Kirjailijat aakkosina

Post Reply
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by Vulvados »

Olisi tietysti sopinut myös kohtaan L, mutta olkoon nyt tässä... 8-)

Image

SAKSAN parhaiten myyvä rikoskirjailija pyörittelee juuri ilmestynyttä suomennosta käsissään. Ensikohtaaminen on selvästi tunteikas hetki, vaikka hänen tuotantonsa käännöksiä on ilmestynyt jo 31 maassa, ja tätä nimenomaista teosta myyty alkukielellä yli miljoona kappaletta.

”Esimerkiksi Etelä-Koreassa olen todella suosittu, eikä kukaan tiedä miksi”, Nele Neuhaus, 48, naurahtaa. ”Aasiassa kirjojeni kannet ovat ihan erilaisia. Suomalaisen laitoksen kansi kuvastaa hienosti kirjan sisältöä.”

Kansikuvassa nuoren naisen valkoisen mekon helmoista rakentuu lumihuippuinen vuori, jonka juurella levittäytyvät pikkukaupungin katot. Kannessa lukee Lumikin on kuoltava.

Image

Sama teos toi Neuhausille läpimurron myös Yhdysvalloissa, jonne ulkomaisen kirjailijan on tunnetusti kaikkein vaikein päästä.

”MINULLA on ollut monta läpimurtoa”, Neuhaus kertoo.

Varhaisin oli se, kun hän päätti julkaista ensimmäisen käsikirjoituksensa itse. Saksalaisia kustantajia tuntemattoman tekijän muhkea, New Yorkiin sijoittuva trilleri ei kiinnostanut. Niinpä hän tilasi 500 kappaleen painoksen tarvepainatusfirmasta.

Aloittelija oli jo 38-vuotias, mutta unelmoinut kirjoittamisesta koko ikänsä.

”Aviomieheni ei halunnut, että kirjoitan. Hän oli mustasukkainen tietokoneelleni ja iloinen siitä, että en löytänyt kustantajaa. Kirjoitin vain silloin, kun hän ei ollut kotona. Kotiin ­tullessaan hän aina kokeili kädellään, onko tietokoneeni lämmin, ja kun se oli, hän suuttui.”

ITSE pulittamansa painoksen Neuhaus myi vähitellen työpaikallaan, aviomiehensä liha­teollisuus­laitoksen konttorissa kulkeneille asiakkaille.

”Aluksi oli kovin noloa sanoa fileitä ja makkaroita myymälöihinsä ostaville ihmisille, että hei, olen kirjoittanut kirjan, haluaisitko ostaa myös sen? Mutta vähän ajan kuluttua totuin.”

”Toisen omakustanteeni kohdalla alkoi käydä jo niinkin, että väkeä tuli konttoriin ainoastaan kirjani tähden, ei lihan.”

Siitä teoksesta käynnistyi Taunus-vuoriston tietämille lähelle Frankfurtia sijoittuva sarja. Sen osissa kuvitteelliset tapahtumat sijoittuvat todellisiin paikkoihin.

Neuhaus arvelee, että juuri tämä toi hänelle lukijoita. Oma asuinalue kiinnosti yleisöä.

”Kirjakauppiaat alkoivat soitella minulle ja kysyä, mistä kirjojani saa. Vastasin, että no, ­autotallistani. Se oli toinen läpimurtoni.”

KOLMAS läpimurto oli kustantajan löytyminen. Ullstein Verlag otti yhteyttä. Sen jälkeen suuri maailma alkoi aueta ryminällä.

Alkujaan vuonna 2010 ilmestynyt Lumikin on kuoltava on Taunus-sarjan neljäs osa. Nyt Neuhaus kirjoittaa jo kahdeksatta osaa. Se ilmestyy lokakuussa.

Lisäksi hänen alati vähintäänkin lämpimästä tietokoneestaan lähtee muita romaaneja nimellä Nele Löwenberg sekä elinikäisestä hevosharrastuksesta ammentavia nuortenkirjoja. Kaik­kiaan hänen teoksiaan on myyty pelkästään Saksassa lähemmäs seitsemän miljoonaa kappaletta.

Neuhaus myöntää elävänsä nyt unelmaansa.

”Harrastukseni muuttui ammatiksi, joten minun ei tarvitse tehdä työtä enää koskaan.”

TAUNUS-trillereiden keskiössä ovat melkoisen verisiä mysteereitä ratkovat Pia Kirchhoff, tunteikas ja tuima nainen, ja Oliver von Bodenstein, aina samanlaisena pysyvä aristokraattiherra.

Oliverin graniitinvankka ulkokuori murtuu, kun hän näkee rottia, kuten tarinasta toiseen tapahtuu. Hän pelkää rottia hysteerisesti.

”Esimerkiksi Henning Mankellilla melkein kaikki henkilöt ovat jotenkin sairaita, alkoholisteja tai muuta”, valtavat määrät kollegoiden teoksia lukeva Neuhaus luonnehtii. ”Minun henkilöäni potevat tavallisempia ongelmia, kuten avio­liittoa tai parisuhdetta. En halua liioitella.”

Sen sijaan juonipuolella moninkertaisia keikauksia piisaa villisti. Kaikissa Taunus-trillereissä on paljon henkilöitä, lyhyet luvut ja vinhaan vaihtuvia näkökulmia. Voi sanoa, että koukuttaminen on tehokasta. Lopuksi koko karusellin kaikkien palasten on asetuttava kohdalleen.

JOS otaksuu aavistavansa jotakin Neuhausin mysteereistä tele­vision Der Alten, Derrickin tai Kahden keikan perusteella, erehtyy pahasti.

”Niistä sarjoistahan on jo 30 vuotta”, Neuhaus huudahtaa. ”Sen jälkeen kaikki on muuttunut saksalaisessa rikosviihteessä. Nyt alalla on paljon naisia.”

”Mitä trillereideni verisyyteen tulee, kirjailijan on oltava kuin lääkäri, pystyttävä pitämään etäisyys kohteeseen. Muuten näkisin painajaisia.”

Niitä olisi aiheuttanut esimerkiksi Taunus-sarjan kuudennen osan Böser Wolf (2012, Paha susi) tähden. Sen tarina liittyy lasten hyväksikäyttöön, ja ilman vii­leän ammattimaista asennetta aineistoon uppoutuminen olisi käynyt kovin raskaaksi.

USKOMATONTA onnea ja valtavaa ylpeyttä Nele Neuhaus tunsi, kun Lumikin on kuoltava nousi Saksan kirjamarkkinoiden tavoitelluimmalle paikalle, Spiegel-lehden myyntilistan ykköseksi.

Samaan tilanteeseen liittyy tosin myös muuta:

”Mieheni kehotti minua lopettamaan kirjoittamisen, jotta kaikki voisi olla taas hyvin. Hän oli ja on menestyvä liikemies, mutta ei katsonut hyvällä, kun minäkin aloin menestyä.”

Tuli ero.

”Ehkä minun kuitenkin pitäisi vain kiittää häntä”, Neuhaus tuumii. ”Kiitos, että et halunnut, että minä kirjoitan.”

”Olihan se kovaa. Vaan jos hän olisi ollut suopea ja jopa kannustava, kunnianhimoni ei kenties olisi kehittynyt. Ehkä pelkkä itselleni kirjoittaminen ja kuvitelmieni sanallistaminen olisi riittänyt minulle.”

”Kirjoittaminen olisi ollut minun mielikuvituslomaani, sillä oikeaa lomaa meillä ei koskaan ollut, vaan teimme aina töitä.”

NYT ei ole aviomiestä. On elämänkumppani – päätoiminen pankkiiri, joka kaiken muun hyvän lisäksi johtaa myös Nele Neuhaus -säätiötä.

Säätiö tukee lasten ja nuorten luku-, kirjoitus- ja puhetaidon hyväksi tehtävää työtä. Nimikkohenkilö halusi aikoinaan näyttää osaamisensa, teki sen ja soisi nyt, että muutkin halukkaat pääsisivät näyttämään.

Entä kirjailijan pääpari, Pia ja Oliver, käykö myös heidän hyvin? Keskinäistä sutinaa heillä ei ole, mutta he muistuttavat silti välillä vanhaa avioparia. ”Kenties heidän välilleen kehkeytyy jotakin viidennessätoista osassa”, Neuhaus naurahtaa, ”kun he muuttavat vanhain­kotiin.”

Rikosromaanien ykkönen

Cornelia Löwenberg (s. 1967) harrasti kirjoittamista jo lapsena. Ammattimaisen uran aloittamista jarrutti ensin koulunkäynti, sitten opiskelu, hevosten kasvattaminen, perhe ja työ.

Julkaisi ensimmäisen romaaninsa omakustanteena vuonna 2005 avionimellään Nele Neuhaus. Toisen omakustanteen myötä perinteikäs Ullstein Verlag otti hänet listoilleen.

Neljäs Taunus-vuoriston tienoille sijoittuva rikosromaani, nyt suomeksi nimellä Lumikin on kuoltava julkaistu Schneewittchen muss sterben nousi Saksan myyntilistan kärkeen.

Kaikkiaan hänen teoksiaan on myyty Saksassa jo lähes seitsemän miljoonaa kappaletta. Myös englanninkieliset markkinat ovat auenneet.

Julkaissut lisäksi muita romaaneja nimellä Nele Löwenberg sekä kymmenkunta nuortenkirjaa.


Lähde: http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002897915.html
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by -Uta- »

Bengt Ohlsson
(7. heinäkuuta 1963) on ruotsalainen kirjailija ja kolumnisti
Image

Teokset
1984 – Dö som en man, sa jag
1985 – Rida på en gris
1988 – Jazz är farligt
1992 – Solo
1994 – Den där lilla stunden av närhet
1999 – Vägs ände
2000 – Se till mig som liten är
2004 – Gregorius
2005 – [email protected] (kootut kolumnit)
2007 – Hennes mjukaste röst
2009 – Syster
2010 – Kolka
2011 – Rekviem för John Cummings

Suomennetut teokset
Gregorius, suom. Laura Jänisniemi.
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by Vulvados »

Image

Sara Paretsky (8. kesäkuuta 1947 –) on yhdysvaltalainen dekkarikirjailija. Hän on kirjoittanut rikoskirjoja, joiden päähenkilönä on naispuolinen yksityisetsivä V. I. Warshawski.

Paretsky syntyi Iowassa ja vietti lapsuutensa Kansasissa käyden pientä maaseutukoulua.[1] Jo lapsena hän harrasti kirjoittamista: ensimmäinen tarina julkaistiin The American Girl -lehdessä, kun Paretsky oli 11-vuotias.

Paretsky opiskeli Kansasin yliopistossa valtiotiedettä ja väitteli tohtoriksi Chicagon yliopistossa vuonna 1977 pääaineenaan historia. Historioitsijalle ei kuitenkaan löytynyt töitä, joten Paretsky jatkoi opiskelemista ja suoritti myös MBA-tutkinnon Chicagon yliopistossa tehden opiskelujensa aikana kaikenlaisia hanttihommia. Sen jälkeen hän työskenteli lähes kymmenen vuotta vakuutusyhtiössä.

Töidensä ohessa Paretsky innostui kirjoittamaan romaaneja. Aikaa siihen liikeni vain yöllä, sillä hänen piti huolehtia kodista, aviomiehestä ja kolmesta poikapuolesta. Esikoisromaani oli vuonna 1982 ilmestynyt Indemnity Only (suom. Sohaisu pimeään). Vuonna 1985 Paretsky saattoi siirtyä päätoimiseksi kirjailijaksi. Samana vuonna hän oli myös perustamassa naiskirjailijoiden Sisters in Crime -järjestöä.

Yhtä lukuun ottamatta kaikkien Paretskyn romaanien päähenkilö on V. I. Warshawski, chicagolainen naisyksityisetsivä. Warshawskissa on paljon samoja piirteitä kuin toisessa naisyksityisetsivässä, Sue Graftonin Kinsey Milhonessa. Molemmat ovat sitkeitä ja vaaraa pelkäämättömiä naisia, joiden tutkimusmenetelmät kulkevat välillä lain rajoilla tai sen toisella puolenkin. Kummatkin ovat eronneita, välttelevät läheisiä ihmissuhteita ja pitävät tiukasti kiinni omasta itsenäisyydestään. Useimmat Warshawskin tapaukset sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Chicagoon.

Suomennetut teokset

Muistin ansassa (WSOY 2004) (Total recall, 2001)
Sohaisu pimeään (WSOY, 1990) (Indemnity only, 1982)
Suojelusenkeli (WSOY 1995) (Guardian angel, 1992)
Tappavaa myrkkyä (WSOY 1991) (Blood shot, 1988)
V. I. Warshawski ja punainen kukko (WSOY 1992) (Burn marks, 1990)
V. I. Warshawski ja surmanloukku (WSOY 1991) (Deadlock, 1984)
Veitsi kurkulla (WSOY 1996) (Bitter medicine, 1987)


Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara_Paretsky
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by -Uta- »

Raymond Queneau
(21. helmikuuta 1903 – 25. lokakuuta 1976)
Ranskalainen kirjailija ja Oulipon eli kokeellisen kirjallisuuden työpajan
(Ouvroir de littérature potentielle) toinen perustajajäsen.

Image

Suomennettuja teoksia:
Tyyliharjoituksia (Exercices de style 1947)
Zazie – Pariisin päiviä (Zazie dans le métro 1959),
josta myös Louis Mallen filmatisointi vuodelta 1960.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raymond_Queneau
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by Vulvados »

Kun viimeksi Ann Rule ruletti, niin heitetään nyt sitten tuplaärrä eli paronitar Ruth Rendell kehiin. Ei varmaan kauheasti esittelyjä kaipaa, vai...?? 8-)

Image

Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann) CBE, Baberghin paronitar Rendell (17. helmikuuta 1930 South Woodford, Essex, Britannia – 2. toukokuuta 2015 Lontoo, Britannia) oli brittiläinen rikoskirjailija, joka tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford -romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti psykologisia jännitysromaaneja. Rendelliä kiitetään perinteisen rikoskertomuksen (Agatha Christie, Dorothy L. Sayers) uudistamisesta: murhan tekijän lisäksi pohditaan sitä miksi murha tehtiin. Rendell seurasi vuosien varrella aikaansa ja puuttui yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten rotuennakkoluuloihin ja perheväkivaltaan.

Rendell kirjoitti omalla nimellään 40 teosta, joista 19:ssa päähenkilö on komisario Wexford, ja lisäksi 11 teosta nimellä salanimellä Barbara Vine. Kaikki on kuitenkin julkaistu suomeksi tekijänimellä Ruth Rendell.

Rendellille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan (CBE) arvo vuonna 1996 ja paronitar Rendell of Baberghin elinikäinen arvo vuonna 1997. Hänet valittiin ylähuoneeseen Labourista. Vuonna 1998 Rendell nimettiin puolueen suurimpien yksityisten lahjoittajien luetteloon. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa.


Lisää täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruth_Rendell

Muuten ihan jees, mutta tuota hänen Skotlannin itsenäisyyshankkeen vastustusta hiukan ihmettelen ja paheksun... :roll:
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by monoliitti »

Aleksanr Solzenitsyn taitaa olla sivumääräisesti eniten lukemani kirjailija . Jos arkailee aloittaa mammuttimaista Vankileirien saaristoa, niin "Ivan Denizovitsin päivä ja " Ensimmäinen piiri" ovat romaaneja samasta aiheesta. "Lenin Zurichissä"on oivaa historian kuvitusta.
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by -Uta- »

Rikoskirjailija Jim Thompson.
Mustanpuhuvista ylikomisario Kari Vaara -kirjoistaan tunnettu, Suomessa pitkään asunut yhdysvaltalaissyntyinen rikoskirjailija kuoli 49-vuotiaana 1. elokuuta 2014 tapaturmaisesti Lahdessa.

James (Jim) Thompson (16. lokakuuta 1964 Kentucky, Yhdysvallat – 1. elokuuta 2014 Lahti, Suomi)
oli amerikkalais-suomalainen kirjailija. Hän asui Suomessa vuodesta 1998 ja valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan englantilainen filologia. Sitä ennen hän oli tehnyt sekalaisia töitä, kuten ollut sotilaana, maanviljelijänä ja baarimestarina. Putnam julkaisi Yhdysvalloissa englanniksi kaksi hänen teostaan, Lumienkelit ja Kylmän kuoleman. Saksassa Lumienkelit ilmestyi sadantuhannen kappaleen painoksena. Kirjan kustansi arvostettu kustantaja Rowohlt. Teos ilmestyi myös Britanniassa. Hänen teoksiaan on käännetty yli 10 kielelle.

Teokset
Englanniksi
Kari Vaara -sarja
Snow Angels
Lucifer's Tears
Helsinki White, Putnam
Helsinki Blood
Helsinki Dead (oli määrä julkaista 2014, mutta jäi kesken)
Suomeksi
Lumienkelit, Johnny Kniga, 2009 (Kari Vaara -sarja)
Jerusalemin veri, Johnny Kniga 2008 (julkaistu ainoastaan suomeksi)
Jumalan nimeen, Johnny Kniga, 2010 (julkaistu ainoastaan suomeksi)
Kylmä kuolema, Johnny Kniga, 2011 (Kari Vaara -sarja)
Valkoinen viha, 2012 (Kari Vaara -sarja)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jim_Thomp ... 80%932014)
http://www.iltalehti.fi/viihde/20140804 ... 9_vi.shtml
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by Vulvados »

Kun Kaari Utrio on jo käytetty, niin otetaan sitten toinen lähes yhtä räjähtävä tapaus... 8-)

Image

Theodore John Kaczynski alias Unabomber (s. 22. toukokuuta 1942) on yhdysvaltalainen kirjepommittaja, joka pyrki 18-vuotisen pommikampanjansa aikana näennäisesti taistelemaan teknologista kehitystä ja sen tuomia haittoja vastaan. Varsinainen motiivi oli patoutunut viha ja eristäytyminen. Kirjepommit tappoivat kolme ihmistä, 29 haavoittui. Hän oli FBI:n kaikkien aikojen kalleimman tutkinnan kohde, sillä kirjepommien lähettäminen jatkui pitkään ja oli haastavaa selvittää kotitekoisten yleisistä tarvikkeista valmistettujen kirjepommien lähettäjä ja valmistaja.

FBI käytti tuntemattomasta pommittajasta lyhennettä UNABOM ("university and airline bomber", kirj. "yliopisto- ja lentoliikennepommittaja"). Media muunsi tämän eri muotoihin, ml. Unabomer, Unabomber ja Unibomber.

Kaczynski valmistui vuonna 1962 Harvardista ja jatkoi opiskelujaan Michiganin yliopistossa, jossa väitteli matematiikan tohtoriksi. Harvardin yliopistossa Kaczynski arvioitiin lupaavimmaksi oppilaaksi joka tulisi todennäköisimmin tekemään merkittävimmän kontribuution. Kaczynski opetti kolme vuotta Michiganissa, kunnes hänet palkattiin vuonna 1967 Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen matematiikan professoriksi. Hän erosi virastaan kahden vuoden kuluttua.

Theodore Kaczynski on kirjoittanut 35 000-sanaisen manifestin "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" (engl. Industrial society and its future), jonka hän lähetti The Washington Postille ja The New York Timesille julkaistavaksi vuonna 1995. Manifesti julkaistiin molemmissa sanomalehdissä.

Kaczynski oli vuosina 1959-1962 osallistunut Harvardissa mielentutkimuskokeeseen, jossa häntä ja muita henkilöitä haastateltiin työhaastattelunomaisessa tilanteessa ja tietämättään samalla ärsytettiin.

Filosofia

Kaczynski oli lukenut laajasti filosofisia teoksia jotka vaikuttivat hänen ajatusmaailmaansa. Kaczynski on maininnut lempikirjakseen Jacques Ellulin teknologista kehitystä ja sen vaikutuksia kritisoivan teoksen The Technological Society. Kaczynskin lisäksi myös monet muut ovat esittäneet kritiikkiä teknologista kehitystä kohtaan. 1700-luvun Englannissa luddiitit särkivät koneita joiden he uskoivat vievän työtä ihmisiltä. Kaczynskiä on kuvailtu nykyajan uusluddiittiksi. 1900-luvun loppupuolella on kehittynyt anarkismin suuntaus nimeltä anarkoprimitivismi, jota edustavat filosofit ovat keskittyneet samanlaisiin kysymyksiin kuin Kaczynski ja häntä on kuvailtu myös anarkoprimitivistiksi. Samankaltaista yhteiskuntakritiikkiä erityisesti ympäristötuhoihin keskittyen on esitetty yliopistopiireissä, joka on Kaczynskin viiteryhmä, 1900-luvun jälkipuoliskolla laajemminkin, eikä Kaczynskin manifestin sisällössä ollut juurikaan mitään sellaista mistä yliopistopiireissä ei olisi jo keskusteltu.

Kaczynskin filosofian ytimenä on teknologisen kehityksen kritiikki. Kaczynski keskittyy teollisuusyhteiskunnan, tai kuten hän kutsuu laajamittaisen teknologisen järjestelmän, negatiivisiin vaikutuksiin yksilöille. Yksilönvapaus on Kaczynskin filosofiassa arvostettu korkealle, ja hänen mukaansa teknologista järjestelmää ja vapautta ei voida sovittaa yhteen. Kaczynskin mukaan teollinen vallankumous ja sen seuraukset ovat olleet ihmiskunnalle katastrofi ja hänen mielestään se on johtanut kärsimykseen. Kritiikissään Kaczynski ei käsittele juuri lainkaan ympäristön tuhoutumista, sillä hänen mukaansa muut ovat käsitelleet aihetta riittävästi.

Kaczynskin näkemys teknologiasta on Ellulia mukaillen alati kehittyvä. Kaczynskin mukaan teknologinen kehitys tulee jatkumaan jonkinlaiseen loogiseen päätepisteeseen asti. Kaczynskin mukaan teknologian määrä ja laajuus tulevat jatkuvasti lisääntymään ajan kuluessa. Hänen ennustuksensa yhteiskunnan suunnalle on dystooppinen. Teknologia tulisi kaventamaan yksilönvapautta enenevissä määrin ja ihmisistä tulisi vähitellen teknologisen järjestelmän palvelemiseen muokattuja. Teknologia muokkaisi yhteiskuntaa merkittävästi ja ihmiset olisivat teknologisen järjestelmän orjia eivätkä herroja. Kaczynski korostaa teollisuusyhteiskunnan epäluonnollisuutta, sillä se on ristiriidassa ihmisen monituhatvuotisen historian olosuhteiden kanssa. Kaczynskin mukaan ei ole luonnollista, että nuoret ihmiset käyttävät aikansa opiskeluun. Kaczynski epäilee masennuksen syntyvän teollisuusyhteiskunnan toivottomasta ympäristöstä. Kaczynskin mukaan teknologinen järjestelmä tulisi kumota mieluummin varhaisemmin kuin myöhemmin, sillä teknologisesta järjestelmästä luopuminen tulee ajan kuluessa vaikeammaksi.

Kaczynskin mukaan vasemmistolaisesti värittynyt versio teollisuusyhteiskunnasta, kuten millaista kokeiltiin Neuvostoliitossa, ei korjaa teollisuusyhteiskunnan perusongelmia, vaan sisältää samat teknologisen järjestelmän perusongelmat kuin oikeistolaisemmin värittyneet teollisuusyhteiskunnat. Kaczynskin yhteiskuntafilosofiassa perinteisellä oikeisto-vasemmistojaolla ei ole merkitystä, sillä yhteiskunnan teknologinen järjestelmä säilyy samana oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. Kaczynski suhtautuu kielteisesti kansallissosialismiin ja kommunismiin sekä kyseenalaistaa erilaisten joidenkin suunnittelemien ihanneyhteiskuntien mielekkyyden sellaisissa elämään joutuvien ihmisten näkökulmasta.

Kaczynskin ihanneyhteiskunta on pienen mittakaavan yhteiskunta jossa teknologian taso on matala. Yhteiskunta olisi satojen tai tuhansien vuosien takainen, eikä yhteiskuntaa olisi organisoitu teollisuusyhteiskunnaksi. Käytössä olisi vain pienen mittakaavan teknologioita joiden valmistaminen ei edellytä organisaatioita. Ihanteena Kaczynski pitää luonnonläheistä elämää, jossa ihmiset työskentelevät suoraan ravinnon saamiseksi, näkevät suoraan työnsä hedelmät ja kykenevät käyttämään ihmiselle kehityshistoriansa aikana kehittyneitä ominaisuuksia vapaasti menestyäkseen ravinnon hankinnassa.


Lähde ja lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by -Uta- »

John Verdon
Image

John Verdon (s. 1. tammikuuta 1942 Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija.
Verdon teki pitkän uran mainosalalla ennen eläkkeelle jäämistään. Eläkkeelle jäätyään
hän aloitti uransa kirjailijana. Hänen ensimmäinen teoksensa on Numeropeli (Think of a Number).

Dave Gurney -sarja
Numeropeli (2011)
Sokkoleikki (2012)
Murhakierre (2013)
Tappakaa Peter Pan (2014)
Painajaisuni (2016)
User avatar
Vulvados
Posts: 1899
Joined: Tue Nov 29, 2011 11:07 am
Location: Vulvania

Re: Kirjailijat aakkosina

Post by Vulvados »

Klassikkojen klassikko! :D

Image

Donald Edwin Westlake (12. heinäkuuta 1933 New York, Yhdysvallat – 31. joulukuuta 2008 Meksiko) oli yhdysvaltalainen rikoskirjailija. Hänen useista kirjailijanimistään tunnetuin on Richard Stark.

Westlake kirjoitti uransa aikana yli 90 teosta, jännitystä, huumoria, rikoksia, seksiä ja myös tieteisromaanin. Teoksista on suomennettu yli 40. Tunnetuimpien romaanien päähenkilö on epäonninen murtovaras John Dortmunder, joka esiintyy 13 romaanissa ja yhdessä novellikokoelmassa.

Salanimellä Stark hän kirjoitti jännitysromaaneja, joiden päähenkilö on häikäilemätön rikollinen Parker. Hänen viimeinen teoksensa Get Real ilmestyi postuumisti vuonna 2009.

Westlaken teosten pohjalta on tehty 25 elokuvaa, ja hän itsekin teki elokuvakäsikirjoituksia. Hän oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi käsikirjoituksesta Stephen Frearsin ohjaamaan elokuvaan Huijarit (1990). Joitakin hänen kirjoituksiaan on julkaistu Playboy-lehdessä eri vuosikymmeninä 1980 alusta aina vuoteen 2000 saakka. Westlaken puoliso on arvostettu puutarhuri Abby Westlake, ja heidän puutarhansa oli aika ajoin auki yleisölle.


Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Donald_E._Westlake

Onko joku, joka ei ole lukenut Kuumaa kiveä ja muita vähän huono-onnisen mutta aina yhtä yritteliään Dortmunderin seikkailuita...?? :D

DONALD E. WESTLAKE: KUUMA KIVI

WSOY, 1972
Alkuteos: The Hot Rock (Simon & Schuster , 1970)
Kääntäjä: Erkki Hakala

Kun John Dortmunder vapautuu vankilasta ehdonalaiseen, on häntä odottamassa vanha kaveri Kelp, jolla on heti tarjota loistokeikka. Pienen afrikkalaisen valtion kansallisaarre, suuri smaragdi, on joutunut naapurimaan haltuun, ja se pitäisi nyt saada takaisin alkuperäiselle omistajalleen. Kivikin olisi vielä sopivasti näytteillä New Yorkissa. Eli ei muuta kuin ryöstösuunnitelmaa punomaan.

Keikka ei tietenkään mene ihan niin kuin pitäisi. Yksi asia johtaa toiseen, ja pian Dortmunder kumppaneineen löytää itsensä rosvoilemasta toinen toistaan omituisemmista paikoista. Murto vankilaan? Poliisiasemalle? Mitä vielä! Kovan onnen smaragdi tuntuu kantavan jonkinlaista kirousta mukanaan.

Donald E. Westlake on jo 1960-luvulla uransa aloittanut tuottoisa ja arvostettu amerikkalainen dekkaristi, joka taitaa pikkukelmeistä kirjoittamisen. Vuodelta 1970 peräisin oleva Kuuma kivi on oivallinen kieli poskessa kirjoitettu sopivasti huumorilla höystetty seikkailu, jossa juonenkäänteet ovat rivakoita ja yllättäviä, henkilöhahmot herkullisia ja dialogi nasevaa. Kirjan pohjalta on tehty vuonna 1972 Robert Redfordin tähdittämä elokuvakin.

Itse nautin silloin tällöin tällaisista kepeistä välipaloista. Varmasti moni muukin rikoskirjallisuuden ystävä voi Kuuman kiven kanssa viettää mukavan iltapuhteen tai parikin.


Lähde: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuuma-kivi/
"Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi." -- Matti Nykänen
Post Reply