Äiti surmasi tyttönsä kivellä päähän lyömällä Raumalla 1977
Posted: Thu Jul 20, 2017 11:29 am
Lähde: PPK 1979, lehtileikkeet, nettikeskustelut
Marita Vuorio, 28 v., oli tullut 5-vuotiaan Katja-tyttärensä kanssa Rauman Äyhöjärveltä Uotilaan kyläilemään vanhempiensa luokse 22.5. Katja oli kyseisten isovanhempiensa luona yleensäkin päivähoidossa. Isoäiti kuvaili tyttöä iloiseksi, vilkkaaksi ja auttavaiseksi lapseksi. Marita oli eronnut Katjan isästä pari vuotta aiemmin. Eron syyksi hän kertoi, että mies oli pahoinpidellyt häntä toistuvasti. Marita otti eron niin raskaasti, että kävi jonkun kerran terapiassa ja mielenterveystoimistossakin, mutta jätti sitten mielenterveytensä hoidon kesken.
Marita tiesi, etteivät hänen vanhempansa olleet tuolloin kotona, vaan palaisivat iltapäivällä Laitilasta. Hän olikin jättänyt pöydälle lapun:
”Olemme metsässä poimimassa kukei, eli kukkia T. Me”.
Kun klo 23.00 mennessä ei tytärtä ja tyttärentytärtä kuulunut palaavaksi, soitti isoäiti aluesairaalaan ja saikin kuulla, että hänen tyttärensä Marita oli tuotu sinne loukkaantuneena. Sairaalasta myös kerrottiin, että pikku-Katja oli kuollut.
Marita pääsi sairaalasta muutaman päivän jälkeen. Hänen vammansa olivat hyvin vähäiset.
Tapahtumapäivän iltana hän oli antanut poliisille tarkan selvityksen päivän tapahtumista.
Hän oli tyttönsä kanssa tullut Varaskalliolle ja kuullut kamalan kiljahduksen ja nähnyt anorakin kasvojensa suojaksi vetäneen huppumiehen hakkaavan Katjaa kivellä päähän. Marita oli yrittänyt kertomansa mukaan puolustaa tytärtään, jolloin huppumies oli lyönyt häntäkin nyrkillä niin, että taju oli mennyt.
Ulkopuoliset ihmiset olivat sitten löytäneet hänet loukkaantuneena ja hänen tyttönsä kuolleena.
Maritan mukaan huppumies oli n. 170 cm, tanakka, tummat housut jalassaan ja mustat hanskat käsissään. Mies ei ollut puhunut koko aikana sanaakaan.
Kuulustelujen edetessä Maritan kertomuksessa ilmeni ristiriitaisuuksia. Maritaa päätettiin kuulustella kuitenkin vasta tytön hautajaisten jälkeen. Häntä oli kyllä puhuteltu ja saatu kuva tapahtumasta sekä huppumiehestä, josta Marita antoi hyvin yksityiskohtaiset tuntomerkit. Kun rikospaikka tutkittiin perusteellisesti, ilmeni runsaasti aukkoja, joihin tutkijat päättivät puuttua hautajaisten jälkeen.
Tapaukseen liittyy myös tilanne, että Hymyn toimittaja Lasse Tamminen oli haastatellut Marita Vuoriota ja hänelle oli ristiriitaisuuksista selvinnyt, että äiti on tekijä. Hän oli toimittanut haastattelumateriaalinsa poliisille. (Tästä on kerrottu 6/1977 Hymyssä ja nimimerkki Doctor Lecter on tuonut tämän esille Murhainfossa)
Marita mm. kertoi raahautuneensa maastossa muutaman kymmenen metrin matkan ja menettäneensä sitten tajuntansa. Huppumies oli riisunut häneltä päällyshousut melkein pois. Bikineitä mies ei pystynyt riisumaan, koska Marita oli pannut hanttiin.
Aiemmin hän oli haastattelussa maininnut, että menetti lopullisesti tajuntansa. Kuinka hän siis pystyi vastustamaan vielä miestä?
Poliisille Marita kertoi, että huppumies hakkasi tyttöä vasemmassa kädessään olleella kivellä ja piti lasta kiinni oikealla kädellä. Toimittajan mukaan Marita oli kertonut huppumiehen hakanneen Katjaa takaraivoon isolla kivellä ja pitäneensä vasemmassa kädessään koko ajan pienempää kiveä.
Katjan hautajaiset
Marita kuitenkin osallistui tyttärensä hautajaisiin 3.6., jolloin hänet siunattiin Rauman Monnan kappelissa. Hänellä oli musta huntu peittämässä kasvoja.
Marita saapui tyttärensä avoimen haudan ääreen lasten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Hän laski haudalle seppeleen yhdessä entisen miehensä kanssa. Seppeleen nauhoissa luki: ”Rakkaus ei koskaan häviä” ja ”Rakkaalle Pienokaisellemme, Äiti ja Isä”. Haudalla oli ainoastaan n. 10 -15 hiljaista ihmistä, jotka olivat lähiomaisia. Tapahtuman herättämän median mielenkiinnon vuoksi paikalla vilisi kuitenkin lehtimiehiä kameroineen kuvaamassa.
Pari päivää myöhemmin Maritaa kuulusteltiin ja hän jatkoi vielä tuolloin tarinaansa huppumiehestä. Lisäsipä hän vielä siihen uusia käänteitäkin. Huppumies ei ainoastaan lyönyt häntä päähän nyrkeillä, kuten oli aiemmin sanonut, vaan myös kivellä.
Hän kertoi huppumiehen takin olleen vinoraitainen tikkitakki, joka oli niin liukasta materiaalia, ettei hän saanut siitä pitävää otetta. Kasvojen edessä tällä oli ollut liina tai villapaidan kaulus. Mies oli toiminut hirvittävän raivon vallassa. Marita arveli, että miehen tarkoitus oli raiskata hänet. Tapahtuma-aika oli hänen mukaansa noin klo 14.
8.6. Marita kuljetettiin tapahtumapaikalle. Hän näytti paikat, missä Katja oli ollut hyökkäyksen aikana ja missä hän itse. Tutkijat totesivat, että näiden paikkojen välillä on yli 2 m kivi, jonka vuoksi näköyhteyttä paikkojen välillä ei ollut.
Marita sanoi kuitenkin olevansa aivan varma asiasta.
Maritalta kysyttiin, mistä syystä hänen silmälasinsa olivat siellä missä ne olivat ja kuinka niiden sangat olivat normaalisti päällekkäin asetettuina, vaikka olivat nivelistään jäykät, eivätkä näin ollen voi pudotessaan niin asettua. Tätä Marita ei osannut selittää.
Marita kertoi ryömineensä kanervikossa ja kivikossa housut nilkoissa noin 12 metrin matkan. Tästä huolimatta hänen sukkahousunsa olivat ehjät. Maastossa ei myöskään ollut ollut mitään ryömimisjälkiä.
Housujen vyössä ei ollut verta, vaikka huppumies oli avannut vyön ja vetoketjun verisillä käsillään. Marita arveli miehen ottaneen käsissään olleet hanskat ensin pois.
Lääkärin toteamat vammatkaan eivät täsmänneet kertomukseen. Kasvoissa ei ollut mitään lyöntien jälkiä. Marita arveli, että lyönnit olivat osuneet jonnekin hiusrajan yläpuolelle. Sairaalaan tuotaessa Marita oli ollut tajuissaan ja hänellä todettiin pintanaarmuja ja mustelmia kehossa sekä päälaella noin sentin mittainen pintahaava.
Myöskään pitkä tajuttomuus ei ollut mahdollista verrattuna vammoihin.
Huppumiestäkin kuitenkin haettiin. Tutkijat olivat haastatelleet 24 ehdokasta, mutta kukaan ei sopinut rikoksen tekijäksi. Myös Maritan uusi avomies joutui epäilyksen alaiseksi, mutta todettiin syyttömäksi. Tapauksen yhteydessä kuulusteltiin yli sataa henkilöä.
Marita Vuorio pidätettiin 8.6.1977. Pidätys tuli täytenä shokkina lähipiirille.
9.6. Marita tunnusti.
Pidätyksen jälkeen Marita joutui muutamaksi päiväksi sairaalaan. Tällöin vakuutusyhtiön asiamies otti häneen yhteyttä ja kehotti toimittamaan Katjan kuolintodistuksen korvauksen hakemista varten. Katjalle oli näet pari vuotta aiemmin otettu nuorisovakuutus, josta kuoleman tapauksen sattuessa olisi korvattu 5000 mk. Marita hankki todistuksen ja toimitti sen vakuutusyhtiölle.
Korvausta ei kuitenkaan maksettu, koska edunsaaja oli itse surmannut vakuutetun henkilön. Marita kertoi tajunneensa sen itsekin, muttei kertomansa mukaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa tarkemmin.
Miten asiat sitten oikeasti menivät:
Marita ja Katja olivat kävelemässä kukkien hakupaikalta maantien suuntaan, kun yhtäkkiä Marita tunsi päässään valtavan paineen. Hän oli siepannut maasta suuren kiven ja iskenyt tytärtään takaapäin päähän. Katja kaatui parkaisten suulleen maahan. Marita oli ollut aivan hysteerinen eikä hänellä ollut selkeitä muistikuvia siitä, mitä hän oli tämän jälkeen tehnyt, mutta hän oletti jatkaneensa Katjan lyömistä kivellä.
Ajatusten hieman selkiydyttyä Marita totesi olevansa puolittain makuulla kivien päällä Katjan vieressä. Hänellä ei ollut enää kiveä eikä muutakaan esinettä kädessään.
Tällöin hänelle valkeni, minkä kauheuden hän oli tehnyt. Hän päätti surmata itsensä lyömällä kivellä päähän, mutta eihän se onnistunut.
Marita aukaisi housujensa vyön, napin ja vetoketjun, pudotti housut polvien alapuolelle ja otti toisen jalkansa pois lahkeesta. Paikallaan hän makasi, kunnes lähellä asunut työnjohtaja Kari Riikonen tuli paikalle poikansa kanssa. Riikonen näki naisen ja hänestä noin 10 metrin päässä maassa vatsallaan makaavan tyttölapsen, jonka verisen pään vieressä oli verisiä kiviä.
Riikonen totesi, ettei lasta voinut enää auttaa ja hän asetti takkinsa tytön peitoksi, koska näky ei ollut kaunis.
Riikosen poika juoksi kotiin soittamaan paikalle apua.
Kun Riikonen palasi naisen luo, tämä valitti, toisteli Katjan nimeä ja pyysi hakemaan apua. Riikonen sanoi hänelle, ettei Katjaa pystytty enää auttamaan. Kysymyksiin nainen ei vastannut. Riikonen totesi hänen olevan jonkinlaisessa shokkitilassa.
Odotellessaan noin tunnin poliisin ja sairasauton saapumista, Riikonen tarkkaili ympäristöä, jossa ei havainnut mitään liikettä. Jo tuolloin hänelle oli tullut ajatus, ettei paikalla ole ehkä ollutkaan ketään muita.
Katjan pää oli pirstoutunut takaraivon oikeasta sivusta sekä päälakialueelta. Lisäksi hänen kummassakin ohimossaan sekä kasvoissa ja muualla kehossa oli ruhjevammoja ja mustelmia. Vammat olivat sitä luokkaa, että Katja oli menehtynyt välittömästi.
Motiivi ja perheen taustoja
Motiiviksi paljastui, että Maritalla oli uusi avomies, jonka kuvioihin lapsi ei sopinut. Miesystävä oli 27-vuotias sähköasentaja "Timo" Vilppulasta. Miehen Marita oli tavannut raumalaisessa ravintolassa. Syksyllä 1976 tavattu mies muutti jo seuraavassa joulukuussa Maritan luokse asumaan. Timo työskenteli Olkiluodon voimalaitostyömaalla.
Timo häpesi sitä, että Maritalla oli lapsi edellisestä avioliitosta. Hän ei halunnut heidän kolmisin liikkuvan ulkona. Hän oli ehdottanut Maritalle, että he muuttaisivat vieraalle paikkakunnalle, jossa heidän taustojaan ei tunnettu.
Timo oli uhannut jättää Maritan eräänä iltana, kun he olivat ravintolassa ja Marita oli käskenyt Timon mennä eri pöytään istumaan, muutoin kukaan mies ei hakisi häntä tanssimaan.
Timo ei ollut kertonut edes vanhemmilleen Maritan lapsesta sen enempää kuin tämän edellisestä avioliitostakaan, vaan he olivat seurustelun aikana käyneet Vilppulassa vain kahdestaan 5 kertaa.
Henkirikoksen tapahtuma-aikaan Timo oli viettämässä viikonloppua Vilppulassa. Tästä heille oli tullutkin riitaa ja Marita oli perjantaina mököttänyt asiasta. Mies oli vielä Tampereelta soittanut ja pyytänyt Maritaa nauttimaan illalla hänen kotiin jättämänsä viinipullon ja menevän ystävien kanssa ravintolaan. Perjantai-iltana Marita olikin ollut naisystävänsä kanssa viihteellä Katjan ollessa mummolassa.
Marita oli ottanut kunnon kännit, eikä oikein muistanut illan ja yön tapahtumia. Hän oli kuitenkin vienyt asunnolleen naisystävän ja kolme miestä. Aamulla naisystävä ja yksi miehistä olivat lähteneet ja Marita kauhistui, kun löysi itsensä kahden täysin tuntemattoman miehen seurasta.
Lauantai-iltana Marita haki Katjan kotiin.
Tuomio
7. 3. 1978 Eurajoen kihlakunnanoikeus tuomitsi Marita Vuorion täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhaksi 10 vuoden vankeuteen. Turun hovioikeus muutti tuomion ja tuomitsi Vuorion täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 7,5 vuodeksi vankeuteen.
Marita Vuorio, 28 v., oli tullut 5-vuotiaan Katja-tyttärensä kanssa Rauman Äyhöjärveltä Uotilaan kyläilemään vanhempiensa luokse 22.5. Katja oli kyseisten isovanhempiensa luona yleensäkin päivähoidossa. Isoäiti kuvaili tyttöä iloiseksi, vilkkaaksi ja auttavaiseksi lapseksi. Marita oli eronnut Katjan isästä pari vuotta aiemmin. Eron syyksi hän kertoi, että mies oli pahoinpidellyt häntä toistuvasti. Marita otti eron niin raskaasti, että kävi jonkun kerran terapiassa ja mielenterveystoimistossakin, mutta jätti sitten mielenterveytensä hoidon kesken.
Marita tiesi, etteivät hänen vanhempansa olleet tuolloin kotona, vaan palaisivat iltapäivällä Laitilasta. Hän olikin jättänyt pöydälle lapun:
”Olemme metsässä poimimassa kukei, eli kukkia T. Me”.
Kun klo 23.00 mennessä ei tytärtä ja tyttärentytärtä kuulunut palaavaksi, soitti isoäiti aluesairaalaan ja saikin kuulla, että hänen tyttärensä Marita oli tuotu sinne loukkaantuneena. Sairaalasta myös kerrottiin, että pikku-Katja oli kuollut.
Marita pääsi sairaalasta muutaman päivän jälkeen. Hänen vammansa olivat hyvin vähäiset.
Tapahtumapäivän iltana hän oli antanut poliisille tarkan selvityksen päivän tapahtumista.
Hän oli tyttönsä kanssa tullut Varaskalliolle ja kuullut kamalan kiljahduksen ja nähnyt anorakin kasvojensa suojaksi vetäneen huppumiehen hakkaavan Katjaa kivellä päähän. Marita oli yrittänyt kertomansa mukaan puolustaa tytärtään, jolloin huppumies oli lyönyt häntäkin nyrkillä niin, että taju oli mennyt.
Ulkopuoliset ihmiset olivat sitten löytäneet hänet loukkaantuneena ja hänen tyttönsä kuolleena.
Maritan mukaan huppumies oli n. 170 cm, tanakka, tummat housut jalassaan ja mustat hanskat käsissään. Mies ei ollut puhunut koko aikana sanaakaan.
Kuulustelujen edetessä Maritan kertomuksessa ilmeni ristiriitaisuuksia. Maritaa päätettiin kuulustella kuitenkin vasta tytön hautajaisten jälkeen. Häntä oli kyllä puhuteltu ja saatu kuva tapahtumasta sekä huppumiehestä, josta Marita antoi hyvin yksityiskohtaiset tuntomerkit. Kun rikospaikka tutkittiin perusteellisesti, ilmeni runsaasti aukkoja, joihin tutkijat päättivät puuttua hautajaisten jälkeen.
Tapaukseen liittyy myös tilanne, että Hymyn toimittaja Lasse Tamminen oli haastatellut Marita Vuoriota ja hänelle oli ristiriitaisuuksista selvinnyt, että äiti on tekijä. Hän oli toimittanut haastattelumateriaalinsa poliisille. (Tästä on kerrottu 6/1977 Hymyssä ja nimimerkki Doctor Lecter on tuonut tämän esille Murhainfossa)
Marita mm. kertoi raahautuneensa maastossa muutaman kymmenen metrin matkan ja menettäneensä sitten tajuntansa. Huppumies oli riisunut häneltä päällyshousut melkein pois. Bikineitä mies ei pystynyt riisumaan, koska Marita oli pannut hanttiin.
Aiemmin hän oli haastattelussa maininnut, että menetti lopullisesti tajuntansa. Kuinka hän siis pystyi vastustamaan vielä miestä?
Poliisille Marita kertoi, että huppumies hakkasi tyttöä vasemmassa kädessään olleella kivellä ja piti lasta kiinni oikealla kädellä. Toimittajan mukaan Marita oli kertonut huppumiehen hakanneen Katjaa takaraivoon isolla kivellä ja pitäneensä vasemmassa kädessään koko ajan pienempää kiveä.
Katjan hautajaiset
Marita kuitenkin osallistui tyttärensä hautajaisiin 3.6., jolloin hänet siunattiin Rauman Monnan kappelissa. Hänellä oli musta huntu peittämässä kasvoja.
Marita saapui tyttärensä avoimen haudan ääreen lasten muodostamaa kunniakujaa pitkin. Hän laski haudalle seppeleen yhdessä entisen miehensä kanssa. Seppeleen nauhoissa luki: ”Rakkaus ei koskaan häviä” ja ”Rakkaalle Pienokaisellemme, Äiti ja Isä”. Haudalla oli ainoastaan n. 10 -15 hiljaista ihmistä, jotka olivat lähiomaisia. Tapahtuman herättämän median mielenkiinnon vuoksi paikalla vilisi kuitenkin lehtimiehiä kameroineen kuvaamassa.
Pari päivää myöhemmin Maritaa kuulusteltiin ja hän jatkoi vielä tuolloin tarinaansa huppumiehestä. Lisäsipä hän vielä siihen uusia käänteitäkin. Huppumies ei ainoastaan lyönyt häntä päähän nyrkeillä, kuten oli aiemmin sanonut, vaan myös kivellä.
Hän kertoi huppumiehen takin olleen vinoraitainen tikkitakki, joka oli niin liukasta materiaalia, ettei hän saanut siitä pitävää otetta. Kasvojen edessä tällä oli ollut liina tai villapaidan kaulus. Mies oli toiminut hirvittävän raivon vallassa. Marita arveli, että miehen tarkoitus oli raiskata hänet. Tapahtuma-aika oli hänen mukaansa noin klo 14.
8.6. Marita kuljetettiin tapahtumapaikalle. Hän näytti paikat, missä Katja oli ollut hyökkäyksen aikana ja missä hän itse. Tutkijat totesivat, että näiden paikkojen välillä on yli 2 m kivi, jonka vuoksi näköyhteyttä paikkojen välillä ei ollut.
Marita sanoi kuitenkin olevansa aivan varma asiasta.
Maritalta kysyttiin, mistä syystä hänen silmälasinsa olivat siellä missä ne olivat ja kuinka niiden sangat olivat normaalisti päällekkäin asetettuina, vaikka olivat nivelistään jäykät, eivätkä näin ollen voi pudotessaan niin asettua. Tätä Marita ei osannut selittää.
Marita kertoi ryömineensä kanervikossa ja kivikossa housut nilkoissa noin 12 metrin matkan. Tästä huolimatta hänen sukkahousunsa olivat ehjät. Maastossa ei myöskään ollut ollut mitään ryömimisjälkiä.
Housujen vyössä ei ollut verta, vaikka huppumies oli avannut vyön ja vetoketjun verisillä käsillään. Marita arveli miehen ottaneen käsissään olleet hanskat ensin pois.
Lääkärin toteamat vammatkaan eivät täsmänneet kertomukseen. Kasvoissa ei ollut mitään lyöntien jälkiä. Marita arveli, että lyönnit olivat osuneet jonnekin hiusrajan yläpuolelle. Sairaalaan tuotaessa Marita oli ollut tajuissaan ja hänellä todettiin pintanaarmuja ja mustelmia kehossa sekä päälaella noin sentin mittainen pintahaava.
Myöskään pitkä tajuttomuus ei ollut mahdollista verrattuna vammoihin.
Huppumiestäkin kuitenkin haettiin. Tutkijat olivat haastatelleet 24 ehdokasta, mutta kukaan ei sopinut rikoksen tekijäksi. Myös Maritan uusi avomies joutui epäilyksen alaiseksi, mutta todettiin syyttömäksi. Tapauksen yhteydessä kuulusteltiin yli sataa henkilöä.
Marita Vuorio pidätettiin 8.6.1977. Pidätys tuli täytenä shokkina lähipiirille.
9.6. Marita tunnusti.
Pidätyksen jälkeen Marita joutui muutamaksi päiväksi sairaalaan. Tällöin vakuutusyhtiön asiamies otti häneen yhteyttä ja kehotti toimittamaan Katjan kuolintodistuksen korvauksen hakemista varten. Katjalle oli näet pari vuotta aiemmin otettu nuorisovakuutus, josta kuoleman tapauksen sattuessa olisi korvattu 5000 mk. Marita hankki todistuksen ja toimitti sen vakuutusyhtiölle.
Korvausta ei kuitenkaan maksettu, koska edunsaaja oli itse surmannut vakuutetun henkilön. Marita kertoi tajunneensa sen itsekin, muttei kertomansa mukaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa tarkemmin.
Miten asiat sitten oikeasti menivät:
Marita ja Katja olivat kävelemässä kukkien hakupaikalta maantien suuntaan, kun yhtäkkiä Marita tunsi päässään valtavan paineen. Hän oli siepannut maasta suuren kiven ja iskenyt tytärtään takaapäin päähän. Katja kaatui parkaisten suulleen maahan. Marita oli ollut aivan hysteerinen eikä hänellä ollut selkeitä muistikuvia siitä, mitä hän oli tämän jälkeen tehnyt, mutta hän oletti jatkaneensa Katjan lyömistä kivellä.
Ajatusten hieman selkiydyttyä Marita totesi olevansa puolittain makuulla kivien päällä Katjan vieressä. Hänellä ei ollut enää kiveä eikä muutakaan esinettä kädessään.
Tällöin hänelle valkeni, minkä kauheuden hän oli tehnyt. Hän päätti surmata itsensä lyömällä kivellä päähän, mutta eihän se onnistunut.
Marita aukaisi housujensa vyön, napin ja vetoketjun, pudotti housut polvien alapuolelle ja otti toisen jalkansa pois lahkeesta. Paikallaan hän makasi, kunnes lähellä asunut työnjohtaja Kari Riikonen tuli paikalle poikansa kanssa. Riikonen näki naisen ja hänestä noin 10 metrin päässä maassa vatsallaan makaavan tyttölapsen, jonka verisen pään vieressä oli verisiä kiviä.
Riikonen totesi, ettei lasta voinut enää auttaa ja hän asetti takkinsa tytön peitoksi, koska näky ei ollut kaunis.
Riikosen poika juoksi kotiin soittamaan paikalle apua.
Kun Riikonen palasi naisen luo, tämä valitti, toisteli Katjan nimeä ja pyysi hakemaan apua. Riikonen sanoi hänelle, ettei Katjaa pystytty enää auttamaan. Kysymyksiin nainen ei vastannut. Riikonen totesi hänen olevan jonkinlaisessa shokkitilassa.
Odotellessaan noin tunnin poliisin ja sairasauton saapumista, Riikonen tarkkaili ympäristöä, jossa ei havainnut mitään liikettä. Jo tuolloin hänelle oli tullut ajatus, ettei paikalla ole ehkä ollutkaan ketään muita.
Katjan pää oli pirstoutunut takaraivon oikeasta sivusta sekä päälakialueelta. Lisäksi hänen kummassakin ohimossaan sekä kasvoissa ja muualla kehossa oli ruhjevammoja ja mustelmia. Vammat olivat sitä luokkaa, että Katja oli menehtynyt välittömästi.
Motiivi ja perheen taustoja
Motiiviksi paljastui, että Maritalla oli uusi avomies, jonka kuvioihin lapsi ei sopinut. Miesystävä oli 27-vuotias sähköasentaja "Timo" Vilppulasta. Miehen Marita oli tavannut raumalaisessa ravintolassa. Syksyllä 1976 tavattu mies muutti jo seuraavassa joulukuussa Maritan luokse asumaan. Timo työskenteli Olkiluodon voimalaitostyömaalla.
Timo häpesi sitä, että Maritalla oli lapsi edellisestä avioliitosta. Hän ei halunnut heidän kolmisin liikkuvan ulkona. Hän oli ehdottanut Maritalle, että he muuttaisivat vieraalle paikkakunnalle, jossa heidän taustojaan ei tunnettu.
Timo oli uhannut jättää Maritan eräänä iltana, kun he olivat ravintolassa ja Marita oli käskenyt Timon mennä eri pöytään istumaan, muutoin kukaan mies ei hakisi häntä tanssimaan.
Timo ei ollut kertonut edes vanhemmilleen Maritan lapsesta sen enempää kuin tämän edellisestä avioliitostakaan, vaan he olivat seurustelun aikana käyneet Vilppulassa vain kahdestaan 5 kertaa.
Henkirikoksen tapahtuma-aikaan Timo oli viettämässä viikonloppua Vilppulassa. Tästä heille oli tullutkin riitaa ja Marita oli perjantaina mököttänyt asiasta. Mies oli vielä Tampereelta soittanut ja pyytänyt Maritaa nauttimaan illalla hänen kotiin jättämänsä viinipullon ja menevän ystävien kanssa ravintolaan. Perjantai-iltana Marita olikin ollut naisystävänsä kanssa viihteellä Katjan ollessa mummolassa.
Marita oli ottanut kunnon kännit, eikä oikein muistanut illan ja yön tapahtumia. Hän oli kuitenkin vienyt asunnolleen naisystävän ja kolme miestä. Aamulla naisystävä ja yksi miehistä olivat lähteneet ja Marita kauhistui, kun löysi itsensä kahden täysin tuntemattoman miehen seurasta.
Lauantai-iltana Marita haki Katjan kotiin.
Tuomio
7. 3. 1978 Eurajoen kihlakunnanoikeus tuomitsi Marita Vuorion täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhaksi 10 vuoden vankeuteen. Turun hovioikeus muutti tuomion ja tuomitsi Vuorion täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 7,5 vuodeksi vankeuteen.