Puukkojunkkarit eli häjyt

Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by -Uta- »

Puukkojunkkareista...

Puukkojunkkarit eli häjyt olivat Etelä-Pohjanmaalla lähinnä 1800-luvulla esiintyneitä rettelöitsijöitä ja rauhanhäiritsijöitä, joiden keskuudessa tappelut olivat yleisiä. Puukkojunkkarit rellestivät kutsumattomina vieraina häissä, ajelivat toisten hevosilla, kiertelivät humalapäissään ympäri pitäjiä, harrastivat uhkapelejä, yöjuoksua tai varastelua. Osa heistä syyllistyi tappoihin, murhiin tai väkivaltaisiin kuolemantuottamuksiin. Pahinta puukkojunkkarius oli Lapuanjoen keskiosan seurakunnissa Kauhavalla, Ylihärmässä, Alahärmässä, Lapualla ja näiden naapurustossa sekä Laihian suurpitäjässä ja Vähässäkyrössä. Ruotsinkielisestä alueesta väkivalta kosketti ankarimmin maakunnan keskiosia kuten Vöyrin ja Mustasaaren suurpitäjiä sekä Pirttikylää. Vähäisintä häjyily oli Etelä-Pohjanmaan reuna-alueilla, kuten Suupohjassa, Pietarsaaren pitäjässä ja aika ajoin osassa Järviseutua.
Ensimmäiset puukkojunkkareiden tiliin laskettavat tapot tehtiin Etelä-Pohjanmaalla jo 1790-luvulla, mutta heidän varsinainen ”kulta-aikansa” sijoittui 1820–1880-luvuille. Vaikeimmissa puukkojunkkaripitäjissä tapahtui 1800-luvulla keskimäärin yli 20 henkirikosta 100 000 asukasta kohti, mikä on noin kymmenkertainen määrä 2000-luvun alun Suomen henkirikoslukuihin verrattuna.
Puukkojunkkarien toimintaa on myöhemmin romantisoitu ja ihannoitukin,
ja heidän muistonsa on nähty olennaisena osana Etelä-Pohjanmaan identiteettiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojunkkarit
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/ar ... ulkisuutta
https://historiatieto.wordpress.com/puu ... iden-aika/

Image

Tunnettuja puukkojunkkareita mm.
Matti Haapoja Isostakyröstä / Ylistarosta
Jaakko Jaakonpoika Hautamäki eli Pikkulammi, sai surmansa Puustellin verihäissä Ylihärmässä 3. lokakuuta 1867
Juha Huhtamäki, ent. Passinen
Antti Isotalo eli ”Isoo-Antti” (1831–1911) Alahärmästä
Antti Isotalo "saarnaaja" (5. maaliskuuta 1824 Alajärvi – 1906)
Juho Keski-Pukkila eli Pukkilan Jaska tai Oskarin Jaska (1885, Kauhajoki – 1. elokuuta 1923, Kauhajoki
Jaakko Pukkila eli ”Pukkilan Jaska” (s. 1831) Kauhavalta
Juha Antinpoika Leskenantti eli ”Anssin Jukka” (s. 1835)
Tuomas Tuomaanpoika Lööpäri eli ”Pikku-Tuppu”, Antti Rannanjärven veli
Juho Tuomaanpoika, Antti Rannanjärven veli
Antti Rannanjärvi (1828–1882) Ylihärmästä
Jukka Rannanjärvi (1849–1868), Antti Rannanjärven poika, kuoli vankeudessa Vaasassa
Kaapo Sivula eli ”Kiipeli” (s. 1843) Ala-Härmästä
Kaappo Sutki "Pentan Kaapo" (s. 24.4.1843) Kauhavalta
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Tunnettuja puukkojunkkareita mm.

Post by -Uta- »

*
Matti Haapoja
Matti Heikinpoika Haapoja (16. syyskuuta 1845 Isokyrö – 8. tammikuuta 1895 Turku) oli eteläpohjalainen murhaaja ja puukkojunkkari. Hänen tiedetään varmasti tehneen kolme murhaa, mutta niitä on väitetty olleen yhteensä jopa 22–25. Haapojasta tuli eläessään kuuluisa ja sanomalehdet käsittelivät hänen murhatöitään laajasti ja yksityiskohtaisesti.

Karkotus Siperiaan ja paluu Suomeen.
Haapoja anoi 1874 ensimmäisen kerran elinkautisvankeuden muuttamista Siperiaan karkottamiseksi. Senaatin oikeusosasto hyväksyi pyynnön, kun Haapoja uusi anomuksensa 1880. Siperiassa Haapoja karkasi vankilasta ja eli tämän jälkeen maankiertäjänä. Siperiassa hän teki myös rikoksia, joiden lukumäärää ei ole saatu selville. Henkirikoksia Haapoja teki enintään neljä. Suomessa Haapoja tappoi 1890 Helsingissä Maria Jemina Salonen -nimisen prostituoidun. Hän kuristi naisen kylmäverisesti eikä pystynyt kertomaan mitään motiivia teolleen. Teko herätti kuohuntaa, ja sen oikeudenkäyntiä seurattiin tarkasti ajan lehdistössä.
Murhaoikeudenkäynnin ajan Haapoja pidettiin Katajanokan vankilassa. Siellä hän tutustui vankien ystävänä tunnettuun Mathilda Wredeen. Wrede kirjoitti, että Haapoja olisi kääntynyt uskoon ja katuvan tekojansa. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, että oliko Haapoja todella tullut uskoon vai huijasiko hän Wredeä. Haapojan uskoontuloa on epäilty, koska hän yritti syksyllä 1894 paeta Kakolasta ja haavoitti veitsellä kahta vartijaa, joista toinen kuoli myöhemmin.

Itsemurha vankilassa.
Epäonnistuneen pakoyrityksensä jälkeen Haapoja juoksi täynnä olleeseen ruokalaan, jossa hän puukotti itseään seitsemän kertaa rintaan. Haapoja selvisi puukotuksista, mutta hän hirttäytyi tammikuussa 1895 sellissään naruun, jonka oli punonut sukista rispaamista langoista. Haapojan ruumis annettiin lääketieteellisen käyttöön ja luurankoa säilytettiin pitkään Rikosmuseossa Helsingissä. Rikosmuseoon luuranko oli siirretty keskusrikospoliisin ensimmäisen päällikön Kosti Vasan aloitteesta. Haapoja haudattiin viimein Ylistaroon syyskuussa 1995.

http://www.tunturisusi.com/mattihaapoja/


Jaakko Jaakonpoika Hautamäki sai surmansa Puustellin verihäissä syksyllä 1867.
"Pikku-Lammin" tappoivat Juho Antinpoika Leskenantti veljensä Salomonin kanssa, molemmat karkotettiin Siperiaan.

Juha Huhtamäki, ent. Passinen ( 1841 - 1932 , ? )
Huhtamäen Juha Passinen oli varmaan kookas ja hurja häjy hänkin (?),
vaikka en ainakaan vielä ole mitään kummempaa tietoa hänestä löytänytkään.


Antti Isotalo
Antti Isotalo eli Isoo-Antti, Isoon talo(o)n Antti tai Isontalon Antti (24. elokuuta tai 30. elokuuta 1831 Alahärmä – 8. elokuuta 1911 Alahärmä) oli härmäläinen maanviljelijä ja puukkojunkkari, joka syntyi Alahärmässä, Hanhimäen kylässä.
Yhdessä Antti Rannanjärven kanssa hän johti Isoo-joukko -nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867.

Isotalo oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan järjestystä erilaisiin juhlatilaisuuksiin.
Isotalo oli syytettynä tappojutussa vuonna 1858, mutta vapautettiin täyden näytön puuttuessa. Uusien todistajien lausuntojen perusteella kihlakunnanoikeus kuitenkin tuomitsi Isotalon kuolemanrangaistukseen mestaamalla tästä vuoden 1958 teosta vuonna 1869. Hovioikeuden ja senaatin käsittelyn jälkeen rangaistus muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa. Isotalon kerrotaan kiistäneen tehneensä tapon lopun ikänsä.
Vankilassa hän käyttäytyi hyvin. Isotalo oli kolmesti naimisissa.


Antti Isotalo (saarnaaja)
Antti Matinpoika Isotalo (5. maaliskuuta 1824 Alajärvi – 1906) oli suomalainen puukkojunkkari ja saarnamies. Hänet sekoitetaan usein toiseen samana aikana eläneeseen, tunnetumpaan puukkojunkkariin, Antti Heikinpoika Isotaloon.
Isotalo oli talollisen Matti Isotalon poika. Matti Isotalo kuoli vuonna 1831. Vuonna 1841 Antti Isotalo muutti Vimpeliin. Isotalo oli suurikokoinen mies, ja työskentelikin mm. rakennusmiehenä. Hänet tuomittiin taposta vuonna 1855 ja joutui Käkisalmen vankilaan. Hänet oltiin karkottamassa Siperiaan, mutta uusi suuriruhtinas Aleksanteri II lievensi tuomiota. Jo vuonna 1862 Isotalo pääsi ehdolliseen vapauteen.
Vapauduttuaan vankilasta Isotalo tuli uskoon. Aluksi hän kääntyi herännäisyyteen, myöhemmin lestadiolaisuuteen. Hän toimi sittemmin liikkeen Lounais-Suomen pääsaarnaajana Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Saarnamiehenä Isotalo oli karski ja jyrkkäotteinen. Isotaloa on pidetty lestadiolaisuuden piirissä liikkeen marttyyrina. Hänet pidätettiin saarnamatkallaan 1876 ja ripustettiin käsistään yöksi orteen roikkumaan. Uskonsa vuoksi Isotalo joutui olemaan kolmesti kahleissa ja vankikoppiin teljettynä. Viimeiset vuotensa Isotalo vietti Porissa. Isotalo oli neljä kertaa naimisissa.


Juha Antinpoika Leskenantti eli Anssin Jukka ( s. 1835 ) sai oman laulun ja kuolemattoman nimen.

Anssin jukka ja härman häät
Härmässä häät oli kauhiat, siellä lyötiij'ja ammuttihin
porstuassa porraspäähär'rumihia kannettihin
koriasti loistaa kynttilän valo Alitalon ikkunoossa
polokan tahti jo kauas kuuluu ja mölskettä kaikemmoosta
Anssin Jukka se raikhalla äänellä huuteli hyvää iltaa
eikös mulle näytetä sitä Alitalon koriaa Hiltaa
hiljaalleen siellä tanssattihin ja pelata kitkutettiin
mut heti kun Anssin Jukka tuli niin tappelu alotettiin
tuuli se puhaltaa Härmästä ja kauheita avitteloo
Pikkulammin Jukan korvis'se niin haikiasti valitteloo
seittemän kertaa sekunnis se rivollipyssy laukes
Alitalon permannollahan se Pikkulammen taivas aukes
jokohan ne herrat Kauhavall'o hyväl'levon saanu
kymmennev'vuotta kun parahap'poijat on Vaasal'linnas maannu


Juho Keski-Pukkila
Juho Jaakko Keski-Pukkila eli Pukkilan Jaska tai Oskarin Jaska
(1885, Kauhajoki – 1. elokuuta 1923, Kauhajoki) oli Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla elänyt puukkojunkkari,
joka syyllistyi ilkivaltaan, varkauksiin ja luultavasti myös henkirikoksiin. Hänet on usein sekoitettu 1831 syntyneeseen kauhavalaiseen puukkojunkkariin Jaakko Pukkilaan, jolla oli sama kutsumanimi Pukkilan Jaska.
Pukkilan Jaska oli kotoisin Kauhajoen Pukkilankylän Keski-Pukkilan talosta. Hänen isänsä Oskari Keski-Pukkila oli ollut vankilassa laittomasta viinan myynnistä ja pahoinpitelyistä. Jaska oli talon vanhin poika, ja hänkin syyllistyi jo varhain ilkivaltaan ja rikoksiin. Hän joutui ensimmäisen kerran käräjille vuonna 1900 yhdessä isänsä kanssa joutuen tuomituksi kasvatuslaitokseen. Isää syytettiin tällöin pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta ja Jaskaa osallisuudesta samaan rikokseen. Jaskan epäiltiin myös jo pikkupoikana tappaneen nelivuotiaan siskonsa Sigrid Justinan, kun tämän huivi oli takertunut tahkon akseliin ja Jaska oli pyörittänyt tahkoa, niin että sisko oli tukehtunut.
Vuonna 1907 Pukkilan Jaska sai vajaan seitsemän vuoden vankeustuomion pienistä varkauksista ja ilkivallasta; hän oli varastanut muun muassa polkupyörän, vaatteita sekä eräältä juopuneelta isännältä häissä rahaa ja taskukellon. Pukkila oli myös terrorisoinut kotikyläänsä ajelemalla humalassa reellä pitkin kylänraittia ja ammuskelemalla rakennusten seiniin revolverillaan. Hän harjoitti viinan salamyyntiä ja kävi häissä kuokkavieraana tappelemassa ja riehumassa.
Kuudentena heinäkuuta 1915 löytyi Kauhajoesta lakanoihin kääritty ja köytetty nuorehkon tuntemattoman miehen ruumis. Epäilykset kohdistuivat heti Pukkilan Jaskaan, sillä edellisenä talvena oli Keski-Pukkilan talossa ollut jotain hälinää ja talon lattioilta oli pesty useampaan kertaan joka paikassa ollutta verta. Asiasta järjestettiin poliisitutkinta, ja lähitalojen asukkaita samoin kuin Keski-Pukkilan talonväkeä kuulusteltiin. Koska todistajien kertomukset olivat keskenään ristiriitaisia, tapauksen tutkinta lopetettiin vuonna 1916. Myöskään ruumista ei onnistuttu varmasti tunnistamaan. Pukkila lähti luultavasti heti murhajutun tutkimusten päätyttyä 1916 Yhdysvaltoihin, missä hän meni naimisiin vuonna 1918. Hän palasi yksin ilman vaimoaan muutamaa vuotta ennen kuolemaansa Suomeen ja ehti vielä toimia Kauhajoella autonkuljettajana jonkin aikaa. Pukkilan Jaska kuoli keuhkotautiin 37-vuotiaana elokuussa 1923.


Jaakko Pukkila
Jaakko Jaakonpoika Pukkila (s. 19. heinäkuuta 1831 Kauhava – k. ?),
paremmin tunnettu kutsumanimellä Pukkilan Jaska, oli kauhavalainen talollisenpoika ja puukkojunkkari.
Hänen vanhempansa olivat Jaakko Kustaanpoika Pukkinen ja Maria Israelintytär Haapoja.
Pukkilan sanottiin ottaneen mallia ”Härmän häjyistä”, ja ennen pitkää hän joutui oikeuden tuomittavaksi. Vuoden 1850 talvikäräjillä Jaakko Jaakonpoika Pukkilaa sakotettiin Lapuan lain mukaan yöjuoksusta kahdella ruplalla sekä meluamisesta tiellä yleisen lain mukaan 2,40 ruplalla. Saman vuoden syyskäräjille rikkeitä oli kertynyt jo huomattavasti enemmän: Pukkila sai sakkoja 56,92 ruplaa. Lapuan lain perusteella häntä sakotettiin nyt yöjuoksusta, luvattomasta hevosella-ajosta ja tanssin luvattomasta järjestämisestä sekä yleisen lain mukaan verihaavoista, mustelmista, puukon paljastamisesta, viinan myynnistä ja nauttimisesta ynnä sapatin rikkomisesta.
Ylitalon häissä Perttulanmäellä 29. joulukuuta 1851 Pukkila tappoi morsiamen isän, räätäli Jaakko Yrjönpoika Ylitalon eli Lahden. Pukkila tuomittiin kuolemaan, mutta rangaistus muunnettiin karkotukseksi pakkotyöhön Siperiaan, mistä hän onnistui pakenemaan takaisin Suomeen. Hänet saatiin kuitenkin uudestaan kiinni ja luovutettiin Venäjän viranomaisille Viipurissa elokuussa 1857. Hänen kerrotaan myöhemmin päässeen pakenemaan Amerikkaan.
Jaakko Pukkila eli Pukkilan Jaska tunnetaan myös laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi,
joka esittää hänet kolmantena aikansa kuuluisista häjyistä:

Isontalon Antti oli ensimmäinen
ja Rannanjärvi oli toinen;
Pukkilan Jaska se Kauhavalta
oli kolomas samanmoinen.


Antti Rannanjärvi
Antti Rannanjärvi (4. huhtikuuta 1828 Ylihärmä – 12. elokuuta 1882 Ylihärmä) oli Antti Isotalon ohella puukkojunkkareiden eli häjyjen toinen päämies ja ylihärmäläisen maatalon isäntä, joka eli rikollista elämää. Antin ensimmäinen käräjäsakko tuli syyskäräjillä 1847 hänen rikottuaan Lapuan lain öistä ulkonaliikkumiskieltoa. Rannanjärvi oli kyseisen vuoden toukokuun 25. päivänä liikkunut yhdessä kolmen muun nuorukaisen kanssa yöaikaan Ylihärmän Lööparin talon läheisyydessä, minkä kaikki syytetyt myönsivät. Tämän perusteella kihlakunnanokeus tuomitsi heidät pitäjän poliisijärjestyksen 7 §:n mukaan kahden ruplan sakkoon yöjuoksusta. Myös Antin kaksi veljeä ja jokunen muukin lähisukulainen saivat omat tuomionsa Lapuan hallitussäännön rikkomisesta.
Kauhavan nimismies Adolf Hägglund pidätti hänet lokakuussa 1867, ja pitkän oikeuden­käynnin jälkeen hänet tuomittiin vuoden 1869 alussa juopottelusta, murtovarkaudesta, väärentämisestä ja eläinvarkaudesta sakkoihin ja raipparangaistukseen. Sakot olivat niin suuret, ettei hänen uskottu pystyvän niitä maksamaan. Hän sai ne kuitenkin suoritetuiksi, sillä hän oli varakas talollinen, mutta osan rangaistuksestaan hän joutui suorittamaan yhden kuukauden vesileipävankeutena.
Rannanjärvi jatkoi elämänsä loppupuolellakin ajoittain ”häjyilyä” mutta ei joutunut enää viranomaisten kanssa tekemisiin. Hänet surmasi Erkki Fränti (”Prännin Erkki”).
Rannanjärvi tunnetaan nykyään parhaiten laulusta Isontalon Antti ja Rannanjärvi, jonka sanat alkavat seuraavasti: ”Isoontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kaharen kesken…”

https://yliluoma.info/meiran-kanss-ei-auta/
http://sukututkimus.suntuubi.com/?cat=9


Jukka Rannanjärvi (1849–1868), Antti Rannanjärven poika, kuoli vankeudessa Vaasassa
Antin poika Jukka oli komea nuori mies. Hän oli syntynyt 18.10.1849 Ylihärmässä ja oli viisujen mukaan kovasti tyttöjen suosiossa. Hän kuoli 1.7.1868 Vaasassa, Korsholmin vankilassa vain 18-vuotiaana. Häntä syytettiin useista pikkurikoksista ja varkauksista, mutta hän ehti kuolla ennen kuuluisaa vuoden 1869 oikeudenkäyntiä Ylihärmän Pöyhösellä, missä isot häjyt saatiin vihdoinkin nujerrettua. Pojan ollessa pari-vuotias, joutui isä vankilaan. Kun isä taas kerran palasi linnasta, hän oli 11-vuoden ikäinen ja jäi äidittömäksi, koska äiti joutui lähtemään talosta. Lapset saivat äitipuolen 18-vuotiaasta Adolfiinasta, jonka neuvoista he eivät välittäneet. Jukka aloitti heti lapsuusiän sivuutettuaan järjestelmällisen varastelun isänsä tapaan. Isä selvisi rahalla, mutta poika menehtyi Vaasan linnassa, Korsholmissa, lavantautiin.


Tuomas Tuomaanpoika Lööpäri eli ”Pikku-Tuppu”, Antti Rannanjärven veli
Antin veli, 29. 4.1830 syntynyt Tuomas Tuomaanpoika eli "Pikku-Tuppu", oli aivan nuoresta lähtien joron jäljillä. Hänetkin oli tuomittu ensimmäisen kerran jo 18-vuotiaana. Seuraavana vuonna hänet tuomittiin ensikertaisesta vapaapäivän pidosta ja vuonna 1850 varkaudesta ja sapattirikoksesta. Vuonna 1852 rauhanrikkomuksesta, tappelusta, aseen nostamisesta, sapattirikoksesta, lammasvarkauksista ja murrosta. Hän joutui linnoitustöihin viideksi vuodeksi Viaborgiin eli nykyiseen Suomenlinnaan. Tämän lisäksi hän sai myöskin sadan hopeataalerin sakot. Talvikäräjillä vuonna 1864 häntä rangaistiin erään asunnon rikkomisesta, ruhjevammasta ja juopumuksesta. Vuonna 1867 hän oli vastaamassa oikeuden edessä juopumuksesta Viitalan käräjätuvassa.
Tuomas Tuomaanpoika oli Asukaisten torpan haltija. Torppa sijaitsi Ylihärmän Keskikylässä, Lööpärin talon mailla. Liikanimestään huolimatta "Pikku-Tuppu" oli isokokoinen kuten veljensäkin.

Tuomas kuoli 4.7.1868 vangin kuljetusmatkalla, Kauhavalla. Hän meni uimaan matkalla käräjille Kauhavan Pollarissa ja ilmeisesti raskaan "pallon" painosta väsyi uituaan jo noin 15 metriä ja painui pohjaan. Kuollessaan hän oli vasta 38-vuotias. Hän kulki rötösreissuillaan ensin veljensä Antin kanssa ja myöhemmin tämän pojan, Jukan kanssa.


Juho Tuomaanpoika, Antti Rannanjärven veli
Häjy-Antin toinen veli, Juho Tuomaanpoika , joka oli syntynyt 28.3.1833, kuoli noin 35-vuotiaana ennen vuotta 1868. Hän sai surmansa, kun oli aikeissa tappaa erään vihamiehensä ja yritti tunkeutua ikkunan kautta sisään. Hän loukkaantuikin itse niin pahasti, että kuoli saamiinsa vammoihin.

Rannanjärven talossa oli vahvat häjyilyperinteet jo paljon ennen Häjy-Anttia. Nimittäin Rannanjärven isäntänä 1700-luvun loppupuolella ollut Matti Tuomaanpoika Rannanjärvi, joka oli syntynyt 4.2.1746, tuomittiin kurittomuudesta 19-23 vuotiaana vuosina 1765, 1767 ja 1769. Hän oli Antti Rannanjärven isoisän isä.


Kaapo Sivula eli ”Kiipeli” (s. 1843)
Tunnustus tuohon aikaan (1860-luvun lopulla) tiesi varmaa lähtöä Siperiaan, josta ei yleensä ollut paluuta sen enempää elävänä kuin kuolleenakaan. Monissa tapauksissa raskauttavia näyttöjä saatiin todistajanlausunnoista riittävästi... Alahärmän Vuoskoskella vuonna 1843 syntynyt puukkojunkkari Kaapo Sivula eli Kiipeli kuitenkin tunnusti itse, että oli sanottuna iltana lokakuussa vuonna 1867 niin sanotussa Hillin puukkotansseissa ollut vahvassa humalassa ja ”maharollisesti tullut lyänheeksi vainaata.


Kaappo Sutki eli "Pentan Kaapo" syntyi 24.4.1843 Kauhavalla.
Sutki ei oikeastaan ollut puukkomiehiä vaan tavarantasaaja. Hän oli taitava mainosmies ja osasi myydä itseään ja mainettaan etevästi. Hänet tunnettiin koko maassa mestarivarkaana ja pitelemättömänä kahlekarkurina. Haapojan ohella hän oli aivan ensimmäisiä massamedian suosikkeja maassamme.
Vuonna 1875 Sutki anoi vankeusrangaistuksensa muuttamista Siperiaan karkoitukseksi. Anomukseen suostuttiin, ja kesällä 1875 Siperiaan lähtenyt Sutki eli loppuelämänsä Siperiassa Minusinskin piirikunnassa suomalaisten ja virolaisten asuttamassa siirtokunnassa, jossa hän toimi suutarina. 1880-luvulla Siperiaan karkoitettuna ollut Matti Haapoja asui vuodesta 1886 Sutkin luona, ja Haapojan väitetään surmanneen Sutkin.
Sutki kuoli Siperiassa muutama viikko ennen helluntaita 1889.
http://kemppinen.blogspot.fi/2014/08/ku ... ainen.html
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by Arvo Kyyrölä »

Nimimerkki Utalle taas kerran vilpittömät kiitokset! Aivan mahtavan ja tärkeän yhteenvedon olet saanut aikaiseksi.Herättää kunnioitusta!

Itse Etelä- Karjalassa asuvana Pohjanmaa lakeuksineen edustaa kaukaista myyttistä ulottuvuutta; lapsesta asti olen tuntenut mielenkiintoa sekä pohjalaisia että pohjalaisuutta kohtaan.Kauniit, hyvinhoidetut rakennukset ja pihamaat, mielenkiintoinen ruokakulttuuri jne.

https://www.youtube.com/watch?v=IumUIrbjcPs
http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijavi ... y-mysteeri
http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2008/ ... a-hyvassa/

Samuli Paulaharjun klassikkoteos Härmän aukeilta on ladattavissa ja luettavissa netin kautta.
http://www.doria.fi/handle/10024/59689

On sanottu, että huumorintaju on henkisyyden mittari.Niinpä pari pientä kevennystä on paikallaan:

Pohojolaasia sananparsia:- Akkaa ja kissiä pitää potkaasta aina, kun muilta askarehilta joutaa; jos ne ei tee pahaa, niin ne meinaa.

https://www.youtube.com/watch?v=VCBR8BOlCgk
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by Arvo Kyyrölä »

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen ja aiheeseen kiinteästi liittyvä lukuehdotus:Puukkojunkkarit- kuvauksia nyrkkivallan ajoilta.
Vapaasti ladattavissa ja luettavissa täältä: http://www.doria.fi/handle/10024/123949
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by -Uta- »

^Se onkin kiva luettava tuo "Puukkojunkkarit: kuvauksia nyrkkivallan ajoilta", kiitos linkistä!
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by -Uta- »

Waasan Lehti, 01.11.1890, nro 88, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 380?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Vaasasta Marraskuun l p.
Matti Haapoja oikeuden edessä
(W. L.n erityiseltä kirjeenmaihtajalta.)

Wiime keskiwiikkona, lokakuun 29 o:nä, oli tuo kautta maamme tunnettu '.osmo, Matti Haapoja, tutkittawana Helsingin raastumanoikeudessa. Olkeushuoneen edustalla oli, kuten odottaa sopikin, suuri joukko kansau, uteliaana Meinaan edes wilahoukseltakaan tuota min surullisen kuuluisaa miestä, joka wankllasta tuotiin miimeisestä kamalaeta teostaan wastaamaan. Sisälle oikeussaliin ei ketään katsojia tai kuulijoita laskettu, josta syystä poliisilla oli läysi työ tuota uteliasta joukkoa hillitessä.

Tultuaan oikeussaliin raskaitten rautojensa helistessä ja silmät lattiaan luotuina, asettui Haapoja kahden aseilla warustetun wang^iwartijan keskelle istumaan. Wastapäätä häntä istui neiti Wrede, joka, kuten lukijat tietämät, on Matin luona wankilassa käynyt hänelle Jumalan sanaa puhumassa hyivällä menestyksellä. Oikeuden puheenjohtaja luki sitten asiakirjat, m. m. Matti Haapojan entiset elämän waiheet, miten hän Mstarossa syntyneenä oli usean kerran rikollisista teoista rangaistu, kunnes elinkautisena wankina lähetettiin Siperiaan, mistä hän kuitenkin nykyään on palannut takaisin kot'maahansa, jossa pian kuitenkin jälleen joutui kiinni erään murhan johdosta j. n. e., kuten lukijat jo ennestään tietämät. Lewottomina liikkuiwat Haapojan silmät ja rintansa näytti aaltoileman raskaasti tätä luettaessa. Oikeuden puheenjohtajan kysymykseen: „Te tunnustatte siis nimenne oleman Matti Haapoja, syntynyt Ylistarossa w. 1846", wastasi hän:
„Arwattawasti asia niin on." — A Muuten täytyy myöntää, että Haapoja on todellakin uljas mies; niartalonsa on reipas ja komea, kaswonsa säännölliset ja kanniit. Mutta samalla loistaa niistä, kuten on ylNl.ärrettäniä, nkokselllsuus ja tunto huonosta elämöstä. Puheensa on selwää, toisinaan hiukan wärähtelewää (muuten puhuu murretta, josta hänet heti huomaa eteläpohjanmaalaiseksi) — joka kaikki teki läsnäolijoihin sywän waikutuksen

Puheenjohtaja kehoitti häntä sitten todenmukaisesti oikeudelle kaikki kertomaan, johon Haapoja wastasi: Minulla ei ole enää mitään enempää kerrottamaa. Minä olen murhan tehnyt ja sen tunnustan."

Puheenj.: „Oletteko katunut tätä työtänne ja pyytänyt siltä anteeksi, joka kaikki tietää ja näkee?"
Haapoja: „laa no . . ."
Puheenj.: „Ehkä möisi laki rangaistustanne siinä tapauksessa liementää — ."
Haapoja: „Laki ei moi minua niin kowasti rangaista, kuin todella ansaitsen."
Puheenj.: „Oliko aikomuksenne murhata wainaja?"
Haapoja: „Oli."
Puheenj.: Miksi?"
Haapoja: „Tarkoitatteko ehdoilla wai ehdottomasti?"
Puheenj : »Sitä tarkoitan."
Haapoja: Murhan tein ehdotto« masti, ilman mitään syytä."
Puheenj.: „Ostitteko nuorankin sitä warten?"
Haapoja: „Ei nuora mitään puhu, minä se olen, joka puhun. Eikä nuorassa m,tään syytä ole, minä murhan olen tehnyt.
Puheenj.: „Kun päimällä hänet näitte, päätittekö illalla, joksi wainaja käski teitä taas luoksensa, hänet murhata?"
Haapoja: Miksi tuommoisia kyselette, kun kyllä tunnustan, että olen hänet murhannut ehdottomasti."
Puheenj.: „Teittekö murhan sitten ryöstön tarkoituksessa?"
Haapoja: „Te woitte sen sanoa miksi waan tahdotte, kyllä minä kaikki myönnän. Mutta jos korkea oikeus sallisi issikan tulla tähän wiereeni seisomaan. En syytä häntä murhasta, en ensinkään. Minähän murhan yksin olen tehnyt, mutta hän, issikka, wei minut sichen paikkaan, jossa murhan tein."
Kun puheenjohtaja oli selittänyt, että, ellei issikalla muuta syutä ole, kuin se, että hau Haapoja» mainittuun palkkaan kyyditsi, niin mitäpä bänellä täällä on tekemistä, jonka wuoksi ei Matti saanutkaan pyyiltöään täytetyksi. Sitten jätettiin oikeudelle murhamn taskukellot, jotka oliwat olleet Haapojan hallussa, kun hän Porwoossa kiinni saatiin, sekä rahakukkaro, jonka wastaaja tunnusti omakseen.
Puheenj.: „Ehkä näitä paitsi olette ottanut yhden kultaisen rintaneulankin?"
Haapoja: „Arwattawasti."
Puheenj.: „Te ette tuntenut tätä naista entisestään", johon kysymykseen Haapoja wastasi kieltämällä. Sen jälkeen kysyi puheenjohtaja: „Ett kö tahtoisi tätä asiaa tarkemmin selittää?"
Haapoja: „Minä olen jo mielestäni kaikki tarpeeksi selittänyt. Se on tapahtunut, mitä on tapahtunut, eikä sitä woi enää toiseksi tehdä. Murhan olen tehnyt."
Puheenj.: „Näisfä asiakirjoissa sanotaan, että olitte illalla ennen murhaa murhatun kanssa juonut wilnia. Päihdyittekö siitä?"
Haapoja: „Echän semmoisesta moi kukaan päihtyä."
Puheenj.: „Minä pyydän, että nyt koreasti wastaatte muutamiin kysymyksiin. Kuulitteko, että wainaja aukaisi rahakukkaronne ja otti sieltä rahaa?"
Haapoja: „Eihän se tule kysymykseen. Hän on syytön. Millä te.n murhan ehdottomasti. Ia ei!ö se kelpaa, kun sen jo kerran olen sanonut?"
Puheenj.: „Snnä suhteessa te olette nyt erinneltä entisen tunnustuksenne kanssa."
Haapoja: „Paljo woi muuttua tällaisissa oloissa." (Äänensä wärähteli)

Haapoja oli nimittäin poliisitutkinnossa kertonut, että hän sen nmoksi murhasi Maria lemiina Salon, kun tämä oli marastanut hänen kukkarostaan 50 markkaa, jonka hän sentään oikeudessa, kuten sanottu, kuitenkin kielsi. Kun puheenjohtaja kysyi, mistä hän niin mchastui wainajaan, että hänet murhasi, ellei hänessä mitään syytä ollut, wastasi Haapoja: „Ei hänessä syytä ollut. Mitä ennen olen kertonut, on maan mielikunittuksen tuotteita. Nyt minä puhun totta" Ia kun puheenjohtaja wieläkm kysyi, mikä häntä wiekotteli murhaan, wastasi hän: „los olisin wiisaampikin mies, kuin te, herra tuomari, en siihen sittenkään osaisi wastata." Sitten hän kertoi katuneensa tekoansa ja pyytäneen sitä Jumalalta anteeksi. Sanoi omalla tunnollaan oleman paljo rikoksia. Ei hän pikku pahuuksista, markauksista y. m. tahdo puhuakaan, „puhun maan suurimmista, törkeimmistä." Kun puheenjohtaja pyysi hänen sanomaan jonkin rikoksen, jutteli Haapoja olleensa Tomskm kaupungissa itä-Wenäjällä wiime joulu! uussa ja tehneensä siellä mainitun kuun 19-20 päiivän tienoilla murhan. „Klo 10 ajoissa yöllä tapasin sotamiesten ampumapaikalla erään wirolaisen matkustajan, jonka tunsin ennestään, waikk'en nimeä muista. Kun olin hänellä nähnyt rahoja, päätin hänet tällä yksinäisellä paikalla surmata ja ryöstää. Samalla rewolwenlla, jonka Tomskissa olin ostanut ja joka minulla wielä silloin oli, kun Porwoossa jouduin kiinni, ammuin minä miehen ja wein rahansa, yhteensä 130 ruplaa. Sen jälkeen lähdin heti pois, joutumatta poliisien kynsiin, ja kulin kullankairranto-paikoille, missä olin 7 kuukautta työssä. Kun sielläkin harjoitin kaikenmoista pahuutta, täytyi minun lähteä pois."

Kun todistajat wannoiwat walaa, näytti se tekemän Haapojaan waltawan waikutuksen. Heidän kertoessa, mitä asiasta liesiwät, nä tti hän oleman sangen rauhaton. Silmänsä liikkuiwat lewottomina milloin alas lattiaan, milloin katon rajaan, milloin tähtäsiniät puheenjohtajaa, Milloin loimat tmman kajeen sanomalehden kirjewaihtajia kohti. Todistuksista ei muuta -lmi tullut, kuin mitä pollifituttmnossa jo emun oli saatu selwllle

Puheenjohtajan kysymykseen, mistä hän oli sen wenäjänkieli en todistuksen saanut, joka häneltä oli löydetty wastasi hän sen saaneensa eräältä wenälalseltä mieheltä, joka itse ei lunten :t kirjaintakaan. Sitä hän oli su ten pitkällä matkallaan tarpeen tullessa näytellyt ja kulkemaan päässyt. Rahoja oli hänellä kyllä ollut, mutta nnotä hän mitä oli saanut, ei tule kysymykseen. Oli hän amak n työtäkin tehnyt. Jalkaisin ei hän juuri ollut kulkenut, maan kulkuneuwoilla. Kun Suomeen saapui, waraoteli täällä heniosia ja kulki markkinoilla. Helsingissä oli hän ollut hirsiä weistelemässä ia proomnia lastaamassa, mutta sitä ei bän ilmoittanut, missä täällä ollessaan oli asunut.

„En tahdo saattaa muutamia seikkoja ja henkilöltä julkisuuteen."

P u h e e n j. : „Ettekö innostunut tästä työnteosta min, että olisitte rumennut jälleen kunnialliseksi ja hywäksi iffmiseksi?"
Haapoja: „Kyllähän. Mutta kun ajattelin, mitenkä työlästä olisi eläminen täällä talwen yli ja kun olin niin pohjalta tottunut pahuuteen, en saattanut rehellistä työtä tehdä. Amerikkaankin olin puuhassa mennä ja siellä uutta elämää alottaa, enkä enää aikonut pahuutta harjoittaa. Slllä olen jo nähnyt, ettei pahuus menesty." Puheenjohtajan kysymykseen, mitä työtä hän osan tehdä, wastasi hän kykeneivänsä kaikenmoiseen puusepän työhön ja pienuudesta pitäen oppineen maantyötä tekemään. Kertoi olleensa Siperiassa pahuuksiensa tähden oikeuden edessä, multa ei koskaan tulleensa sakotetuksi. Pahuuksiensa tähden 01l hän sieltä poiskin lähtenyt, maan ei suinkaan koti-ikämästä. „Sillä mitäpä minä tänne köyhään Suomeen olisin ikämöinyt " Kun puheenjohtaja häneltä kyseli aikaisempia elämänsä macheita, kertoi hän niitä aiman todenmukaisesti. Puhui kaartissa olostaan, jolloin hänellä oli nimenä Kanon ja mitenkä hän warkauksien ja murhien takia joutui oikeuden tutkittamaksi (muuten moi heti huomata, että Matti Haapoja oli marsin tottunut esimtymään oikeuden edessä), sekä mitenkä hän 4 kertaa Kakolasta karkasi ja tuntemattomana karkulaisena maeltell milloin missäkin (tätä kertoessa kaswonsa olkein kirkastuiwat). Sitten omasta pyynnöstä pääsi, elinkautiseen wankeuteen tuomittuna, Sipenaan 1880, josta nyt on lakaisin Suomeen saapunut.

Tällä kertaa ei asiasta mielii tehty mitään lopullista päätöstä, maan lykättiin juttu tuonnemmaksi, joksi koetetaan saada Haavoja» vavinkirja Ilistarosta ja myöskin murhatun mies oikeuteen haastetuksi.
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by Arvo Kyyrölä »

Kiitos paljon nimimerkki Utalle puukkojunkkareiden väkivaltaisen historian mielenkiintoisesta esiin nostamisesta ja lukuisista asiaa valottavista erinomaisista kirjoituksista.

YouTubesta löytyi vanha TV- dokumentti, joka ei kaiketi ole tällä foorumilla aikaisemmin ollut esillä.Kyseisessä dokumentissa esiintyy mm. paljon arvostamani Heikki Ylikangas nuorena miehenä.

https://www.youtube.com/watch?v=yhdAijoC3is
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 326
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by Arvo Kyyrölä »

Yle Areenasta on vielä katsottavissa kaksiosainen vanha tv-elokuva "Häjyt" vuodelta 1978. Ohjaajana muistaakseni toimi Sakari Rimminen.

Toteutus ja henkilöohjaus jättivät paljon toivomisen varaa. Harri Tirkkonen Rannanjärven roolissa ei ollut tässä roolissa ihan omimmillaan. Pohjanmaan murre ja pohjalaiseen luonteeseen integroituminen ei häneltä oikein missään vaiheessa uskottavalla tavalla onnistunut, mikä ei ole ihmekään Helsingissä syntyneeltä mieheltä. Amatöörinäyttelijä Kalevi Haapoja "Isoon-Antin" roolissa onnistui paremmin.

https://areena.yle.fi/1-50111860

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/1 ... j-articles
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by Queen »

Olen samaa mieltä Arvon kanssa roolisuorituksista. Elokuvan olen katsonut pari kolme kertaa, vaikka yleensä en elokuviin aikaani tuhlaa.
Kalevi Haapojalla oli kyllä noin yleensäkin mielestäni hyvä näyttelijä näissä Pohjanmaasta kertovissa elokuvissa.
User avatar
will
Posts: 2814
Joined: Tue Oct 11, 2011 11:47 am

Re: Puukkojunkkarit eli häjyt

Post by will »

Henkirikoksista tuomitsemiseen vaadittiin kahden nuhteettoman miehen yhtäpitävä todistus, mutta sitten saattoikin seurata kuolemantuomio.

Aihetta sivuava retkeilykohde:
https://www.kauhava.fi/files/11022/PranninPatikka.pdf
Post Reply