysin muille urille. Hän ei uskonut sattumiin vaan kohtaloon, mutta antoi kuitenkin kohtalon riepottaa itseään melko sattumanvaraisesti.

Elämä opettaa. Omaa kohtaloaan vastaan ei kannata taistella. Kun omaan kohtaloon on koko ajan jonkinlainen tuntuma ja hyväksyy sen, kaikki menee yleensä juuri niin kuin pitääkin. Tämä tietysti edellyttää, että omasta kohtalosta on jonkinlainen käsitys. Kun Jukka kuoli, oma kohtaloni muuttui samalla hetkellä täydellisesti. En enää ollut matkalla kohti samaa tulevaisuutta kuin ennen, sillä ilman Jukkaa sitä tulevaisuutta ei enää ollut mahdollista toteuttaa.
Koko kevään olin ollut eksyksissä. Ihminen vailla tulevaisuutta. Välillä pystyin kuvittelemaan sinne jotain, välillä siellä ei ole näkynyt mitään odottamisen arvoista, välillä tuntui, että sitä ei ole enää olemassakaan. Kohtaloni oli muuttunut hahmottomaksi, eikä se enää kantanut minua eteenpäin. Minut sai pysymään pystyssä vain pakkomielle siitä, että lasten takia täytyy jaksaa.
Nyt kun olen kirjoittanut kirjaani jo vähän alkua ja vähän loppua, alan nähdä koko elämäni uudesta näkökulmasta: sillä on sittenkin tulevaisuus. Näen tämän kohdan tarinasta sijoittuvan jonnekin elämäni keskitienoille ja voin kuvitella itseni johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen kokemaan sitä. Ei siellä tulevaisuudessa mitään kovin konkreettista vielä näy, mutta se on olemassa ja näköjään se ulottuu melko pitkälle. Ja se on hyvä, sellainen jota kannattaa odottaa.
Pystyn illalla taas pitkästä aikaa itkemään. Vähän. Se helpottaa.


....(rivin alku pyyhitty pois)..olimme kuin sodan uhrit. Äkkiä olimme joutuneet kokemaan isän kuoleman, äidin haavoittumisen ja perheen joutumisen kodittomaksi.
Totta. Kokemuksemme poikkesi sodan uhrien kokemuksista vain siinä, että sota-aikana sama kohtalo koskisi niin monia muitakin, ja kuoleman uhka väilyi jatkuvana pelkona jo ennen kuin pahin toteutui. Me jouduimme sodan uhriksi täysin ennakoimatta tilanteessa, jossa muut perheet jatkoivat turvallista ja normaalia elämää. Meidän maailmamme muuttui täysin. Muiden maailma pysyi samanlaisena kuin ennenkin.

Kun kesä alkaa lämmetä ja ihmiset alkavat siirtyä sisätiloista pihoille, tämä tosiasia konkretisoituu.

Naapuripihoilla perheet grillaavat, hoitavat pihaa, laittavat lapsille uima-altaita. Kaikilla muilla lapsilla on isät. Kaikilla muilla naisilla on miehet.

Onko tämä kateutta? Katkeruutta? Kyynisyyttä? Tuntuu ärsyttävältä kuulla naapureiden rupattelevan vieraidensa kanssa asioista, jotka joskus entisessä elämässä ehkä olisivat olleet kiinnostavia. Nyt ne eivät tunnu milktään. Täysin turhaa jaarittelua. Tylsää. Ei mitään merkitystä kenellekään. Miksi ne tulevat pihalle höpöttämään? Pysyisivät edes sisällä.

Miksi ihmeessä toisen naapuriperheen isän nimi on Jukka? Se on niin väärin!
Kaipaan takaisin omakotitaloomme, jossa naapurit eivät ole niin lähellä.

Entiseen ei ole paluuta. Talolle löytyy ostaja. Ensimmäinen tarjous tuntuu lähinnä loukkaukselta, mutta kun hinnasta päästään lopulta sopuun, on tehtävä lopullinen päätös. Se on yllättävän vaikea. Kukaan meistä ei oikeasti haluaisi luopua talosta ja hetken leikittelemme ajatuksella perua kaupat ja muuttaa takaisin. Ei tule mitään. Vanhin tytär ei kuitenkaan suostuisi nukkumaan siellä. Päätämme hyväksyä tarjouksen.
Kun kauppakirjat on allekirjoitettu, ei enää tunnu hyvältä käydä talolla, vaikka hallintaoikeus on edelleen meillä maistraatin hyväksymiseen ja kauppahinnan maksuun asti.


lehtisalissa loput tästä lehdestä
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...

Post Reply