Kaksoismurha Lammin Poikmetsässä 1958

Selvitetyt tapaukset taustoineen, rikosten tekijöiden profiilit
User avatar
härkä
Posts: 7468
Joined: Tue Oct 11, 2011 2:26 am
Location: Laidun

Re: Kaksoismurha Lammin Poikmetsässä 1958

Post by härkä »

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008152080.html
Image
Nuori äiti vaikeni vuosien ajan kammottavasta salaisuudesta – sitten paljastui, mitä maatilalla Lammilla oli tapahtunut
Kotitilalle Lammille saunomaan tullut poika löysi äitinsä ja siskonsa surmattuina. Poliisi alkoi jahdata kirvesmurhaajaa. Kun murhaaja lopulta ratkesi, järkytys oli valtava.

Sari Autio
18:05

SUOMEN rikoshistoria kätkee sisäänsä poikkeuksellisia henkirikoksia, joista jotkut ovat painuneet lähes unholaan.

Yksi tällainen tapaus on Lammin Poikmetsän poikkeuksellisen raaka kaksoismurha. Se tapahtui 1958 – Kyllikki Saaren ja Elli Immon murhien jälkeen, ennen Bodomin kolmoismurhaa ja Tulilahden kaksoismurhaa.

Toisin kuin Kyllikki Saaren, Elli Immon, Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen sekä Irmeli Björklundin, Anja Mäen ja Seppo Boismanin kohtalot, Lammin Poikmetsän uhrien, äidin ja tyttären, murhaaja saatiin selville. Siihen meni melkein kolme vuotta.

Ratkaisu oli lähempänä kuin kukaan uskoi, vain kävelymatkan päässä. Murhaajan henkilöllisyys oli yllätys ja järkytys.

Murhaajaksi paljastui pienen sylivauvan äiti, joka oli tekohetkellä vasta 22-vuotias. Kun nainen vihdoin, yli 2,5 vuoden kuluttua veriteosta pidätettiin, hänellä oli kolme pientä lasta. Hän oli elänyt toisella paikkakunnalla täysin normaalilta näyttävää elämää teon salaten.

MIKÄ sai naisen tarttumaan kirveeseen ja murhaamaan pienviljelystilalla asuneet 74-vuotiaan leskirouva Aleksandran ja tämän 43-vuotiaan Eeva-tyttären?

Heidän kohtalonsa paljastuivat, kun perheen poika meni hieman kello kahden jälkeen päivällä kotitilalleen 25. lokakuuta 1958.

Poika oli tulossa äitiään ja sisartaan katsomaan ja samalla saunomaan. Hän kiirehti kirkonkylältä tilalle, kun kukaan ei vastannut kotipuhelimeen.

– Soitin kylältä kotiin enkä saanut vastausta. Jokin aavistus pakotti minut soittamaan ja kun kukaan ei vastannut ajoin kiireesti paikalle. Autoni kaartaessa pihaan kello 14.10 havaitsin äitini makaavan pihamaalla. Luulin ensin, että hän oli saanut jonkin kohtauksen, mutta tilanne selvisi heti sitten koko kaameudessaan. Hälytin paikalle lääkärin ja nimismiehen. Elin koko eilispäivän kuin unentapaisessa järkytyksessä, mutta nyt olen jo hieman rauhoittunut, nuoriso-ohjaajana toiminut poika kertoi järkyttyneenä lokakuussa 1958.

Sisko makasi verilammikossa tuvassa. Ympärillä oli kamppailun jälkiä. Puhelimen vieressä lattialla oli verijälkiä.

Äiti oli pihamaalla sukkasillaan, sisko tuvassa kengät jalassa. Äiti oli yrittänyt paeta murhaajaa pihalle.

VERITYÖSTÄ alkoi yksi Suomen rikoshistorian laajimmista murhaajajahdeista Etelä-Suomen alueella. Poliisi kuulusteli ja puhutti yli tuhat ihmistä. Heinäladoissa hiiviskelleet kaivettiin esiin.


Pidätyksiäkin tehtiin, ja oman paikkakunnan maanviljelijäkin joutui epäilyksen alle. Selvisi kuitenkin, että hän oli täysin syytön kylää kuohuttaneeseen tapahtumaan.

Poliisi teki myös laajoja etsintöjä murha-aseen löytämiseksi. Läheisestä talosta oli kadonnut pioneerikirves.

Murhaa edeltäneenä iltana satoi räntää. Ennen kuin uhrit löytyivät, ohut lumikerros oli ehtinyt sulaa, ja uudet vesikuurot olivat huuhdelleet jälkiä.

Poliisi yritti saada selville myös tarkkaa surma-aikaa. Murhapäivänä pienviljelystilan lehmät oli lypsetty. Ruumiinavaus kuitenkin paljasti, ettei kumpikaan uhreista ollut ehtinyt syödä varsinaista aamiaista.

TUTKINTA polki paikallaan ja aikaa kului.

Kesällä 1959 kahden jyväskyläläisneitokaisen katoaminen ja lopulta löytyminen matalasta suohaudasta järkytti suomalaisia. Kun epäilyksen polttopiste kohdistui Runar Holmströmiin, mopedimiehen mahdollinen liikkuminen Lammilla alkoi kiinnostaa kovasti mediaa. Poliisikin joutui asian tarkistamaan.

– Ei Holmström nähdäkseni ole ollutkaan itse kelkassa, korkeintaan jalaksilla, Hämeen lääninrikospoliisikeskuksen päällikkö kommentoi.

Poikmetsän kaksoismurhan tutkinnanjohtaja, komisario Mikko Saari kävi puhuttamassa ”vähäpuheista” Holmströmiä Vaasan lääninvankilassa.

Uhrien omaiset lupasivat 150 000 markan palkkion sille, joka antaisi ratkaisevan vihjeen. Se poiki yhteydenottoja, mutta ei johtanut ratkaisuun. Selvänäkijätkin tarjosivat apuaan.

Lehdistö etsi kuumeisesti ”tuntematonta murhamiestä”.

LOPULTA kuitenkin selvisi, että tekijä ei ollut tuntematon kulkumies, koulukodin kasvatti tai paatunut väkivaltarikollinen, vaan samassa kylässä kotonaan käymässä ollut nuori nainen. Hän oli vastikään saanut esikoisensa.

Murhaajan henkilöllisyys oli järkytys kyläläisille. Kun nainen jäi kiinni pohjoisessa, hänellä oli jo kolme pientä lasta.

Poliisi sai kuulla erikoisen tarinan munienostomatkasta, joka päättyi raakaan kaksoismurhaan. Nainen selitti, että hänen tarkoituksenaan oli ollut mennä taloon ostamaan munia. Murhapaikalta löytyikin kymmeniä munia paperipussissa.

Mukaansa nainen kertoi ottaneensa kirveen, jotta voisi tuoda kotiinsa porrashavuja. Pienikokoisen kirveen hän kertoi jättäneensä portaiden pieleen mennessään tupaan.

Nainen kertoi viipyneensä tuvassa parisen tuntia. Hän kertoi suuttuneensa, kun leskirouva oli ottanut puheeksi naisen aviottoman lapsen. Naisen mukaan puhe oli loukannut häntä, ja hän oli vihastunut silmittömästi, hakenut kirveen ja iskenyt leskirouvaa päähän.

Eevan hän oli murhannut, kun tämä uhkasi kertoa veljelleen. Nainen oli iskenyt molempia uhrejaan kirveellä päähän.

Tekojen jälkeen nainen oli poistunut metsäpolkua pitkin kotiinsa. Muutaman päivän kuluttua hän oli poistunut koko paikkakunnalta pohjoiseen sulhasensa luokse.

Liki kolmen vuoden jälkeen tapahtunut pidätys oli järkytys myös naisen omaisille. Siskon mies kertoi, että nainen oli iloluontoinen ja reipas, mutta suuttuessaan kovaluontoinen.

– Mikä tarkoitus tällä kaikella on ollut, naisen äiti vaikersi itkien kamarissa, kun toimittaja kävi tapaamassa vanhempia.

Naisen omaiset olivat kiinnittäneet tapahtuma-aikaan huomiota naisen mekkoon, jossa oli punaisia jälkiä.

– Marjamehua, nainen oli kommentoinut tahroja leningissään.

KESÄKUUSSA 1961 Hollolan kihlakunnanoikeus langetti kahdesta murhasta elinkautisen kuritustuomion taloudenhoitajana toimineelle naiselle. Nainen tuomittiin myös menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi.

Oikeus ei uskonut naisen selitystä pikaistuksissa tehdyistä surmista. Todellisuudessa nainen oli oikeuden mukaan lähtenyt kirveellä aseistettuna lainaamaan rahaa ja päättänyt saada rahaa keinolla millä hyvänsä. Kun lainaa ei annettu, nainen surmasi kirveellä äidin ja tyttären ja penkoi kaapit, mutta joutui poistumaan tyhjin käsin. Hänet tuomittiin siksi myös ryöstön yrityksestä. Kihlakunnanoikeus ei suostunut naisen pyyntöön päästä mielentilatutkimukseen.

Itkua tuhertaen nainen meni autoon, joka kuljetti hänet suorittamaan elinkautista rangaistusta.

Rangaistus oli harvinainen, niin kuin tekokin. Tuomitusta naisesta tuli tuolloin neljäs naisvanki, joka suoritti elinkautista vankeusrangaistusta.

Rangaistus ei saanut lain voimaa, sillä Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Toukokuussa 1962 se tuomitsi naisen täyttä ymmärrystä vailla olevana kummastakin murhasta kymmenen vuoden kuritushuonerangaistukseen eli yhteensä 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen. Hän menetti kansalaisluottamuksensa myös 15 vuodeksi.

Korkein oikeus ei ottanut juttua enää käsiteltäväksi.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Sari Autio
Vainajan kysymys - Vain ajan kysymys.
User avatar
Arvo Kyyrölä
Posts: 312
Joined: Tue Jun 30, 2015 7:29 pm

Re: Kaksoismurha Lammin Poikmetsässä 1958

Post by Arvo Kyyrölä »

^Kiitoksia härkä-veli!

Seinänaapurinani asui 5.vuotta sitten palveluammatissa toiminut nainen. Hän muutti Lammille isänsä omaishoitajaksi. Tapasin hänet sattumalta täällä Lappeenrannassa kesällä 2019, oli silloin käymässä täällä päin moikkaamassa vanhoja kavereita. Kysyin: sanooko nimi Poikmetsä mitään? - Kyllä, tiedän paikan, siellä on joskus tapahtunut hirveitä!

Eiväthän ne 1950-luvun loppuvuosien aikana Lahden kaupungin markkinoimat matkailunähtävyydet riittäneet alkuunkaan paikkaamaan turistikatoa.: Poikmetsä, Terttu Ketola, poliisisurmaaja Hartikainen jne. Kaikista em. kolmesta henkirikoksesta kirjoitettiin lehdissä- jopa samaan aikaan.

Lahden maine "Suomen Chicagona" on kuitenkin huomattavasti vanhempaa perua.

https://www.ess.fi/paikalliset/487340
Post Reply