Luntan Kaapo (1800-1824)

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 1692
Joined: Mon Sep 22, 2014 11:55 am

Luntan Kaapo (1800-1824)

Post by -Uta- » Sun Oct 15, 2017 9:25 pm

Luntan Kaapo (oik. Gabriel Mikonpoika Luntta), 1800 – 13. elokuuta 1824 oli suomalainen sotilas ja murhamies.
Hän oli yksi viimeisista Suomessa kuolemanrangaistuksen saaneista ja teloitetuista.
Loimaan pitäjästä kotoisin ollut Luntta kuului sotilasperheeseen, hänen isänsä sekä molemmat isoisänsä olivat myös olleet sotamiehiä. Luntta tuomittiin murhasta kuolemanrangaistukseen vuonna 1824. Hänet teloitettiin 24-vuotiaana nykyisen Oripään kunnan keskustaajaman tuntumassa sijainneella mestauspaikalla. Kaksi vuotta Luntan teloituksen jälkeen keisari Nikolai I lopetti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon ja muutti ne karkoituksiksi Siperiaan. Viimeinen rauhanajan kuolemantuomio Suomessa pantiin täytäntöön vuonna 1825.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luntan_Kaapo

Uusi Aura, 20.01.1912, nro 8, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanoma ... 200?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
:

Wiimeinen mestaus On» pään meätauspaikalla-
Oripään »estauspaikka M Oripään kankaalla teitten risteyksessä. (Toinen tie menee Wirtsanojalle Alastarolle ja toi» nen Haaroisiin Loimaan puolella.) Tällä mestauspaikalla mestattiin wiimeiseksi Luntan Kaapo. (Lunta oli torppa, josta Kaapo «N kotoisin.) Hän oli tehnyt mui» han. josta hän tuomittiin mestatlawatsi. Kun Kaapoa lvietiin Oripäähän, «Ii paljon mäkeä teitten marsilla tatselemas» sa. Muitten muassa oli tien wieressä Kaapon sisar, joka oli Mi»Raatikaisten talossa (Pöhtyällä) piikana. Kaapo huusi sisarelleen raa'asti: »tule sucilii kääntämään, lun williiiän lahtiwaijaan!" Mestausta katsomaan täytyi mennä pitäjän mäen. Oli pakko mennä. Mesta» uspaikalla oli suunnaton wäenpaljous. Loimaan loivasti oli Kaapoa ripittä» mässä. Tilaisuudessa oli saapumilla myös toinenkin pappi, pitäjänapulainen. Papit Illskimat Kaapon ,>leukatukille". Pyöweli Krook tuli sitten hallowajaSta, joka oli tehty »haon oksista" pyöweliä wcrrten. jotta ei wcmki näkisi ennen pyömeliä. Pyömeli löi ensin oikean käden ranteesta poikki. Jollei kolmella kerralla pyömeli saanut kaulaa poikki, niin joutui hän itse (muka) mest«tt«w«ksi. »Se oli Ruattin llikcmen manha laki." Pyömeli Krook ei saanut kolmella kerralla kaulaa poikki, kun silkki oli edessä. Hän ei uskal» tanut neljättä kertaa lyödä, maan sahasi kirineellä kaulan poikki kolmannen lyön» nin jälkeen.

Mestatun pää pantiin pylmään päähän. Samoin sinne pantiin käsi. Ruumis pantiin »teilin päälle lintuin syärä". (Teili oli niinkuin rattaan pyörä). Nakkari pa» ni ruumiin teiliin. (Rakkarin toimena oli ruumiitten korjaaminen. Hän myöskin »sulatteli ruumiita". Oli tohtorin apulaisena ruumiita «ivattaessa.) Pyöweli ei korjannut edes tirmestänsä ja »Hanskojaan". Nakkarin täytyi ne korjata. Hänen täytyi puhdistaa kirtves j» sitten antaa se pyöwelille. Hanskat hän sai pitää. Kertoja, eräs ?0-wuotia3 pöytyälsinen mies ei tietänyt »vuosilukua, milloin mai» nittu mestaus tapahtui. Luultcuvasti se on ollut 1820 lvaiheilla. Niillä lvaiheilla. wuonna 1825 nimittäin kuolemanrangaistus lakkautettiin Suomessa

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjre ... 1000003725
Oripää on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa.
Kunnassa asuu 1 381 ihmistä ja sen pinta-ala on 117,72 km2, josta 0,11 km2 on vesistöjä.


Mutta missä, milloin ja kenet Kaapo murhasi? Se on sitten varmaankin tämä tapaus:
Luuta, Kaapo Mikonpoika
teko 7.12.1819 - mestattu 13.8.1824

Sotilaan poika Kaapo Mikonpoika oli syntynyt 23.10.1799 Tyrväällä ja oli siis tapahtuma-aikana vasta 20-vuotias. "Papintodistuksen" mukaan hän ei osannut lukea eikä käynyt Herran ehtoollisella, ansaitsi leipänsä kerjuulla, josta oli joutunut Turussa edesvastuuseen jo vuonna 1813 (siis 14vuotiaana!) ja poistettu kruununkyydillä kaupungista, sen jälkeen kuljeskellut ympäriinsä ja enimmäkseen edelleen kerjännyt. Todistajien mukaan hän oli luonteeltaan vilkas, mutta itsepäinen, olemukseltaan terve ja vankka.
Joulukuun 7 päivänä 1819 Kaapo oli liikuskellut Loimaan Vesikoskella Hurskaalan kylässä ensin Sallin ja sitten Martin taloissa. Sallin talossa hän oli kiusoitellut piika Eeva Liisantytärtä, joka istui neulomassa. Eeva oli ajanut Kaapon pois ja sitten huomannut kadottaneensa sukkapuikon. Eeva ja talon nuori isäntä Matti Salli kovistelivat Kaapoa palauttamaan puikon - joka myöhemmin löytyi lattialta. Kaapo Mikonpoika kielsi puikkoon koskeneensa ja lähti pahastuneena Sallista ja meni Martin taloon. Sallin Matti-isäntä lähti perään, ennen sukkapuikon löytymistä, ja yhyttäessään Kaapon Martin tuvasta alkoi edelleen kiusoitellen syyttää tätä sukkapuikon varastamisesta. Kaapo liikuskeli huoneessa, nappasi (vanhaisäntä Mikko Tuomaanpoika Martin ja lasten todistuksen mukaan) pöydältä puukon ja kätki sen takkinsa sisään. Paikalla ollut sotilas Mikko Kors pysytteli ensin hiljaa, kehotteli sitten Kaapo Mikonpoikaa palauttamaan sukkapuikon ja yltyi soimaamaan Kaapoa tämän irrallisista elämäntavoista tönäisten Kaapon pari kertaa penkiltä lattialle. Kaapo äityi ja hyökkäsi Mikko Korsin kimppuun. Käsikähmän aikana Kaapo veti esiin puukon ja löi Mikko Korsia ensin kylkeen ja sitten nivusiin. Mikko Kors menehtyi nopeasti verenvuotoon.

Loimaan ylimääräisillä käräjillä 4.1.1820 emäntä Kaisa Simontytär, torpparit Jooseppi Tuomaanpoika ja Jaakko Henrikinpoika, talollisen tytär Maija Heikintytär, piika Eeva Liisantytär sekä ainoat huoneessa tapahtumahetkellä olleet vanha isäntä Mikko Tuomaanpoika Martti ja lapset Eeva Martti, 8 v., ja Anna Mikontytär, 12 v., antoivat yhdessä edellä kerrotun kuvan tapauksesta. Matti Sallia ei löydetty todistajaksi. Kaapo Mikonpoika kiisti kaiken.
Jatkokäräjillä 27.1.1820 murha-aseeksi todettiin tavallinen viiden tuuman mittainen pöytäveitsi. Lääkärintodistus puuttui vielä. Uhria koskevasta "papintodistuksesta" saamme lukea, että hän oli syntynyt Loimaan Hurskalan kylässä 4.8.1789, ollen kuollessaan 31-vuotias. Kors oli kohtuullisesti lukutaitoinen, nautti Herran ehtoollista usein ja vietti kunniallista elämää.
Matti Sallia kuulusteltiin jäävinä ilman valaa, koska hän oli sukua Korsin leskelle. Salli todisti vain nähneensä aiheutetut haavat.
Talvikäräjillä 23.3.1820 asian käsittelyä jatkettiin tutustumalla lääkärintodistukseen. Kuolinsyy oli nivusissa 1,5 tuumaa pitkä haava, joka ylsi reisivaltimoon. Kaapo Mikonpoika kiisti muistavansa, että mikään veitsi olisi joutunut hänen käteensä, vielä vähemmän sellaista käyttäneensä. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Kaapo Mikonpojan silminnäkijöiden todistuksen perusteella kuolemaan.
Turun Hovioikeuden vahvistettua päätöksen Kaapo Mikonpoika teki valituksen siitä, että yksi silminnäkijöistä, vanha isäntä Mikko Tuomaanpoika Martti oli hänelle vihamielinen ja siksi jäävi todistaja. Lisäksi Kaapo väitti toimineensa itsepuolustuksekseen, koska Mikko Kors oli hyökännyt hänen kimppuunsa.
Senaatti määräsi uudet tutkimukset, jotka pidettiin käräjillä 22.11.1821. Kuulusteluissa ei kuitenkaan ilmennyt mitään uutta, ja lopullinen kuolemantuomio annettiin 21.8.1822.
Armonanomuksessaan 19.10.1822 Kaapo Mikonpoika edelleen vakuutti syyttömyyttään, samoin kesäkuussa 1823 hylätyssä anomuksessa. Uusi armonanomus, jossa Kaapo lopulta myönsi tekonsa, on päivätty 14.7. 1823. Armonanomusten tekstit poikkeavat tavanomaisista, selvästi virkamiesten laatimista anomuksista. Ajanmukainen hallitsijaa imarteleva tyyli on niissä viety äärimmäisyyksiin.
Aktista löytyy vielä 28.6.1824 päivätty kirje, jossa pyydetään ilmeisesti Senaatin sihteeri Lars Sacklénia palauttamaan Turkuun Eric Walleniukselle 22.5.1824 tehty anomus; näin lienee tapahtunut, sillä sitä ei aktin papereista löydy. Sen sijaan mukana on 16.8.1824 päivätty mestaustodistus, että sotilaan poika Gabriel Michelson "...blifwit, efter föregången beredelse till döden, den 13 i denne månad å gerningsorten afrättad". Todistus on lähetetty Senaatille 20.8.1824 ja käsitelty istunnossa 4.9.1824

Pohdintaa
Rikos tapahtui 7.12.1819 ja mestaus 13.8. 1824, asiaa käsiteltiin siis yli neljä ja puoli vuotta tuona aikana, jolloin kuolemanrangaistus yhä useammin lievennettiin. Asiassa ei ollut sellaisia raskauttavia tekijöitä kuin esim. sukulaisen tai isännän tai esivaltaan kuuluvan henkilön surmaaminen. Aluksi tekijä kiisti tekonsa ja väitti sitten toimineensa itsepuolustukseksi. Silminnäkijöinä esiintyi todistamassa vihamieliseksi väitetty vanha isäntä ja kaksi alaikäistä lasta. On hämmästyttävää, että kuolemantuomio pantiin täytäntöön.
Nuori Kaapo näyttää olleen levoton ja ihmissuhteiltaan vakiintumaton, jo nuorena omiin hoiviinsa jäänyt mies, jolle ei ollut kehittynyt normaalia vastuuntunnetta tekemisistään. Missään tapauksessa hän ei tehnyt harkittua murhaa, vaan ilmeisesti kiusaantuneena vanhemman henkilön oikeutetuista moitteista halusi tälle kostaa. On mahdollista, että Kaapo viimeiseen saakka uskoi saavansa rangaistukseensa lievennyksen.
Ympäristön mielialoja kuvastaa ehkä se, että Loimaan kirkkoherra on merkinnyt tapauksen kirkonkirjoihin seuraavasti: "7/12 16/4.20 Hurskala Jäg. Michel Kors g. mörd. af en Bestie: Luutas Gabr. kallad från Wesikoski 4 knivhug. 30" Olisiko se ymmärrettävä näin: "Naimisissa olevan jääkärin Mikko Korsin Hurskalasta murhasi 7.12 Luudan Kaapoksi kutsuttu peto Vesikoskelta neljällä puukonlyönnillä. Vainaja oli 30-vuotias ja hänet haudattiin 16.4.1820.

GENOS: Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa Fil.lis. PIRKKO-LEENA OTONKOSKI, Helsinki http://www.teuvoikonen.net/Henkirikoksi ... ittuja.pdf


Post Reply