Junaturmat

Ihmisiin, yhteiskuntaan ja luontoon liittyvät onnettomuudet vuodesta 2010 alkaen.
User avatar
Uutisvastaava
Posts: 234
Joined: Wed Dec 14, 2011 1:03 pm

Junaturmat

Post by Uutisvastaava » Sun Jan 15, 2012 6:27 pm

Tämän alle sit näitä suurimpia/erikoisimpia junaturmia/onnettomuuksia ja aloitetaan vaik tällä:
Turengin/Harvialan junaturma
Turengin junaturma, joskus myös Harvialan junaturma, tapahtui rataosalla Riihimäki–Tampere talvisodan aikana 12. maaliskuuta 1940 ja se on eniten uhreja vaatinut junaturma Suomessa.

Turmassa pohjoisesta tullut Loimaalta Viipuriin matkaavia 71. kuormastokomppanian sotilaita ja hevosia kuljettanut sotilasjuna törmäsi aamulla kello 5.28 yhteen etelästä tulleen tavarajunan numero 53 kanssa Harvialan ja Turengin välillä paikassa, joka oli 95. kilometripylväästä pohjoiseen noin sata metriä nykyisen Turengin sokeritehtaan kohdalla. Turmassa kuoli 39 ihmistä ja loukkaantuneita oli 69, lisäksi useita sotilasjunassa olleita hevosia kuoli tai jouduttiin ampumaan niiden vauhkoonnuttua.

Onnettomuuden uhrien lukumäärä kasvoi suureksi, sillä sotilasjunan miehistönkuljetusvaunut oli Toijalassa siirretty heti veturin perään, vaikka ne Loimaalta lähtiessä olivat junan loppuosassa. Törmäyksessä miehistönkuljetusvaunut, joita oli kolme (yksi III luokan matkustajavaunu ja kaksi niin sanottua härkävaunua) murskautuivat täysin ja vaunujen kamiinat sytyttivät myös tulipaloja vaunujen jäännöksissä. Myös pelastustoimet onnettomuuden jälkeen viivästyivät.

Onnettomuuden syynä oli Harvialan rautatieasemalla junanlähettäjänä toimineen rautatievirkamiesharjoittelijan virhe: hän antoi lähtöluvan Turengista päin tulossa olleelle tavarajunalle, vaikka sotilasjuna oli jo ohittanut Harvialan aseman. Alun perin junien oli tarkoitus kohdata Harvialan asemalla. Harjoittelijan kerrotaan ennen onnettomuutta olleen valveilla jo 36 tuntia yhteen menoon. Harjoittelija tuomittiin myöhemmin oikeudessa kahden vuoden, yhden kuukauden ja kymmenen päivän vankeusrangaistukseen sekä vahingonkorvauksiin.

Onnettomuuden uhrien muistoksi paljastettiin vuonna 2000 muistomerkki Turengin rautatieasemalla.

Laitilan Sanomat 12.3.1990
Huolimattomuus syynä
Sodan viimeisenä päivänä tuhoisa junaonnettomuus

Maanantaina tulee kuluneeksi puoli vuosisataa myös Laitilaa aikanaan syvästi koskettaneesta onnettomuudesta. Sotilaita Viipurin läheisyyteen kuljettamassa ollut sotilasjuna ajoi yhteen tavarajunan kanssa Harvialan ja Turengin välissä, seurauksella että 39 henkilöä kuoli. Näistä 14 henkilöä oli kotoisin Laitilasta ja 2 Kalannista, joten tässä yhdessä turmassa menetettiin jo yksinomaan lähes viidennes talvisodassa kaatuneista laitilalaisista.

Turmassa kuolleet kuuluivat 71. kuormastokomppaniaan, joka oli matkalla Loimaalta Viipuriin. Kohtalon ironiaa oli myös se, että talvisodan rauha solmittiin seuraavana päivänä.

Turmasta on huhuttu sabotaasina näihin päiviin asti, mutta minkäänlaista näyttöä ei tästä ole. Syyksi todettiin yksiselitteisesti nuoren junanlähettäjä Paavo Raikkaan törkeä huolimattomuus. Raikas myönsi myös itse syyllisyytensä.

Sotilaita kuljettamassa ollut juna numero 4136 oli lähtenyt Loimaalta edellisenä iltana, 11.3 1940, kello 23. Junassa oli 40 kuormastovaunua sekä yksi III luokan matkustajavaunu ja kaksi ns. härkävaunua sotilaiden kuljetusta var­ten.

Nämä vaunut olivat Loimaalta lähdettäessä olleet junassa viimeisenä, mutta vaunujen järjestys vaihtui Toijalassa päinvastaiseksi, Tämän todettiin myöhemmin vaikuttaneen siihen, että onnettomuudessa kuolleitten määrä nousi näinkin suureksi.

Sotilasjuna pääsi lähte­mään Toijalasta vasta kello 3.45 eli lähes 1.5 tuntia myöhässä. Hämeenlinnan aseman se sivutti kello 5.06. Samoihin aikoihin oli tavarajuna numero 53 jo matkalla Riihimäeltä Tampereelle. Juna oli lähtenyt Riihimäeltä kello 4.32. Tavarajunassa oli konduktöörivaunu sekä 52 tavaravaunua. Tapahtumat lähestyivät traagista loppuaan hyvin nopeasti tämän jälkeen.
Viimeiset hetket ennen törmäystä

Edellisenä iltana olivat työpaikalleen Harvialan asemalle saapuneet myös rautatievirkamiesharjoittelija Raikas sekä asemamies Otto Stålberg. Yö oli ollut hyvin rauhallinen, junia oli vähänlaisesti liikkeellä. Raikas sekä Stålberg kuluttivat aikaa mm. jutustelun merkeissä.

Joskus aamuyöllä Raikas veti konttorissa olleen sohvan hälytyspuhelimen viereen. Sinänsä ei oltu kielletty sohvallakaan loikoilua, jos vain pystyi havahtumaan puhelimen soittoon. Asemamiehen mukaan harjoittelija Raikas oli aina yön aikana havahtunut soittoon, kun junien tulosta ilmoitettiin Harvialan asemalle.

Raikkaan oman kertomuksen mukaan hän oli ollut valveilla kun Hämeenlinnasta oli kysytty lupaa sotilasjunan lähtemiselle kohti Harvialaa. Raikas antoi luvan ja kertomansa mukaan ilmoitti asiasta myös Stålbergille. Turengin aseman kirjuri kysyi kello 5.22 lähtölupaa tavarajunalle 53, joka sivuttaisi Harvialan minuutin kuluttua.

Raikas antoi kertomansa mukaan luvan ja ilmoitti samalla että juna nro 53 kohtaisi Harvialassa mainitun sotilasjunan. Raikkaan ilmoittaessa asiasta asemamies Stålbergille tämä kiroten ihmetteli, että mikä sotilasjuna sieltä taas tulee, kun vasta juuri äsken yksi meni.

Tämä herätti epäilyjä siitä, että sotilasjuna joka Raikkaan käsityksen mukaan olisi vielä Hämeenlinnan välillä, olisikin hänen tietämättään sivuuttanut Harvialan ja sivuutuksen olisi aiheuttanut Raikkaan 'horkkauni'.

Karmea totuus paljastui kun Turengin asemalta kahdestikin vahvistettiin, ettei mistään sotilasjunasta ole edes ollut puhettakaan eikä Raikas ole sieltä mitään lähtölupaa sotilasjunalle Turengista kysynytkään. Turengista myös ilmoitettiin selvästi, että törmäys oli väistämätön, jos sotilasjuna tosiaan oli päästetty samalle linjalle tavarajunan kanssa. Asemamies Stålbergin mukaan hän oli kysynyt lupaa sotilasjunalle Raikkaalta ja Raikas oli vastannut jotakin siihen suuntaan, jotta 'antaa huristaa' .

Soitto Turenkiin vahvisti sen että junat ovat tosiaan samalla linjalla. Stålbergin mukaan hän oli sotilasjunan sivuttaessa Harvialan kello 5.19 rientänyt ulos ehtimättä havaita ryhtyikö Raikas toimiin junan ulosilmoittamiseksi tai kirjoihin merkitsemiseksi.

Stålberg uskoi kerto­mansa mukaan, että kalkki oli asianmukaisesti hoidettu. Hetken kuluttua tuli Raikas ilmoittamaan sotilasjunan sekä tavarajunan Harvialassa. Stålbergin esittäessä ihmettelynsä voimasanoin näytti Raikas huolestuvan ja totesi, ettei ehkä ollutkaan muistanut sa­noa junaa ulos. Turenki vahvisti asian ylläkerrotun mukaisesti.

Onnettomuus


On huomattava että tähän aikaan ei junien nopeus ollut kovin suuri, suunnilleen 40‑50 kilometrin välillä, mutta tämäkin vauhti riittää tuhoisaan jälkeen, kuten Harvialassa.

Yhteentörmäys tapahtui 12.3 1940 kello 5.28 Turengin ja Harvialan välillä, 95:nnestä kilometripylväästä pohjoiseen noin 100 metriä. Sotilasjunassa kuoli heti 34 henkilöä sekä myöhemmin vammoihinsa 5 henkilöä. Loukkaantuneita oli 61, joista suuri osa vaikeasti. Turma vaati myös useiden mukana kuljetettujen hevosten hengen, vaunuille aiheutui melkoista vahinkoa ja lisäksi sotilasjunan veturin hytti syttyi palamaan. Palo saatiin kuitenkin sammumaan, jottei se ehtinyt levitä muualle junaan.

Onnettomuuden uhrit olivat kaikki sotilasjunan kolmessa ensimmäisessä vaunussa, joista ensimmäinen, 3 luokan matkustajavaunu, oli veturiin kytkettynä. Pelastustöiden viivästymistä arvosteltiin varsin paljoa hengissä säilyneiden taholta asiaa myöhemmin tutkittaessa. Laitilalaisista surmansa saivat seuraavat henkilöt: Matti Haapanen, Heikki Haapaniemi, August Hällström, Yrjö Isotalo, Oskari Kantola, Yrjö Kleemola, Kaino Lahtinen, Samuli Marttila, Artturi Nikula, Arvo Perävainio, Juho Pilppu, Vihtori Saarinen, Martti Sunila ja Arvo Tuomisto. Kalannista kotoisin olivat Frans Luotsio sekä Jalmari Tuomola, Uudestakaupungista Knut Palmu sekä Lokalahdelta Ensio Laihonen. Vehmaalaisia uhrien joukossa olivat Emil Aarnio sekä Oskar Virtanen. Vammojen seurauksena myöhemmin kuolleista ei ole tietoa. Nuorin uhreista oli 23-vuotias ja vanhin 40-vuotias.

Tavarajunan kuljettajan mukaan he olivat sivuttaneet Turengin aseman kello 5.23. Veturin sivuikkunat olivat kiinni, koska lämmittäjä oli koko ajan lisäämässä puita uuniin, mutta tähystysaukosta havaitsi tavarajunan kuljettaja aivan lähellä vastaantulevan veturin toisen lyhdyn valopisteen.



Tavarajunan nopeus oli tällöin noin 25-30 km tunnissa. Veturin kuljettaja veti heti toisella kädellään hätäjarrun kiinni ja yritti toisella kädellä sulkea valtaventtiiliä. Vaikka jarrut toimivatkin, ei törmäys enää ollut vältettävissä.

Sotilasjunan kuljettajan mukaan he olivat lähestymässä Turengin asemaa noin 40 km:n nopeudella. Tähystellessään Turengin etuopastinta, jota sään takia oli vaikea nähdä, huomasi veturinkuljettaja edessään veturin ääriviivat ja kaksi heikkoa valopistettä. Huolimatta vastaavista toimista kuin tavarajunan kuljettaja oli tehnyt, ei törmäystä enää voinut välttää. Sota-ajan määräysten mukaan junat ajoivat lähes pimennettyinä.

Oikeudenkäynti

Jutun loppuselvittely tapahtui 1. heinäkuuta alkaen Riihimäellä pidetyillä välikäräjillä. Käräjille osallistui henkilökohtaisesti useimpien onnettomuudessa surmaansa saaneiden omaisia tms. Kuolleilta jäi runsaasti huollettavia, joten oli odotettavissa korvaus- ja elatusmaksuvaatimusten nouseminen suuriin rahasummiin.

Syyte kohdistui virkamiesharjoittelija Raikasta kohtaan, joka ei missään vaiheessa pyrkinytkään kieltämään huolimattomuuttaan ja syyllisyyttään tapahtuneeseen. Tämäkin sulkee pois sabotaasivaihtoehdon.

Raikasta syytettiin siitä, että hän ollessaan maaliskuun 12. päivänä 1940 junanlähettäjänä Harvialan asemalla oli laiminlyönyt virkavelvollisuutensa ja huolimattomuudellaan aiheuttanut junien yhteentörmäyksen puheena ollein seurauksin.

Oikeudessa esitetyt korvausvaatimukset nousivat 30 000 markkaan, jonka lisäksi oli jälkeenpäin vielä odotettavissa lisää vaatimuksia. Korvausta syytetyltä haettiin luonnollisesti omaisten elatuskustannuksiin, hautajaiskuluihin yms., mutta runsaasti myös onnettomuudessa kadonneen omaisuuden ja tavaran korvaamiseksi. Korvausta vaadittiin mm. tuhoutuneesta hanurista. Lisäksi vasta myöhemmässä oli odotettavissa puolustusvoimien korvaukset, kun ne oli yksilöity.

Sinänsä ei aiempiin poliisikuulusteluihin verrattuna oikeudenkäynnissä tullut ratkaisevaa uutta esille. Raikas vahvisti lojuneensa sohvalla ja siinä ottaneensa vastaan Hämeenlinnan ilmoituksen sotilasjunan lähdöstä kello 5.06.

Hänellä ei ollut tietoa asemamies Stålbergin olinpaikasta, koska Raikas arveli heti Hämeenlinnan soiton jälkeen vaipuneensa uneen, mistä hän oli havahtunut vasta Turengin kysyttyä lupaa tavarajunan lähtöön. Tämän luvan myönsi Raikas unenhorroksessa antaneensa. On myös huomattavaa se, että Raikkaan aikaisempaan toimintaan vastaavassa tehtävässä ei koskaan ollut mitään huomauttamista.

Asemamies Stålberg myönsi oikeudessa nostaneensa yhdessä syytetyn kanssa onnettomuudelle keskeisen sohvan puhelimen viereen, vahvistaen samalla sen ettei Raikas tosiaankaan ollut käynyt ulkona sotilasjunan sivuttaessa aseman. Raikas puolestaan myönsi sohvalla pitäneensä päällystakkia lämmikkeenä, päätkin saattoi olla sen alle vedettynä, sitä hän ei muistanut.

Tuomio

Koska Raikas ei millään tavoin pyrkinytkään kieltämään syyllisyyttään onnettomuuteen, pystyi oikeus tekemään päätöksen varsin nopeasti.

Raikas otti itselleen kaiken vastuun ja sen mukaan hänet myös tuomittiin. Raikkaan avoimuus todistaa myös sen, että sabotaasista ei tässä tapauksessa ollut kyse.

Oikeuden mukaan Raikas oli syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen ja lukuisiin kuolemantuottamuksiin. Raikkaan lopullinen tuomio käsitti vankeutta yhteensä 2 vuotta 1 kuukautta sekä 10 päivää. Lisäksi Raikas joutui maksamaan korvauksia lähes 30 000 markan edestä ja lisäksi häneltä myöhemmin mahdollisesti perittävät korvaukset. Tuomio oli sota-ajan lakien mukaan lopullinen eikä siitä voinut valittaa.

Loppusanat sekä vetoomus

Tiedossamme ei ole jutun mahdollisia myöhempiä vaiheita tai sitä miten syytetty aikanaan selvisi valtavista korvauksistaan. Voimme vain arvailla niitä suuria kärsimyksiä, joita onnettomuus vielä vuosienkin päästä tuli aiheuttamaan, omaisten menettäneiden tai loukkaantuneitten keskuudessa. Tietääksemme asiasta käytiin jälkeenpäin katkeriakin korvausvaatimustaisteluja. Myöskään huhut mahdollisesta sabotaasista eivät koskaan ole hiljenneet, joskin oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella syynä näyttäisi vahvasti olevan nimenomaan törkeä huolimattomuus ja muut saman aikaan sattuneet yhteensattumat (Vaunujärjestyksen muuttaminen, veturien olematon valaistus sodan aikana, huonot sääolosuhteet jne.).

Vetoammekin ihmisiin, joilla mahdollisesti saattaisi olla olennaista lisätietoa asiasta, kertokaa niistä allekirjoittaneelle toimitukseen. Palaamme asiaan, mikäli uutta ilmenee. Emme ole yrityksistämme huolimatta myöskään löytäneet mahdollisia elossa olevia onnettomuuden kokeneita henkilöitä, haastattelisimme heitä mielellämme. Tarkoituksemme ei missään nimessä ole vanhojen tuskaisten muistojen uudelleenherättäminen, vaan asian selvittäminen niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Laitilan Sanomat maanantaina maaliskuun 19. päivänä 1990
Leino mukana junaturmassa.

Luulimme onnettomuutta aluksi pommitukseksi

Kodisjoella asuva Holger Leino on yksi niistä harvoista, jotka vielä ovat kertomassa talvisodan päättymisen aattona Harvialassa sattuneesta junaturmasta, joka vaati 39 rintamalle matkaavan sotilaan hengen. Holger Leino muistelee, että aivan ensimmäiseksi sotilasjunan luultiin joutuneen pommituksen kohteeksi. Holger Leino itse selvisi turmasta käsivarsivammoin, mutta näin vähällä eivät valitettavasti kaikki päässeet. Näkymät onnettomuuspaikalla olivat kamalat, muistelee Holger Leino.

Onnettomuuden henkilökohtaisesti kokeneita ei enää ole keskuudessamme kovinkaan monta. Laitilasta sekä Vehmaalta tiettävästi löytyy kummastakin Leinon lisäksi henkilö, joka oli onnettomuudessa mukana. Leino on näistä nuorin. Onnettomuushetkellä hän oli 24‑vuotias. Asevelvollisuutensa hän suoritti vuosina 1937‑38 ja ehti olla siviilissä vain jonkin aikaa kun kutsu sotaan tuli. 10.10 1939 tuli käsky liittyä 71:seen kuormastokomppaniaan. Tämä reissu kestikin sitten 7 kuukautta 3 päivää, laskee Holger Leino.

Onnettomuutta edeltävät päivät oli vietetty Turussa ruotsalaisessa tyttölyseossa. Täältä komppania siirrettiin Loimaalle rintamalle kuljetusta varten. Määränpäänä oli Säkkijärvi. Rintamalle oltiin menossa eikä rauhasta luonnollisesti tiedetty tässä vaiheessa yhtään mitään, muistelee Leino.

12.3 illalla lähdettiin kohti Säkkijärveä. Sotilasjunassa oli veturin lisäksi upseerivaunu, tavaravaunu, 2 miehistövaunua sekä hevosvaunu. Holger Leino muistelee Saaren Jussin tokaisseen hänelle, että ” mene sä Leino tonne hevosvaunuun' Ja sinnehän Holger Leino meni, yhdessä hevosten kanssa.

Holger Leino arvelee että ehkä Toijalassa tuli joku uusi käsky siitä, että nyt mennäänkin Säkkijärvelle.

Rysäys tapahtui Leinon muistikuvan mukaan kahtakymmentä vailla kuusi Harvialassa aiheuttaen suurta tuhoa. Ihmiset jäivät puristuksiin rikkoutuneisiin vaunuihin kuin hiirenloukkuun ikään. Sotilasjunan neljä vaunua rysähti toistensa päälle. Ensi reaktiot luulivat syylliseksi ilmapommitusta. Leino muistaa mm. että Saaren Jussi oli heti onnettomuuden jälkeen huutanut että 'tulkaa auttamaan, ilmapommitus'. Rysäys vaati heti runsaasti kuolonuhreja, mm. kuormastokomppanian päällikön. Jotkut taas selvisivät onnettomuudesta hengissäkin, Leinon muistelujen mukaan mm. Jussi Elo oli lentänyt 'junan pannun päälle, josta huutamalla kutsui apuvoimia'.

Rysäys telkesi myös hevosvaunun oven. Leinolla oli käytössään venäläinen pistin sekä kirves jolla onnistui saamaan oven auki. Kiire oli kova, koska hevosvaunussa hengissä selvinneet vauhkoontuneet hevoset muodostivat suuren vaaran. Kaiken lisäksi kaatuneista kamiinoista pääsi tuli leviämään vaunuihin. Tulen keskelle jääneitä ihmisiä ei voi unohtaa, toteaa Leino. Kaikkien rojujen ja tavaroitten alta ei pelastaminen useasti ollut mahdollista.

Kaiken lisäksi vauhkoontuneet hevoset lisäsivät sekasotkua, niitä jouduttiin ampumaankin jotteivät ne tallaisi jalkoihinsa loukkaantuneita tai aiheuttaisi lisävahinkoa.

Yhdellä paukauksella kutistui kuormastokomppania vain 19 mieheen, Leino muistelee. Onnettomuudessa kuolleet toimitettiin Hattulan kirkkoon, jossa ruumiita tämän jälkeen käytiin tunnistamassa. Apu onnettomuuspaikalle viipyi Leinonkin mielestä varsin kauan. Harvialan koulukeskuksesta tuli aluksi joitakin miehiä, joilla ei kuitenkaan ollut välineitä eikä keinoja päästä sisälle onnettomuusvaunuihin. Hämeenlinnasta saapui vihdoin raivaus‑ sekä lääkintäjuna. Leino muistelee mm. vetäneensä Amos Leimurannan pois ryjän joukosta. Kaikkea sekasotkua lisäsivät vielä tulipalossa paukahtelevat ja räjähtelevät ammukset. Onnettomuudessa ruhjoontuneet ihmiset olivat todella kamala näky, muistelee Holger Leino.

Elossa olevat ihmiset ja hevoset siirtyivät Harvialan kartanoon, josta sitten aikoja myöten tultiin Hämeenlinnanaan ja sitä kautta takaisin Loimaalle. Holger Leino palveli vielä tykistön kasarmilla Riihimäellä ennen kotiuttamista. Joskin pian oli taas edessä uusi sotareissu.

Holger Leinoltakin tiedusteltiin myöhemmin mahdollisia korvausvaatimuksia, siviilivaatteista hän muistelee saaneensa korvauksia 500 markan edestä. Talvisotaanhan suurimaksi osaksi lähdettiin siviilivaatteissa, kokardi ja vyö sentään oli valtion puolesta.

Sabotaasiteoriaa ei Holger Leinokaan allekirjoita, mutta jutun pääsyytetyn kohdalta voidaan hänen mielestään aiheellisesti kysyä mitä olisi tapahtunut sotilaalle, joka nukkuu vartiossa. Tuttujen ihmisten menettäminen koskee luonnollisesti vieläkin.

Kuormastokomppaniassa ei ollut kovin paljon nuoria, ikäluokka oli suurimmaksi osaksi 30-40 ikävuoden välissä, joten tämänkään perusteella ei kovin montaa enää ole henkilökohtaisesti kertomassa onnettomuudesta.

Viime Viikko‑Vakassa olleen kirjoituksen jälkeen ovat monet ihmiset ottaneet yhteyttä ja kertoneet mm. vanhempiensa kokemuksia tapahtuneesta. Nämäkin yhteydenotot ovat vahvistaneet sen, että aluksi onnettomuutta todella luultiin pommitukseksi.

Onnettomuuden jälkeen oli myös liikkunut huhuja siitä, että vihollinen olisi nimenomaan ostanut nuoren asemanlähettäjän, joka siitä hyvästä että oli pari vuotta vankilassa sai hyvän korvauksen. Tiedossamme olevat seikat eivät kuitenkaan millään lailla todista tällaisen puolesta.

Kari Jalavan Uudenkaupungin Sanomille kirjoittama juttu muistomerkin paljastustilaisuudesta maaliskuussa 2000
Suomen pahimmasta junaonnettomuudesta 60 vuotta

Uhreista suurin osa Vakka-Suomesta

Kuusikymmentä vuotta sitten, päivää ennen talvisodan päättymistä yli 20 vakkasuomalaista sotilasta menetti henkensä junaonnettomuudessa. Hämeenlinnan eteläpuolella Harvialassa sattuneen maamme tuhoisimman junaturman 39 uhria saivat sunnuntaina muistomerkin Turengin rautatieasemalle.

Harmaasta Kurun graniitista valmistetun muistomerkin pystytti Janakkala-seura. Muistomerkin paljastustilaisuudessa oli mukana myös onnettomuudessa menehtyneiden vakkasuomalaisten omaisia.

Turmassa kuoli 15 laitilalaista sotilasta, kaksi kalantilaista, kaksi vehmaalaista sekä Uudestakaupungista, Kustavista, Lokalahdelta ja Pyhärannasta yksi sotilas.

Sotasensuurin takia onnettomuudesta ei 60 vuotta sitten kerrottu lehdissä tai uutisissa mitään. Oikeus tuomitsi aikanaan Harvialan asemalla työskennelleen nuoren rautatievirkamiesharjoittelijan Paavo Raikkaan törkeästä huolimattomuudesta ja kuolemantuottamuksista vankeuteen yli kahdeksi vuodeksi.

Virkailija nukahti kohtalokkaasti

Hämeenlinnasta Riihimäen suuntaan matkanneen sotilasjunan ja Riihimäeltä Tampereelle matkalla olleen tavarajunan piti kohdata Harvialan asemalla. Raikas oli puhelimella antanut Hämeenlinnaan luvan sotilasjunan lähtöön. Sitten hän oli ilmeisesti nukahtanut, ja sotilasjuna ohitti Harvialan.

Kun Turengin asemalta kysyttiin kello 5.22 lupaa tavarajunan lähettämiseen pohjoiseen, Raikas oli antanut luvan ja kertonut, että se kohtaisi sotilasjunan Harvialassa. Kun toinen päivystäjä, asemamies Otto Stålberg kuuli tästä, alkoi selvitä, että sotilasjuna oli muutama minuuttia aikaisemmin jo ohittanut Harvialan.

Mitään ei ollut enää tehtävissä. Sodan takia pimennetyin valoin ajaneet junat törmäsivät kello 5.28 Harvialan ja Turengin välissä, toissa vuonna lakkautetun Turengin sokeritehtaan kohdalla.

Loimaalta Viipuriin matkalla olleen sotilasjunan matkustajista menehtyi heti 34 henkilöä ja myöhemmin vammoihinsa viisi. Loukkaantuneita oli 69. Turmassa kuolleet kuuluivat 71. kuormastokomppaniaan. Onnettomuudessa kuoli myös paljon hevosia. Loukkaantuneita hevosia jouduttiin teurastamaan kymmeniä.

Tuhojen laajuutta lisäsi osaltaan se, että Toijalassa henkilöiden kuljetusvaunut olivat tulleet heti veturin perään, päinvastoin kuin Loimaalta lähdettäessä.

Muistomerkkitilaisuudessa oli mukana myös Erkki Mattila, 78, joka nuorena sotilaspoikana oli alueen suojeluskunnassa päivystysvuorossa ja järjestämässä onnettomuusapua. Saatuaan apuun isäntiä ja hevosia hän meni itsekin paikalle.

— Näky ei ollut miellyttävä nuoren pojan silmin. Veturin höyryputki oli myös katkennut ja höyry peitti kaaosta. Tulipalokin syttyi, mutta saatiin nopeasti sammumaan, Mattila kertoi.

— Hevosilla loukkaantuneita päästiin kuljettamaan pieneen Turengin sairaalaan. Varsin pian se täyttyi, ja potilaita siirrettiin sitten Hämeenlinnaan.

Laitilalaisia kiinnosti myös teurastettujen hevosten määrä. Hengissä onnettomuudesta selvinnyt, nyt jo kuollut kengitysseppä oli kertonut paristasadasta ammutusta hevosesta. Mattila naurahtaa.

— Muutamia kymmeniä niitä oli. Siellä oli pelastustöissä mukana noin 15-vuotias Kalle Salminen, joka oli teurastamolla töissä. Hän ryhtyi siellä ammattiaan harjoittamaan, kun eräskin sotilas oli tuloksetta ampunut loukkaantunutta hevosta useita kertoja, Mattila muisteli.

Sabotaasistakin puhuttu

Onnettomuuden syy puhutti vielä sunnuntaina paljastustilaisuuden jälkeen lohikeitolla olleita omaisia. Harjoittelija Raikas oli oikeudessa myöntänyt syyllisyytensä. Janakkala-seuran puheenjohtaja Alpo Hieta kertoi kuulleensa, että Raikas oli valvonut 36 tuntia yhteen menoon.

Toisaalta sotilasjunan hengissä säilynyt veturinkuljettaja kertoi Alpo Hiedan mukaan Veturimies-lehdessä 1960-luvulla, että Harvialan asemalla oli näytetty vihreää valoa. Tämä jää ikuisesti arvotukseksi.

Sabotaasistakin on vuosien varrella puhuttu. Laitilalainen Eero Isotalo kertoikin sunnuntaina Turengissa, että Laitilan veteraanit selvittivät aikanaan Raikkaan olinpaikan, mutta tämä ei suostunut ottamaan veteraaneja vastaan. Kellään ei tilaisuudessa ollut tietoa, elääkö Raikas vielä.

Eero Isotalo oli tyytyväinen muistomerkin saamisesta.
— Omaiset antavat vilpittömät ja monet tuhannet kiitokset Janakkala-seuralle muistomerkistä. Laitilan veteraanitkin sitä aikanaan esittivät, mutta hanke ei sitä kautta edennyt, Isotalo kertoi.

Tieto tuli Vakka-Suomeen hitaasti

Sota-ajan tiedonkulku onnettomuuden omaisille oli hidasta. Kalantilaisen Tauno Tuomolan isä Jalmari Tuomola menehtyi turmassa. Äiti ja neljä lasta, joista vanhin seitsemän vuoden ja nuorin yhdeksän kuukauden, olivat jo ehtineet iloita rauhan tulosta, kun tieto onnettomuudesta tuli Vellualle Tuomolan taloon.

— Parin päivän kuluttua Ruusolan lapset Hilkka ja Vilppu tulivat meille paperilappu mukanaan. Jalo Ruusola oli selvinnyt onnettomuudesta hengissä ja oli sairaalassa. Hän oli ilmoittanut sieltä kotiinsa, että Jalmari Tuomola on saattanut kuolla.

Jalmari Tuomolan viimeisiksi "sanoiksi" perheelleen jäi onnettomuutta edeltävänä iltana Loimaalla kirjoitettu kirje, jossa hän kertoo seuraavan aamuna tapahtuvasta lähdöstä. Kertoo mm. kuinka lumipukuja ei riittänyt kaikille - ensiapusiteitä on kyllä riittämiin, hän kirjoitti.
— En nyt sitten muuta. Hyvästi kaikille kotiväelle, päätti hän kirjeensä.

Nopeasti ei onnettomuustieto tullut myöskään Uuteenkaupunkiin. Sen muistaa ainakin uusikaupunkilainen Aino Tiainen.

— Leisiön Kurt tuli muutaman päivän kuluttua lomalle Uuteenkaupunkiin ja oli kuullut, että veljeni Knut Palmu oli kuollut onnettomuudessa. Hän oli ollut junan ensimmäisessä vaunussa, Aino Tiainen kertoi.

Kuolinviestejä kertyi Vakka-Suomessa seuraavien sotilaiden omaisille:

Laitilasta Haapanen Matti Emil, Haapaniemi Heikki Matias, Hällström August Rudolf, Isotalo Yrjö Aleksander, Kantola Oskar Ferdinand, Kleemola Yrjö Vilhelm, Lahtinen Kaino Frans Ilmari, Lehtinen Martti, Marttila Yrjö Samuel, Nikula Arttur Valdemar, Perävainio Arvo Valdemar, Pilppu Juho Arvo, Saarinen Valdemar Vihtori, Sunila Martti Viljami ja Tuomisto Arvo Adolf.

Kalannista Luotsio, Frans Albert ja Tuomola Jalmari. Vehmaalta Aarnio Emil Nikolai ja Virtanen Oskar Nikodemus. Kustavista Laine Aarne August, Lokalahdelta Laihonen Sefanias Ensio, Pyhärannasta Kaunismäki Olavi ja Uudestakaupungista Palmu, Knut Vieno.

Aikalailla surullinen tapaus kokonaisuudessaan ja siksi ansaitsee mielestäni paikkansa isojen onnettomuuksien joukossa.
Lähteet: Wikipedia ja erilaiset arkistot.
"On täysin luonnollista, että näinkin moniulotteinen ja monimutkainen todellisuus ennemmin tai myöhemmin vastaa täydellisesti sepitettyä vastinettaan."


User avatar
Uutisvastaava
Posts: 234
Joined: Wed Dec 14, 2011 1:03 pm

Re: Junaturmat

Post by Uutisvastaava » Sun Jan 15, 2012 7:36 pm

Kuurilan junaturma
Kuurilan junaturma tapahtui 15. maaliskuuta 1957 Kalvolassa Kanta-Hämeen seudulla. Onnettomuudessa sai surmansa 26 henkeä ja noin 50 loukkaantui. Onnettomuus on edelleen Suomen rauhanajan pahin junaturma. Talvisodan aikana 12. maaliskuuta 1940 tapahtunut Turengin junaturma on maan eniten uhreja vaatinut rautatieliikenteen onnettomuus.

Tapahtumien kulku
Onnettomuus tapahtui aamulla kello 9.45 noin kaksi kilometriä etelään Kuurilan rautatieasemalta metsäisessä kaarteessa. Pohjoiseen matkalla ollut moottoripikajuna 41 ja etelään matkalla ollut Hr1-sarjan höyryveturin vetämä yöpikajuna 64 törmäsivät toisiinsa. Onnettomuudessa moottorijunan vetovaunu Dm4 nro 1607 tuhoutui täysin, ja yöpikajunan veturi Ukko-Pekka Hr1 nro 1005 kaatui. Useita puu- ja metallirakenteisia vaunuja tuhoutui lähes täysin. Lähes kaikki kuolonuhrit olivat junien ensimmäisissä vaunuissa.

Törmäys oli erittäin raju. Kevytrakenteinen moottorijunan vetovaunu tuhoutui täysin, kun satatonninen Ukko-Pekka jyräsi sen kirjaimellisesti keskeltä halki. Lisäksi moottorijunan ensimmäinen vaunu tuhoutui täysin. Yöpikajunan ensimmäinen vaunu, puurakenteinen makuuvaunu, kiilautui höyryveturin ja sen hiilivaunun alle ja murskaantui täydellisesti.

Junat törmäsivät kaarteessa, jossa näkyvyys oli metsikön vuoksi huono. Tämän vuoksi veturinkuljettajien suorittamista hätäjarrutuksista ei ollut apua, vaan junat törmäsivät toisiinsa yhteenlasketulla nopeudella 160–170 km/h.

Syy
Onnettomuuden syy oli katkos liikenteenohjauksen tiedonkulussa. Noin 90 minuuttia aikataulustaan jäljessä olevalle yöpikajunalle 64 oli annettu määräys kohdata moottorijuna 41 Kuurilan eteläpuolella Iittalan asemalla, mutta kohtaus olikin viime hetkellä siirretty Kuurilaan. Tietokatkon vuoksi moottorijuna sai luvan lähteä Iittalasta kohti Kuurilaa, vaikka yöpikajuna oli myös saanut lähtöluvan Kuurilasta kohti Iittalaa. Junat kohtasivat yksiraiteisella ratalinjalla tuhoisin seurauksin.

Onnettomuuden jälkeen
Toimittaja Veikko Ennala kertoo artikkelissaan Vuorokausi veturimiehenä Apu-lehdessä lyhyesti Kuurilan onnettomuuden moottorijunan kuljettajasta. Kirjoitus on lyhyt ylistyslaulu velvollisuudentunnolle, joka piti kuljettajan loppuun asti ohjaintensa ääressä yrittämässä estää onnettomuutta.

Onnettomuuden jälkeen yöpikajunan veturi Ukko-Pekka (Hr1) 1005 nostettiin kiskoille ja hinattiin Hämeenlinnaan. Myöhemmin veturi korjattiin ja se palasi takaisin liikenteeseen.

Huhtikuussa 2008 se on edelleen Haapamäen höyryveturipuistossa. Puiston alkuaikana siitä käytettiin lyhyen aikaa nimikettä "Tappajaveturi", mutta mauttomana pidetty nimikilpi poistettiin jo ensimmäisenä kesänä.

Onnettomuuden seurauksena langatonta viestintää asemien ja veturinkuljettajien välillä alettiin toden teolla kehittää. Myös rautateiden liikenteenohjauslaitteita alettiin voimakkaasti kehittää inhimillisten erehdysten estämiseksi.
Tuon kertoi Wikipedia.

Filmikatsaus
Maaliskuun 15. päivänä 1957 sattui Suomen rauhanajan tuhoisin junaturma Kalvolan Kuurilassa. 26 ihmistä kuoli ja yli 50 loukkaantui.

1950-luvulla ei junissa vielä ollut junapuhelimia, ja turman taustalla oli inhimillinen virhe.

Junat eivät olleet aikataulussa, ja niiden kohtaamisasema muutettiin niin, ettei tieto muutoksesta tullut molemmille junille.

Kuurilassa ollut etelään matkaava juna sai lähtöluvan Iittalaa kohti ennen kuin Iittalan asemalle oli asiasta ilmoitettu.

Myös Iittalasta Kuurilaan eli pohjoiseen matkaavalle junalle oli annettu lähtölupa.

Junien lähettäjät saivat yhteyden toisiinsa vasta junien lähdettyä ja he ymmärsivät mitä oli tapahtumassa, mutta juniin ei ollut puhelinyhteyttä, eikä mitään voitu enää tehdä.

Onnettomuutta pahensi turmapaikan tuntumassa ollut kaarre. Junat törmäsivät lähes täydessä vauhdissa, yhteensä noin 160 kilometrin tuntivauhdilla.

Teksti: Paavo Rytsä
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/j ... edia=16983
Linkissä filminpätkä aiheesta.

Haapamäen höyryveturipuistossa viettää eläkepäiviään Suomen tuhoisimmassa rauhan ajan junaonettomuudessa mukana ollut Ukko-Pekka -veturi numero 1005. Kuurilan onettomuudesta tuli kuluneeksi 50 vuotta 15.3.2007. Tämä kuvaus ihmismuistiin perustuneen junaturvallisuusaikakauden suuronnettomuudesta on kirjoitettu pääosin siitä kertovan vanhan sanoma- ja aikakausilehtiaineiston pohjalta.
http://personal.inet.fi/koti/pertti.itk ... urila2.htm
Paljon kuvia ja hyvää tarinaa linkissä.

26 kuolee Kuurilan junaonnettomuudessa
Kuurilan junaonnettomuus vuonna 1957 on edelleen yksi tuhoisimpia rauhanaikaisia liikenneonnettomuuksia Suomessa. Onnettomuudessa kuoli 26 ja loukkaantui 19 henkeä.

Edellisvuonna käynnistetystä Unkarin avun keräyksestä saatiin hyödyllistä kokemusta, joka auttoi Kuurilan onnettomuuden uhrien ja heidän omaistensa tukemisessa. Suomen Punainen Risti keräsi rahaa ja vaatteita yli yhdeksän miljoonan markan arvosta.
http://www.redcross.fi/ext/vuosien_varr ... index.html
Image

Image

Image

Linkkilista
http://www.digipaper.fi/vml/56022/index.php?pgnumb=26
http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/w ... 2_vaiheita
http://www.veturipuisto.fi/
http://www.aikakaus.fi/al_koulussa/arti ... pahtui.htm
"On täysin luonnollista, että näinkin moniulotteinen ja monimutkainen todellisuus ennemmin tai myöhemmin vastaa täydellisesti sepitettyä vastinettaan."

User avatar
will
Posts: 2072
Joined: Tue Oct 11, 2011 10:47 am
Contact:

Buenos Aires

Post by will » Wed Feb 22, 2012 10:07 pm

Radiouutisten mukaan Buenos Airesin junaonnettomuudessa on kuollut ainakin 50 henkeä. 300 on loukkaantunut. Monet heistä joutuvat isoihin leikkauksiin. Onnettomuus sattui junan ajaessa jarruttamatta laituriin.

User avatar
härkä
Posts: 5634
Joined: Tue Oct 11, 2011 1:26 am
Location: Laidun

Re: Junaturmat

Post by härkä » Wed Feb 22, 2012 10:23 pm

Tässä linkissä lisää aiheesta Buenos Airesissa.
http://www.bbc.co.uk/news/world-latin-america-17129858
Uhriluku tuntuisi vielä nousevan.

Tässä lisää videokuvaa.
Huom ! Saattaa olla järkyttävää ?
http://www.treehugger.com/public-transp ... sport.html
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.

aniko
Posts: 30
Joined: Tue Nov 22, 2011 1:43 am

Re: Junaturmat

Post by aniko » Thu Feb 23, 2012 2:42 am

Hiukan oudolta tuntuu suuri uhriluku, sillä ainakin valvontakameravideon mukaan näyttää siltä, että vaunuja ei edes olisi suistunut raiteilta, toisin kuin viimeisimmissä Suomessa sattuneissa junaonnettomuuksissa, joissa uhrien määrä jäi huomattavasti pienemmäksi. Juna oli todella täynnä ihmisiä?

User avatar
will
Posts: 2072
Joined: Tue Oct 11, 2011 10:47 am
Contact:

Re: Junaturmat

Post by will » Thu Feb 23, 2012 9:28 am

BBC uutisoi ainakin 49 kuolleesta ja 600 loukkaantuneesta. Junan nopeus oli n. 20 km/h, kun se törmäsi laituriraiteen päähän.
http://www.bbc.co.uk/news/world-latin-america-17129858
Pienelläkin nopeudella tulee pahaa jälkeä, kun sikseen sattuu. Osa uhreista on mahdollisesti jäänyt puristuksiin äkkipysäyksessä vaunujen sisällä liikettään jatkavan irtaimen massan ja vaunujen päätyjen väliin.

OT:Bodomin onnettomuusteoriassa on käytetty laskennallista nopeutta 5m/s eli 18 km/h. Moottoripyörän törmäys maata vasten oleviin uhreihin olisi aiheuttanut 1-3 uhrin menehtymisen lyhyen ajan kuluessa. Laskelmien perustana käytettiin Kotkan kivenpudotussurmasta tiedettyjä lukuja ja vaikutusta. Edelleen, tuore Töölön jäälohkareonnettomuus oli Kotkaan verrattuna ainakin kolme kertaa voimakkaampi. Töölön onnettomuuden uhri kuoli heti.

aniko
Posts: 30
Joined: Tue Nov 22, 2011 1:43 am

Re: Junaturmat

Post by aniko » Thu Feb 23, 2012 9:01 pm

Kyllä, mutta Jokelassa (4 kuolonuhria) junan nopeus oli 160 km/h (hätäjarrutuksen alkaessa), ja Jyväskylässäkin (11 kuolonuhria) muistaakseni tuota luokkaa, tai yli 100 km/h kuitenkin. Täytynee päätellä että ns. survivable space oli tuossa Buenos Airesin junassa huomattavasti pienempi, ja varmaan matkustajia myös paljon, paljon enemmän.

User avatar
will
Posts: 2072
Joined: Tue Oct 11, 2011 10:47 am
Contact:

Buenos Aires 2012

Post by will » Fri Feb 24, 2012 7:36 am

Buenos Airesin Once-asemalla päätypuskuriin törmänneessä lähijunassa oli arviolta 2000 matkustajaa, joista 703 päätyi sairaaloihin ja 50 kuoli. Teholle viety kuljettaja oli selvin päin ja työhistorialtaan moitteeton. Epäillään jarruvikaa.

Hallitus lupaa täydellisen tutkimuksen, ammattiliitto epäilee, että junayhtion työntekijöistä yritetään tehdä syntipukkeja ja yhtiö valittelee, etteivät alhaiset lipunhinnat ole antaneet mahdollisuutta enempää kehittää kalustoa.

http://uk.news.yahoo.com/argentines-see ... 07463.html

User avatar
Uutisvastaava
Posts: 234
Joined: Wed Dec 14, 2011 1:03 pm

Re: Junaturmat

Post by Uutisvastaava » Sun Mar 04, 2012 7:42 am

Junat törmäsivät rajusti - useita kuoli
Sunnuntai 4.3.2012 klo 00.51 (päivitetty klo 06.19)

Kaksi junaa on törmännyt toisiinsa Etelä-Puolassa.
Image
(EPA / AOP)
Image
(EPA / AOP)
Image
(EPA / AOP)
Image
Junaturma on vaatinut myös kuolonuhreja. (EPA / AOP)

Puolassa ainakin 14 ihmistä on kuollut ja kymmeniä ihmisiä loukkaantunut vakavassa junaonnettomuudessa, kertovat viranomaiset.

Onnettomuus sattui, kun kaksi junaa vastakkaisiin suuntiin samalla raiteella Etelä-Puolassa Szczekocinyn kaupungin lähellä myöhään eilen illalla.

Paikallisen median mukaan loukkaantuneita on lähes 60. Heistä 30 olisi saanut vakavia vammoja.

Paikallisen median kuvissa onnettomuuspaikalta näkyy murskautuneita ja raiteilta suistuneita junavaunuja.

Silminnäkijä kertoi televisiokanavalle nähneensä ihmisiä loukussa junavaunujen sisällä.

Pelastustyöt onnettomuuspaikalla ovat käynnissä. Paikalla on noin 450 palomiestä ja sata poliisia.

Puolan pääministeri Donald Tusk on matkalla onnettomuuspaikalle.

Toinen junista oli matkalla pääkaupungista Varsovasta Krakovaan. Toinen taas kulki kohti Varsovaa Przemyslin kaupungista.

Valtion rautatieyhtiön edustajan mukaan Krakovan-juna oli jostain syystä väärällä raiteella.

Junissa oli yhteensä 350 matkustajaa.
STT-REUTERS-AFP-IL
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201203 ... 7_ul.shtml
"On täysin luonnollista, että näinkin moniulotteinen ja monimutkainen todellisuus ennemmin tai myöhemmin vastaa täydellisesti sepitettyä vastinettaan."

User avatar
will
Posts: 2072
Joined: Tue Oct 11, 2011 10:47 am
Contact:

Lac Megantic, Kanada, 2013

Post by will » Thu Jul 11, 2013 9:30 am

Poliisi tutkii rikoksena junaonnettomuutta, missä ratapihalle yöksi jätetty öljyjuna lähti valumaan alamäkeen ja suistui raiteilta pikkukaupungin keskustassa 12 kilometrin päässä. Aiheutuneen räjähdyksen ja suurpalon jäljiltä on löydetty 15 tuntemattomaksi palanutta ruumista. Uhrien kokonaismääräksi arvioidaan 60.

Jarrujen pettämisen syyksi on arveltu palonalun sammutustöitä veturin lähellä. Veturinkuljettaja kertoi lukinneensa jarrut ennen hotelliin lähtemistään. Onnettomuudessa kymmeniä oljyvaunuja käsittänyt juna painui jonomuodosta haitarimaiseksi kasaksi. Osa säiliöistä näyttää kuvien mukaan sulaneen kuumuudessa.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kanadan+junat ... 3421735832

Post Reply