Suomenlinnan Vallisaaren räjähdys 9.7.1937

Onnettomuudet ja niihin johtaneet syyt
Post Reply
User avatar
-Uta-
Posts: 3905
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Suomenlinnan Vallisaaren räjähdys 9.7.1937

Post by -Uta- »

Vallisaaren pamaus
Alkuperäisestä tekstistä muokannut
OVE ENQVIST


9.7.1937 tapahtui Vallisaaressa ammusvarikolla tuhoisa räjähdys. Vuonna 1987, kun räjähdyksestä oli kulunut 50 vuotta, haastateltiin silloin 91-vuotiasta sotilasmestari Rikhard Antilaa muun muassa Vallisaaren räjähdyksestä. Tässä haastattelusta aikaisemmin julkaisematon, räjähdystä koskeva osa.

Mainittuna päivänä, ennen kello yhtätoista olin puhelinkeskustelussa päällikköni eversti Nikolai Weggen kanssa. Seisoin työpöytäni vieressä katsellen ulos työhuoneiden suuntaan. Yhtäkkiä rakennuksen takaa näkyi valtava liekki. Tiesin heti mitä siellä tapahtuu. Sanoin everstille: "Nyt täällä tapahtuu kauheita. - Hälytys!"

Näin se alkoi. Vallisaaressa oli kaksi panostushuonetta. Suuremmassa huoneessa oli tehty kahdentoista tuuman tykin taistelupanosten uudistustyötä. Pienemmässä huoneessa tehtiin kuuden tuuman tykin panosten kunnostusta. Jälkiselvittelyssä tulin siihen tulokseen, että joku tai jotkut miehistä eivät noudattaneet antamiani ohjeita, varsinkin siinä vaiheessa kun raskas puolipanos (78 kg) otettiin metallisäiliöstä ulos. Ohjeeni mukaan piti toimia siten, että kun säiliön kansi oli poistettu, nostettiin säiliö panoksineen pystyyn. Tämän jälkeen säiliö nostettiin yläkautta pois ja panos tuettiin j a siirrettiin kolmen miehen voimin työpöydälle purettavaksi ja uudelleen koottavaksi. Kummassakin päässä olevat mustaruutiprismat koottiin ehjistä prismoista uudelleen ja koko panos sidottiin lujasti.

Raskaita uhreja
Suuri vaara piili otettaessa panosta ulos. Sitä ei saanut tehdä esimerkiksi lattialla vaaka-asennossa siksi, että siinä syntyi voimakas kitka, joka saattoi aiheuttaa rikkoutuneista mustaruutiprismoista valuneen jauheen syttymisen.
Vuosina 1918-1921 näitä panoksia siirrettiin linnakkeilta valikoihin, eikä niitä silloin osattu käsitellä oikealla tavalla. Tästä rajusta käsittelystä aiheutui tuo edellä mainitsemani mustaruutiprismojen rikkoutuminen. Koska näkemäni suuri liekki näkyi juuri siltä puolelta, missä käsiteltiin näitä suuria panoksia, pidän varmana, että onnettomuus alkoi sieltä. Sääntönä oli, että valmistuneet panokset siirrettiin heti ulos ja vietiin kellariin, joten työhuoneessa oli vain työn vaatimat muutamat panokset.
Tässä onnettomuudessa kuoli kaikkiaan 13 ihmistä. Kahden päivän kuluttua kuoli myös pääesikunnan taisteluvälineosaston päällikkö insinöörieversti Aleksanteri Huuri. Sydän ei kestänyt. Hänellähän oli suurin vastuu.
Edellisenä päivänä hän ja eversti Wegge kävivät tarkastamassa A-osaston toimia. Ilmoitin heille, että valmis tavara, 152/45 C patrunoidut laukaukset, on pian saatava työalueelta pois. Lupasivat antaa määräyksen huomispäivänä . Se määräys tuli myöhään.

Onni onnettomuudessa
Tulen levitessä nopeasti panostushuoneista kaikkiin tiloihin tapahtui voimakas räjähdys huoneessa missä säilytettiin tilapäisesti nalleja ja detonaattoreita. Minulla oli kädet täynnä tehtäviä, enkä ollut ehtinyt huolehtia niitä turvalliseen kellariin.
Kerron tässä välissä tilanteesta kotona. Vaimoni oli aamulla lähtenyt asioilleen kaupunkiin. Kotona olivat tyttäreni Päivikki (9 v) j a Pirkko (5 v). Kun onnettomuus alkoi huomasivat lapset, että jotain erikoista tapahtuu ja tulivat luokseni toimistoon. Kehotin heitä lähtemään kiireesti rantaan ja pyrkimään veneeseen. Näin tekivät ja pääsivät kaupunkiin. Siellä tapasivat sitten äitinsä.
Tämän jälkeen lähdin ulos katsomaan mitä voin tehdä näiden ihmisten hyväksi. Patrunointipaikalta kaikki olivat lähteneet. Läheisellä kaivolla olleen sammutusryhmän käskin siirtymään kauemmaksi koska kohta alkavat ammukset räjähdellä. Ketään muita en työhuoneen luona nähnyt. Kuljin patrunointihuoneen läpi ja toisen pään ovesta ulos 2- 3 metriä. Silloin sirpale iski minuun leikaten vasemman posken nenästä leukaan. En menettänyt tajuntaani, vaikka ilmanpaine lennätti monta metriä. Kykenin poistumaan paikalta. Ellen olisi voinut, niin kohta olisi parimetrinen maakerros peittänyt.
Matkalla rantaan eräs työnjohtaja sitoi vuotavan vammani. Tämän jälkeen pääsin nopean veneen kyydissä kaupunkiin ja siellä hoitoon Kirurgiseen sairaalaan. Puolentoista viikon kuluttua pääsin sairaalasta kotiin vammani parantuneena, mutta muuten vielä heikossa kunnossa.

Tieto luo turvaa
Sain kutsun Puolustusministeriöön. Siellä tuomari eversti Pipping halusi kuulla selostukseni kaikesta. Olinhan ainoa, joka tiesi miten Vallisaaren räjähdysonnettomuus alkoi. Ei minua voitu syyttää mistään. Ja niin sain jatkaa toimintaani Vallisaaressa ja keskittyä oman osastoni hoitamiseen. Uskon vieläkin, ettei tätä onnettomuutta olisi tapahtunut, jos olisin saanut itse paikalla ollen johtaa töitä.
Räjähdysalue oli melkoisesti myllerretty. Mm. lastauslaiturille johtava tie ja rata olivat kokonaan kadonneet. Voimakkain räjähdys tapahtui kun tulivyöry eteni varastoon, jossa oli 12 tonnia merivoimille kuuluvia syvyyspommeja.
Kokonaan hajonneet rakennukset raivattiin pois. Vähemmän vaurioituneita alettiin kunnostaa. Toimistotalo, jossa oli myös asuntoja, vaurioitui pahoin kun 152 mm ammus räjähti asuntoni keittiössä (se oli lentänyt korkealle ylös ja sieltä pudonnut katon lävitse tähän taloon). Talon korjaus valmistui seuraavana vuonna, siis 1938. Toimistotalon huonetilat oli suunniteltu aivan uusiksi, mm. useita huoneita käsittävät toimistotilat tulivat alakertaan, kun ne ennen olivat toisessa kerroksessa. Myös uudet työhuoneet rakennettiin.
Tämän räjähdysonnettomuuden jälkeen pääesikunnassa tultiin käsitykseen, että ammusvarikoissa toimivat vastuunalaiset henkilöt tarvitsevat enemmän tietoa näistä asioista.

Rannikon puolustaja 2/97 (sivut 13-14)
http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1997_2.pdf
User avatar
-Uta-
Posts: 3905
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Suomenlinnan Vallisaaren räjähdys 9.7.1937

Post by -Uta- »

Image
Tältä näytti Vallisaaressa räjähdyksen jälkeen.

Image

Image
User avatar
-Uta-
Posts: 3905
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Suomenlinnan Vallisaaren räjähdys 9.7.1937

Post by -Uta- »

Vallisaaren räjähdysonnettomuus
Suomenlinnan Vallisaaren räjähdyksessä 9. heinäkuuta 1937 ammusvarikko paloi ja räjähti.

Vallisaaren räjähdysonnettomuus oli puolustusvoimien ammusvarikolla Helsingin Vallisaaressa 9. heinäkuuta 1937 tapahtunut suuronnettomuus. Siinä sai surmansa 12 ihmistä ja loukkaantui ainakin kymmeniä. Useita rakennuksia ja muuta infrastruktuuria tuhoutui täysin tai vaurioitui. Vallisaaressa työskennelleen sotilasmestari Rikhard Antilan mukaan tuhoalue oli jälkeenpäin "melkoisesti myllerretty". "Muun muassa lastauslaiturille johtava tie ja rata olivat kokonaan kadonneet."

Onnettomuus sai ilmeisesti alkunsa rannikkotykistön taistelupanosten varomattomasta käsittelystä. Varasto varastolta edennyt räjähdysten sarja jatkui koko päivän ja näkyi ja tuntui kaupungissa asti. Saarella olleet yrittivät pelastautua miten taisivat, osa veneillä, osa uiden. Aluksi sammutustöitä johti kapteeni Arvo Kartano, Suomenlinnan kurikomppanian myöhempi huonomaineinen päällikkö. Tulipalon sammutustöihin komennettiin Santahaminan ja linnakesaarten palokunnat, ja niihin osallistui myös Helsingin VPK. Sammutustoimet sujuivat kuitenkin hitaasti, koska palomiesten ja sotilaiden piti toistuvasti suojautua räjähdysten ja ilmassa lentävien ammusten vuoksi. Alueella tapahtui joitakin räjähdyksiä ilmeisesti vielä seuraavana aamuna jälkisammutustöiden yhteydessä.

Pääesikunnan taisteluvälineosaston päällikkö, insinöörieversti Aleksanteri Huuri kuoli pari päivää tapahtuman jälkeen sydänkohtaukseen.

Onnettomuudessa kuolleista 11 haudattiin 17. heinäkuuta Suomenlinnaan Piperin puiston viereen paikkaan, josta on näkymä Vallisaareen. Vuonna 1951 paikalle pystytettiin obeliskimainen muistokivi Mortuis, joka on omistettu Suomenlinnassa erilaisissa suurissa onnettomuuksissa kuolleille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallisaar ... nnettomuus
Post Reply