Raija Muukkonen, Muurala 1987

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
Tottijärven Tolppa
Posts: 224
Joined: Thu Nov 17, 2011 2:26 pm
Location: Pirkanmaa

Raija Muukkonen, Muurala 1987

Post by Tottijärven Tolppa »

Raija Muukkosen murha, Muurala 1987
Kirjoittaja Outolempi » La Helmi 27, 2010 12:03 pm

Kiintoisa tapaus, joka oli pimeänä yli 20 vuotta ennen kuin Hannu-Tapio Rissanen tuomittiin teosta elinkautiseen vuonna 2009.

Seuraavassa Hannu-Tapio Rissasen haastattelu, joka julkaistiin Alibin nettisivuilla 16.5.2008:

Raija Muukkonen kuoli ryöstömurhan uhrina 9. joulukuuta 1987 Espoon Muuralassa. Muukkonen surmattiin työpaikalleen A.W. Liljeberg Oy:n marmorikivijalostamon toimistotiloihin.

Muukkonen oli tunnollinen työntekijä. Hän oli tuona päivänä tehnyt normaalin työpäivän, käynyt välillä kotona ja palannut alkuillasta takaisin työpaikalleen. Seuraavana päivänä yhtiön työntekijät löysivät hänet verilammikon keskeltä kuolleena.

Vanhan selvittämättömän henkirikoksen tutkintaan on tullut vauhtia viime kuukausien aikana. Keskusrikospoliisi on kuulustellut vuonna 1966 syntynyttä Hannu Tapio Rissasta, jota epäillään Muukkosen murhasta.

Alibi tapasi Rissasen Helsingin vankilassa, jossa Rissanen suorittaa vankeusrangaistustaan muista rikoksista.

Asia painaa

Rissasta epäiltiin Muukkosen murhasta jo vuonna 1991. Mies otettiin kuulusteluun, koska hän oli aiemmin Espoon poliisitalolla väittänyt surmanneensa Muukkosen.

Syyskuun 12. päivänä 1991 Rissanen kuitenkin kuulustelussa kiisti teon. Sen jälkeen asia jätettiin rauhaan, eikä Rissasta ole epäilty, ennen kuin nyt.

- Tämä asia on painanut niin paljon mieltäni, että olen joutunut käymään psykiatrilla jo kaksi kertaa. Minusta tuntuu, että keskusrikospoliisi yrittää saada tästä jotain Bodomin tyylistä juttua, Rissanen toteaa.

Mies kuitenkin myöntää, että hän on itse laittanut pyörän pyörimään. Se tapahtui silloin 1990-luvun alussa, jolloin hän tunnusti Muukkosen surman.


PITKÄÄN PIMEÄNÄ.
Kuka on Raija Muukkosen
oikea surmaaja?

Rissanen väittää tietävänsä Muukkosen surmaajan henkilöllisyyden. Hän suostuu paljastamaan sen Alibille, mutta ei keskusrikospoliisille. Haastattelun aikana Rissanen kertoo olleensa miehen kanssa samassa sellissä, jossa tämä oli tunnustanut teon ja kertonut siihen liittyviä yksityiskohtia. Rissanen sanoo kuulleensa, että teko oli ollut erittäin raaka. Väkivaltaa ei ollut säästelty, sillä uhrilta oli muun muassa puhkottu silmät. - Mutta minä sitä en tehnyt, Rissanen painottaa.

”Halusin istua linnassa”

Rissanen oli alun perin ”tunnustanut” Muukkosen surman Espoon poliisin väkivaltatutkijalle. Hän sanoo nyt huhtikuussa 2008, että oli silloin masentunut ja ahdistunut. Hän koki tulleensa eräässä asiassa petetyksi.

- Siellä Nihtisillassa (Espoon poliisitalo) alkoi masentaa todella kovasti. Totesin erään läheisen ihmisen kavalaksi. Muutenkin ajattelin, että jos olisin aina linnassa, ei tarvitsisi kokea tuollaisia pettymyksiä.

- Lueskelin Alibia ja siinä oli siitä Muuralan tapahtumasta. Päätin lavastaa itseni syylliseksi, joten otin yhteyttä tutkijaan.

Keskusrikospoliisi on tänä keväänä väittänyt, että heidän omat tutkimuksensa olisivat johdattaneet heidät Rissasen jäljille.
- Tämä ei pidä paikkaansa!

Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, Rissanen vakuuttaa puhuvansa totta väittäessään lavastaneensa itsensä tekijäksi.
- Toisaalta minulla oli silloin aika ristiriitaiset fi ilikset. Oli vaikea sanoa tehneensä sellaista, mihin on syytön.


Hakkasi poliisin

RAIVOSTUI POLIISILLE.
Hannu Rissasta epäillään
myös poliisin murhan yrityksestä
kuulustelutilanteessa.

Nyt Rissanen vakuuttaa, että hän on syytön.
- En voi muistaa, missä olen ollut joulukuussa 1987. Muuralassa en ole ollut. Sen tiedän.
Rissanen kiistää tunteneensa Raija Muukkosta, tai edes tavanneensa häntä.
Miten itse uskot, että tässä jutussa käy?
- Minusta yritetään tehdä syyllinen. Luulen silti, että syyte tullaan hylkäämään.

Keskusrikospoliisi väittää, että Rissanen olisi aiemman 1990-luvun tunnustamisensa lisäksi tunnustanut teon myös viime vuonna. Rissasen kuulustelut eivät ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Eräässä kuulustelutilanteessa hän menetti täydellisesti malttinsa ja kävi poliisin kimppuun.

- Hakkasin hänet Vantaan poliisivankilassa.
Miksi?
- Hermostuin, koska tuli sellainen olo, että minusta tehdään väkisin syyllistä. Väkivaltainen hyökkäys tuli poliisille täydellisenä yllätyksenä.

Väkivaltatausta
Raija Muukkosen pimeää henkirikosta alettiin tutkia uudelleen keväällä 2007. Jutun päätutkija joutui kuulustelutilanteessa Rissasen väkivaltaisen purkauksen kohteeksi. Tätä tekoa tutkitaan nyt murhan yrityksenä. Tutkijan mukaan Rissanen käyttäytyi aluksi rauhallisesti. Rissanen oli siirretty Helsingin vankilasta Vantaan poliisivankilaan ja säilytysaikaa oli myönnetty kuukauden
verran.

Rissanen kertoi arvanneensa, että häntä tullaan kuulustelemaan kyseisestä asiasta. Jutun päätutkija oli tutustunut Rissasen rikoshistoriaan, joka pitää sisällään omaisuusrikosten lisäksi väkivaltarikoksia. Yli 20 vuotta poliisina ollut konstaapeli kysyikin Rissaselta, mikä johtaa hänen väkivaltaiseen käyttäytymiseensä.

- Hän totesi, että kokiessaan jonkun henkilön itselleen uhkaksi hän muuttuu väkivaltaiseksi. Uhka saattaa olla hänen mukaansa todellinen tai pelkästään kuviteltu. Kysyin, kokeeko hän minut tai Raija Muukkosen henkirikosasian uhkaksi, hän vastasi, ettei koe.

Neljä ensimmäistä kuulustelukertaa ensimmäisen puolentoista viikon aikana sujuivat kaikin puolin asiallisesti. Kaikki kuulustelut käytiin Vantaan poliisilaitoksen tiloissa kahden kesken. Kuulustelujen pääasiallisena teemana olivat Rissasen aikaisemmat kuulustelukertomukset vuodelta 1992 ja häntä silloin kuulustelleiden poliisien puhutusmuistiot.

- Sain vaikutelman, että näissä neljässä kuulustelutilanteessa Rissanen koki minut jollakin tavalla kuulusteltavaan asiaan ulkopuolisena henkilönä, joka esitti hänelle kysymyksiä aikanaan kerrotuista ja kirjatuista asioista. Ainoa Rissasta ärsyttävä tilanne tuli vastaan, kun hän neljännen kuulustelun aikana lupasi tunnustaa kaksi pankkiryöstöä, jos Muukkosen asia voidaan painaa villaisella – unohtaa. Kirjasin tästä Rissasen sanomisesta kysymyksen kuulustelun loppuun ja se selvästi korvensi hänen mieltään.

- Ymmärsin, että Raija Muukkosen henkirikos painoi häntä, mutta hän halusi välttää syytteen tässä tilanteessa pyrkimällä miellyttämään kuulustelijaa myöntämällä mahdollisesti muita törkeitä rikoksia. Sanoin Rissaselle, että asiasta ei voi käydä kauppaa ja että pankkiryöstöihin palataan myöhemmin, KRP:n tutkija paljasti muistiossaan.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja EastLondon » Su Helmi 28, 2010 6:44 pm

Tämä asia on painanut niin paljon mieltäni, että olen joutunut käymään psykiatrilla jo kaksi kertaa.

Voi lol!
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Doctor Lecter » La Maalis 13, 2010 9:09 am

Piti tähän laittamani tapauksen uutisointia tuoreeltaan sanomalehdistä, mutta en niitä löytänyt yritetään myöhemmin.

Ohessa kuitenkin yhä Poliisi-tv:n sivuilla oleva artikkeli osoitteesta http://www.yle.fi/poliisitv/toppis.php ja jonka mukaan tämä surma on siis yhä pimeissä henkirikoksissa:

42-vuotias espoolainen talouspäällikkö Raija Muukkonen kuoli ryöstömurhan uhrina 9-10.12.1987. Raija oli kahden lapsen yksinhuoltaja. Luonteeltaan hän oli ahkera, itsenäinen ja jämäkkä. Aktiiviharrastusta Raijalla ei ollut, mutta talvisin hän kävi hiihtämässä ja laskettelemassa yhdessä lastensa kanssa. Kesäisin kolmihenkisellä perheellä oli tapana matkustella yhdessä, pääasiassa Lappia kierrellen.

Työntekijänä Raija oli ahkera ja tarkka. Tämän päivän mittapuun mukaan häntä voisi sanoa ihannetyöntekijäksi. Hän sitoutui työhönsä ja teki usein ylitöitä. Niin tapahtui myös joulukuussa 1987. Raija oli tehnyt normaalin työpäivän Liljeberg Oy:ssä, käynyt kotona ja sanonut lapsilleen menevänsä vielä jatkamaan töitä. Seuraavana aamuna hänet löydettiin työpaikaltaan surmattuna.

Raija oli ollut omassa työhuoneessaan tekemässä töitä, kun tekijä iski. Surmaaja rikkoi kivijalostamon alakerrassa sijaitsevan ikkunan, surmasi Raijan ja varasti kassalippaan, jossa oli pieni summa rahaa. Tekijä on saattanut olla täysin satunnainen henkilö, mutta on myös mahdollista, että surmaaja ja uhri olisivat tunteneet toisensa. Siihen, että Raija olisi ainakin tiennyt surmaajansa, viittaavat ne merkit, jotka poliisit kohtasivat saapuessaan rikospaikalle.

Tapahtuman aikoihin Raijan poika oli lukion ensimmäisellä luokalla. Raijan tytär oli 18-vuotias lukion kolmasluokkalainen.

- Muistan tarkasti, kun sain tiedon äidin kuolemasta: Istuin luokassa, kun rehtori tuli pyytämään kesken tunnin terveydenhoitajan luokse. Veljeni oli jo paikalla. Kun näin kaksi poliisia, tiesin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Poliisi ilmoitti, että äiti on löytynyt kuolleena työpaikaltaan. Lähdimme kesken koulupäivän veljeni kanssa autolla kotiin, minä ajoin. Ajomatkasta en muista juuri mitään, nykyään nelikymppinen tytär kertoo.

Raijan lapset eivät saaneet tapahtuman jälkeen minkäänlaista kriisiapua. Äidin kuoleman jälkeen tytär ryhtyi hoitamaan myös veljensä asioita. Tytär itse selvisi keskittymällä opiskeluun. Hän teki myös paljon töitä.

- Selviytyminen on luonnekysymys. En ensimmäiseen puoleen vuoteen juurikaan puhunut asiasta ja tuolta ajalta on paljon asioita, joista en muista mitään. Sukulaiset ja lähipiiri eivät tienneet kuinka asiaan pitää suhtautua ja se oli myös heille rankkaa. Muutin vuoden päästä toiselle paikkakunnalle. Tuntui vain siltä että täytyi päästä pois, tytär muistelee.

Tapauksella on vuosien varrella ollut muutamia tutkintalinjoja, jotka eivät ole kuitenkaan tuottaneet tulosta. Aluksi epäiltiin lähistöllä nähtyä poikaporukkaa ja etsittiin erityisesti tiettyä autoa. Tämä tutkintalinja ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Jutun mahdollisen ratkeamisen kannalta on hyvä, että paikan päältä saatiin tekijän käyttämien kenkien jäljet ja runsaasti näytteitä, joita pystytään nykyteknologian avulla hyödyntämään. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että vaikka toimistosta löytyi veriset kengän jäljet, ulkoa löydetyissä jäljissä ei verta enää ollut. Tekijä on siis mahdollisesti pessyt kenkänsä ennen kuin on poistunut paikalta.

Tällä hetkellä poliisi käy läpi vanhaa tutkintamateriaalia ja pyrkii sitä kautta saamaan uusia tutkintalinjoja, jotta rikos saataisiin selvitettyä.

– Kyllä minä uskon, että tämä juttu vielä selviää, kertoo tutkinnanjohtaja Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista.
-----------------------

Tämän tapauksen selviäminen luo uskoa siihen, että muutama muukin aikoja sitten tehty henkirikos saattaa selvitä. Raija Muukkosen murha on kuitenkin osoitus siitä, että kuka tahansa saattaa joutua henkirikoksen uhriksi, vaikka erilaisilla tilastoilla pyritään ihmisiä jatkuvasti rauhoittelemaan, että "yleensä se uhri on ryyppykaveri ja kyllä tavalliset ihmiset saavat kulkea ihan rauhassa ja jos haluat välttää väkivallan kohteeksi joutumista, niin pysy illat kotona, vältä ravintoloissa, nakkikioskeilla ja puistoissa käyntiä ja jos menet kotiin, niin mene taksilla". Niin Kuin meni Mikkelin Sannakin...

Vaikka Suomi on poliisivaltio, niin se vierittää vastuuta pois itseltään huolimatta siitä, että kansalaisilla pitäisi olla oikeus turvalliseen liikkumiseen paikasta ja ajankohdasta riippumatta.

Eräänlaista ironiaa on se taannoin ollut uutinen, että "Kaisaniemen puistossa ryöstetään ja pahoinpidellään ihmisiä". Mutta mitä tekivät poliisi, eduskunta, hallitus, oikeusministeriö ja kaupunki? Sen sijaan, että poliisi olisi mennyt puistoon rauhoittamaan tilannetta pamputtamalla ja sakottamalla sekä raahaamalla ryöstäjät niskasta käräjäoikeuden ovelle, se syyllisti viattomat ihmiset ja sanoi, että älkää menkö puistoon, pysykää kotona, lukitkaa ovet ja ikkunat ja jos siitä huolimatta joku tulee kotiinne, niin antakaa suosiolla omaisuutenne sillä puuttumalla asioihin itse vain pahennatte tilannettanne ja jos tunkeutuja vaatii tyttärenne kättä, se antakaa.

Tässä onkin hyvinvointivaltion ja oikeusvaltion ero; oikeusvaltiossa ihmisillä on oikeus puolustaa itseään ja hyvinvointivaltiossa kaikkien pitää saada voida hyvin - keinoja kaihtamatta. Se suurin virhe, eli antaa kaikkien kukkien kukkia.
Entä mitä tekivät nuo muut mainitut tahot? Samaa kuin ennenkin, eli eivät mitään. Tai... kyllä he olivat huolissaan kovasti ja toivoivat käännettä parempaan.

Mutta siihen Muukkosen murhaan palatakseni... Hannu Rissanen ei valittanut tuomiostaan - tai siis perui valituksensa hoviin ja se kummastuttaa.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Velma Kelly » Ma Huhti 12, 2010 11:36 pm

Doctor kirjoitti taas asiaa. Se on jännä miten tiukkaan on monien päähän iskostunut tuo vaarallisten paikkojen välttely ja ’yleinen tieto’ vaarallisista paikoista. Mielestäni on väärin että tavallisten kansalaisten ja useimmiten juuri naisten, tulisi rajoittaa omaa liikkumistaan ja näin ikään kuin karhunpalveluksena edistää tietyn paikan vaarallisuutta paikkaa välttelemällä.

No, en minäkään naishenkilönä, humalassa uskalla yksin kulkea pimeällä Kaisaniemen puistossa. Kuitenkin väkivaltatilastojen mukaan miehillä on suurempi todennäköisyys kohdata yöllistä väkivaltaa kuin naisen joutua raiskatuksi. Tätä ei moni tule välttämättä ajatelleeksi ja harvemmin esimerkiksi äidit poikiaan varottelevat välttämään nakkikioskien kulmia illanvieton aikana kuin kieltävät tyttäriltään puistoissa kävelemisen.

Mutta itse asiaan. On jollain tavalla lohdullista että näinkin pitkään mysteerinä säilynyt teko vihdoin selvisi. Laadin seuraavan tekstin Hesarin arkistossa olevien uutisten perusteella:

Pitkään pimeänä olleen surman aktiivinen poliisitutkinta alkoi jälleen kesällä 2007. Uutta ja ratkaisevaa näyttöä ei KRP ollut saanut, vaan asioita yhdisteltiin uudella tavalla, mikä johti murhasyytteeseen marraskuussa 2008 vaikka aiemmin syyte oli kaatunut juuri näytön puutteeseen.

Syytetyn penkille istutettiin jo aiemmin epäiltynä, joskaan ei koskaan teosta syytettynä ollut Hannu Tapio Rissanen, joka jo ennestään istui vankilassa muista rikoksista tuomittuna.

Syyttäjien näyttö perustui syytetyn, Hannu Tapio Rissasen omiin kertomuksiin asiasta. Vuonna 1987 tehdyn surmatyön Rissanen ehti tunnustaa suoraan poliisille 1990-luvun alussa kahteen otteeseen. Myöhemmin hän molemmilla kerroilla kiisti teon ja kielsi tunnustuksensa paikkansapitävyyden, sillä hän omien sanojensa mukaan oli ollut tunnustushetkellä psykoosissa tai huumeiden vaikutuksenalaisena.

Vuonna 1992 miehelle suoritettiin mielentilatutkimus, joka ei vahvista syytetyn kertomusta psykoottisesta tilasta tai muusta oikeustoimikelvottomuudesta tunnustusten aikana. Lausunnossa kuitenkin todettiin miehellä olevan puutteita itsekontrollissaan.

Tunnustuksissaan Rissanen oli tarkasti kuvaillut surmatyötä ja sen aikana tapahtunutta liiman imppaamista. Yksityiskohdat Rissanen on kertonut saaneensa Poliisi-TV:stä, Alibi-lehdistä sekä nyt jo kuolleelta vankitoveriltaan, jota Rissanen piti tekoon syyllisenä.

Puolustuksen mukaan Rissanen voisi osoittaa syyttömyytensä valheenpaljastuskokeella. Puolustus vaati myös lisätutkimuksia asiasta, sillä Rissasella oli osoittaa toinen syyllinen: tämä kuollut vankitoveri. Vankitoverin hauta tulisi avata, ottaa vainajalta dna-näyte sekä mitata vainajan jalkaterän leveys ja pituus, sillä jutun todisteena olivat myös jalanjäljet.

Kuitenkaan syytetystä, eikä hänen omasta epäillystään löytynyt surmapaikalta dna-jälkiä. Syyttäjä piti vahvana näyttönä epäillyn omia kertomuksia asiasta, sillä niin tarkkoja tietoja ei Rissasella ole asiasta voinut olla, ellei hän ole itse surmatyötä tehnyt.

19. marraskuuta alkanut oikeudenkäynti Espoon käräjäoikeudessa päättyi 19. joulukuuta pidettyihin loppupuheenvuoroihin, joita itse syytetty ei saapunut paikan päälle kuuntelemaan. Syyttäjä totesi loppulausunnossaan muun muassa ettei mikään mitä Rissanen on teosta kertonut ole ristiriidassa todistusaineiston kanssa.


Jatkoa seuraa...
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Velma Kelly » Ma Huhti 12, 2010 11:44 pm

Jatkuu...
- - -
Espoon Käräjäoikeus totesi 2. maaliskuuta 2009 Hannu Tapio Rissasen syylliseksi Espoon Muuralassa joulukuussa 1987 tehtyyn murhaan ja määräsi Rissasen vielä hänen omasta pyynnöstään mielentilatutkimukseen, jonka valmistuttua tuomiosta päätettäisiin. Tämän lisäksi käräjäoikeus pyysi lausuntoa siitä, onko miestä pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Syyttäjä oli näet vaatinut tuomioistuinta määräämään Rissanen vapautuvan vasta täyden rangaistusajan jälkeen, mikäli hänet tuomittaisiin määräaikaiseen vankeuteen.

Ja näin Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta seuraavan kerran:


HS 15.9.2009
Yli 20 vuotta sitten tehdystä murhasta elinkautinen vankeus

MARKKU KARUMO

Espoon käräjäoikeus on tuominnut 43-vuotiaan miehen elinkautiseen vankeuteen murhasta, joka tapahtui joulukuussa 1987 Espoon Muuralassa. Mielentilatutkimuksen mukaan tuomittu Hannu Rissanen oli teon tehdessään syyntakeinen eli täydessä ymmärryksessä. Hän oli itse vaatinut mielentilatutkimusta.
Oikeus oli jo viime maaliskuisessa ratkaisussaan todennut Rissasen syyllistyneen tekoon.

Käräjäoikeus katsoi Rissasen surmanneen talouspäällikkö Raija Muukkosen erityisen raa'alla ja julmalla tavalla tämän työpaikalla kivijalostamon konttorirakennuksessa. Henkirikokseen liittyi kassalippaan anastus. Lippaassa oli rahaa muutama tuhat markkaa.

Oikeus päätteli, että Rissanen surmasi ylitöissä olleen talouspäällikön lyömällä tätä ensin monikiloisella kiskopyörällä päähän ja sitten kuristamalla sähköjohdolla. Mies oli raahannut naista pitkin kaksikerroksista rakennusta. Myös uhrin silmienympäryksiä oli surmatyön yhteydessä haavoitettu.

Rissanen on ollut teosta epäiltynä aiemminkin, muttei koskaan syytteessä siitä. Asiaa tutkineella keskusrikospoliisilla ei ollut varsinaisesti uutta näyttöä tapahtuneesta, mutta asioita oli yhdistetty uudella tavalla.
Rissanen oli vuosien varrella tunnustanut surman monta kertaa ja monelle eri ihmiselle, mutta piti itse tunnustamisiaan mitättöminä. Lisäksi hän tiesi surmatyöstä asioita - muun muassa surmapaikalla tapahtuneen liimalla imppaamisen - joita oli tuomioistuinkäsittelyn mukaan mahdotonta tietää olematta itse paikalla.

Rissanen sanoi lavastaneensa itsestään syyllisen. Hän sanoi saaneensa tietonsa muun muassa Alibi-lehdestä ja jo kuolleelta vankitoveriltaan, jota piti syyllisenä henkirikokseen. Tuomittu on ollut viime marraskuussa alkaneen oikeuskäsittelyn aikana vankeudessa muista rikoksista.




Teko on ilmeisesti miehen mieltä tosiaan painanut kun niin monelle asiasta avautunut ja itse poliisin puheillakin aiheen ottanut esiin. En tiedä millä tavoin poliisi alun perin Rissasen jäljille päätyi, koska esimerkiksi rikospaikkaan sitovaa dna:ta ei löytynyt ja se kengänjälkikin jäi vähän auki.

Joka tapauksessa tämän murhamiehen logiikka ei ole kovin kauaskantoista ollut, jos hän olisi tunnustuksessaan aikaisemmin pysynyt, olisi mitä luultavimmin rangaistuksensa jo kärsinyt tai ainakin kakun loppusuoralla. Mutta ehkä näin on parempi, Rissanen kun vaikuttaa jo nuorena laitostuneelta tyypiltä.

P.S. En ole varma tuon Hannu Tapion nimen kirjoitusasusta, tuossa Hesarin viimeisimmässä jutussa nimi on Hannu Rissanen, joten siksi käytin väliviivatonta muotoa.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Velma Kelly » Ma Huhti 12, 2010 11:52 pm

Doctor Lecter kirjoitti:
Mutta siihen Muukkosen murhaan palatakseni... Hannu Rissanen ei valittanut tuomiostaan - tai siis perui valituksensa hoviin ja se kummastuttaa.

Noiden tunnustusten ja jälkeenpäin kiistämisien perusteella ei minua enää kummastuta tuo hoviin valituksensa peruminen. Sitäkö se itsekontrollin puute sitten teettää

Muoks:
Turun Sanomissa mainittiin lisäksi että Rissaselle tehdyn mielentilalausunnon mukaan miestä on syytä pitää erityisen vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle. Oikeudenkäynnissä hänen ei annettu pitää edes kynää ja ainakin ensimmäiseen istunnossa hän oli tiukassa viiden poliisin vartiossa, mikä on ilmeisesti aika poikkeuksellista.

TS julkaisi myös kaverin kuva, mutta en osaa sitä tänne suoraan liittää, tässä vielä kuvan osoite:
http://www-2.cms.ts.fi/online/kotimaa/74305_400h.jpg
ja itse juttu:
http://www-2.cms.ts.fi/online/kotimaa/74178.html
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Urho » Ti Huhti 13, 2010 11:21 am

Velma Kelly kirjoitti:
En tiedä millä tavoin poliisi alun perin Rissasen jäljille päätyi, koska esimerkiksi rikospaikkaan sitovaa dna:ta ei löytynyt ja se kengänjälkikin jäi vähän auki.

Poliisi pääsi Rissasen jäljille tunnustuksen kuulleen vihjeen perusteella. Tämä tapaus ei kuulu poliisin kunniakkaimpiin caseihin. Kesälomakiireet ja kiinnostus muihin tutkintalinjoihin viivästytti aikanaan tapauksen tutkimista. Näin siis poliisin itsensä mukaan nyt, kun juttu ratkesi. Mielenkiintoistahan tässä ratkeamisessa oli se, että mitään varsinaista uutta tietoa ei tullut esiin.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Maza » Ti Huhti 13, 2010 8:46 pm

Urho kirjoitti:
Poliisi pääsi Rissasen jäljille tunnustuksen kuulleen vihjeen perusteella. Tämä tapaus ei kuulu poliisin kunniakkaimpiin caseihin. Kesälomakiireet ja kiinnostus muihin tutkintalinjoihin viivästytti aikanaan tapauksen tutkimista. Näin siis poliisin itsensä mukaan nyt, kun juttu ratkesi. Mielenkiintoistahan tässä ratkeamisessa oli se, että mitään varsinaista uutta tietoa ei tullut esiin.

Taasko se Audi-mies täällä haukkuu poliisia.

Minun mielestäni poliisi toimii pääsääntöisesti erittäin hyvin rikostutkinnassa. Resurssien vähyys voi tuottaa ongelmia, mutta menettelytavat ja tekniikka ovat huippuluokkaa.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Doctor Lecter » Ke Huhti 14, 2010 7:47 pm

Urho on oikeassa. Oletan, että hän on (minun lisäkseni) lukenut tapauksen etpk:n ja tietää sen kautta muutakin kuin lehtien uutisointia.

Se, että poliisi toimii pääsääntöisesti hyvin ei tarkoita sitä, että poliisi toimisi hyvin aina ja iankaikkisesti. Tiedämme Ulvilan tapauksen ja poliisin virheet tutkinnassa.

Kuten Urho kirjoitti, niin mitään varsinaista uutta ei näiden vuosien aikana tullut esiin, palaset vain loksahtivat kohdalleen ja Hannu Rissanen tuomittiin. Hän oli tekijä. Eittämättä.

Hannu Rissanen tiedettiin väkivaltaiseksi. Hän oli muun muassa uhannut tappaa äitinsä ja puhkoa tämän silmät, (ns. ritsitieto helmikuulta 1988). Rissanen oli tuomittu täyttä ymmärrystä vailla olevana vankeuteen sisarensa törkeästä pahoinpitelystä, mm. iskuja haarukalla kasvoihin sekä kuristamista ja teon aikana uhkauksia puhkoa sisarelta silmät. Veljensä Rissanen pahoinpiteli tammikuussa -90 lyömällä seipään jalasta läpi. Mitään syytä Rissasen käytökselle ei veljensä osannut sanoa.

Lisäksi Rissanen oli ammoin vankilassa ollessaan suunnitellut erään henkilön surmaamista iskemällä tätä harpilla silmään. Tämä ao. henkilö oli syyttäjän todistajana talvella 2009 ja hänelle Rissanen tunnusti joulukuussa -92 murhanneensa Raija Muukkosen. Mies perui myöhemmin puheensa, mutta ilmi oli tullut erittäin mielenkiintoisia seikkoja, mm. Rissanen kertoi puhkoneensa Muukkosen silmät saksilla.

Se, ketä Rissanen syytti Muukkosen surmaajaksi oli postiryöstöjä tehnyt mies, joka ei ollut syyllistynyt väkivaltaan. Mies teki itsemurhan vuonna 1994 ja vaihtoi sitä ennen sukunimensä. Etpk:n sivuilla 224-228 on tämän henkilön kuulustelu ja Rissanen oli hälle kesällä 1991 tunnustanut surmanneensa Muukkosen.

Rissanen myös tiesi ao. kivijalostamon tiloja, vaikka myöhemmin väitti, että hän tietää, koska hänellä on oletus kuinka "niiissä" tilat sijaitsevat, ts. mitä missäkin on. Julkisuudessa ei kerrottu mistä surmaaja meni sisään. (Tai kerrottiin tarkoituksella väärin). Rissanen ja poliisit kävivät kivijalostamossa ja sen pihalla. Rissanen sanoi, että hän meni sisään rakennuksen takaa. Kun poliisit kurkkasivat rakennuksen taakse ja totesivat, että eihän siellä ole ikkunaa, niin Rissanen sanoi, että siellä on eräänlainen sisennys, (kuten olikin, mutta vaikeasti havaittavissa oleva) jossa on ikkuna ja sieltä hän meni sisään. Tuon ikkunan luona oli havaittu jälkiä silloisissa tutkimuksissa.

Rissasen kertoman mukaan Muukkonen oli Rissasen havaittuaan uhannut ilmoittaa hänestä poliisille, jolloin Rissanen oli käyttänyt väkivaltaa ja lyönyt toimistopöydän ääressä ollutta Muukkosta 4,6 kilon painoisella kiskopyörällä päähän. Tämän jälkeen Rissanen oli ottanut näyttöpäätteen johdon ja kietonut sen viisinkertaisesti Muukkosen kaulan ympäri. Sitten Rissanen oli pakottanut Muukkosen kassakaapin eteen, johon on jäänyt noin 50-100 sentin korkeudelta pudonneita veripisaroita. Muukkonen on tällöin ollut vielä elossa.

Kassakaapin avaamisen jälkeen Rissanen on johdosta kiinni pitämällä vetänyt Muukkosta tämän työhuoneesta rakennuksen alakertaan portaita alas ja edelleen takaisin ylös halliin. Tänä aikana Muukkoselle on tullut pahoja vaurioita kaulan alueelle ja eri puolille kehoa ja on todennäköistä että hän menehtynyt tuolloin. Muukkosen vaatteissa olleet pölyjäljet osoittavat, että Muukkosta on vedetty hallin lattialla selällään. Ruumis oli löytynyt seuraavana aamuna jalostushallin peräosasta kivilaatan päältä. Perus- ja välitön kuolinsyy oli kuristuminen.

Uhrin silmien aluetta oli vahingoitettu ja niissä oli 21 viilto- taikka pistohaavaa. Ei voitu osoittaa missä vaiheessa silmiä oli vahingoitettu ja millä, mutta kysymykseen millä Rissanen oli silmiä vahingoittanut, niin tämä oli vastannut vastakysymyksellä, että ”puuttuiko sieltä pöydältä jotain. Oletteko selvittäneet puuttuiko pöydältä jotain”. Tämä viittaa siihen, että Rissanen oli vahingoittanut Muukkosen silmiä jo tämän työhuoneessa, mutta Rissanen oli myös pohtinut, että Muukkosen täytyi olla silloin (silmien vahingoittamisen aikoihin) jo kuollut, koska ei se muuten olisi voinut onnistua. Lisäksi Rissanen oli kysynyt poliisilta, onko heillä keinoja saada selville ihmisen verkkokalvolle tallentunut viimeinen kuva – näköhavainto?

Rissasen väitteet, että hän tiesi tapauksen yksityiskohdista mm. Poliisi-tv:n ja Alibissa 3/88 olleiden tietojen perusteella eivät pidä paikkaansa, vaan Rissanen tiesi sellaisia yksityiskohtia, joita oli vain tekijän ja tapausta tutkineiden poliisien tiedossa
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Outolempi » Ke Huhti 14, 2010 8:10 pm

Kiitos paljon, DL! Tuossa kerroit erittäin paljon uutta asiaa. Kyllä noilla näytöillä Rissanen on selvästi tekijä - tätä en tosin ole koskaan epäillytkään.

Muuralan tapaus on hyvä osoitus siitä, että vanhojakin juttuja kannattaa käydä läpi ja sopivia tekijäehdokkaita jututtaa silloin kun se vielä on mahdollista. Kyllä jonkun Tulilahdenkin soisi jo selviävän. Kuulusteluja siinäkin on yhä suoritettu...
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja maija » Ke Huhti 14, 2010 8:28 pm

Jaa-a, onpa tuolla Rissasella merkillinen fiksaatio silmiin, kun lähestulkoon kaikissa pahoinpitelyissään on haaveillut silmien vahingoittamisesta (ja Muukkosen tapauksessa niin tekikin)

Uskaltaakohan mies muuten katsoa itseään silmiin, kun peilin edessä aamutoimiaan tekee...
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Velma Kelly » To Huhti 15, 2010 2:36 am

Kiitos Herr Doctor erittäin seikkaperäisistä lisätiedoista, tuli taas lisää syvyyttä tähänkin asiaan.
Onko Lecter tietoa tai arviota milloin tuo mainitsemasi rikospaikkakatsaus tehtiin? Onko mainittu moneltako tuo surmatyö tehtiin, vai onko minulla mennyt tämä tieto vain ohi?

Jotenkin tämä Raija Muukkosen tapaus tuntuu minusta erityisen pahalta. En osaa paremmin muotoilla ajatustani ettei mene liiaksi päivittelyksi, mutta ei varmaan tulisi mieleenkään pelätä kivijalostamossa ylitöitä tehdessä mitään ryöstäjiä, tuskin tuohonkaan aikaan on toimistoissa käteistä pyörinyt. Nythän ryöstösaalis oli muutama tuhat markkaa, joka ei kovin kummoiselta motiivilta kuulosta. Sadistinen kidutus tulee mieleeni tekotavasta ja sopisi motiiviksikin.

On aika selkeää että Rissanen on toisten hengelle ja terveydelle erityisen vaarallinen. Voidaankohan hänet elinkautisen jälkeen määrätä pakkohoitoon, tuollainen silmitön väkivaltaisuus on aika sairasta. Kuten on tuo fiksaatio silmien puhkomiseen ja haavoittamiseen.

Omituista on myös tämä 'tunnustan, enpäs tunnusta' -leikki ja poliiseille arvuuttelu "miettikääs mitä sieltä pöydältä puuttuu". Sitten 21 vuoden päästä kiistää tapauksen oikeudenkäynnissä viimeiseen asti teon ja syyttää siitä kuollutta venkulafrendiään. Laittaa hoviin vireille valituksen ja vetääkin sen pois. Ei tosiaan näytä tasapainoisen ihmisen toiminnalta.

Ymmärrän kyllä poliisin inhimillisyyden, mutta ihan kuin tätä tapausta ei edes tarpeeksi yritetty miettiä. On vahva tekijäkandidaatti, joka tällaisen murhan voisi suorittaa ja joka tietää yksityiskohdista hyvinkin tarkkaan ja jolla on sellaista tietoa, mitä voi olla vain rikoksen tekijällä ja poliisin rikostutkinnalla selvitetty. Tuota yhtälöä ei kauaa tarvitse ratkoa, jotta voisi osoittaa H. R:n olevan syyllinen.

Jäin vielä pohtimaan suorittaakohan Rissanen tuomiotaan pysyvästi eristyksessä. Tuon kaltaista torpedoa en päästäisi muiden vankien joukkoon vapaasti kulkemaan tai laskisi yhteisiin ruokailuihin haarukoiden läheisyyteen...
Jotenkin tämän henkilön kohdalla toivon mahdollisimman pitkää säilytysaikaa ja uskoon tuloa.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Outolempi » To Huhti 15, 2010 10:34 am

Lieköhän Suomessa 80-90-lukujen taitteessa ollut muita "silmienpuhkomismurhia"? Tuo on sellainen perversio, joka ainakin Suomessa on erittäin harvinainen henkirikosten yhteydessä. Toisaalta Rissanen oli Muuralan teon aikaan 21-vuotias ja joutui kiven sisään ilmeisesti melko varhain, joten tuskin on ehtinyt miksikään sarjamurhaajaksi ryhtyä..?
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Doctor Lecter » To Huhti 15, 2010 1:42 pm

Velma Kelly kirjoitti:
Onko Lecter tietoa tai arviota milloin tuo mainitsemasi rikospaikkakatsaus tehtiin?

Espoon käräjäoikeus on pitänyt katselmuksen rikospaikalla 21. marraskuuta 2008. Mutta toki poliisit olivat käyttäneet Rissasta paikalla aiemminkin. Vuonna -94 kuollut MV (myöh. MP) oli käytetty paikalla 16. toukokuuta 1991.

Velma Kelly kirjoitti:
Onko mainittu moneltako tuo surmatyö tehtiin, vai onko minulla mennyt tämä tieto vain ohi?.

On olemassa kolme henkilöä, joita on kuultu silminnäkijän (todistajan)ominaisuudessa. Naishenkilö oli nähnyt tapahtumapaikan läheisyydessä olleen miehen noin 150 metrin läheisyydeltä. Miehistä toinen oli nähnyt henkilön 20 metrin ja toinen 25 metrin etäisyydeltä. Havainnot oli tehty kivijalostamon hiomorakennuksen lähettyviltä kello 20 ja 20.30 välisenä aikana. Toinen miehistä oli tehnyt alueella lumitöitä ja sulkenut portin kello 21.30. Surmatyön ajankohdasta ei Rissanen osannut sanoa mitään, mutta hän oli matkustanut alueelle linja-autolla ja kertomansa mukaan myös poistunut linja-autolla. Tapahtuma-aika lienee siis klo 20 ja 22 välisenä aikana. Noin suurin piirtein.

Velma Kelly kirjoitti:
Jotenkin tämä Raija Muukkosen tapaus tuntuu minusta erityisen pahalta. En osaa paremmin muotoilla ajatustani ettei mene liiaksi päivittelyksi, mutta ei varmaan tulisi mieleenkään pelätä kivijalostamossa ylitöitä tehdessä mitään ryöstäjiä, tuskin tuohonkaan aikaan on toimistoissa käteistä pyörinyt. Nythän ryöstösaalis oli muutama tuhat markkaa, joka ei kovin kummoiselta motiivilta kuulosta. Sadistinen kidutus tulee mieleeni tekotavasta ja sopisi motiiviksikin.

Mitä enemmän tapaukseen tutustuin niin sitä vastenmielisemmäksi teko tuli. Kaikkia Muukkosen saamia vammoja en halua edes mainita, mutta teko täyttää todellakin sadistisen kidutuksen tunnusmerkit. Hänen kohdallaan tapahtui se mahdoton; täysin odottamaton tilanne, turvallinen työympäristö, elämä ilman kytköksiä Rissasen kaltaisiin henkilöihin tai muihin hörhöihin ylipäätään. Sitten yht´äkkiä raaka pahoinpitely, joka johtaa hitaaseen ja tuskalliseen kuolemaan.

Kuten Rissanen totesi, että "siellä myydään jotain, siellä täytyy olla rahaa".

Velma Kelly kirjoitti:
Voidaankohan hänet elinkautisen jälkeen määrätä pakkohoitoon, tuollainen silmitön väkivaltaisuus on aika sairasta. Kuten on tuo fiksaatio silmien puhkomiseen ja haavoittamiseen.

Kaikki on mahdollista ja tässä tapauksessa tuomion päättymättömyys ja/tai vaihto hoitolaitokseen olisi suotava vaihtoehto.

Velma Kelly kirjoitti:
Omituista on myös tämä 'tunnustan, enpäs tunnusta' -leikki ja poliiseille arvuuttelu "miettikääs mitä sieltä pöydältä puuttuu". Sitten 21 vuoden päästä kiistää tapauksen oikeudenkäynnissä viimeiseen asti teon ja syyttää siitä kuollutta venkulafrendiään. Laittaa hoviin vireille valituksen ja vetääkin sen pois. Ei tosiaan näytä tasapainoisen ihmisen toiminnalta.

Rissasta on kuulusteltu ensimmäisen kerran tapauksen johdosta 11.2.1988. Tuolloin ei kuitenkaan syylliseksi epäiltynä. Vuosina 1991 ja 1992 hän on kertonut asiasta poliisille. Nyt tuntuu tietysti oudolta, että miksi näiden vuoteen 1992 saatujen tietojen valossa ei Rissasta vangittu.

Velma Kelly kirjoitti:
Jäin vielä pohtimaan suorittaakohan Rissanen tuomiotaan pysyvästi eristyksessä. Tuon kaltaista torpedoa en päästäisi muiden vankien joukkoon vapaasti kulkemaan tai laskisi yhteisiin ruokailuihin haarukoiden läheisyyteen...

On siinä omat vaaransa niin vankitovereilla kuin vartijoillakin. Lusikkakin saattaa olla Rissasen kädessä sopiva astalo silmien kaivamiseen pois päästä. Ruokinta pehmeällä letkulla olisi kait se vaarattomin vaihtoehto ja silloinkin jos Rissanen olisi pakkopaidassa. Mutta eiköhän hänellekin oma vertaistukiryhmä vankilasta löydy. Ties vaikka jokin vihanhallintakurssi järjestyisi... Tosin en pahisi pahakseni vaikka päätyisi kohdallaan insuliinisurmaajan tekemään henkilökohtaiseen ratkaisuun...

Velma Kelly kirjoitti:
Jotenkin tämän henkilön kohdalla toivon mahdollisimman pitkää säilytysaikaa ja uskoon tuloa.

Samaa mieltä. Hannu Rissasen paikka olisi jo kauan ollut jossain muualla kuin tavallisten kansalaisten - meidän ikävien tavisten - keskuudessa.

Murha tehtiin osoitteessa Lautamiehentie 1, Ikeaa vastapäätä Turunväylän toisella puolella. Vuodesta 2001 lähtien tuossa osoitteessa on ollut Tulikivi Oy:n toimitiloja.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Doctor Lecter » To Huhti 15, 2010 2:06 pm

Outolempi kirjoitti:
Lieköhän Suomessa 80-90-lukujen taitteessa ollut muita "silmienpuhkomismurhia"? Tuo on sellainen perversio, joka ainakin Suomessa on erittäin harvinainen henkirikosten yhteydessä. Toisaalta Rissanen oli Muuralan teon aikaan 21-vuotias ja joutui kiven sisään ilmeisesti melko varhain, joten tuskin on ehtinyt miksikään sarjamurhaajaksi ryhtyä..?

Oikeudessa oli kuultu todistajana erästä pitkän linjan poliisimiestä, joka mainitsi, että silmiin kohdistuva väkivalta on äärimmäisen harvinaista. Perusteena käytettiin 800 henkirikosta ja niissä ei ollut ensimmäistäkään vastaavaa tapausta.

On sangen todennköistä ja jopa luultavaa, että Rissasen on tehnyt surkean elämänsä aikana useita sellaisia konnuuksia, joista ei ole joutunut vastuuseen. Mutta olisiko hänestä sarjamurhaajaksi? Miksi hän ylipäätään tunnusti (ja perui) tämän Muukkosen tapauksen? Painoiko asia oikeasti hänen sairasta mieltään vai oliko hänellä tarkoitus kerskua teollaan? Saada mainetta ja nimeä sekä huomiota osakseen? Ja mikä ylipäätään teki hänestä sellaisen kuin hän on? Koulukiusaaminen, murrosiän yökastelun häpeäminen ja sitä kautta vaikutus itsetuntoon... En minä osaa sanoa.

Hakematta tuli mieleen Tuula Lukkarisen raaka murha vuonna 1991. Tuo teko ei sovi Rissasen tekemäksi sillä perusteella, että Lukkarisen murhan yhteydessä ei ole erikseen mainittu silmiin kohdistuneesta väkivallasta, joskin muu väkivalta on ollut hyvinkin raakaa. Lisäksi Rissanen oli liimanhaistelija, narkkari, joka etsi lähinnä rahaa, joskin myös huvitteli pahoinpitelemällä ihmisiä jopa ihan satunnaisesti; "...hän oli taipuvainen haastamaan riitaa yleisillä paikoilla hänelle tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Hannu Rissanen turvautui väkivaltaan saavuttaakseen aineellista hyötyä tai välttääkseen kiinnijoutumisen omaisuusrikoksen yhteydessä". Etpk liite 24 sivut 343-345).

Luulisi myös, että samaan syssyyn olisi tunnustanut Lukkarisen murhan, kuten tunnusti Muuralan murhan: "Mä tunnustan tän jutun. Minähän sen naisen tapoin. Olin sinä iltana Espoon keskustassa ja kaljahönössä lähdin liikkeelle. Se paikka näytti ympäristöltään rauhalliselta ja menin sisään. Minä tapoin sen naisen".
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Urho » To Huhti 15, 2010 2:38 pm

Doctor Lecter kirjoitti:
Rissasta on kuulusteltu ensimmäisen kerran tapauksen johdosta 11.2.1988. Tuolloin ei kuitenkaan syylliseksi epäiltynä. Vuosina 1991 ja 1992 hän on kertonut asiasta poliisille. Nyt tuntuu tietysti oudolta, että miksi näiden vuoteen 1992 saatujen tietojen valossa ei Rissasta vangittu.
Yhdessä iltapäivälehtijutussa näitä käsittämättömiä ratkaisuja perusteltiin "kesälomakiireillä ja muilla kuumilla tutkintalinjoilla". - Surkeaa toimintaa.

Muistaako joku, että Markku Tuomista haastateltiin tästä tapauksesta poliisitv:ssä, jossa kerrottiin vanhojen tapausten tutkimuksista. Tuominen totesi, että tapauksessa on viitteitä tekijän ja uhrin yhteydestä. Mielestäni lausunto on äärimmäisen mielenkiintoinen ja kertoo Tuomisen fiksaantumisesta ajatteluunsa. Toki sille olisi ollut tilaus Ulvilan tapauksessa, jossa Tuominen konsultoi Porin poliisia. Huonoin tuloksin.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Outolempi » La Touko 01, 2010 1:48 pm

Ymmärrän kyllä tuota Tuomisen lausuntoa, sillä valtaosassa henkirikoksista tekijä taitaa löytyä lähipiiristä. Kyllä nuo silmittömästi ventovieraita murhaavat henkilöt ovat hyvin harvassa. Motiivi on hyvin oleellinen seikka ja monessa henkirikoksessa mahdolliset tekijät pystytäänkin rajaamaan hyvin mahdollisten motiivien avulla. Toki löytyy poikkeuksiakin, kuten vaikka Imatran tapaus, jossa tekijän motiivi oli tyyliä "satoi vettä ja muutenkin vitutti". Siinäkin tapauksessa tekijä kuitenkin tunsi uhrin.

Jos mietitään Muukkosen tapausta, niin olihan se aika erikoinen ryöstömurha. Harvemmin sitä murtaudutaan kivijalostamoon ryöstötarkoituksessa, eli rikospaikkana jo todella erikoinen. Tekijäkin sattui olemaan tässä tapauksessa sen verran mielipuoli, että jälki oli rajua. Joku toinen olisi tyytynyt vain lyömään tajun kankaalle. En ihmettele yhtään, että Tuominen epäili tekijän olleen uhrille tuttu, sillä niin erikoisesta rikoksesta oli kyse.
--------------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja Urho » La Touko 01, 2010 3:23 pm

Outolempi kirjoitti:
En ihmettele yhtään, että Tuominen epäili tekijän olleen uhrille tuttu, sillä niin erikoisesta rikoksesta oli kyse.
Tässähän se hyvä tutkija juuri erottuisi. Totta kai tutkija on jo ihan koulutuksensakin perusteella tietoinen todennäköisyyksistä, mutta se ei saisi johtaa fiksaantumiseen. Nythän vuosikausia ylenkatsottiin mitä sopivin, siis hullu silmiä kaiveleva narkkari, tekijäkandidaatti. Miksi ihmeessä? Senkö takia tosiaan, että ei ollut näkyvää motiivia?
User avatar
-Uta-
Posts: 5925
Joined: Mon Sep 22, 2014 12:55 pm

Re: Raija Muukkonen, Muurala 1987

Post by -Uta- »

Murha ei vanhene – Raija Muukkosen raaka henkirikos selvisi vasta 20 vuoden jälkeen
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/799b ... c0022aa595
Eilen klo 22:11

Mies tuomittiin vuonna 1987 tapahtuneesta murhasta vasta vuonna 2009. Ehdonalaiseen vapauteen hän pääsee vuonna 2021.

Poliisi onnistuu toisinaan selvittämään myös rikoksia, joiden tapahtumista on kulunut merkittävän paljon aikaa. Silminnäkijähavaintoja saattaa tulla pitkienkin aikojen jälkeen, ja uusien tutkintalinjojen myötä on onnistuttu ratkomaan useita vanhoja rikoksia.
Hyvänä esimerkkinä toimii espoolaisen Raija Muukkosen ryöstömurha, jonka poliisi selvitti vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Keskiviikkona uutisoitiin, että Helsingin hovioikeus on päättänyt myöntää ehdonalaisen vapauden elinkautisvangille, joka lopulta tuomittiin Muukkosen murhasta syyskuussa 2009. Päästessään ehdonalaiseen hän on istunut vankilassa reilut 13 vuotta.
Pitkä tapahtumaketju alkoi 9. joulukuuta vuonna 1987. Tunnollisena työntekijänä tunnettu talouspäällikkö sekä kahden lapsen yksinhuoltaja, 42-vuotias Raija Kaarina Muukkonen tekee normaalin työpäivänsä Espoon Lautamiehentiellä sijaitsevassa A.W.Liljeberg Oy:n marmorikivijalostamossa.
Työpäivänsä jälkeen Muukkonen saattaa työtoverinsa rautatieasemalle, mutta palaa vielä kahdeksan aikaan illalla työpaikalleen tekemään ylitöitä.
Seuraavana aamuna järkyttyneet työtoverit löytävät naisen kuolleena verilammikosta yhtiön toimistotiloista. On selvää, että Muukkonen on joutunut raa’an henkirikoksen uhriksi – ja kaksi lukiolaisnuorta äidittömiksi.

Tuloksettomia tutkintoja
Tutkimukset osoittivat murtomiehen rikkoneen kivijalostamon alakerrassa sijaitsevan ikkunan ja surmanneen tämän jälkeen Muukkosen. Tekijä yritti myös kätkeä ruumista.
Poliisi tiedotti tuolloin, että tekijä saattaa olla satunnainen henkilö, mutta rikospaikalla oli myös viitteitä siitä, että Muukkonen mahdollisesti tiesi jollain tavalla surmaajansa.
Murhatyön jälkeen mies varasti sekä Muukkosen rahat, että yrityksen kassalippaan – ja todennäköisesti pesi kenkänsä. Poliisin mukaan sisätiloista löytyi runsaasti verisiä kengänjälkiä mutta ulkoa ei ainoatakaan.
Siitä huolimatta, että tapahtumapaikalta on asutukseen matkaa muutamia satoja metrejä, kirjattiin muutamiakin silminnäkijähavaintoja. Näiden mukaan surmapaikan läheisyydessä nähtiin Escort-merkkinen henkilöauto, joka oli käynnissä koko ajan. Silminnäkijöiden mukaan autossa istuneet miehet vilkuilivat huolestuneina kivijalostamon suuntaan.
Itse murhaajasta poliisit antoivat seuraavat tuntomerkit: pitkähiuksinen, ristiverinen, noin 170-senttinen hoikka mies. Tapaukselle kertyi vuosien varrella muutamiakin tutkintalinjoja, jotka kuitenkin päätyivät kaikki umpikujaan.

Tekijä veti sanansa takaisin – vetosi masennukseen
Vuonna 1991 espoolainen, vuonna 1966 syntynyt, pitkän rikoshistorian omaava mies ilmoitti Espoon poliisin väkivaltatutkijalle olevansa Muukkosen surman takana.
12. syyskuuta käydyissä keskusteluissa mies kuitenkin kiisti teon, ja vetosi myöhemmin ahdistukseen ja masennukseen.
Tämän jälkeen mies jätettiin asiaan tiimoilta rauhaan – aina vuoteen 2007 saakka, jolloin poliisi käynnisti Muukkosen henkirikoksen tutkinnan uudelleen.

Tunnusti teon – hyökkäsi sitten poliisin kimppuun

Poliisi kertoi päässeensä miehen jäljille uuden tutkintalinjansa avulla. Miehen mittavaan omaisuus- ja väkivaltarikostaustaan perehtynyt keskusrikospoliisin tutkija kuulusteli epäiltyä useita kertoja kevään 2007 aikana.
Kesäkuussa puolentoista viikon aikana tehdyistä kuulusteluista neljä ensimmäistä olivat sujuneet kaikilta osin asianmukaisesti, eikä miehen käytöksessä oltu havaittu mitään epäilyttävää.
Viides kuulusteltu käytiin torstaina 21.kesäkuuta, kello 08:45, Vantaan poliisilaitoksen kuulusteluhuoneessa. KRP:n tutkija oli kahdestaan miehen kanssa kuunnellut vuonna 1992 taltioituja äänitteitä, joissa äänessä olivat mies sekä poliisin tutkijat.
Nauhojen kuuntelun jälkeen tutkija oli alkanut esittää tarkentavia kysymyksiä, jolloin mies alkoi selkeästi kiihtyä. Lopulta mies oli tutkijan mukaan tunnustanut teon, ja hetkeä myöhemmin hyökännyt lyijykynää aseenaan käyttäen hänen kimppuunsa.
Tämä johti tuomioon poliisin murhan yrityksestä.

”Lavastin itseni syylliseksi!”
Toukokuussa 2008 Alibi-lehti haastatteli miestä Helsingin vankilassa, jossa tämä istui muista tekemistään rikoksista.
Hän kertoi tuolloin hermostuneensa, koska hänestä tuntui siltä, että hänestä tehtiin väkisin syyllistä, vaikka myönsikin laittaneensa itse pyörät pyörimään tunnustaessaan murhan vuonna 1991.
Hän kertoi kyseisenä ajankohtana olleensa masentunut ja ajatelleensa että jos hän istuisi linnassa, hänen ei tarvitsisi kokea pettymyksiä.
– Lueskelin Alibia ja siinä oli juttua tästä tapahtumasta. Päätin lavastaa itseni syylliseksi, joten otin yhteyttä tutkijaan.
Mies kertoi tuolloin Alibille istuneensa Raija Muukkosen oikean murhaajan kanssa samassa sellissä, ja tiesi siksi erilaisia yksityiskohtia murhasta. Hän ei osannut kertoa missä tapahtumahetkellä oli, mutta vakuutti ettei tuntenut tai ollut koskaan edes tavannut Muukkosta.
– Mutta minä en sitä tehnyt, hän väitti haastattelussa.

Elinkautinen – erittäin raaka murha
Tutkimukset johtivat lopulta syytteeseen, ja syyskuussa 2009 mies tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen Muukkosen murhasta.
Oikeus totesi miehen murtautuneen Muukkosen työpaikalle ja katsoi hänen surmanneen uhrinsa erittäin raa’alla tavalla, sekä poistuneen tämän jälkeen vieden muassaan yhtiön omaisuutta ja käteistä.
Tyytymätön mies laati tuomiostaan valituksen hovioikeuteen, mutta perui valituksensa marraskuussa 2009.

Hovioikeuden tuoreella päätöksellä murhaaja pääsee ehdonalaiseen vapauteen toukokuun 3. päivänä vuonna 2021.
Yksi vapauttamisen perusteista oli se, että henkirikoksesta oli kulunut niin pitkä aika jo siinä vaiheessa, kun mies tuomittiin.

Linda Rantanen /IL
Post Reply