Viipurin raitiovaunuonnettomuus 15.9.1920

Onnettomuudet ja niihin johtaneet syyt
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Viipurin raitiovaunuonnettomuus 15.9.1920

Post by -Uta- »

Mennään raitsikalla… Viipurin raitiotiet
http://www.kantanen.net/mennaan-raitsik ... aitiotiet/
Pekka Kantanen | 14.09.2018

Image
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... /0782-7024

Image

Raitsikasta tuli nopeasti kaikille viipurilaisille tuttu ja rakas. Se oli osa kaupunkikuvaa ja ihmisten elämää. Valitettavasti se oli myös muutaman kerran osa viipurilaisten kuolemaa. Onnettomuuksiakin sattui. Merkittävin ja yhä Suomen uhriluvulla mitattuna suurin raitiotieonnettomuus sattui Viipurissa 15.9.1920. Onnettomuus herätti suurta huomiota koko maassa ja myös lehdistö uutisoi siitä näyttävästi ympäri Suomen. Annetaan Karjala-lehden kertoa, mitä tapahtui.

”Eilen iltapäivällä tapahtui kaupungissamme kaamea raitiotieonnettomuus. Kellon ollessa 4,15 ip. nähtiin raitiotiellä Katariinankadulla (Linnankatu) kaksi toisiinsa kytkettyä raitiovaunua tulevan mainitun kadun korkeimmalta paikalta huimaavaa vauhtia ja niistä poishyppäävän muutamia henkilöitä. Kun vaunut saapuivat Katariinan- ja Torikatujen kulmaukseen, syöksyivät ne pois raiteilta, jolloin etummainen vaunu työntyi täydessä vauhdissa Paraatikentän puoleisella käytävällä olevaan sähköpylvääseen. Täräys oli ankara. Vaunut syöksyivät eteenpäin niin voimakkaasti että sähköpylväs vaunun vasemmalle kallistuessa tunkeutui vaunun etusillan sisään särkien sen kokonaan. Siten vaunu ei mennyt aivan kyljelleen, vaan joutui vinoon asentoon jälkimmäisen vaunun jäädessä poikittain pystyasentoon etuvaunun taakse. Sen ja etuvaunun välillä oleva kytkin nim. täräyksessä katkesi ja se siten irtautui etumaisesta.”

Image
”Kaamea onnettomuus kaupungissamme” – otsikoi Karjala lehti 16.9.1920. Etualalla pystyssä pysynyt jälkimmäinen vaunu ja taaempana pylvästä vastaan nojallaan kumoon suistunut ja tulosuuntaansa kääntynyt vetovaunu. Oikealla näkyy kasarmilta apuun tulossa olevia sotilaita. Vasemmalla kulmassa neljä vuotta aiemmin avattu kahvila/ravintola Lehtovaara, joka toimii nykyään samannimisenä Helsingin Töölössä.

”Törmäyshetkellä oli kumpikin vaunu äärimmäisen täynnä väkeä siltojaan myöten. Vaunun ohjaajana toimi sillä hetkellä kuljettaja Otto Väyrynen, joka on tunnettu hyvin luotettavaksi ja täsmälliseksi tehtävissään. Konduktöörinä oli neiti Anna Junttanen, joka yhteentörmäyksen tapahtuessa oli vaunun sisällä.”

Tuon ajan lehdistön tyyli selostaa traagisiakin asioita oli hyvin suora. Mitään ei jätetty kertomatta ja kuvailematta. Niinpä lehdessä kerrottiin raitiotievaunun alle jääneistä ”verilätäköistä ja vaatteenosista sekä murskaantuneista lapsenvaunuista” hyvin suorasukaiseen tapaan henkilöiden nimiä unohtumatta. Lehtiä lukiessa tuntuu, kuin olisi itse ollut tapahtumapaikalla silminnäkijänä.

Karjala-lehti jatkaa selostustaan onnettomuuden syistä:

”Kun vaunu oli sitten saapunut Katariinankadulle mäen päälle ja alkoi laskeutua siitä alas, antoi konduktööri Junttanen kellolla merkin pysähtyä Freesenkadun (Pamppalankatu) risteykseen; tästä huolimatta jatkoi vaunu yhä kulkuaan vauhdin aina kiihtyessä. Tällöin heräsi konduktööri Junttasessa pahoja aavistuksia ja koetti hän tunkeutua vaunun etusillalle ottaakseen selkoa asemasta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästä kuin ovelle saakka, kun onnettomuus tapahtui ja vaunu törmäsi sähköpatsaaseen.”

Image
Tässä raitiovaunu on juuri alkanut laskeutua Katariinankadun (Linnankatu) korkeimmalta kohdalta. Onnettomuusraitsikka ei tästä eteenpäin enää jarrutellut, vaan syöksyi kiihtyvää vauhtia kohti alla odottavaa käännöstä vasempaan. Kuvassa raitiovaunun oikealla puolella on keskeisen Viipurin katukuvan yksi pahimmista rappiokohteista – As. Oy Domus. Oman tarinan arvoinen sekin.

Onnettomuus oli todella dramaattinen. Sen lisäksi, että matkustajille tuli ruhjeita, jalkoja ja käsiä meni poikki, niin onnettomuus vaati myös kuolonuhreja. Ehkä järkyttävin kohtalo oli ruhjoutuneisiin lastenvaunuihin liittyvä tragedia.

”Juuri kun vaunu oli tulossa mäkeä alas huimaavaa vauhtia, kulki Torikadulla pitkin jalkakäytävää tri Edv. Leppäsen palvelijatar Helmi Taivassalo työntäen vaunuissa tri Leppäsen vuoden vanhaa poikaa Eeroa. Kuinka olikaan, joutui lapsi vaunuineen sähköpylvääseen syöksyvän raitiovaunun alle sillä seurauksella, että pienokainen sai heti surmansa. Palvelijatar Taivassalo pelastui samasta kohtalosta kuin ihmeen kautta saaden kuitenkin päähänsä ison haavan, joka ommeltiin lääninsairaalassa, minkä jälkeen hän pääsi kotiinsa.”

Miksi?
Ensimmäiset tiedot antoivat varovasti ymmärtää, että kuljettaja olisi saanut jonkinlaisen kohtauksen. Puhuttiin ”kivistävästä päästä” ja vastaavasta. Jo seuraavana päivänä muuten tunnollisena tiedetty kuljettaja vapautettiin epäilyistä. Vika oli sittenkin jarruissa:

”Kuitenkin sikäli kuin tähänastisista tiedoista on voitu todeta, lienee onnettomuuden syynä ollut etupäässä se, etteivät jarrut, tavallinen jarru sen paremmin kuin sähköjarrukaan, olleet jostain syystä toimineet, vaikka kuljettaja Väyrynen oli kummankin avulla koettanut huiman vauhdin aikana pysäyttää vaunuja. Mitään erityistä pyörtymiskohtausta ei todennäköisesti kuljettajalle mäen päällä kuitenkaan ollut sattunut, vaikkakin hänen on todistettu vähän aikaisemmin valitelleen päänkipuaan.”

Onnettomuuden jälkikaneettina sopinee todeta, että kuljettaja Väyrynen menehtyi myöhemmin sairaalassa eikä näin ollut enää osallisena onnettomuuden syiden loppuselvittelyissä. Onnettomuuden uhriluku nousi lopulta viiteen kuolleeseen.

On kuin kohtalon määräämää, että Viipurin uusi raitiovaunumonumentti sijaitsee miltei metrilleen sillä paikalla, minne ankara onnettomuus aikoinaan kuljettaja Väyrysen raitsikan sinkosi. Minulla ei ole tiedossa, tietävätkö uudet viipurilaiset onnettomuudesta ja sen paikasta ja valitsivat tietoisesti juurikin tämän paikan? Niin tai näin, paikka on mitä sopivin sekä turistien kannalta että myöskin onnettomuuden muistamiselle.

Vaikka Viipurin raitiotieliikenne lopetettiin vähän yli 60-vuotta sitten, elävät muistot yhä. Kaikkien Viipurin ystävien ja Aikamatkailijoiden puolesta on helppo kiittää Viipurin päättäjiä perinteen arvostamisesta ja vanhan raitsikan henkiin herättämisestä. Käykää katsomassa ja vuosittain aina syyskuun 15. päivänä voisi laittaa vaikka ruusun vaunun eteen muistuttamaan tapahtuneesta ja kunnioittamaan vakavan onnettomuuden uhreja.

Kun kävelette Viipurin katuja, niin kuunnelkaa aina välillä. Etäinen kolina ja kiskojen kitinä voi kertoa seuraavan vaunun olevan jo tulossa. Onko taskussa tasaraha?


***

Viipurin raitiovaunuonnettomuus 15.9.1920
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_ ... nnettomuus
Post Reply