Birmingham 1943 - Puunrungon sisältä löytyi ruumis

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 2055
Joined: Mon Sep 22, 2014 11:55 am

Birmingham 1943 - Puunrungon sisältä löytyi ruumis

Post by -Uta- » Fri Jun 15, 2018 10:05 am

Pojat löysivät puunrungon sisältä surmatun naisen ruumiin
– karmiva teoria saatanallisesta riitistä alkoi levitä

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005641207.html
Julkaistu: 14.4. 2018 18:01

Neljä teinipoikaa teki huhtikuussa 1943 Birminghamissa löydön, joka piinaa poliisia yhä.
Palmusunnuntai valkeni kalpeana pommitusten runteleman Birminghamin ympäristössä. Elettiin huhtikuun 18. päivää vuonna 1943. Natsi-Saksan ilmavoimat olivat moukaroineet Midlandsina tunnettua aluetta jo kohta kolmen vuoden ajan, ja pelkästään Birminghamiin oli kylvetty 1852 tonnin edestä pommeja. Neljän teinipojan joukkio oli livahtanut varhain aamulla Lordi Cobhamin omistaman kartanon maille Hagley Woodsiin linnunpesiä rosvoamaan. Yksi pojista, 15-vuotias Bob Farmer kiipesi ikivanhan vuorijalavan runkoon saaliin toivossa. Lämpimien munien sijaan siellä odotti jotain aivan muuta. Kuolleen naisen kallo tuijotti Farmeria onton jalavan sisuksista. Jäljellä oli vielä pala ihoa ja tukko hiuksia. Suusta pilkotti kaksi mätääntynyttä hammasta.

Farmerille ja hänen kavereilleen tuli kiire. Pojat juoksivat pois synkästä metsästä ja lupasivat toisilleen, että eivät kertoisi hirvittävästä löydöstään koskaan kenellekään. Olivathan he luvatta kartanon mailla salametsästämässä. Ongelmia olisi luvassa ilman kalmojakin. Lupaus piti iltaan asti. Yksi pojista oli niin peloissaan, että kertoi isälleen, ja pian paikalla oli poliisi. Vuorijalavan sisällä oleva ruumislöytö osoittautui eriskummalliseksi. Eikä tapausta ole tähän päivään mennessä ratkaistu.

Kädet löytyivät vähän matkan päästä
Nuorehko nainen, ehkä 35-vuotias, ollut kuolleena puolitoista vuotta, arveli patologi James Webster. Naisen kädet oli katkaistu ja hänen suuhunsa oli tungettu vaatteissa käytettävää taftikangasta. Webster päätteli naisen kuolleen tukehtumalla. Poliisi löysi onkalosta myös kengät, kultasormuksen sekä muita vaatteenriekaleita, joista oli leikattu irti etiketit. Vähän matkan päästä löytyivät uhrin kädet. Ne oli katkaistu ennen kuin hänet oli tungettu puun sisään. Tiedossa ei ole, oliko nainen vielä tuolloin elossa. Webster päätteli naisen olleen noin 1,52 metriä pitkä ja synnyttäneen ainakin kerran. Hänen hiuksensa olivat olleet harmahtavat ja hampaat huonot jo elinaikana. Patologin mukaan nainen oli tungettu puun sisään ruumiin ollessa vielä lämmin, sillä kuolonkankeus olisi tehnyt siitä muutoin mahdotonta.

Poliisi laati aikaan nähden tarkan kuvauksen kuolleesta toivoen, että joku tämän tuntenut – ehkä jopa jälkeläinen – ilmoittautuisi. Kukaan ei ottanut yhteyttä. Viranomaiset kävivät läpi 3000 katoamistapausta alueelta, mutta yksikään niistä ei liittynyt Hagley Woodsin synkkään löytöön. Patologi Webster päätteli naisen käyneen hammaslääkärissä noin vuotta ennen kuolemaansa. Yhdenkään klinikan rekistereistä ei löytynyt tietoja, jotka olisi voinut yhdistää naiseen. Sodan uuvuttamien asukkaiden mielenkiinto tuloksetonta tutkintaa kohtaan hiipui nopeasti. Vähän ennen joulua peliin puuttui joku, jonka mielestä Hagley Woodsin kalmon ei sopinut vaipua unohduksiin.

Saatanalliset riitit nostettiin esiin
– Kuka laittoi Luebellan vuorijalavan sisään? Ensimmäinen seinäkirjoitus ilmestyi loppuvuodesta 1943 Upper Dean Streetille, Birminghamissa. – Hagley Wood Bella, huusi seuraava. Pian graffiteja alkoi näkyä siellä sun täällä pitkin Länsi-Midlandsin kyliä ja kaupunkeja. Viranomaiset päättelivät, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Vaikutti siltä, että joku tiesi tapauksesta heitä enemmän. Jalavaruumista alettiin kutsua Bellaksi. Myös poliisi alkoi käyttää nimeä, mutta uusia johtolankoja ei tullut. Kukaan ei tiettävästi nähnyt myöskään maalaria itse teossa eikä poliisi tavoittanut henkilöä. Pilailiko joku virkavallan kanssa? Oliko kirjoittaja ollut osallinen Bellan surmaamiseen? Huhut alkoivat levitä. Oliko syvällä Hagleyn synkissä metsissä pahoja voimia? Perinnetieteilijä Margaret Murray epäili julkisuudessa, että Bella oli surmattu saatanallisessa riitissä. Käsien irrottamisen sanottiin liittyvän mustan messun käytäntöihin. Paikallismedia herkutteli ”noitien” osuudella jonkin aikaa, mutta nämäkään epäilyt eivät johtaneet poliisia minnekään. Kului vuosikymmen ennen kuin Bellan tapauksessa saatiin seuraava käänne.

”Te ette koskaan saa arvoitusta ratkaistua...”
Wolverhampton Express and Star -lehden toimitukseen saapui vuonna 1953 kirje, jonka oli allekirjoittanut ”Anna of Claverly”. – Lakatkaa kirjoittamasta vuorijalavan rikoksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Ne kiinnostavat lukijoita, mutta te ette koskaan saa arvoitusta ratkaistua, kirjeessä luki. – Ainoa henkilö, jolta saisitte vastauksia ei ole enää maallisen tuomioistuimen tavoitettavissa. Tapaus on loppuun käsitelty eikä siihen liity noitia, mustaa magiaa eikä kuunvalossa suoritettuja rituaaleja. Raskaan sarjan journalisti Wilfred Byford-Jones kiinnostui tapauksesta ja päätti selvittää, kuka ”Anna” on. Hän kirjoitti lähettäjälle takaisin, ja tämä paljasti henkilöllisyytensä.

”Anna” kertoi olevansa Una Mossop ja väitti, että Bellan surmasivat saksalaiset vakoilijat, jotka liikkuivat Wolverhamptonissa ja Birminghamissa hankkimassa tietoja Britannian sotatarvike- ja lentokoneteollisuudesta.

Mossopin mukaan hänen miehensä Jack työskenteli yhdessä näistä tehtaista 1940-luvun alussa, ja oli rahapulassaan kertonut tietoja salaperäiselle hollantilaiselle miehelle. Jack kertoi vaimolleen, että hollantilainen oli natsien agentti, joka puolestaan välitti tiedot eteenpäin – kabareetanssijattarelle, joka oli myös saksalaisten leivissä.

Oliko Bella tämä kabareetanssija? Mossopin version mukaan oli. Nainen kertoi Jackin todistaneen hollantilaisen ja tanssijattaren välistä rajua riitaa, jonka seurauksena mies kuristi naisen. Jack kertoi vaimolleen pelänneensä oman henkensä puolesta ja auttaneensa hollantilaista piilottamaan ruumiin puunrunkoon Hagley Woodsin siimekseen.

Bellan ruumiin jäänteet katosivat
Ajankohta sopi Bellan arvioituun kuolinaikaan, joka tapahtui patologin lausunnon mukaan puolitoista vuotta ennen löytöä, vuoden 1941 puolivälissä. Midlands oli Luftwaffen pääkohteita sodan aikana, ja Byford-Jonesin saamat uudet tiedot otettiin vakavasti. Britannian sisäisestä turvallisuudesta vastaava Security Service, tuttavallisemmin MI5, alkoi tutkia tapausta. Toimittajan mukaan viranomiset vahvistivat joitain osia Mossopin kertomuksesta, mutta eivät löytäneet ketään väitettyyn vakoojarinkiin kuulunutta henkilöä. Jackia ei voitu kuulustella, sillä Mossop kertoi miehensä joutuneen hermoromahduksen takia mielisairaalaan ja kuolleen loppuvuodesta 1941.

MI5:n mukanaolo sai jotkut epäilemään, että tapausta yritettiin salailla. Sodan loppumisesta oli tuolloin vasta 8 vuotta, ja tarkemmat tiedot vakoojista saattoivat olla yhä salaisia. Bellan ruumiin jäänteet olivat myös kadonneet jonnekin, eikä tänä päivänäkään ole tietoa, minne ne löydön jälkeen haudattiin. Uutta tietoa saatiin vasta, kun MI5 julkisti sodanaikaisia arkistojaan. Selvisi, että Hitlerin salaisen poliisin Gestapon agentti Josef Jakobs oli ollut toisen natsiagentin Clara Bauerlen rakastaja. Molemmat oli pudotettu laskuvarjolla Midlandsin alueelle 1941, mutta vain Jacobs oli jäänyt kiinni. Bauerle oli toiminut kabareelaulajana – aivan kuten Mossopin tarinassa esiintynyt ”hollantilaisen” tappama nainen. Oliko kyseessä sama henkilö, Bella? Ainakin on helppo kuvitella, että nimi Clara Bauerle saattoi kuulostaa englantilaisen korvissa Clara Bellalta.

Vakoojateoriassa oli kuitenkin aukkoja. Bella löydettiin pahoin runneltuna syrjäisestä metsästä, joka kuului yksityiselle kartanonomistajalle. Miksi ulkomaalainen vakooja, joka ei tunne seutua, olisi valinnut näin hankalan hautapaikan? Miten hän olisi edes osannut sinne? Epäilyksiä herättää sekin, että väitetyn vakoojaringin muita jäseniä ei ole etsinnöistä huolimatta koskaan löydetty. Britannian sota-ajan arkistot on avattu aikoja sitten, mutta sieltäkään ei löydy niihin liittyviä tietoja. Bauerlea vastaan puhuu myös patologi James Websterin alkuperäinen arvio huhtikuulta 1943: vuorijalavasta löytyi vain hiukan yli 1,50-metrisen naisen jäänteet. Bauerle taas oli tiettävästi hyvin pitkä nainen. Hän myös kuoli saksalaislähteiden mukaan 1942.

Kuka laittoi Bellan ”noitajalavaan”?
Vuodet vierivät, ja tapaus alkoi jälleen vaipua unholaan. Saarivaltakunta ehti kokea The Beatles -huumankin ennen kuin Bella palasi nummille kummittelemaan. Worcestershiressä, Wychbury Hillin kukkulan lähellä seisovan Hagleyn obeliskin kylkeen ilmestyi tuttu teksti pienellä muutoksella: Kuka laittoi Bellan ”noitajalavaan”? Vuorijalava on englanniksi ”wych elm”, mutta tällä kertaa sana ”wych” olikin ”witch” eli suomeksi noita. Graffiti kirjoitettiin obeliskiin monta kertaa 1970-luvulla. Viimeisen kerran se ilmestyi elokuussa 1999. – Murha tapahtui joko täällä, tai sitten ruumis kuljetettiin vuorijalavaan Hagley Woodsiin, koko ikänsä Hagleyssa asunut Geoff Pardoe tuumi tuolloin BBC:lle. – Teorioita siitä riittää monenlaisia.

Radio 4 lähetti vuonna 2014 ohjelman, jossa käsiteltiin Bellan tapausta. Esille nousi poliisin vuonna 1944 saama ilmoitus kadonneesta prostituoidusta. Ilmoituksen teki toinen prostituoitu, joka kertoi Bella-nimisen naisen kadonneen kolme vuotta aikaisemmin. Kadonnut oli ilmoituksen mukaan työskennellyt Hagley roadilla. Siitä on Upper Dean Streetille Googlen kartan mukaan vajaat viitisen kilometriä. Radio 4:n tutkimusten mukaan alkuperäisen seinäkirjoituksen kirjoittaja tiesi joko uhrin, tappajan tai molempien henkilöllisyyden, sillä hän käytti koko nimeä Luebella. Tutkiko poliisi prostituoidun tapausta aikanaan, ei ole tiedossa. Neljän pojan hiuksianostattavasta löydöstä tulee tässä kuussa kuluneeksi 75 vuotta. Tapaus on yhä avoinna Länsi-Mercian poliisilla, mutta suurta läpimurtoa ei ole odotettu enää vuosikymmeniin.

Birminghamilainen kaupunginvaltuutettu Peter Douglas Osborn uskoo kuitenkin, että tapaus voidaan vielä selvittää. Bellan kasvoista tehtiin tänä vuonna uusi rekonstruktio muinaisten valokuvien perustella. Osbornin isä oli yksi poliiseista, jotka vartioivat murhapaikkaa Hagleyn metsissä huhtikuussa 1943. – Uskon, että Bella tapettiin jo ennen vuotta 1941. Rekonstruktio on vaikuttava. Nyt odotamme, että joku tunnistaa kasvot vanhoista perhealbumeista, Osborn sanoi BirminghamLive-sivustolle. – Kaikki hänet tavanneet ovat todennäköisesti jo kuolleet. Voittajia tapauksessa ovat linnut: pesät ovat saaneet olla rauhassa, sillä kauhutarinat Bellasta pitävät paikallisten mukaan lapset poissa metsästä vielä tänäkin päivänä.


Juri Vuortama /IS


User avatar
-Uta-
Posts: 2055
Joined: Mon Sep 22, 2014 11:55 am

Re: Birmingham 1943 - Puunrungon sisältä löytyi ruumis

Post by -Uta- » Fri Jun 15, 2018 10:25 am

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005641207.html :

Image
Poliisi laati aikaan nähden tarkan kuvauksen kuolleesta toivoen, että joku tämän tuntenut ilmoittautuisi.


Image
Oliko hän Bella? Ainakin on helppo kuvitella, että nimi Clara Bauerle
saattoi kuulostaa englantilaisen korvissa Clara Bellalta.


Image
Kun MI5 julkisti sodanaikaisia arkistojaan, selvisi, että Gestapon agentti Josef Jakobs
oli ollut toisen natsiagentin Clara Bauerlen rakastaja. (KUVA: G.K. Jakobs)

Post Reply