Tampereen hissisurma 1938

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Tampereen hissisurma 1938

Post by -Uta- »

Tampereen hissisurma tapahtui 6. helmikuuta 1938 Tampereella Hämeenpuisto 8:ssa, kun mielenhäiriöön joutunut nuorempi ratsupoliisikonstaapeli Johan Gunnar Hjortman (1907–1957) ampui virka-aseellaan ensimmäisen poliisipiirin ylikonstaapelin Oiva Vartian talon A-rapun hissiin.

Hjortman oli saapunut Hämeenpuisto 8:aan kertoen asukkaille etsivänsä Mäkinen-nimistä miestä, jota asukkaat eivät kuitenkaan tunteneet. Hän ryntäili edestakaisin talon portaikossa ja lopulta asukkaat ilmoittivat hänestä poliisille. Ylikonstaapeli Vartia saapui tarkistamaan tilannetta ja nousi A-portaan hissillä kuudenteen kerrokseen. Hän oli sitten palaamassa hissillä takaisin alakertaan, kun Hjortman ampui häntä hissiin viidennen ja kuudennen kerroksen väliseltä porrastasanteelta. Vartia kuljetettiin pahoin haavoittuneena sairaalaan, jossa hän kuoli vammoihinsa.

Hjortman toimitettiin hoidettavaksi Pitkäniemen sairaalaan, jossa hänen todettiin mielentilatutkimuksessa sairastavan skitsofreniaa. Häntä syytettiin Tampereen raastuvanoikeudessa tahallisesta taposta, mutta todettiin syyntakeettomaksi. Hjortman kuoli 50-vuotiaana vuonna 1957 Tampereen kunnalliskodissa sairastuttuaan vaikeaan nivelreumaan

- Wikipedia-
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Tampereen hissisurma 1938

Post by -Uta- »

Ylikonstaapelin ruumis tuli hissillä alas
- Rikostoimittaja perkaa kirjassaan vanhoja rikostapauksia
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000961194.html
Julkaistu: 14.7.2015 14:08

Viime vuosisadan alkupuoli oli veristä, pirtun sumentamaa aikaa, jossa monien silmissä välkehtivät sodan kauhut. Rikollisuus rehotti valtoimenaan, eikä poliisi useinkaan voinut mitään.

Image
Suurin osa viime vuosisadan alkupuolen rikostapauksista ja –paikoista on jo painunut
historian hämärään. Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsee yksi rikospaikka.
Kuva: Miisa Kaartinen


6.2.1938. Sinä päivänä nuoremmalla ratsupoliisikonstaapelilla Johan Hjortmanilla oli kiire. Hän oli valmistautunut tehtäväänsä huolella: ratsusaappaisiin oli kiinnitetty kannukset. Virka-ase, pieni 7,65-millinen Sauer & Sohn -pistooli oli ladattu viidellä patruunalla ja odotti käyttäjäänsä takin taskussa. Tällä kertaa konstaapeli nappaisi Mäkisen.

Hämeenpuistossa sijaitsevan, hulppean kerrostalon asukkaat olivat hämmästyneitä määrätietoisen, mutta sekavanoloisen konstaapelin rappukäytävässä ravaamisesta. Osa epäili, että poliisia itseään ajetaan takaa. Osa taas oli varma, että mies on mielenvikainen. Monet olivat huolissaan, sillä Aamulehti oli vastikään uutisoinut erään vaarallisen rikollisen etsinnöistä. Voisiko roisto piileskellä vintillä asukkaiden tietämättä?

Eloton ruumis tuli hissillä alas
Huhu ratsukonstaapelin toiminnasta kantautui puhelimitse myös ensimmäisen poliisipiirin ylikonstaapeli Oiva Vartian korviin. Tämä todennäköisesti aavisti jonkin olevan pielessä ja päätti lähteä tarkastamaan asiaa henkilökohtaisesti. Toki mahdollisuuksien rajoissa oli sekin, että Hämeenpuistossa suoritettiin aivan asiallista poliisitoimenpidettä.

Ylikonstaapelin astuessa sisään rappukäytävään talon hieno, Otis Aufzugwerkin valmistama hissi oli toisessa kerroksessa. Vartia tilasi hissin alas ja nousi sillä talon huipulle, kuudenteen kerrokseen. Seuraavista tapahtumista ei ole täyttä varmuutta, mutta todennäköisesti tapahtui seuraavaa:

Vartia oli juuri painamassa hissin nappia ja siirtymässä takaisin alas, kun yhtäkkiä viidennen ja kuudennen kerroksen väliseltä tasanteelta kajahti pistoolin laukaus ja sitten toinen. Aseen ulosheittäjä viskoi hylsyt ensin seinään ja siitä alemman kerroksen tasanteelle, josta poliisi ne rikospaikkatutkinnassa löytää.
Välittömästi tämän jälkeen Vartian eloton ruumis laskeutui 26 sekunnissa hissin mukana kuusi kerrosta alas. Nykyään matka kestää neljä sekuntia kauemmin. Pahoin haavoittunut ylikonstaapeli kiidätettiin sairaalaan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä

Laukaus tuli lasin läpi
25.6.2015 Nyt, 77 vuotta myöhemmin samassa hississä seisoo Aamulehden rikostoimittaja ja kirjailija Tuomas Rimpiläinen. Hissikuilua peittävä metalliristikko on osittain vaihdettu, mutta päällisin puolin hissi näyttää hyvin samalta kuin kohtalokkaana helmikuun päivä.

Poliisin vuoden 1938 rikospaikkakuvassa näkyvä Vartian veri on pesty pois jo vuosia sitten, mutta jälkimmäisen laukauksen tekemä reikä löytyy yhä: Hissin sisältä katsottuna säleinen reikä näyttää vahvasti luodin ulostuloaukolta. – Ensimmäinen laukaus tuli lasin läpi. Se osui alaviistosta suoraan Vartian niskaan, eikä hän todennäköisesti ehtinyt tajuamaan mitä tapahtuu. Hän ehti juuri painaa hissin nappia ja rikospaikka siirtyi kuusi kerrosta alaspäin, Rimpiläinen selittää. – Toinen laukaus meni hissin seinän läpi, osui Vartian päällystakkiin ja pysähtyi sen nappiin. Todennäköisesti ylikonstaapeli oli jo kuollut tässä vaiheessa.

Image
Poliisin ja Rimpiläisen tutkimuksia vertaamalla selviää, että hissin matka kestää nykyään
neljä sekuntia kauemmin kuin vuonna 1938. Tarkkaa syytä tähän on lähes mahdotonta sanoa.
Kuva: Miisa Kaartinen


Rikospaikka siivottiin vihjeistä
Tampereen hissisurma on yksi Rimpiläisen Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta (Gummerus) -kirjasta löytyvä, tarkkaan dokumentoitu rikostapaus.

Monesti yksityiskohtia on kuitenkin ollut todella vaikea selvittää. Osasyynä tähän on se, että 1920- ja 1930-luvuilla poliisin työ oli varsin erilaista kuin nykypäivänä: esimerkiksi esitutkintapöytäkirjat, silloiset poliisitutkinnot, voivat olla hyvin vaikeaselkoisia. Lisäksi poliisin osaaminen oli aivan eri tasolla.

Kymmenen vuotta ennen hissisurmaa tapahtuneen Messukylän veriteon tutkinta sössittiin täydellisesti jo heti alussa. Tampereelta Takahuhdin kylään johtavan maantien varresta löydettiin rikkoutunut automobiili ja sen sisältä kaksi ammuttua ruumista. Kun sana levisi, rikospaikalle tungeksi yleisöä ja paikka siivottiin mahdollisista vihjeistä. Minkäänlaista rikospaikkapiirrosta ei ymmärretty tai osattu tehdä. Jotain kertoo myös se, että poliisiksi oli mahdollista päästä ilman mitään sen kummempaa koulutusta. Lopulta poliisilta kului useita vuosia löytää murhaaja.

– Tämä hissitapaus on hyvä esimerkki oikein perinpohjaisesta poliisitutkinnasta. Tampereen poliisilaitos oli kehittynyt ja tässä ei ollut epäonnista alkua. Täällä tehtiin tosi tarkka selvitys

”Erinomaista lähdeaineistoa”
Poliisi kirjasi pöytäkirjoihin paljon yksityiskohtia, joita sinne nykyään ei kirjattaisi. Siksi materiaali on erinomainen lähde tarinalliseen kirjoittamiseen. Siinä missä poliisin asiakirjat olivat Rimpiläisen mukaan paikoittain haasteellisia, oikea lähdemateriaalin aarreaitta löytyi lääketieteen parista. Rikollisille tehtiin mielentilatutkimusta jo 1920- ja 1930-luvuillakin.

Rimpiläinen perehtyikin kattavasti muun muassa Pitkäniemen mielisairaalan arkistoihin ja potilaskertomuksiin. – Siellä on, kuten nykyäänkin, selvitetty äärimmäisen tarkasti epäiltyjen taustaa. Lisäksi löytyy kaikkea muuta psykiatrista tutkimusta, testejä sun muuta. Jopa pitkiä dialogeja on kirjattu aineistoon. Se oli erinomaista lähdeaineistoa.

Mielisairaan puolihullut käytännöt
Toisaalta mielisairaalan käytännöt erosivat monelta osin nykypäivän menetelmistä.
Psykopaatti-termiä käytettiin löyhästi, eikä sisällissodassa taistelleiden post-traumaattisia stressioireita ymmärretty. Sen sijaan potilaita hoidettiin keinoilla, jotka äkkiseltään kuulostavat lähinnä julmalta kidutukselta. Esimerkkinä toimii inhottava kardiatsolihoito, jossa potilaalle aiheutettiin keinotekoinen epileptinen kohtaus. Suoneen ruiskutettava sydän- ja verenkiertolääke sai aikaan rajuja kouristuksia ja lopulta tajuttomuuden, mutta sen jälkeen mielenvikainen potilas koki usein selkeän hetken tai parantua psykoosista kokonaan.

Patologinen humala
Mielisairaalassa tehtiin myös kokeita, jotka kuulostavat nykyihmisen korvissa surkuhupaisilta. Jos potilaan epäiltiin kärsivän patologisesta humalasta, tämä voitiin todeta tarjoamalla konjakkia ja tarkkailemalla tämän edesottamuksia. Patologinen humala tosin oli rikosoikeudellisesti kiistelty tila: siinä tietty yksilöllinen alkoholimäärä sai aikaan väkivaltaisia ja psykoottisia piirteitä, eikä siitä kärsivää voitu ainakaan osittain pitää vastuullisena tekoihinsa. Näin oli jopa vakavissa henkirikostapauksissa. Nykyään patologinen humala ei enää ole syyntakeettomuuden peruste.

Lähes 60 poliisia kuoli
Siinä missä mielisairaalan menetelmät olivat nykypäivän keinoja brutaalimpia, niin oli myös poliisin työ huomattavasti vaarallisempaa. Hissimurhan tapahtuma-aikaan, vuonna 1938, Suomi oli jo rauhoittunut merkittävästi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Silti se oli hyvin väkivaltaista ja vaarallista aikaa poliisille. Myös virkavallan vastapuolella oli aseet mukanaan ja niitä myös käytettiin. Tästä karua kieltään kertoo se tosiasia, että 1920- ja 1930-luvuilla virantoimituksessa kuoli lähes 60 poliisia.

Herrasmiehen henkivartija
Yksi merkittävä tekijä vakavan väkivaltarikollisuuden määrässä oli se, että taskupistoolit olivat niin yleisiä. Ase oli henkivartija niin herrasmiehelle kuin kauppamatkustajallekin, mutta samalla myös rikollisen tärkeimpiä työvälineitä.

Ryöstömurhat olivat tähän päivään verrattuna hyvin yleisiä: Tampereen rautatieasemalla tupakkaa tarjonnut, mukava nuori mies saattoikin olla maalaistenpyydystäjä, joka vain odotti tilaisuutta käydä käsiksi kaupunkiin rahoineen tulleeseen maatalonisäntään ja painaa pistoolin tämän selkää vasten. Aseman pihalla päivystävällä vuokra-autoilija, nykyisin taksikuskiksi kutsuttu, taas saattoi kantaa pistoolia mukanaan ikävien asiakkaiden varalta.

– Ihan kunnialliset kansalaisetkin kantoivat usein mukanaan pistoolia. Eivät tietenkään kaikki, mutta se oli silti melko yleistä. Se oli aivan laillista: Vuonna 1933 voimaan tullut aselaki tosin yritti hillitä aseenkantoa. Aselaki määräsi, että luvan ampuma-aseen hankkimiseen sai ”tunnetusti luotettava ja huolellinen henkilö”, joka esitti hyväksyttävän syyn aseen hankkimiselle. Erityisen tarkka tuli olla taskuaselupien myöntämisessä. Kunniallinen kansalainen sai luvan kuitenkin helposti, ja kunniaton ei lupia browningiinsa kysellyt.

Kieltolaki vilkastutti rikollisuutta
Toinen etenkin 1920-luvun rikostilastojen rikastuttaja oli kansan keskuudessa vihattu kieltolaki: Rimpiläinen kertoo, ettei halunnut keskittyä kirjassaan kieltolakiin, mutta se vaikuttaa monessa tapauksessa niin vahvana taustalla, ettei sitä ole mahdollista sivuuttaa täysin.

Sama aine maistui kaikille. Herroilla oli kyllä tosin mahdollisuus hankkia oikeita konjakkeja ja liköörejä, mutta kansalla ei. – Siitä ei pääse irti millään tavalla. Voit kuvitella itse, millaista on ollut kun ainoa saatavilla ollut alkoholijuoma on 96 prosenttinen pirtu. Ei se tee hyvää millekään alkoholikulttuurille.

Pirtu oli niihin aikoihin olennainen osa aikansa alamaailman elinkeinoa, vaikka on vaikea sanoa, kuinka tavallinen rivirikollinen tuli toimeen. Esimerkkinä Rimpiläinen mainitsee kirjassaan esitellyn Forsströmin. – Hän oli tällainen alamaailman sekatyöläinen, teki kaikenlaisia rikoksia: huijasi maalaisia, teki ryöstöjä ja pirtupäissään järjettömiä väkivaltarikoksia. Kun tilaisuus tuli, myös pirtutrokausta. Hän oli tosin jossain välissä kai hetkellisesti ihan kunniallisissa töissäkin.

– Henkilöt jotka kirjassa esiintyvät tuskin rikastuivat, mutta rikollisuus oli elinkeino. Hehän ovat siellä ravintoketjun alapäässä, kuten nykypäivänkin katurikolliset. Olihan sitten esimerkiksi Turun saaristossa pirtuparoneja, jotka rahoittivat ja organisoivat toimintaa. Kokonaisia taloja on rakennettu salakuljetusrahoilla, kirjailija kertoo.

Pirtuparonit muistetaan vieläkin, mutta Tampereen hissisurma, Messukylän veriteko ja muut rikostarinat ovat jo vuosikymmeniä sitten painuneet historian hämäriin.

Internetistä niistä ei löydy kuin yksittäisiä, epämääräisiä mainintoja. Joistakin tapauksista ei sitäkään vähää. Esimerkiksi Turun Vartiovuorenmäellä vuonna 1927 tapahtuneen murhan rikospaikan tiesivät koululaiset vielä 1960-luvulla, mutta sen jälkeen se on jäänyt unohduksiin Rimpiläisen kirjaan saakka.

Hämeenpuisto 8:n hissi puolestaan on sen asukkaille ennen kaikkea kulkuväline, ei rikospaikka. Ihmisen muisti on lyhyt, mutta murha ei vanhene koskaan.

Miikka Hujanen /IS
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Tampereen hissisurma 1938

Post by -Uta- »

Image
Google-kuva (joka kait lähtöisin Minfosta)

Image
Ylikonstaapeli Oiva Vartia /Hissisurma
https://www.facebook.com/rikoshistoria/ ... 075558512/
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Tampereen hissisurma 1938

Post by monoliitti »

Luin äskettäin tuon Rimpiläisen kirjan ,jossa Tampereen hissisurmastakin kerrottiin. Kiire ja rusussipula oli poliisilla tuolloinkin. Messukylän surman aikoihin ei Tampereen poliisilla ollut vakituista autoakaan, polkupyörään tai taksiin piti kiireessä turvautua. Myös alkoholi, kommunismi, ja homoseksuaalisuus kriminalisoituna teettivät työtä.
Post Reply