Page 2 of 3

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Sun Jun 12, 2016 8:03 am
by härkä
Image

Rikoksen tapahtumapaikka. Kuva on mitä ilmeisimmin otettu nykyiseltä Särpimäenkadulta. Ylös rinteeseen.
Kuvan talon ja Kerhomajan etäisyys on noin 350 metriä. Tästä sitten vielä jonkin matkaa metsikköön.
Ajatellen ruumiinosien kuljetusta.
Laitan lisätietoa itse tapauksesta hieman myöhemmin.

Haku-Veikko tuli nähdyksi livenä.
Vuonna 1948 pidettiin talvi-olympialaiset St Moritzissa Sveitsissä. Hakulinen ei vielä siellä ollut. Kultaa voitti Heikki Hasu yhdistetyssä.
Jääkiekossa ei Suomea nähty , eikä Neuvostoliittoakaan. Sen sijään Iso-Britannia pelasi. Kanada taisi voittaa kultaa ??

Dopingia esiintyi jo tuolloin. Linkissä Aku Kiurun mietteitä " höökipulverista " Pervitiinistä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28 ... 40-luvulla

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Mon Jun 13, 2016 11:14 am
by härkä
Image

Image

Image

Image

Image

Klikatkaa kuvia , näkyvät siten kokonaan.
Tässä oli kysymys epäonnistuneesta sikiönlähetyksestä.

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Mon Jun 13, 2016 11:52 am
by härkä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti

Historia
denkeskeytyksiä on tehty kautta historian, mutta lääkärin etiikka on suhtautunut niihin perinteisesti torjuvasti. Vuoden 460 eaa. Hippokrateen valaa pidetään lääketieteen ohjeiston perusmallina. Siinä vakuutetaan: "En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita". Hippokrateen valan on kuitenkin korvannut vapaaehtoinen lääkärivala. Ennen vuotta 1950 Suomessa ei ollut varsinaista aborttilakia vaan raskaudenkeskeytys hyväksyttiin vain lääketieteellisin perustein eli kun äidin henki tai terveys oli vaarassa.

Vuonna 1950 tuli voimaan laki, joka mahdollisti abortin myös sikiön vammaisuudesta tai sairaudesta sekä eettiset perusteet kuten abortti raiskauksen tai sukurutsan (insesti) vuoksi. Tällöin laillisia abortteja tehtiin 4 000-8 000 vuodessa. Laittomien raskaudenkeskeytyste takia vaadittiin aborttilakiin edelleen vapauttamista. Laittomat abortit aiheuttivat äitiyskuolemia, terveysongelmia ja hedelmättömyyttä. Laittomien aborttien määrän arvioitiin Aborttilakikomitean mietinnön ja tulehduksellisia keskenmenoja hoitavien lääkärien mukaan olevan noin 18 000 - 40 000.[8] Vuonna 1970 tuli voimaan uusi aborttilaki, jossa abortin saattoi tehdä sosiaalisin perustein, alle 17-vuotias, yli 40-vuotias tai kun äiti on synnyttänyt jo neljä lasta. Silloisen lääkintöhallituksen antaman ohjeen mukaan abortin tuli olla täysin vapaasti saatavissa naimattomille, leskille ja eronneille. Vuotta 1973 voidaan pitää aborttien huippuvuotena, jolloin tilastoituja abortteja tehtiin yli 23 000 ja tästä lähtien aborttien

määrä on tasaisesti laskenut ehkäisymenetelmien kehittymisen myötä. [9] Viime vuosina raskaudenkeskeytysten määrä vuositasolla on ollut noin 10 000.


Aika pian tapauksen jälkeen tuli tuo lakimuutos. ( 1950 )
Tapaus oli esillä valtakunnallisestikin , kuten Arvo K mainitsi.
Paikallisesti siitä on " kuiskuteltu jossain määrin " Vanha kansa muistanee. Ne , jotka silloin Valkeakoskella asuivat.
Tehtaille töihin ja paikkakunnalle asumaan muutti tapauksen aikoihin ja sen jälkeen huomattavan paljon ihmisiä.
Sanoisin , että varsin harva surmapaikan tai Kerhomajan lähistöllä nykyään asuvista tapauksesta mitään on koskaan kuullutkaan.

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Tue Jun 14, 2016 8:50 am
by härkä
Image

Ulvajankadun ja Särpimäenkadun risteys nyt. Kuvattu terveyskeskukseen menevältä tieltä. Sairaala jää kuvaajan vasenman kyljen puolelle.
Vasemmalla olevan pienkerrostalon takaa kurkottava puunlatva on voinut olla taimi vuonna 1948 ??
Olettaisin surmatalon sijainneen siinä kohtaa.
Nykyään alue on arvostettu. On aika isoja omakotitaloja ja pienkerrostaloja.
Alue on oikeastaan lähin omakotialue keskustaan nähden. Muitakin palveluita lähellä.

Ruumiinosat on ilmeisesti tuotu juuri kuvan väylää pitkin yli Ulvajankadun. Siitä sitten metsään.
Yritän vielä selvittää tarkat kätköpaikat.

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Tue Jun 14, 2016 10:17 pm
by Arvo Kyyrölä
Härkä,odotan mielenkiinnolla jatkotutkimuksiasi tästä mielenkiintoisesta rikostapauksesta.Vaikka kaiken oleellisen oletkin jo tuonut esille.Mahtavaa luettavaa!

Omasta puolestani:Murha.infon taso on nykyään aika köykäinen.Ennen oli toisin.Hejacissa hyvinä puolina ovat viestien esimoderointi ja lautamies-osion puuttuminen.Ilahduttavaa on sekin,että politiikka- ja maahanmuuttokeskustelut puuttuvat kokonaan.

Hyvää illanjatkoa.Toivon Islannin voittoa!

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Wed Jun 15, 2016 8:36 am
by härkä
http://urheilumuseo.blogspot.fi/2014/06 ... lenne.html
Tietoa naisten pyöräilystä.

Sain ninittän tiedon , että Alma Keinonen kuljetti ruumiinosat polkupyörällä pois kotoaan.
Tieto on toisen käden perimätietoa ja pitänee hyvin suurella todennäköisyydellä paikkansa.
Tästä on myös perimätiedon mukaan näköhavainto ja on sitä saatettu käyttää myös todisteena ?
Ruumiinosia olisi ollut säkeissä ja pusseissa.
http://www.tori.fi/paijat-hame/Vanha_na ... 642094.htm
Image
Jos jotakuta oikein tapaus kiinnostaa , niin tässä ajan henkeen.
Ko. pyörä on aikalailla samankaltainen , kuin äitini Karjalasta mukanaan tuonut Hermes merkkinen.
Image
Hermeksen tyylikäs ketjusuoja.

Tulkoon nyt vielä mainituksi , ettei oheinen Lahdessa myytävä polkupyörä liity tapakseen. :mrgreen:
Voisi olla naispuoliselle alan harrastajalle harkittavissa oleva menopeli ?
Se Islannin ja Portugalin eilinen peli oli hyvä. Yllättävän hyvä.

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Tue Jun 13, 2017 2:38 am
by Arvo Kyyrölä
Nuo Valkeakosken silpomismurhasta esille tuomasi lehtileikkeet edustivat mahtavaa ajankuvaa.Kiitän.

Jopa maailmankuulu ruotsalainen rikosylikonstaapeli Otto Wendel oli ohimennen maininnut siitä omassa kirjassaan:

Tiheästä kuusimetsästä löydettiin ihmisen sääret, joista toinen oli säkissä ja toinen irrallaan maassa.Kolme viikkoa myöhemmin löydettiin saman löytöpaikan läheisyydestä naisen ruumis, josta sääret puuttuivat.Ruumis oli silvottu ja sekä sääret, että ruumis olivat pitkälle kehittyneessä mätänemistilassa.Päästä olivat kaikki pehmeät osat pudonneet, jota vastoin jalat olivat melko hyvin säilyneet ja niistä otettiinkin valokset.Verrattaessa valoksia erään kadonneen naisen kenkiin todettiin suurta yhtäläisyyttä valoksien ja kengän anturain sisäpinnoissa olevien jalkapohjan ja varpaan jälkien välillä.

Ruumiinjätteiden tutkimuksissa todettiin, että ruumis oli noin 20-30-vuotiaan ihmisen ruumis sekä että kuolema oli tapahtunut useita kuukausia aikaisemmin.Sääriluun pituudesta Pearsonin kaavan mukaan laskettuna vainaja oli ollut noin 161 senttimetriä pitkä.Silpominen oli suoritettu teräaseella,todennäköisesti kirveellä.Kadonneen naisen kasvoista otettua valokuvaa verrattiin ruumiin pääkallosta otettuun valokuvaan sijoittamalla valkuvien negatiivikuvat samalle kopiopaperille, eikä vertailussa ilmennyt mitään sellaista erilaisuutta,mikä olisi viitannut siihen, että eri henkilöt olisivat olleet kysymyksessä.

Jatkotutkimuksissa ilmeni, että löydetyt ruumiinosat olivat peräisin kadonneesta naisesta, joka oli kuollut sikiönlähdettäjän käsittelyyn.Sikiönlähdettäjä oli sittemmin silponut ruumiin ja vienyt ruumiinosat metsään...

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Wed Jun 28, 2017 9:39 pm
by Arvo Kyyrölä
Moi härkä, tietysti asiaan kuului, että kaikenlaisia huhuja- sekä perusteltuja, että varsinkin perusteettomia- alkoi välittömästi liikkua paikkakunnalla."Tosiasiona" kerrottiin, että kadonneeksi ilmoitetun ruumiin pää olisi löytynyt kaivosta ja että sen vuoksi toinen pidätetyistä naisista olisi kieltäytynyt käyttämästä kaivon vettä.Paikallisten asukkaiden mielikuvitus alkoi saada infernaalisia piirteitä; jopa Tattarisuon mysteeriin viitattiin.

Image

Olen aina jollain tavalla pitänyt tavastasi laajentaa aikaikkunaa kulloisenkin rikostapauksen tapahtuma-/aikaperspektiiviin.

Niinpä olen päättänyt tehdä samoin: Vuosi 1948 tunnetaan myös lukuisista ja paljon julkisuutta saaneista seksuaalirikoksista.Käsite "namusetä" tunnettiin jo tuolloin.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001946835.html

Image

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Sun Jan 14, 2018 1:35 am
by Arvo Kyyrölä
Neiti Piiraisen(Piiroisen) järkyttävää kohtaloa on sivuttu myös Rikosmuseon taholta:

EXTRA Turun Sanomat 30.12.2006 1:31
Rikosmuseoon kuljetaan keskusrikospoliisin aulatiloissa olevan taidenäyttelyn halki. Näyttely on ainutlaatuinen, koska se koostuu pelkästään väärennetyistä tauluista. Niitä museon kokoelmissa on noin 250 kappaletta.

Parhaimmat väärennöksistä erottuvat aidoista vain asiantuntijan käsissä, mutta kömpelöimmissä, kuten yritelmä kopioida Helene SchjerfbeckinSnappertunan kirkko , lopputulos on lähinnä huvittava. Kirkon torni on vinossa ja punaista vajaa ei löydy kuvasta laisinkaan.

Museossa vuoden toiminut vs. amanuenssi Jari Määttä ohjaa kierroksen tietäen, että näyttely vetää puoleensa vierailijan jakamattoman huomion.

- Rikokset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, hän aloittaa opastuksen kertoen muutamalla sanalla rikostutkinnan historiasta Suomessa ja kriminologiasta, joka tutkii rikoksia yhteiskunnallisena ilmiönä.

Maaliskuussa uusittu näyttely vaikuttaa erittäin harkitusti valikoidulta. Onkin haastavaa yrittää avata näin valtavaa ilmiötä muutaman huoneen tiloissa. Niinpä esille on otettu toisaalta kuuluisia, toisaalta yhteiskunnallisesti merkittäviä rikostapauksia, joista useimmat on aikanaan nostettu suuren yleisön tietoisuuteen lehdistön väsymättömällä työllä.

Historiaa luotaessa ilmiön alkuperä on aina sijoitettava jonnekin.

On varmaa, että Suomenniemellä on ryypätty ja tapettu omin luvin maailman sivu, ennen Lalliakin . Kansakuntamme varjopuolen alkupiste on kuitenkin kirjattu piispa Henrikin murhaan, joka tiettävästi tapahtui Köyliössä vuonna 1156. Itse murhatapahtumasta on kirjoitettu ainakin kaksi erilaista tarinaa, ja kolmatta luodaan parhaillaan - sitä joka kyseenalaistaa Suomen ensimmäisen nimeltä mainitun murhamiehen olemassaolon.

Mutta miten tarina jatkuu? No surullisesti tietenkin.

- Keskiaika oli hyvin veristä aikaa. Verikosto ei ollut tuntematon käsite. Uhkailu ja väkivalta liittyivät yksittäisten henkilöiden ja sukujen tarkkuuteen kunniansa säilymisestä, Määttä taustoittaa.

PUUKKOJA POHJANMAALTA
Museon vanhin esine ei liity sinällään rikokseen vaan rankaisuvallan käyttöön. Kuopion läänistä olevalla kaulakirveellä mestattiin rikollinen viimeksi vuonna 1824. Pahinta kevyehkön vempeleen ulkoasussa on se, että luultavasti sillä on täytynyt sivaltaa toistamiseen, tai sitten kaulankatkaisu on tekniikkalaji.

Näyttely etenee kronologisessa järjestyksessä. Se vaikuttaakin loogiselta, sillä miten muuten tätä ihmismielen kauheutta voisi organisoida. Ei ainakaan sen perustella oliko tekijä selvin päin vai ei. Sen täällä oppii.

Ryyppääminen ja viinan hankinta kieltolain aikana koristaakin yhtä näyttelyn osaa. Vatsa- ja reisikanisteri ovat lähinnä hauskoja esimerkkejä siitä, miten suomalaiset ovat nähneet vaivaa viinan salakuljettamisessa ja jakamisessa. Taskumatiksi muokattu ontto virsikirja todistaa kekseliään kansan peräänantamattomuudesta.

Mutta palataan hetkeksi takaisin aikajärjestykseen ja pilkataan pohjanmaalaisia. Tiedoksi nykynuorisolle, se puukkokulttuuri ei ole mikään vitsi. Kartassa, joka kuvaa tappamisen tiheyttä suhteutettuna väkimäärään ja aikajänteeseen, on selvä musta kaikesta ympäröivästä erottuva alue. Etelä-Pohjanmaalla saattoi olla yli kymmenen henkirikosta sataatuhatta asukasta kohden vuodessa vielä 1800-luvulla. Muun maan keskiarvo pyöri kolmen pinnassa.

Taustalla vaikutti 1700-luvun lopulla käynnistynyt elinkeinoelämän rakennemuutos. Tervanpolton loputtua turhautuneilla, tilattomilla nuorilla miehillä oli aikaa juopotella ja harrastaa väkivaltaa. Tilanne kärjistyi erityisesti paikoissa, joissa varallisuuserot olivat räikeimpiä. Ennen teräväkärkisiä heiluivat astalot.

Puukkoja seuranneet tuliaseet yleistyivät 1900-luvun alusta lähtien. Niiden maskuliininen symbolimerkitys oli niin suuri, että revolveri tai puoliautomaattinen ei tahtonut pysyä taskussa tanssien loppumetreillä.

VÄKIVALTAINEN ATLEETTI
Kriminologia on yrittänyt ratkaista rikosten syitä. Valistuksen aikaan klassinen koulukunta korosti järkeä ja rikokseen johtavaa intressiä. Myöhemmin herättiin ymmärtämään, että ei näistä hommista aina niin järkeä löydykään.

Kriminaaliantropologian professori Cesare Lombroso (1835-1909) teki sittemmin tunnetuksi rikosten biologisen näkemyksen, jonka mukaan rumat ja rammat tekevät rikoksia.

- Vielä 1930-luvulla julkaistussa poliisin oppikirjassa opetettiin, että ihmisen luonne ja ruumiinrakenne olivat yhteydessä toisiinsa. Atleetikko oli taipuvainen väkivaltarikoksiin, pullea petoksiin ja luihu asteenikko pikkuvarkauksiin. Patologisin ja rikollisin ihmistyyppi oli kuitenkin dysplastikko, jonka vartalosta ei ollut havaittavissa mitään erityispiirteitä, Määttä esittää museon taulusta.

Myöhemmin rikosten ymmärtämisessä yleistyi sosiologinen puoli, jota kasvattajat perinteisesti korostavat.

Puoskaroinnista kertova osuus hiljentää kävijän. Neiti Piiroisen tarina kuvaa 1940-luvun ahdasmielisyyttä. Kahden eri miehen kanssa seurustellut Piiroinen hankkiutui valkeakoskelaiselle puoskarille vuonna 1948, koska ei tiennyt kumpi miehistä olisi tulevan lapsen isä.

Neiti Piiroisen saadessa hengenvaarallisia komplikaatioita puoskari varmisti potilaansa kuoleman murskaamalla tämän kallon kirveellä. Puoskari hävitti ruumiin paloittelemalla sen kahtia ja piilottamalla osat metsään. Teko paljastui pikkupoikien löydettyä ruumiin alaosan. Lopulta puoskari sai 14,5 vuoden kuritushuonerangaistuksen.

TÄHÄN PÄIVÄÄN
Järjestäytynyt rikollisuus näyttäytyy museon 1900- ja 2000-luvuista kertovassa huoneessa. Tulijan pysäyttää Vantaanjoesta löytynyt sinko, jolla moottoripyöräjengit selvittelivät välejään Helsingissä Suutarilassa vuonna 1995. MC Undertakersin jäsen ampui ontelokranaatin MC Finlandin toimitiloihin ja pakeni sen jälkeen paikalta.

Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikön toiminta on esillä suuronnettomuuksista kertovissa tauluissa. Yhteensä 853 henkeä vaatinut Estonia jäi historiaan kymmenen, tapaninpäivän tsunami 179 suomalaisuhrin lukemin.

Sten Christensenin ase tuo meidät takaisin kaduille. Kaksi poliisia sai surmansa eteläisessä Helsingissä vuonna 1997. Vieressä on lähes puoliksi palaneet lenkkarit, räjähdyksessä pysähtynyt kello ja runsaasti isoja hauleja purkitettuna. Tämän tekijänsä kuolemaan johtaneen rikoksen selvittämiseen poliisi käytti 9 500 työtuntia, mutta vieläkään ei tiedetä räjähtikö Petri Gerdtin tekemä pommi Myyrmäen kauppakeskuksessa tahallisesti vai vahingossa. Räjähdyksessä kuoli kuusi sivullista vuonna 2002.

Esillä ovat myös Heinon pariskunnan surma, vain vähän näkyvyyttä saanut DNA-rekisterin osumalla selvinnyt Ilmajoen erakkosurma sekä julmat Piia-surmat. Myös talousrikokset kuten Hotelli Herttua, kuusankoskelaismiehen 450 lapsen hyväksikäyttö ulkomailla, Lahden dopingkäry ja osin tilisiirtolomakkeiden avulla todistettu Joensuun paritus ovat valittujen tapausten joukossa.

Määtän mukaan yksittäisiä rikoksia tai niiden selviämiseen johtaneita seikkoja tärkeämmässä roolissa on museokävijän saama kokonaiskuva poliisin rikostutkintamenetelmien kehittymisestä ja nykytilasta. Tutkintatavat ovat osittain kilpajuoksua rikollisten kanssa, ja keskusrikospoliisi vastaa osaltaan rikostorjunnan kehittämisestä.

- Esimerkiksi DNA- ja kuitunäytteet, äänitutkimukset sekä teletunnistetiedot ovat nykyaikaisia tutkintatapoja, Määttä summaa.

Lauri Inna.


http://www.ts.fi/lukemisto/1074170512/R ... +kauheutta

Re: Valkeakoski Naisen alaraajat metsikössä 1948 Kevät

Posted: Thu Apr 19, 2018 6:01 pm
by Arvo Kyyrölä
Uusi kirja kertoo Suomen rikoshistorian karmaisevimpia tapauksia: Metsästä löytyi silvotun nuoren naisen kappaleita

Metsästä löytyneistä jaloista tehtiin kipsivalokset ja niitä verrattiin sikiönlähdettäjän ullakolta sahanpuruista löytyneisiin kenkiin. Kadonneen Aunen arvoitus alkoi ratketa.
Julkaistu: 19.4. 14:30

Rikosmuseo kertoo -kirja paljastaa karmeita tapauksia Suomen rikoshistoriasta. Yhden karmean kohtalon koki nuori nainen puoskarin kynsissä.
Keskiviikkoiltana, 5. toukokuuta 1948 puoli kymmenen aikaan tehtaantyömies Eero koki elämänsä järkytyksen. Hän oli tullut Valkeakoskelle vihkiäisvieraaksi ja lähtenyt pienelle metsäkävelylle vaimonsa kanssa, kun hän törmäsi ihmisruumiin palasiin.

Poliisit löysivät paikalta repeytyneen juuttisäkin, jossa oli reiden juuresta irti hakattu jalka. Parin metrin päässä oli toinen jalka. Metsän eläimet olivat järsineet jalkoja.

Kadoksissa olleen liikeapulaisen Aunen, karmea kohtalo alkoi pikku hiljaa paljastua. Hänen kohtalonsa kerrotaan pitkän linjan poliisin ja poliisialan kouluttajan, nyt jo eläkkeellä olevan Mikko Ylikankaan kirjassa Rikosmuseo kertoo. Kirjassa on 10 tarinaa suurelta yleisöltä suljetun Rikosmuseon kätköistä. Ylikangas on hyödyntänyt laajasti myös rikosten oikeudenkäynti- ja esitutkinta-aineistoa sekä lehtien arkistoa. Rikosmuseo sijaitsee nykyään keskusrikospoliisin tiloissa Vantaan Jokiniemessä.

– Aunen tapaus on traaginen hyvin monella tapaa, Ylikangas kertoo Ilta-Sanomille.

Pitkän linjan poliisin Mikko Ylikankaan uusi kirja avaa suurelta yleisöltä suljetun Rikosmusen saloja 10 tarinalla. Mukana ovat mm. dynamiittimiehiä, kirjapommi, Taavetin pankkiryöstä, Soson murhenäytelmä sekä seitsemän hengen kirvessurma.

Kuhmalahden pitäjässä kirjoilla ollut Aune oli kadonnut työpaikastaan 25. lokakuuta 1947. Poliisit näyttivät metsästä löytyneet alaraajat Aunen siskoille, jotka eivät nähneet raajoissa mitään sellaista, joiden perusteella he voisivat varmuudella sanoa niiden olleen siskonsa jalat.

Tutkinta nytkähti aimo harppauksella eteenpäin, kun sanomalehdistössä julkaistut jutut ruumiinosalöydöistä saivat erään tehdastyöläisen Annen ottamaan yhteyttä poliisin. Hän oli kiinnittänyt huomiota naapurinsa Alman omituiseen käytökseen vajassa. Hän oli kuullut vajasta mätkähteleviä ääniä, aivan kuin kirveellä olisi pilkottu lihaa. Suuri kivi esti Annea näkemästä, mitä Alma pilkkoi.

Sen kuitenkin Anne näki, että lähes metrin mittaisen kapean kappaleen Alma laittoi säkkiin, säkin pyörän tavaratelineelle ja lähti ajamaan ampumaradan suuntaan, mistä raajat myöhemmin löydettiin. Alma teki saman tempun toisenkin kerran, nyt pyörän tavaratelineellä oli pyykkikoppa. Annen mielestä Alma näytti hyvin hätäiseltä, hermostuneelta ja jopa pelokkaalta.

Mikko Ylikangas kirjoittaa, kuinka poliisitutkinnassa paljastui, että Aune oli selittänyt työpaikalta lähtönsä syyksi äitinsä äkillisen sairastumisen. Todellisuudessa Aune oli raskaana.

Poliisikuulusteluissa sisko myönsi olleensa tietoinen Aunen raskaudesta ja Aunen pyytäneen häntä järjestämään raskauden keskeytyksen.

Niinpä Aune päätyi Alman luo sikiönlähdetystä varten.

– Laillinen keskeytys oli tuolloin mahdollista vain äidin hengenvaaran takia. Nuorille tytöille tuli ei toivottuja -raskauksia, jotka eivät sopineet siihen elämäntilanteeseen. Oli myös hyvin paljon perheitä, joissa taloudellinen tilanne ei enää sallinut lisää lapsia. On sellainen sanonta, että lapsi tuo leivän pöytään. Ei se kyllä aina pitänyt paikkaansa, keskeytyksiä jouduttiin hakemaan ihan taloudellisista syistä, Ylikangas kertoo.

Alman luo poliisitkin päätyivät 31. toukokuuta 1948. He pidättivät Alman. Alma oli vähäinen poliisin tuttu, sillä hänet oli aiemmin tuomittu mm. näpistyksestä ja varkaudesta.

Kotietsinnässä poliisit löysivät Aunelle kuulunutta omaisuutta sekä kumisen palloruiskun, jota sikiönlähdettäjät yleisesti käyttivät.

Kuulusteluissa Alma oli kova luu, hän kiisti kaiken. Löytyneille tavaroille hän antoi vaihtelevia selityksiä. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän vajassaan pilkkoi, hänestä tuli tuppisuu.

Poliisit eivät kuitenkaan Ylikankaan mukaan antaneet periksi. He tekivät taloon uuden kotietsinnän ja nyt ullakolta löytyi sahajauhon seasta nappikalossit, joiden sisällä oli naisten kengät.

Rikostutkimuskeskus vertasi löytyneitä kenkiä löytyneisiin alaraajoihin. Silloin huomattiin, että vasemman jalan varpaat sopivat hyvin kenkään painuneisiin varpaiden jälkiin.

Heinäkuussa 1948 tehtiin uusi järkyttävä ruumislöytö. Koululapset tunsivat retkellään mädäntyneen hajua ja löysivät kivenkoloon kätkettynä ihmisruumiin yläosan.

Alma joutui oikeuteen, jossa hän kertoili erilaisia tarinoita, kunnes lopulta tunnusti yrittäneensä lähdettää Aunen sikiön siinä onnistumatta. Seuraavana aamuna hän kertoi yrittäneensä uudelleen juovuksissa liiterissä. Toimenpiteen aikana Aune oli kuollut. Alman mukaan paikalla oli ollut myös monien muidenkin rikollisten kuuluisteluista tuttu ”tuntematon mies”, joka oli Alman mukana ottanut jalat alleen, kun Aunesta oli henki paennut. Tällöin Alma oli kauhun vallassa alkanut silpoa ruumista.

Ylikangas kertoo, että oikeuden mukaan Alma oli pahoinpidellyt Aunea niin pahoin, että tämä oli kuollut, silponut sitten ruumiin ja anastanut uhrinsa vaatteet sekä arvo- että käyttöesineet. Almalla oli tilillään muitakin sikiönlähdettämisiä. Yhteisrangaistus kaikista oli yhteensä 14,6 vuotta kuritushuonetta sekä kansalaisluottamuksen sekä ehdonalaisen menetys.

– Alma oli hyvin kylmä ja laskelmoiva. Hän teki lähdetyksiä rahasta ja luotti kuin suuri pukki sarviinsa, ettei mitään tapahdu. Kaiken lisäksi hän vei vainajalta rahat ja vaatteet ja pilkkoi kylmästi Aunen vielä paloiksi. Hän piilotteli vielä palat metsään, kamalaa touhua, Ylikangas luonnehtii.

Suomessa tehtiin hengenvaarallisia puoskariabortteja vuoteen 1970 asti. Ennen vuotta 1950 laillinen abortti oli mahdollista vain, jos äidin henki oli vaarassa. Sen jälkeen perusteina hyväksyttiin myös sikiön vammaisuus tai sairaus.

Aborttilakikomitea arvioi 1969, että laittomia abortteja tehtiin 20 000 - 22 000 vuodessa.

– Tilanne oli sellainen, että onnistuneetkin puoskareiden tekemät sikiön lähdetykset eivät perustuneet osaamiseen tai mihinkään ammattitaitoon. Sanoisin, että onnistuminen oli enimmäkseen tuuria. Moni teki jonkun ohjeilla ensin itselleen keskeytyksen ja sen jälkeen he toimivat asiantuntijoina toisille rahaa vastaan. Se oli raakaa ja hengenvaarallista peliä, joka johti hyvin usein murheellisiin tuloksiin. Murheellinen oli Aunen kohtalokin, Ylikangas sanoo.

Sari Autio

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005647754.html