Hei! Kiva huomata, että muutkin jaksavat vielä pohdiskella Bodomia.
Siitä innostuneena olen täällä taas jakamassa auliisti omia käsityksiäni, pitempiaikainen kotvaseni osoittautui siis toiveajattelukseksenne!
Oon kummissani, miten joku voi pitää paljasjaloin kävelemistä kovin kivuliaana. Mutta ehkä se tosiaan voi olla. Monoliitti tuskin myöskään tarkoitti asiaa niin, kuin sen käsitin.
Kuten tiedämme, kengät saattoivat olla surmaajien jaloissa. Minäkin olen päätynyt siihen, että joko olivat, tai sitten eivät olleet. Sillä ei lopultakaan ole ehkä niin suurta merkitystä. Voi olla kummin päin vain, totesi käräjäoikeuskin.
Kiintoisampaa ehkä nyt tuon "tosiasian" sisäistäneinä onkin myös se, mistä ne löytyivät. Ja miten piilotettuina.
Uskon, että murhaajat saapuivat paikalle paljasjaloin (syystä tai toisesta), tai sukkasillaan hissun kissun, lailla intiaanien. He saapuivat liki kenkien piilotuspaikkaa autolla. Lähtiessään jättivät/piilottivat anastamansa kengät. Yksi kenkäpari vietiin kallionkoloon ja peiteltiin kuolleen kourilla, toinen jätettiin ehkä helpommin löydettäväksi tien tasolle kasvillisuuden sekaan.
Kenkien "piilotukseen" voi liittyä jokin ns. terveen mielen omaavalle täysin käsittämätön, sekopäisen murhaajan ajatusmaailmaan ja helluntaihin liittyvä uskonnollis-myytillinen vertauskuva.
Mutta ehkä sitäkään ei kannata edes yrittää ymmärtää. Tämä ei nyt oikeastaan kuulu tähän, mutta väitän, että olemme jokainen omalla tavallamme mielisairaita.
Tai:
Koska murhaaja on Arvi Vainionkin mukaan heilunut murhien aikana täysin mielipuolisesti, ei voida olettaa hänen toimineen heti niiden jälkeenkään mitenkään helposti ymmärrettävissä olevalla tavalla. Kuten Monoliittikin arveli.
Voisimme kiinnittää huomiota myös siihen, että Anja Mäki oli uhreista ainoa, jota ei lyöty kasvoihin. Hänestä ei myöskään, muista poiketen, löytynyt mitään puukoniskujen jälkiä. (Kyllä, Nilsistä löytyi; ainakin kädestä viilto.).
Profiloija voisi tehdä tällaisesta olettamuksia.
Nilsiä syyllisenä pitävät usein korostavat hänen osakseen saamaansa "lievempää" väkivaltaa, väitettyjä ns. "nakkikioskivammoja". Aiheesta on väitelty naapuripalstalla täysin hedelmättömästi satojen, ellei jopa tuhansien postausten verran.
Tosiasiana voidaan kuitenkin yhtä hyvin pitää sitä, että itseasiassa ja nimenomaan Anjaan kohdistettu lyöminen oli jossain mielessä "harkitumpaa" ja "maltillisempaa": Yksi (tai kaksi) iskua pään takaosaan.
Erotuksena Nilsiin hän tosin kuoli siihen, todennäköisesti kituen, mutta voidaan myös väittää, että Nilsillä kävi vain parempi tuuri, hänen jäätyään henkiin periaatteessa samankaltaisista vammoista. Anjaa, kuten Nilsiäkään ei siis "viimeistelty".
Jostain syystä väkivalta katkesi kesken kaiken. Mielestäni se johtuu siitä, että joku esti sen jatkumisen. En usko, että väkivalta keskeytyi lintupoikien paikalle saapumiseen.
Tätä samaa "jotakuta" pidän mm. Anja Mäen luokse jääneenä henkilönä, "klo kuuden kulkijana", muiden lähdettyä livohkaan jo paljon aikaisemmin.
Tämä "joku" mitä ilmeisimmin nähtiin kävelemässä myöhemmin kohti Helsinkiä yllään ruskea takki ( Bodomin mysteerio).
Roskiksesta Oittaalta löytynyt valkoinen takki voi olla hänen, kuten moni muukin on funtsinut. Onkohan tuo takki yhä poliisilla tallessa? (<--- retorinen kysymys).
Lavastuksesta: Jos sellaista pitää etsiä, huomioni kiinnittyy ns. uhrikuvan kautta Irmelin (kuoleman jälkeiseen) siirtoon Anjan päälle, housujen riisumiseen osittain ja hänen takanaan olevan moottoripyörän ohjaustangosta roikkuvaan vyöhön (ei ole ajovyö). Jos se on "lavastusta", niin mihin sillä halutaan vihjata. Ja kuka sen tyyppisen vihjeen haluaisi antaa - ei ainakaan Jukka Takala (Irmelistä väitetysti mustasukkainen isäpuoli). Luulisin.
Pauli Pirisen kuulustelukertomus Takalan raivoamisesta Mäillä...eikun Björklundeilla murhien paljastumista seuraavana yönä voitaisiin kai sanavalintojensa takia tulkita siten, että hänellä (siis Jukka Takalalla) oli jonkinlainen epäilys murhaajan henkilöllisyydestä - ja siis tunsi hänet.
N.G:tä hän ei tuntenut lainkaan, näin oletan.
Mielestäni tuossa tilanteessa Takalalla ei ollut mitään syytä muutenkaan epäillä N.G:tä, todennäköisesti hänellä oli tieto N.G:n vakaviksi luokitelluista vammoista.
Otteita Pirisen kuulustelusta 6.10.2003
PP:Joo, mä menin siihen tielle kun ne autot seisoi…poliisit siinä oli ja ne näytti mulle sitä takaluukusta sitä, näytti vaatteita..kysyi tunnetteko näitä..en tuntenut kun se oli reikiä täynnä…sen käsilaukun mä tunsin siitä…että se on Irmelin laukku…heti mulla välähti, että moottoripyörällä metsään…se mulla kävi, heti ensimmäinen ajatus oli siinä…sitten mä menin kotia ja sitten tulin sinne Björklundille…Mäellä mä en muistaakseni käynyt…mutta sinne Björklundeille….menin ja siellä sen yön olin sitten.
RV: Millaista siellä oli siellä Björklundeilla? Puhuko ne vanhemmat teille mitään siellä?
PP: No se äiti itki ja se ukko raivos.
RV. Muistatteko mitä se raivos?
PP: Hirttää munista ja kuka on tehnyt tämmösen…..pikkasen rupes pelottaa se touhu…onkohan se niin järkyttynyt tai sitten…en tiedä
RV: Mikä teidän käsitys on tästä asiasta? Onko teidän mieleen tullut kuka vois olla tehnyt tämän tai oletteko kuullut mitään sellaista?
PP: No ei muuta kuin sitä isäpuolta niinku epäilin, mutta en minä voi syyttää. Kun se oli niin vihainen, jollakin tavalla hän käyttäytyi niin kummasti…
RV: Mitä tarkoitatte sillä kummasti…
PP: No se oli niin hermona.
RV. Minkälainen tämä Mäki oli henkilönä? Voitteko kertoa?
PP: En mä oikein ollut missään tekemissä, en äidin enkä isän kanssa.
--------------
PP: Joo ja sitten, mutta niille mä en uskaltanut mennä, sinne Irmelin kotiin..pelkäs isäänsä…että sen takia mä en käynyt, että sillon surmailtana…sillon se huusi niin…helvetisti että hän tappaa, hirttää munista ja..
RV: Ketä hän tarkoitti?
PP: En tiedä, se meni ovista ulos ja sisään ja ulos…sisään ja ei se meille…mitään tehnyt sen äitin kanssa…se äiti itki koko ajan…
------------------
RV: Tiedättekö Mäen vanhemmista millaisia ihmisiä ne oli?
PP: Muistaakseni ne on sellaisia hissukoita, hiljaisia. Kun mä en oikeastaan niiden kanssa ollut missään tekemissä. Enkä mä ollut tämän Björklundinkaan kanssa muuta kuin sinä tapahtumailtana… että en mä siellä niinku käynyt…mun muistaakseni mä en ole kertaakaan käynyt siellä…
RV: Mikä teillä oli tarkoitus sillon kun te menitte sinne sillon?
PP: No se oli se…se äiti minut vissiin pyysi minut sinne, mä muistan sellaista…se itki siinä ja mä…otin kaulasta kiinni koitetaan kestää tätä…ja se ukko siinä pyöri…
---------------------
PP: Mäellä olin yöllä…tai tuossa Björklundilla…
----------------------
Että tullaanko hullua hurskaammaksi? Minä vain kysyn.