Re: Raattaman Kyrön murhat 1905
post by -Uta- » Thu Sep 10, 2020 7:58 am
https://www.hetan-jussa.com/raattaman-murhat
16.01.1906 Kaleva no 12
Kolmoismurhaa tutkittaessa Kittilän välikäräjillä 5.1.06 syyttäjä v.t. nimis-mies varatuomari Aspelin vaati murhaajalle edesvastausta, surmaami-sen aikomuksesta viime Joulukuun 14 päivänä Juho Erkki Raattaman talossa tehdystä 3 hengen, nimittäin Juho Erkki Raattaman ja tämän vai-mon Loviisan sekä heidän poikansa Hermannin, murhasta, ja kahta eri henkilöä vastaan tehdystä murhayrityksestä langetettavaksi kuoleman-rangaistukseen.
Tähän yhtyivään vainajien perilliset, sekä omasta puolestaan myöskin haavoitetut Selma I. Erkint. Raattama ja Oskari Autto oikeudellista edes-vastausta ja hyvitystä.
Syyttäjä antoi oikeuteen poliisitutkintopöytäkirjan murhaajan papinkirjan, Oulun poliisikamarin ja Kiimingin piirin nimismiehen kirjelmät. Papinto-distuksesta tuli selville että murhaaja on Juho Heikkinen syntyisin Hauki-putaalta, syntynyt 1872; syytetty 2 kertaa löysästä ja 1 kerta näpistele-misestä Siikajoen käräjillä.
Murhaaja myönsi olleensa kerran löysästä kuvernöörissä ja kerran nä-pistelemisestä Siikajoella, vaan kielsi kolmannen rikoksen. Kiimingin ni-mismiehen kirjelmästä tuli ilmi m.m. että murhaaja oli pidetty vangittuna Utsjoella, hän myönsikin sen, mutta sanoi olleensa syytön silloin.
Sanotuista kirjeistä saatiin tietää että hänellä on ollut veli, jota on kutsut-tu elatus-isän nimellä Antti Halm, joka on käynyt koulua ainakin lyseon, sen jälkeen tullut mielenvikaisetsi ja kuollut sairaalaan, sekä sisar Maria naimisissa Oulussa Juho Päätalon kanssa, ja että murhaaja on kutsuttu nimellä ”Armo-Jussi".
Tämän hän omistikin, ja kertoi että isänsä oli ollut ruotusotamiehenä, jol-loin kun oli kelposotilas, annettiin nimi ”Arvo" - minkä vuoksi häntäkin kutsuttiin tällä nimellä. Tuomarin monesti aina uudistettuihin kysymyksiin elämänsä vaiheista lapsuudesta alkain kertoi hän seuraavaan tapaan, että oli syntynyt Haukiputaalla, ei ole käynyt koulua, mutta osaa lukea ja vähän kirjoittaa, ei tiedä milloin on tullut pois kotoa, eikä sitä ollutkaan, ei tiedä elääkö vanhemmat tai ei.
Maailmalla muitten avuillakin oli kerjutellut, ei ole ollut renkinä siihen kuin oli kelvoton. On ollut Raution opissa Oulussa Väisäsellä, Granlun-dilla ja Jokelallakin vähän aikaa. Oulussa nosti arpaa ja sitten meni Hel-sinkiin kaartin pataljoonaan sotapalvelukseen, missä oli lähes 2 vuotta ja loma-ajalla karannut.
Lähellä Helsingin kaupunkia maalla sai ostaa huonot vaatteet vähästä hinnasta, joten heitti sotilaspuvun metsään, - tehden sitten maa- ja met-sätöitä sekä viimeiset 3 vuotta kuljeskellut siellä täällä kylistä toisiin teh-den vaskurin työtä, jota oli oppinut rautatehtaalla Oulussa. Oli nyt 33 vuotta vanha. Hän kertoi epäselvästi ja mutkallisesti, vastaili ainoasti tuomarin kyselyihin.
Syyttäjä antoi vielä lääkärin todistuksen, jonka luettua kuulusteltiin mur-hattujen lapset, jotka olivat paikalla olleet, tytär Selma ja lida, joista edel-linen on 19 vuoden ja toinen 18. poika Kalle 14 vuoden sekä Oskari Aut-to.
Tytöt Selma ja lida kertoivat m.m. että murhaaja oli heidän kotonaan ma-jaillut noin 2 viikkoa, tällä välin kulkenut muissakin taloissa. Hän oli hyvin ilkeän ja pelottavan näköinen, ja tuona iltana oli ollut oentisiä levotto-mampi, joten isä käski korjata kirveet ja teräaseet pois nähtävistä.
Tehtiin vuoteet vieraalle erikseen lattialle, opettaja Lampelalle sänkyyn, pojille Hermannille ja Kallelle sängyn viereen, tytöt taas erilleen, isä ja äiti kamariin. Yöllä oli isä käynyt ulkona - ja käskenyt vieraan mennä pois Hermannin vuoteelta ja olla omalla vuoteellaan.
Noin 4 aikaan aamulla olivat he heränneet, kun oli kuulunut ruma ääni, ja nähneet Hermannin menevän ulos pirtistä, (pirtissä ei ollu tulta ai-noasti kuuvalo). Isä ja äiti tulivat kamarista pirttiin, murhaaja löi isää kir-veellä, joten hän kaatui latialle.
Äiti otti sitten voron keskeltä, kiinni takapuolelta ja istutti syliinsä. Tytär Selma huolimatta voron kauheasta aseesta oli ottanut kirveestä kiinni. Tällä välin Iita oli mennyt Lampelaa herättämään Tämä oli litan kera läh-tenyt kylästä apua hakemaan. Nyt oli jo murhamies ehtinyt haavottaa Selman oikeasta kädestä lihakset poikki, josta Selma meni tainnuksiin.
Tästä hetken perästä virottuaan, kuuli kamarista valilusta, avattuaan ovea, karjasi murhaaja: kuka siellä vielä on. josta tyttö meni tainnoksiin pudoten lattialle. Murhaaja löi kirveellään, mutta ei osannut. Kirves hipa-si vaan pienen naarmun tytön päähän, lyönti sattuivaan lattiaan, mihinkä jäikin kirveen jälki.
Iskun seuraus oli se, että tyttö tuli taas tajuntaansa ja huomasi voron menevän takaisin kamariin sekä telkesi kamarin oven, kun kuuli ihmis-ääniä ulkoa. Ne olivat ensimmäiset apuun tulijat, Oskari Autto ja Olli Keskitalo. Selman kertomus eteenpäin on yhtäläinen todistajain kerto-musten kanssa, josta kerromme miten todistajat puhuivat.
Tuomarin kysyttyä miksi Heikkinen teki näin kauhean murhan? Vastasi hän, että isäntä käski hänen yöllä pois ja hän oli hurmauksissa ja löi isäntää että meni tainnoksiin, kun isäntä oli uhannut häntä ja hän pelkäsi että isäntä ampuu. Eikä tiennyt kumpi puoli kirveestä oli kuin löi, mutta ei lyönyt tarkoituksella, että kuolee.
Hermannia kertoi hän lyöneensä kun yöllä eräs henkilö tarttui häneen kiinni eikä tiennyt kuka oli, niin hän löi puolustuksekseen. Emäntää löi siitä syystä kun tämä oli ottanut hänet kiinni. Hän muka puolusti itseään. Tytär Selmaa ei muistanut lyöneensä. O. Auttoa oli lyönyt peloissaan. Kirveen oli saanut lainaksi Pääkkölan talosta suksikeppiä tehdäkseen, minkä hän sitten kätki illalla vuoteensa viereen.
Todistajat: Olli Keskitalo kertoi, että hän Oskari Auton kanssa oli Aarne Lampelalta sanan saatuaan mennyt murhapaikalle, ja oli murhaaja sil-loin kamarissa, mihin meni ovi pirtistä, ja mennessään olivat porstuassa nähneet Hermannin murhattuna, ja pirtissä kuulleet kuin viime hengen korauksia, mutta pimeä kun oli eivät voineet nähdä.
Oskari Autto kun avasi kamarin ovea, oli murhaaja lyönyt tätä päähän kirveellä, vaan se ei käynyt vaarallisesti. Täytyi odottaa apua kylästä, jo-hon oli noin 100 syltää matkaa. Sitten kun tuli miehiä, niin alettiin avaa-maan ovea, mutta murhaaja heristi kirveellä kun vähäkin ovi avautui, jo-ta ei ollut helppo avata kun se oli pönkitty arkuilla, pöydillä ja sängyillä, jonka vuoksi täytyi hakata ovi poikki, jolla välin murhaaja oli kirves kä-dessä mennyt sängyn alle ja peittänyt itsensä vaatteilla. Jaloista esille vedettäessä tarttui kirves sängyn jalkaan, ja jäi pois kädestä.
Kiinni köytettyä oli murhaaja m.m. sanonut että emäntä rukoili häntä, et-tä hän antaa kaikki rahat, jos ei tappaisi, mutta kun ei antanut ja kun oli niin pahoissa haavoissa niin hän lopetti. (Murhaaja kielsi tämän puheen-sa). Todistajalla oli se käsitys, että murha oli tapahtunut rahain tähden.
Oli myös todistaja nähnyt kirveen jäljen lattiassa ja vähän verta siinä, jossa Selma oli maannut. Todistaja Kyrö samoin kuin Keskitalo, sillä li-säyksellä että murhaaja oli sanonut, että hän olisi ottanut rahat, vaan ei ehtinyt. Todistaja olisi tarkastanut murhaajan taskuja, mutta oli murhaa-jassa ilkeä haju.
Todistaja Pääkkölä kuten Keskitalo ja Kyrökin, paitsi että ei ollut tarkas-tellut taskuja,lisäten, että murhaaja oli hänen kotoaan lainaksi ottanut kirveen, mikä olikin murhaajalla. Muut todistajat ja kertojat puhuivat jok-senki samaan suuntaan.
Välipäätöksellä oikeus lykkäsi asian helmikuun 3 päivään, jolloin on tuo-tava murhattujen I. E. Raattaman sukuselitys hänen lapsistaan, kuin myös, koska murhaaja ilmoitti olleensa kaartinpataljoonassa palveluk-sessa, pataljoonan kansliasta tiedot, josko ja milloin murhaaja täällä olisi ollut. Murhaaja passitettiin kihlakunnan vankilaan.