Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
Post Reply
User avatar
Queen
Posts: 1502
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Post by Queen » Sun Nov 12, 2017 12:32 pm

Uhri: Sirkka Anna-Liisa Sihvola, 17-v liikeapulainen
Murhaaja: Tuomas August Narinen, työmies

16.7.1938 oli helteinen päivä Kuusankosken Lappajärvellä. Järven rannalla sijaitsi Työväenopiston kesäkoti, josta kuului iloisia ääniä.
Kello oli 16 nurkilla, kun Vilho Kollanus (nimi muutettu) kyseli Sirkkaa uimarannalla olleelta Rautjoen pojalta. Hän oli näet sopinut menevänsä Sirkan kanssa yhdessä kanootilla Verkkosaareen neljän maissa.
Nuorukaiset menivät uimaan Sirkkaa odotellessa. Noustuaan laiturille Kollanus huomasi läheisen saaren pohjoispäässä tervatun veneen, joka näytti liikkuvan hiljaa eteenpäin. Hän jatkoi uimista, mutta noustuaan uudelleen vedestä, hän näki samaisen veneen etääntyvän Hautalanlahdelle. Kollanus päätti lähteä melomaan Sirkan perään saareen ajatellen, että ehkä Sirkka oli käsittänyt niin, että he tapaisivatkin saaressa.

Saavuttuaan Verkkosaaren eteläkärkeen hän näki Sirkan kanootin kallion kupeessa osittain maalle vedettynä. Muutaman metrin päässä kanootista oli tytön tavaroita; kirja, kampa ja pyyheliina. Sirkkaa vaan ei näkynyt.
Kollanus päätti lähteä käväisemään viereisellä saarella, ehkäpä Sirkka oli uinut sinne aurinkoa ottamaan. Mutta ei tyttöä ollut sielläkään, joten hän palasi takaisin Sirkan kanootin luo.
Kun tyttöä ei ilmestynyt mistään, Kollanus ajatteli, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Hän ryhtyi tutkimaan tarkemmin Verkkosaaren maastoa. Ei kestänyt kauaa, kun hän huomasi Sirkan rikkirevityn, punaisen uimapuvun sekä pääliinan. Yhtäkkiä hän myös huomasi kiven lohkareen vieressä suuren verilammikon.
Vilho hyppäsi kanoottiinsa ja meloi kesäkodin rantaan kuin mieletön. Hän pyysi sieltä mukaansa Rautjoen. Yhdessä he lähtivät takaisin Verkkosaareen.
Siellä hän kehotti Rautjokea jäämään saareen, kun kävisi hälyttämässä poliisit.
(Oma huomautus: Tuntuu oudolle, miksi Vilho ei heti käytyään kesäkodin rannassa tehnyt hälytystä poliisille)

Kouvolan poliisivartiokonttoriin tuli soitto klo 17.15. Kollanuksen opastuksella saapuivat surmapaikalle nimismies ja poliisit.
Noin 900 m päässä Työväenopiston kesäkodista sijaitseva Verkkosaari tutkittiin nyt tarkkaan. Kolmen metrin päässä vesirajasta oli tuo verilammikko. Paikalla havaittiin ankaran kamppailun jälkiä, sillä ruoho oli tallaantunut ja pensaista katkeillut oksia. Riekaleiksi revitty uimapuku oli läheisellä kivellä.
Sitten keksittiin laahausjäljet, joista pääteltiin että ruumis oli vedetty järveen. Rikoksentekijä oli ilmeisesti paennut veneellä.
Poliisivartio jäi saareen ja muut lähtivät hankkimaan veneitä. Jokelan talosta saatiin tehtailijan moottorivene etsintöihin.
Saatuaan veneen poliisikonstaapeli Savolainen lähti ajamaan sillä pitkin rantoja. Tavatessaan soutelijan tai nähdessään rannalla ihmisiä, hän teki tiedusteluja. Mutta parikymmentä tiedustelua ei tuonut valaistusta asiaan.

Klo 20.25 hän huomasi miehen soutavan uistinta noin 3 km:n etäisyydellä Verkkosaaresta. Uistelija näytti olevan verkkaisesti matkalla Voikkaalle Harjunjoen suuntaan. Savolainen pysähtyi veneen luokse ja kysäisi, syökö kala. Mies totesi, ettei näin helteellä kalaa saa.
Savolainen oli jo aikeissa lähteä jatkamaan matkaa, kun hän havaitsi, että miehen vene oli pesty äskettäin ja miehen vaaatteetkin vaikuttivat juuri pestyiltä. Hän ei tästä havainnostaan sanonut miehelle mitään, vaan pyysi tätä mukaansa sillä verukkeella, että poliisi tarvitsi apuvoimia. Silloin mies lähti Savolaisen perässä soutamaan. Matkalla hän kysäisi:
-Onkos sitten sattunut jotain erikoista. Joku tässä kertoikin minulle päivällä, että jossakin saaressa on hätyytetty jotakin naista.
-Kai sitä on jotakin sellaista sattunut, Savolainen virkkoi.

Kun he saapuivat Verkkosaareen, mies sanoi olevansa työmies Tuomas Narinen. Narinen oli noin 160 cm pitkä, tanakka kolmikymmenvuotias mies, jolla oli yllään harmaankirjava pusero ja tummat housut. Jaloissaan hänellä oli sandaalit. Vyöllä roikkui tuppipuukko. Mustonen selitti tarvitsevansa puukon kalojen irrottamiseen uistimesta.

Poliisit tarkastelivat miestä epäluuloisesti, koska tämän vaatteissakin näkyi tummia läiskiä, vaikka ne oli pesty äskettäin. Kun toiset etsijät ja ruumiin naaraajat olivat palanneet Verkkosaareen, lähdettiin Kouvolan poliisivartiokonttoriin.
Narinen tarkastettiin huolella aina vaatteita ja puukkoa myöten. Mies huomasi joutuneensa vankasti epäillyksi rikoksesta ja tunnusti sen siekailematta.
Vielä samana iltana poliisit veivät Narisen Verkkosaareen, missä tämä osoitti ruumiin upotuspaikan. Voikkaan tehtaiden sukeltaja nosti ruumiin ylös seuraavana päivänä klo 10.07. Ruumiissa oli useita puukolla tehtyjä haavoja.

Narinen kertoi olevansa naimaton, ammatiltaan sekatyömies ja olevansa nelilapsisen perheen vanhin lapsi. Kansakoulua hän oli käynyt kolme luokkaa ja rippikoulun. Suorittaessaan asevelvollisuuttaan hän oli saanut 34 vrk:n arestirangaistuksen järjestyshäiriöstä. Siviilissä häntä ei oltu rangaistu. Ansiotyössä hän oli ollut aina 14-vuotiaasta lähtien, viimeksi Kymi-yhtiön tehtaiden rakennusosastolla.

Miten surma sitten tapahtui?

Narinen oli lähtenyt klo 7 kotoaan Kuusankoskelta uistelemaan. Hän yleensäkin vietti kaiket vapaa-ajat vesillä. Mukaansa hän otti kaksi pulloa Vaakuna-viinaa. Matkalla Eerolan kartanon rantaan, jossa hänen veljensä omistama vene oli, hän ryyppäsi toisen pullon melkein tyhjäksi. Hän lähti soutamaan Harjunjokea Lappalanjärveä kohti.
Noin 100 metrin päässä Harjun rautatiesillasta hän tapasi Lappalanjärveltä päin tulevan työmies Mickelsonin. Miehet turisivat hetken ja ottivat viinaryyppyjä. Mickelsonin oli kuitenkin lähdettävä pois, sillä hänen työvuoronsa oli määrä alkaa klo 14 ja kello oli 10 nurkilla.
Narinen kävi myös jututtamassa tukkityöläisten joukossa havaitsemaansa tuttavaa. Hän tarjosi tällekin pullostaan ryypyt. Sen jälkeen hän lähti soutamaan Lappalanjärvelle.
Suutarinlahdessa Narinen näki kolme poikaa uimassa ja souti näiden luo. Kaksi pojista lähti heti pois, mutta kolmas jäi hetkeksi juttelemaan. Narinen tarjosi pojalle viinaa, mutta poika ei ottanut.
Narinen suuntasi kulkunsa kohti Verkkosaarta. Ollessaan 500-600 metrin päässä saaresta, hän huomasi rantakalliolla punapukuisen naisen. Hän souti hitaasti siihen suuntaan. Ensin hän ajatteli mennä lähemmäs katsomaan, mutta ajatteli sitten, että olisi viisainta luopua katsomisista ja kalastella vaan.
Kun hän kuitenkin ollessaan n. 100 metrin päässä rannasta, vilkaisi olkansa yli vielä punapukuista hahmoa, hän huomasikin naisen vilkuttavan hänelle. Tällöin Narinen vilkutti heti takaisin. Narinen ajatteli, että nainen saattaisi olla hänen tuttujaan. Kun vene ajautui saaren toiselle puolelle, oli nainen jäänyt puiden taa näkymättömiin. Narinen souti rantaan ja nousi veneestä. Hänellä oli tällöin vain housut yllään, sillä hän oli riisunut paitansa ja lakkinsa ottaessaan aurinkoa.

Narinen käveli saaren poikki naisen luo. Kun hän oli muutaman metrin päässä, tyttö kääntyi häntä kohden. Narinen huomasi, että tyttö oli aivan tuntematon hänelle.
Narinen meni muitta mutkitta tytön viereen istumaan ja tokaisi:
-Eiköhän me aleta naida.
Tällöin tyttö ponnahti ylös ja lähti karkuun.
Narinen säntäsi perään ja sai tytön heti kiinni. Hän kaatoi tämän alleen, vaikka tyttö teki hurjasti vastarintaa. Tyttö pääsi polvilleen, mutta Narinen ennätti tarttua tätä käsivarteen. Hän nykäisi lujasti ja sai tytön jälleen alleen. Paini jatkui kiivaana. he kierivät saaren halki ja joutuivat aivan Narisen veneen lähelle rantalepikkoon.
Tyttö yritti huutaa, mutta Narinen otti puukon ja leikkasi sillä uimapuvun lahkeet halki ja ryhtyi tekemään seksuaalista väkivaltaa uhrilleen.
-Siinä minä en kyllä onnistunut. Ei siitä tullut mitään, hän kertoi poliisille.
Tyttö virkosi ja työnsi molemmin käsin päältään miestä ja sanoi heikolla äänellä:
-Menkää pois.
Narinen yritti uudelleen, mutta ei nytkään onnistunut tarkoituksissaan raiskata tyttö.
Hän otti puukon oikeaan käteensä ja pani sen tytön kaulalle poikittain sanoen:
-Eiköhän ala luonnistua.
Kun hommasta ei edelleenkään mitään tullut, hän iski tyttöä puukolla kaulaan. Tämän pää kallistui kiveä vasten ja kaulasta ryöpsähti veri.
Narinen kertoi pelästyneensä verisuihkua. Hän kertoi, että oli pakko jatkaa lyömistä, että tyttö varmasti kuolisi. Ainakin kaksi kertaa hän vielä iski puukon kaulaan.
Tämän jälkeen Narinen vielä törkeästi häpäisi ruumiin, käytti siis tätä kuollutta seksuaalisesti hyväkseen.
Sitten hän nousi, pani puukon tuppeen ja totesi ympäristön olevan täysin rauhallinen.
Hän laahasi ruumiin jaloista järveen, työnsi veneen vesille ja istui perätuhdolle vetäen ruumista tukasta perässään. Hän tyrkki melalla pohjasta niin pitkälti kuin mela yletti pohjaan. Sitten hän päästi otteensa tukasta ja katseli miten ruumis alkoi painua pää edellä pohjaan.
Tämän jälkeen Narinen souti 300 m päässä olevalle itärannalle, kävi uimassa ja pesi alushousunsa ja puukkonsa. Sen jälkeen hän souti toiselle rannalle ja veneili seitsemisen kilometriä Hautalanlahteen, jossa veti veneen maihin ja kävi nukkumaan sen pohjalle. Hän heräsi klo 20.30, jolloin päätti lähteä kotiin.
Jonkin matkan päässä vastaan tuli kaksi kanoottimiestä, joista toisen hän tunsi kuusankoskelaiseksi. Tämä kysyi:
-Kuule, oletko nähnyt venettä, joka olisi tullut Verkkosaaresta päin. Siellä on tapahtunut murha.
Narinen ravisti päätään ja sanoi, ettei ole nähnyt ketään. Hän itse lähti soutamaan selän yli kotiin päin. Tämän jälkeen poliisivene tuli hänen luokseen.

Sirkka oli syntynyt 30.10.1921. Hän oli 7-lapsisen perheen vanhin. Hän oli käynyt kansa- ja ammattikoulun ja seurusteli Vilho Kollanuksen kanssa. Hän oli uskonnollinen tyttö.
Lopullista tuomiota Nariselle haettiin aina Korkeimmasta oikeudesta saakka. Tuomio tuli 3.5.1939. Siinä Tuomas Narinen tuomittiin taposta elinkautiseen kuritushuoneeseen. Myöhemmin Narinen hirttäytyi vankilassa.

Artikkeli on kirjoitettu Mauri Sainion kirjan Rikos ei kannata perusteella. Kirjassa nimet on muutettu, mutta muuta kautta olen hakenut oikeat nimet uhrille ja tekijälle.
------------
Ei voi olla ajattelematta, että jos Sirkka olisi odottanut kesäkodin rannassa poikaystäväänsä ja he olisivat kahden menneet saareen, olisi hänen henkensä säästynyt. Tai jos Sirkka ei olisi vilkuttanut miehelle. Tästä tosin on vain Narisen kertoma.


Arvo Kyyrölä
Posts: 160
Joined: Tue Jun 30, 2015 6:29 pm

Re: Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Post by Arvo Kyyrölä » Fri Nov 17, 2017 3:41 am

Image

Arvo Kyyrölä
Posts: 160
Joined: Tue Jun 30, 2015 6:29 pm

Re: Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Post by Arvo Kyyrölä » Fri Nov 17, 2017 9:54 pm

Unohdin kiitellä Queenia, vaikka ajatuksissani olen niin tehnytkin.

Kuvaviestien lähettäminen ei tänään onnistunut(You Images may only be up to 1024 pixels), joten kokeilen toista tekniikkaa.

Käytän imguria;omasta mielestäni se on sekä paras ja helpoin vaihtoehto.Ehkä pitäisi vaihtaa johonkin toiseen kuvapalveluun.

Lehtiuutinen Sirkka Sihvolan hautajaistilaisuudesta.Tässä siis pelkkä linkki aiheeseen:

https://imgur.com/Wt7sBBb

Edit:
Hautausuutinen.jpg
Madalsin kuvaa, että mahtuu näkymään, ja samalla käänsin rivien suuntaa enemmän vaakasuoraan.
**** mode ****
You do not have the required permissions to view the files attached to this post.

Arvo Kyyrölä
Posts: 160
Joined: Tue Jun 30, 2015 6:29 pm

Re: Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Post by Arvo Kyyrölä » Sat Oct 13, 2018 12:01 am

Image
Image

Edellisissä kuvissa esiintyvät sekä kammottavan murhatyön uhriksi joutunut suloinen Sirkka(millä nimellä häntä kutsuttiin), sekä kammottavat aikeensa toteuttanut murhaaja Narinen.Yksi tunnetuimmista ja kohutuimmista 1930-luvun kotimaisista henkirikoksista.Kiitos Queenille uskomattoman ryhdikkäästä alustuksesta.

Arvo Kyyrölä
Posts: 160
Joined: Tue Jun 30, 2015 6:29 pm

Re: Sirkka Sihvolan tappo 1938, Valkealan Lappalanjärvi

Post by Arvo Kyyrölä » Sat Oct 13, 2018 3:50 pm

En usko, että Narisen alkuperäisenä tarkoituksena oli tappaa tyttö, vaan ainoastaan tehdä hänelle "väkivaltaa", kuten siihen aikaan raiskausta kauniimmalla nimellä kutsuttiin.Teko oli varmasti etukäteen huolellisesti suunniteltu, siihen viittasivat monet yksityiskohdat.Narinen oli hyvin perillä Sirkan kanoottiretkistä ja niiden aikatauluttamisista.

Myöhemmin tuli selvitetyksi, että Narinen itse ei kärsinyt mielenterveysongelmista,mutta kylläkin hänen veljensä.Jonkinlaista sukurasitetta on varmasti ollut taustalla.Eihän kukaan selväjärkinen ihminen tuollaista tekisi.

Image
Image

Post Reply