Vaimon surma - hotellin katolle itsemurhan merkeissä, 1960

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
Queen
Posts: 1515
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Vaimon surma - hotellin katolle itsemurhan merkeissä, 1960

Post by Queen » Sat Jan 13, 2018 12:15 pm

Tässä eräs kertomus siitä, miten ihminen päättää toisen puolesta asioista. Tapaus on kerrottu PPK1990 -kirjassa nimellä Miellyttävä murhaaja. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, mikä oikeus ihmisellä on päättää, että toinen ihminen ei tule toimeen, kun taloudellinen tilanne perheessä heikkenee. Omasta puolestaan jokainen päättäköön, mutta toiselle pitäisi antaa mahdollisuus. Minä en näe tarinan päähenkilö Juhaa mitenkään miellyttävänä murhaajana, toisinkuin tapauksesta kertonut poliisi, rikosylikomisario Väinö Rantio, joka tarinan on kirjoittanut..

Helsinkiläisestä hotellihuoneesta tuli poliisille ilmoitus talvisena aamuna klo 6 vuonna 1960. Puhelussa mies ilmoitti surmanneensa vaimonsa huoneessa nro 13. Mies kertoi olevansa rautatieasemalla, mutta että hän seuraisi vaimoaan eli tekisi itsemurhan.
Hotelli sijaitsi Helsingin keskustassa. Huoneen kaksoisvuoteella makasi peiton alla kuolleena keski-ikäinen nainen. Mitään verta ei näkynyt, päinvastoin, naisen rinnan päällä oli kaunis kukkakimppu. Pään oikealla puolella hiusten sisällä oli luodin sisäänmenoaukko ja vasemmalla puolella puolestaan ulostuloaukko.
Luoti oli seinässä litistyneenä. Se kaivettiin esiin ja todettiin 7,65 mm:n väljyiseksi.
Yöpöydällä oli paksu kirja, jonka sisään oli leikattu kolo keskikokoiselle pistoolille. Surmaaja oli kuljettanut aseen kirjan sisällä. Kyseessä oli siis murha.

Pöydällä oli 3 kirjettä. Yksi surmatun omaisille, yksi surmaajan omaisille ja yksi tutkinnanjohtajalle. Kirjeistä pystyi päättelemään, että perhe oli joutunut suureen taloudelliseen ahdinkoon.

Poliisi etsi surmaajaa kaikkialta. Surmaaja ei ollut ennestään poliisin kirjoissa. Valokuva tekijästä saatiin. Poliiseja askarrutti, miksi mies ei ollut surmannut itseään vaimonsa viereen samaan hotellihuoneeseen.
Jälkeenpäin selvisi, että surmaaja vietti aamupäivänsä Töölön kirjaston lukusalissa kirjoittamassa viestejä hänelle tärkeille henkilöille. Tätä ei poliisi tiennyt.

Perä-Töölössä oli 10-kerroksinen talo, jonka ylimmässä kerroksessa oli ravintola. Ravintolan naispuolinen hovimestari asui samassa talossa. Tehtyään iltayön töitä, hän nukkui aamuisin pitkään.
Aamusella klo 10 aikoihin nainen kasteli kukkiaan aamutakki yllään talon pihanpuoleisessa huoneessa. Tuolloin nainen huomasi miehen kiipeävän palotikkaita pitkin talon katolle. Naista jäi vaivaamaan, että "mies oli pukeutunut niin sanotusti hyviin vaatteisiin". Hovimestari kuitenkin unohti koko tapauksen.
Hovimestarinainen kulki ystävättärensä kanssa kaupungilla ja kotiutui vasta klo 17 aikaan, edelleen ystävättären seurassa. Talon jalkakäytävää puhdisti naisten tullessa talonmies, joka varsinaiselta ammatiltaan oli poliisi. Niinpä hovimestari päätti kertoa tälle henkilölle näkemästään miehestä. Poliisimies päätti kivuta katolle katsomaan, miten asiat olivat.
Katolla talonmies-poliisi totesi aluksi kaiken olevan kunnossa. Hän oli poistumassa katolta, kun huomasi miehen jalan näkyvän ilmanvaihtohormin takaa. Lähemmäs mentyään hän näki miehen makaavan hangessa. Miehen vasemman käsivarren seudulla lumi punoitti verestä. Lumessa oli pistooli. Miehen valtimo sykki vielä. Ravintolan vahtimestarin avustuksella poliisi kantoi miehen pois katolta ravintolan eteiseen. Ambulanssi kiidätti hänet Töölön sairaalaan, jossa hänelle tehtiin verensiirto.
Tutkija meni tapaamaan miestä sairaalaan. Mies sanoi, että kuuleminen sopi aloittaa heti.

Mies pääsi pois sairaalasta jo seuraavana päivänä. Hän oli katkaissut vasemman kyynärpään laskimot ja odottanut vanhaan roomalaiseen tapaan noutajaa. Mies oli ajatellut vaipuvansa uneen, josta ei heräisi, mutta jokin hänet oli iltapäivällä herättänyt. Hän oli jopa rapsuttanut kuivuneen haavan uudelleen auki, jotta veri jatkaisi valumistaan. Seuraavan kerran hän heräsikin sairaalasta.

Mitä sitten oikein oli tapahtunut?
Miehen isä oli aikanaan perustanut pukutehtaan pieneen maaseutukaupunkiin. Se menestyi ja laajeni. 1930-luvun vaikeina pulavuosina isä menetti tehtaansa ja omaisuutensa. Miehen äiti oli sydämistynyt ja syytti miestä tästä menetyksestä.
Isä koulutti kaksi poikaansa, jotta nämä valtaisivat tehtaan takaisin suvulle. Juha kävi klassillisen lyseon. Hän ihaili roomalaisten elämäntapaa ja kreikkalaista tyyneyttä.
Juhasta olikin jo tulla tehtaan toimitusjohtaja. Hän kuitenkin huomasi, että uuden omistajan suvussa oli mies kasvamassa tähän virkaan. Juhalla ei myöskään ollut varoja ostaa osake-enemmistöä.

Juha sai paikan erään suuren yhtiön toimitusjohtajana. Hänellä oli säästössä rahaa, jotka hän sijoitti tuon kotikaupunkinsa pukutehtaan osakkeisiin. Juhan vaimo oli eliittiperheen tytär ja avioliitto hänen kanssaan oli hyvin onnistunut.
Yllättäen Juha huomasi, että asiat pukutehtaassa menivät pieleen. Hänen sijoittamansa säästöt olivat vaarassa kadota, joten hän otti alan asiantuntijana huolekseen ko. firman asiat. Hän lainasi rahaa luottolaitoksilta, omaisiltaan ja vaimon omaisilta. Mikään ei auttanut, vaan pukufirma oli menossa vääjäämättömästi kohti konkurssia.
Juha tiesi, että tämä merkitsisi sitä, että hän menettäisi säästönsä ja sukulaiset lainaamansa rahat. Sen lisäksi hän tekisi henkilökohtaisen konkurssin, jolloin hän ei voisi jatkaa suuren firman toimitusjohtajana. Hän siis menettäisi myös asemansa. Juhan vaimo ei tiennyt mitään tapahtumien kehityksestä. Syyttäisikö hän miestään samoin kuin hänen äitinsä oli aikanaan tehnyt, pohti Juha.
Juha päätti surmata vaimonsa ensin ja sitten itsensä. Vaimon piti kuolla onnellisena. Vaimo sai näytellä pääosaa pääfirman näytelmäkerhon esityksessä Helsingissä. Hän sai raikuvat aplodit. Yöllä Juha sitten toteutti vaimonsa surman tämän nukkuessa ampumalla tätä.
Miksi Juha ei saman tien ampunut itseään hotellihuoneessa?
Selitys piili roomalaisuuden ihailussa. "Elämästä lähdetään kiipeämällä vuorelle, jossa katse kauas taivaanrantaan suunnattuna ja kaiken katoavaisuutta miettien lähtö toteutetaan."
Helsingissä ei vuoria ole, joten hotellin katto sai kelvata. Juhalla oli pistooli mukanaan, mutta eipä hän sitä itseensä käyttänyt.
Juha tuomittiin 9 vuodeksi vankeuteen. Hän istui tuosta ajasta puolet. Juha palasi yhteiskuntaan ja suoritti ansiokkaan uran työelämässä. Eli Juha se sitten jatkoi elämäänsä, vaikka oli riistänyt sen mahdollisuuden vaimoltaan.


Post Reply