Page 1 of 1

Olof "Olle" Möller, ent.urheilija henkirikosten tekijänä?

Posted: Sun Jan 26, 2014 2:06 pm
by Queen
Sain vihdoin valmiiksi Härälle lupaamani jutun Olle Mölleristä. Tiedot on kerätty PPK 1990-kirjasta sekä nettitiedoista.

OLOF MANFRED "OLLE" MÖLLER
s. 20.4.1906 Michiganissa USA:ssa
k. 22.3.1983 Örebrossa Ruotsissa

Olle Möller oli menestynyt ruotsalainen urheilija, joka teki työkseen perunakauppaa.
Möller oli epäiltynä/syytteessä kaikenkaikkiaan kolmesta henkirikoksesta:
- Gerd Johansson, 10 v (Tukholma), katosi 1.12.1939, ruumis löytyi 8.12. Tyttönen oli raiskattu ja kuristettu.
- Kerstin Blom, pieni tyttö, katosi ja löytyi raiskattuna ja surmattuna 1955. Teossa oli yhtäläisyyksiä Johanssonin surmaan. Möller ei ollut syyllinen tähän surmaan, vaan oikea tekijä tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen, kun hänen vaimonsa oli paljastanut hänet. Todistus oli täysin luotettava.
- Rut (joissakin lähteissä Ruth) Lind, 34 v (Fjugesta), katosi 26.5.1959, löytyi surmattuna 25.6. Örebron pohjoiselta metsäalueelta. Häntä ei oltu raiskattu eikä saatu mitään viitteitä muustakaan seksuaalisesta motiivista surmaan.

Möllerin tapaus on mielenkiintoinen jo yksistään siltä pohjalta, ettei hänen syyllisyydestään saatu täyttä varmuutta ko. tapauksiin. Hän ei koskaan itse tunnustanut näitä rikoksia, vaan taisteli kuolemaansa asti kunniansa palauttamisesta. Möllerin oman käsityksen mukaan hänet tuomittiin siksi, että hänellä vain kävi huono tuuri. Tämä taas johti jonkinlaiseen vainoharhaisuuteen. Mies itse saattoi käytöksellään itsensä kiperiin tilanteisiin; hän oli aggressiivinen, haastava ja hillitön, antoi ristiriitaisia lausuntoja. Näiden valheellisten lausuntojensa vuoksi häntä pidettiin epäluotettavana. Hän hankki itselleen typeriä "alibeja", jotka oli helppo todistaa valheellisiksi.
Gerdin jutussa Möllerin asianajaja oli Hugo Lindberg. Hän piti Mölleriä syyttömänä tytön surmaan.
Myös asianajaja Einar van de Velde, joka hoiti Möllerin puolustuksen 20 v myöhemmin oli vakuuttunut asiakkaansa syyttömyydestä. Van de Velde seurasi Möllerin elämää jo vuodesta 1944 eri rooleissa (asiamies, huomioitsijana sekä lopuksi asianajajana).
Myös Långholmenin oikeuspsykiatrian klinikan päällikkö, professori Gösta Rylander ei uskonut Möllerin tehneen sen enempää Johanssonin kuin Lindinkään surmaa.

Olivat tuomiot oikeita tai vääriä, Möller istui vankilassa kaikkiaan 19 vuotta. Hän oli saanut hallituksen lyhentämään rangaistusta runsaalla kahdella vuodella.

Gerd Johanssonin tapaus

1.12.1939 katosi 10-vuotias tyttö Gerd Johansson kotoaan Birkagatanilta Tukholmassa. Leikkitoverit olivat nähneet tytön ennen klo 17 kadulla, kun hän oli leikkinyt piilosta kahden toverinsa kanssa. Pian tämän jälkeen koulupojat olivat nähneet tytön Torsgatanilla ja Sankt Eriksplanilla. Tytön liikkeistä saatiin sen verran tietoa, että hän oli käynyt mm. eräässä leipomossa ostamassa pullan.
Eräät todistajat olivat ko. päivänä nähneet tuntemattoman miehen vievän pienen tytön pakettiautoonsa, jolloin tyttö oli huutanut sydäntäsärkevästi. Auto oli kaasuttanut matkoihinsa kovaa vauhtia. Tapauksen nähnyt nainen osasi kertoa, että tytöllä oli ollut mm. saappaat ja valkoinen myssy. Gerdillä oli tällaiset.

Olle Möllerin pakettiauto oli nähty tytön kodin läheisyydessä, lähellä leikkikenttää, jossa Gerd oli ollut ja poliisi sai tiedon, että miehellä oli maine, jonka mukaan hän oli kiinnostunut pikkutytöistä. Hänet kuulusteltiin, mutta vapautettiin muutaman päivän kuluttua. Indisiot häntä vastaan olivat liian heikkoja.
Gerd asui Vasastadenissa ja Möllerillä oli asiakkaita tässä kaupungin osassa.
Kahdeksan päivää katoamisen jälkeen tyttö löydettiin kuolleena Lötsjön vierestä Sundbybergin hautausmaan läheltä. Jutun tutkinta päättyi vasta runsas vuosi myöhemmin, sillä se oli yksi laajimmista.

Tytön ruumiin oikeuskemiallisessa tutkinnassa selvisi, että tekijä oli aloittanut raiskauksen, mutta lopettanut sen kesken, ilmeisesti todetessaan tytön olevan kuolemaisillaan. Tyttö oli kuollut joko hirttämällä tai kuristamalla katoamispäivänään klo 17 ja 19 välisenä aikana.
Mahdollisesti tyttöä oli kuristettu koiran remmillä.

Tytön vaatteista löydettiin runsaasti irrallisia karvoja ja tekstiilikuituja. Kuidut olivat todennäköisesti peräisin juuttisäkistä ja karvat olivat eläimen karvoja, mahdollisesti schäfer-rotuisen koiran.

Mölleriä vastaan puhuivat siis seuraavat seikat:
-hänellä oli pakettiauto
-hän oli toimittanut perunoita juuri ko. kaupunginosaan katoamisen aikaan
-juuttikuidut yhdistettiin perunasäkkeihin
-Möllerillä oli schäfer, joka oli usein autossa hänen mukanaan
-Möllerillä oli maineensa pikkutyttöjen suhteen
-Möller eli huikentelevaista elämää, vaikka hänellä oli vakituinen seuralainen
-häntä pidettiin valheellisena ja röyhkeänä ihmisenä
-hän oli eronnut ja uhkaillut entistä vaimoaan
-kaksi naista väitti Möllerin raiskanneen heidät
* toisen naisen takissa oli karvoja, jotka olivat yhtenäisiä Gerdin vaatteista löytyneisiin
-Möller oli tapaillut koulutyttöjä asunnossaan
-Möller oli jättänyt autonsa pestäväksi Centralgaragetiin Vanadisvägenille murhapäivänä

Möller kävi useita kertoja kuulusteluissa, mutta häntä ei pidätetty.
Seksuaalirikosrekistereiden miehet tutkittiin. Mölleriä ei oltu näihin rekistereihin kirjattu.

1940 vuoden alussa ilmoitettiin poliisista, että tutkijat ovat syyllisen jäljillä. Mm. kerrottiin muuan tuntomerkki, joka sopi Mölleriin. Möller oli tässä vaiheessa pyytänyt eri henkilöitä auttamaan häntä saadakseen alibin ko. ajankohdaksi. Hän oli myös kysynyt eräältä tuttavaltaan kuinka pitkä elinkautinen on ja voidaanko sormenjäljet varmentaa vaatteista.
Möller oli lopettanut koiransa 18.12. eli vähän murhan jälkeen. Hän oli myös yrittänyt puhdistaa koirankoppaa karvoista puhalluslampun avulla.

11.1.1940 Möller otettiin ensimmäiseen suoraan kuulusteluun syylliseksi epäiltynä. Hän kiisti syytökset. Hänen autonsa tutkittiin ja asunnossa suoritettiin kotietsintä. Pakettiauton sisäseinissä oli raapimisjälkiä, joiden ajateltiin olevan kumisaappaan aiheuttamia.
Möller vetosi myös harjoituskirjaansa, mutta siitä tulikin vahva indisio syyttäjälle. Muuan urheilijatoveri olikin ollut harjoituslenkillä Möllerin ja tämän morsiamen kanssa. Lenkki oli kestänyt 55 minuuttia ja sen jälkeen kaikki kolme olivat katselleet erään autokorjaamon tulipaloa Solnavägenillä.

Möller tunnusti tapattaneensa koiran, koska se oli sairas. Tutkinnassa todettiin kuitenkin, että tosiasiassa hän oli antanut koiran erääseen koiralaitokseen ja käyttänyt tuolloin väärää nimeä.
Hän oli vielä halunnut henkilökunnan päiväävän kuitin kolmea kuukautta aiemmaksi, jotta hän saisi takaisin maksamansa koiraveron.
Myöhemmin mies hankki uuden koiran, mutta hän väitti hankkineensa sen jo syyskuussa.

Möller jäi kiinni valheistaan myös perunantoimituksia koskien. Asiakkaat, joiden luona mies oli kertonut käyneensä, eivät muistaneet saaneensa toimituksia ko. päivältä.

Oli myös henkilöitä, jotka todistivat Möllerin puolesta. Eräs 19-v tyttö kertoi käyneensä sulhasensa kanssa juuri tarkoitettuna aikana perunaproomulla Munkbrokajenissa ja Möller oli ollut siellä samaan aikaan. Myöhemmin todettiin todistus vääräksi. Proomu oli tullut laituriin vasta 6.12.

Kun Möller sitten pidätettiin sai poliisi tältäkin ajalta lisää indisioita. Sellitoveri kertoi miehen itkevän öisin ja kertoi, ettei tämä pystynyt nukkumaan. Möller ja tämä sellitoveri olivat kirjeenvaihdossa poliisilaitoksella ja he jatkoivat sitä vielä Långholmenillakin, mihin he kohtalonoikusta joutuivat kumpikin.
Mutta, mitään varsinaisia todisteita ei Mölleriä vastaan löytynyt koko vuonna. Lehdistö kuitenkin tuomitsi Möllerin tekijäksi Gerdin murhaan.
Pääsyyttäjä Eugen Glas arvioi kuitenkin vuoden poliisityön jälkeen, että indisiot ovat riittäviä. Olle Möller vangittiin joulukuussa 1940, syyt: raiskauksen yritys ja kuoleman aiheuttanut pahoinpitely.

Oikeudessa sellikaveri kertoi miesten välisestä kirjeenvaihdosta. Hän sanoi, että Möller oli sekavissa kirjeissään pyytänyt apua alibin hankkimiseksi sekä luvannut korvata kaiken nuorukaiselle vapauduttuaan vankilasta.

Möller käyttäytyi oikeudessa aggressiivisesti ja hiomattomasti ollen röyhkeä oikeusihmisiä kohtaan.
Eräs Möllerin tuttava väitti saaneensa kyydin tämän autossa ko. päivänä. Myöhemmin hän totesi sortuneensa itsepetokseen. Hän sai myös tuomion valheestaan.

Möllerille tehdyt psykologiset kokeet olivat ensimmäiset, joita Ruotsissa tehtiin rikostutkinnassa. Möllerin todettiin reagoivan poikkeavalla tavalla Gerdin vaatteisiin.
Testin johtaja pyysikin lykkäystä suorittaakseen täydentäviä kokeita. Tähän suostuttiin ja oikeudenkäyntiä jatkettiin maaliskuussa.

Tuomio julistettiin. Möller todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi pakkotyöhön. Valituksen jälkeen tuomio vahvistettiin sekä Svean hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa.
Syksyllä 1944 Möller otti yhteyden asianajaja Einar van de Veldeen ja tämä haki tuomionpurkua. Mukaan anomukseen hän liitti koko joukon uutta aineistoa, joka puhui tuomitun eduksi. Elokuussa 1945 anomus jätettiin Korkeimpaan oikeuteen, mutta se hylättiin tarkan tutkinnan jälkeen perusteluiden kera.
Eräs Korkeimman oikeuden jäsen, oikeusneuvos Nissen, lausui julkisesti olevansa vakuuttunut miehen syyttömyydestä. Hän oli halunnut vapauttaa Möllerin. Tieto on saatu van de Velden muistelmista ja se on huomionarvoinen, koska Korkeimman oikeuden päätöksen kerrottiin olleen yksimielinen.

Kun Möller vapautui, hänen urheilu-uransa oli lopussa. Hänen mahdollisuutensa sopeutua yhteiskuntaan tuntuivat minimaalisilta. Mutta hän kuitenkin palasi pienen liiketoimintansa pariin toimittaen asiakkailleen perunoita. Hän eli yksinään, vaimoa ei enää ollut.
Van de Velde kertoi muistelmissaan, että 1960-luvun lopulla erään seksuaalirikollisen (hän ei maininnut nimeä) omaiset ottivat häneen yhteyttä kertoen tämän miehen tunnustaneen Gerdin murhan.

Kerstin Blomin tapaus

1955 katosi pieni tyttö Kerstin Blom kotoaan Tukholmassa. Hänet löydettiin kuolleena ja yhtäläisyydet Gerdin murhaan tuntuivat ilmeisiltä. Kyseessä oli seksuaalimurha, mutta tyttösen ruumis oli heitetty laukussa veteen. Pian ilmaantui todistajia, jotka kertoivat nähneensä Möllerin tekopaikan lähellä.
Olle Möller oli todellakin ajanut Vasaparkenin ohi samaan aikaan, kun tyttö katosi.
Möller pidätettiin (muodollisesti varastetun tavaran kätkemisestä). Häntä kuulusteltiin viiden vuorokauden ajan. Hänet kuitenkin vapautettiin, vaikka tälläkin kertaa olisi ollut indisioita, mitkä puhuivat häntä vastaan.
Möller muutti Tukholmasta, koska hänellä oli jo uusi vaimo ja pieni tytärkin ja hän päätteli, että häntä tultaisiin aina syyttämään. Uusi asunto oli pieni torppa Hidingstassa Örebron ulkopuolella. Hän alkoi kasvattamaan kanoja.
Kerstin Blomin murhaaja löytyi. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kahdeksan vuotta myöhemmin. Murhaajan entinen vaimo oli paljastanut miehensä ja todisteet olivat varmat.

Rut Lindin tapaus

Sanotaan, ettei kaksi ilman kolmatta ja se kävi toteen Möllerinkin suhteen. Myös uuden asuinpaikan liepeillä tiedettiin piankin muuton jälkeen, kuka Möller oikein oli.
Kohtalo iski!
Kahden lapsen äiti, Rut Lind, katosi 26.5.1959 Fjugestasta, mikä on pieni yhdyskunta Örebrosta lounaaseen.
Rut Lind ja Olle Möller oli nähty samaan aikaan Lindin katoamispäivänä Örebron sairaalan ortopedisen klinikan odotussalissa. Rut oli todistettavasti käynyt sairaalassa. Hänen oli pitänyt saapua kotiinsa klo 17 maissa.
Mölleriä kuvattiin ruudulliseen paitaan pukeutuneeksi, keski-ikäiseksi.
Saatuaan ihmiset niskaansa, Olle Möller otti yhteyden van de Veldeen, asianajajaansa, kertoen tukalasta tilanteestaan. Hän pyysi apua ja kertoi olleensa ko. päivänä sairaalassa ja hänellä oli ollut punainen ruutupaita.
Asianajaja ei voinut tehdä mitään, eihän Mölleriä virallisesti ollut epäiltykään asiasta, eikä tiedetty josko kadonnut nainen oli vain omilla teillään.
Lehdet pitivät Mölleriä syyllisenä naisen katoamiseen.
Rut Lindin ruumis löydettiin 25.6. Dyltaskogenista, Örebron pohjoispuolella olevalta metsäalueelta. Rut oli joutunut väkivallan uhriksi. Ruumis makasi halkopinojen takana tuskin 15 metrin päässä tiestä. Mitään viitteitä seksuaalirikoksesta ei löytynyt.
Palkkio luvattiin tekijän kiinnisaamiseksi. Ei mennyt kauaa, kun Möller pidätettiin epäiltynä syylliseksi kyseiseen murhaan. Hänet vangittiin heinäkuun puolivälissä 1959.
Möller antoi jälleen kovin ristiriitaisia lausuntoja.
Möller oli jopa kertonut häntä tapaamaan tulleelle reportterille (ennenkuin häntä virallisesti edes epäiltiin), ettei hänellä ollut lainkaan ruutupaitoja, kuten tuolla sairaalassa olleella miehellä. Reportteri tarkisti Möllerin kaapit ja löysi useitakin ruutupaitoja!
Möller oli samassa keskustelussa kertonut, ettei ollut edes käynyt sairaalassa ko. päivänä. Tällöin Möllerin vaimo oli palauttanut miehensä todellisuuteen.

Möllerin versio Lindin katoamispäivälle oli erilainen kuin tutkijoiden versio. Hän kertoi luovuttaneensa pakettiautonsa Lillån korjaamoon. Sen jälkeen hän oli mennyt kauppahalliin, tavannut kalakauppias Mellgrenin, jota autteli silloin tällöin. Tämän jälkeen hän oli ajanut mopedilla kotiinsa.
Aluksi hän kielsi olleensa sairaalassa, muutti sitten kertomustaan, mutta sanoi, ettei ollut nähnyt lainkaan Rut Lindiä odotushuoneessa. Lisäys oli kohtalokas. Monet ihmiset olivat nähneet hänen keskustelevan Lindin kanssa.

Pääoikeudenkäynti aloitettiin 2.10.1959 ja se jatkui seuraavan vuoden tammikuuhun saakka.
Syyttäjän esittämien indisioiden mukaan Möller oli tarjonnut Rutille kyytiä kalakauppias Mellgreniltä ottamallaan autolla. Yhdessä he olivat ajaneet Örebrosta klo 17 jälkeen 26.5. Rouva Lind oli puhunut erään todistajan kanssa ennen tätä matkaa sairaalan pihalla.
Möller oli syyttäjän mukaan ajanut kohti Nybbleä ja tällä matkalla hänet oli surmattu. Sitten Möller on ajanut Örebrohon takaisin ja palauttanut auton kauppahallin pihalle noin klo 18. Sen jälkeen hän on ajanut mopedilla kotiin. Yöllä hän on palannut kauppahallille, ottanut jälleen auton käyttöönsä, hakenut ruumiin ja kuljettanut sen Dyltaskogeniin.
Möller kertoi, ettei ollut käyttänyt autoa ko. päivänä, muulloin kyllä ja tämä sai vahvistusta kuorma-auton omistajalta.
Syyttäjällä oli kuitenkin 104 todistajan kertomukset, jotka murskasivat Möllerin antamat tiedot.

Todistajapsykologi, professori Arne Trankell otti erityisesti esille pari keskeistä kohtaa. Hän arveli, että se, että todistajat tiesivät Möllerin saaneen tuomion Gerdin murhasta on saattanut suggeroida heidät kohdistamaan epäilyksensä Mölleriin. 10.000 kruunun luvattu palkkio on myös voinut inspiroida osaa todistajista.

Expressenin rikosreportteri Stålström väitti, että Gerdin juttu saattoi myös auttaa Mölleriä Lindin tapauksen suhteen, koska aiempi uhri oli ollut lapsi, jolle oli tehty seksuaalista väkivaltaa ja nyt oli surmattu aikuinen nainen. Hänen mielestään jompikumpi ei voi pitää paikkaansa. Tämä samainen ajatus tuotiin myöhemminkin esille Möllerin puolustuksessa.
(Oma ajatukseni: Miten niin ei voi? Möllerin tapaus ei suinkaan ole ainoa, jossa pedofiiliaan taipuvainen ihminen surmaa aikuisen ihmisen. Lindin surmaanhan ei liittynyt seksuaalinen aspekti.)

Jälleen tämän oikeuden käynnin aikana Möller sekoili lausunnoissaan ja kertoili välillä puutaheinää, mikä vain pisti hänet entistä ahtaammalle.

Koko oikeus kokoontui myös Dyltaskogeniin, osin kauppahallin pihalle tutustuakseen paikkoihin. Jotkut todistajat kertoivat Möllerin eduksi. Kalakauppias Mellgrenkin kertoi Möllerin olleen ko. päivänä kauppahallin pihalla klo 17.30. Toiset todistajat kertoivat nähneensä Möllerin mopedilla ajon. Nämä lausunnot menivät täysin ristiin niiden väitteiden kanssa, jotka kertoivat Möllerin kyydinneen Lindiä juuri tuolloin vihreässä kuorma-autossa.

Syyttäjän olettamuksen mukaan siis Lindin kyyditys murhapaikkaan ja hänen surmaamisensa sekä ruumiin piilotus ja kauppahallille ajo piti olla tapahtunut alle tunnissa. Surmaaminen olisi tapahtunut suhteellisen vilkkaan liikenteen aikaan ja huomiota herättävällä autolla.
Eräs pariskunta Örebrosta ilmoitti, että vihreä kala-auto ei ollut pysäköitynä kauppahallin parkkipaikalla 27.5. vastaisena yönä.
Möllerin vaimo Kerstin todisti miehensä puolesta ja väitti tämän olleen vuoteessa aikaan, jolloin hänen väitettiin siirtäneen ruumista. Vaimo oli ollut koko yön hereillä hammassäryn takia.

Möller joutui mielentilatutkimukseen. Tuloksena oli, että Möller voitiin tuomita vapausrangaistukseen. Möllerin todettiin olevan monimutkainen luonne.
Oikeus julisti päätöksensä. Möller tuomittiin 7 vuoden vankeusrangaistukseen. Hän valitti päätöksestä hoviin, mutta se ei muuttanut tuomiota Möllerin eduksi, vaan hänet tuomittiin internoitavaksi vähintään 11 vuodeksi.
1961 Möller pyysi Korkeimmalta oikeudelta muutoksenhakulupaa, mutta anomus hylättiin.

Kerran vankeusaikanaan Möller karkasi vankilasta. Hän aloitti myös suhteen erääseen leskeen ja kävi tämän luona lomillaan. Hän ei kertonut leskelle oikeata nimeään.
Expressen paljasti asian.
1970 hallitus armahti Olle Möllerin ja näin hän vapautui 64-vuotiaana.
Olle Möller palasi pieneen torppaansa ryhtyi työhön. Eräs tuttava urheiluajoilta lahjoitti hänelle 500 kalkkunanpoikasta alkupääomaksi.

Möller ei kuitenkaan luopunut ajatuksesta pestä nimensä puhtaaksi. Hän jätti Korkeimpaan oikeuteen uuden anomuksen 1981.
Uusia seikkoja Möllerin hyväksi oli ilmennyt. Eräs nainen oli kääntynyt lokakuussa 1981 poliisin puoleen kertoen, että muuan naapuri oli käynyt hänen kesämökillään 1967 tai -68 ja kertonut murhanneensa Lindin. Mies oli kertonut tarjonneensa Rut Lindille viinirypäleitä. Tämä tieto sopi ruumiinavauspöytäkirjan tietoihin.
Erästä todistajalausuntoakaan ei oltu tarkastettu loppuun saakka alkuperäisessä tutkinnassa.
Eräs nainen kertoi myös, että hänen luonaan Stäketissä Tukholman ulkopuolella oli jo syksyllä -59 käynyt mies, joka oli ollut veressä. Hän oli käynyt hakemassa Örebrosta jalkapohjatukea.
Valtakunnan syyttäjä Sjöberg torjui osan uusista tiedoista mm. siksi, etteivät ne sopineet tutkimukseen. Todistaja ei ollut tunnistanut miestä, eikä ollut mitään, mikä olisi liittänyt hänet Örebrohon.
Tuomioistuinten päätökset pitivät. Möllerin ei onnistunut puhdistaa nimeään.
-----
Voi luoja, että tästä tuli pitkä sepustus!

Re: Olof "Olle" Möller, ent.urheilija henkirikosten tekijänä

Posted: Fri Jun 09, 2017 10:56 pm
by Arvo Kyyrölä
Ja hyvä sepustus tulikin!

Huomasin tämän Queenin kirjoittaman artikkelin vasta ihan viime päivinä tutkiessani Ruotsin kuuluisimpiin murhajuttuihin kuuluvaa 5-vuotiaan Kerstin Blomin murhatapausta vuodelta 1955.Sehän rinnastettiin välittömästi paria vuotta aikaisemmin Suomessa tapahtuneeseen Kyllikki Saaren murhaan.

Olle Möller oli ruotsalainen vastine Hans Assmannille.Jälkimmäistä epäiltiin mm. Kyllikin,Bodomjärven,Elli Immon ja Sirkka- Liisa Waljuksen murhista.Edellistä puolestaan lähes jokaisesta Ruotsissa tapahtuneesta seksuaalimurhasta vuodesta 1939 lähtien.Kerstin Blomin murhasta olisi aikomus kirjoittaa joskus tulevaisuudessa sekä minfoon, että tänne Hejaciin, mutta kuten Queen hyvin tietää, voi se jäädä suunnitelmankin asteelle.

Seuraava Apu-lehdessä elokuussa 1959 julkaistu artikkeli ei välttämättä sisällä mitään sellaista uutta tietoa,mistä Queen ei jo edellä ollut maininnut.

Image
Image
Image
Image
Image
Image