Page 1 of 1

Äiti surmasi kehitysvammaisen tyttären, 22.10.2002 Tampere

Posted: Wed Aug 26, 2015 4:28 pm
by matlockb
Airi Sanelma Ruohoniemi (myöhemmin Blom) oli vuonna 1954 synnyttänyt tyttären, jonka nimeksi tuli Seija (uhrin nimi muutettu). Seija oli kuitenkin valitettavasti kehitysvammainen, mutta tuohon aikaan (1950-luvun alussa) sen selvittäminen etukäteen oli erittäin vaikeaa, mahdotontakin.
Tytär jäi henkisesti noin 4-vuotiaan lapsen tasolle kehitysvammastaan johtuen.

Seija, joka siis oli henkisesti noin 4-vuotiaan lapsen tasolla, oli ollut hoitokodista viikonloppua viettämässä Sanelma-äitinsä luona ja kehitystasonsa vuoksi hän oli täysin äitinsä hoidon varassa ja riippuvainen tämän huolenpidosta.

Eräänä lokakuisena päivänä vuonna 2002 tuolloin 73-vuotias Sanelma katsoi hoitaneensa kärsivää, tuolloin 48-vuotiasta tytärtään riittämiin ja päätti lopettaa tämän kärsimykset sekoittamalla tyttärensä juomaan yliannostuksen mielialalääkkeitä sekä kyytipojaksi rauhoittavia lääkkeitä, tämän, jo ikääntyneen Sanelma-äidin kyseenalaisen coctailin tytär, sen sisällöstä tietämättä, joi.

Kihlakunnansyyttäjä nosti Sanelma-äitiä vastaan syytteen murhasta, iäkäs nainen kiisti syytteen ja katsoi vain lopettaneensa tyttärensä tuskat ja kärsimykset.

Oikeus passitti äidin mielentilatutkimukseen, josta todettiin käräjäoikeudessa mm. seuraavaa; teon aikaisen mielentilan osalta käräjäoikeus totesi, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (TEO, ent. Lääkintöhallitus, nykyinen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira) teon aikaisen mielentilan osalta käräjäoikeus totesi, että terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle annetussa 10.4.2003 päivätyssä lausuntoehdotuksessa oli katsottu, että Ruohoniemen aivoelimellinen tunne-elämän epävakauden korostuminen, psyykkinen kapeutuminen sekä päättely- ja arvostelukyvyn heikkeneminen olivat oleellisesti heikentäneet hänen kykyään ymmärtää syytteen alaisen teon tosiasiallista luonnetta ja oikeudellis-moraalista merkitystä sekä kykyä säädellä käyttäytymistään syytteen alaisen teon yhteydessä.

Persoonallisuushäiriön vuoksi hänellä oli ollut vaikeuksia erottaa omia ja uhrin etuja ja tarpeita. Tutkimuksissa oli syntynyt kuva ihmissuhteissaan epävakaapiirteisen loukkaantumisherkästä ja ehdottomasta henkilöstä, jolla oli taipumus ajautua ihmissuhderistiriitoihin. Lausuntoehdotuksen mukaan Ruohoniemi oli syytteen alaisen teon aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli yhtynyt tähän arvioon.) annetussa 10.4.2003 päivätyssä lausuntoehdotuksessa oli katsottu, että Ruohoniemen aivoelimellinen tunne-elämän epävakauden korostuminen, psyykkinen kapeutuminen sekä päättely- ja arvostelukyvyn heikkeneminen olivat oleellisesti heikentäneet hänen kykyään ymmärtää syytteen alaisen teon tosiasiallista luonnetta ja oikeudellis-moraalista merkitystä sekä kykyä säädellä käyttäytymistään syytteen alaisen teon yhteydessä. Persoonallisuushäiriön vuoksi hänellä oli ollut vaikeuksia erottaa omia ja uhrin etuja ja tarpeita. Tutkimuksissa oli syntynyt kuva ihmissuhteissaan epävakaapiirteisen loukkaantumisherkästä ja ehdottomasta henkilöstä, jolla oli taipumus ajautua ihmissuhderistiriitoihin. Lausuntoehdotuksen mukaan Sanelma Ruohoniemi oli syytteen alaisen teon aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli yhtynyt tähän arvioon.

Toisaalta lausuntoehdotuksessa oli todettu, ettei tutkittava ollut ollut koskaan varsinaisessa psykiatrisessa hoidossa eikä hänellä ollut koskaan todettu mielisairautta tai vakavaa masennussairautta. Tekoa edeltäneinä päivinä Sanelma oli ollut alakuloinen mutta hänen yleinen toimintakykynsä ja unirytminsä olivat kuitenkin pysyneet tavanomaisella tasolla. Mielentilatutkimuksen aikana tutkittava ei ollut vaikuttanut masentuneelta, ahdistuneelta tai varautuneelta. Hänellä ei ollut ollut todettavissa varsinaista vainoharhaisuutta, harhaluuloisuutta tai muutakaan mielisairautta. Hänen yleinen todellisuustajunsa oli ollut normaali. Syytteen alaisen teon aikoina Sanelmalla ei ollut myöskään ilmennyt vakava-asteista masennussairautta eikä selkeää masentuneisuutta ollut ilmennyt teon jälkeenkään.

Käräjäoikeus katsoi, ettei Sanelman mielentila tekohetkellä ollut ollut siinä määrin järkkynyt, ettei hän olisi ymmärtänyt nyt kysymyksessä olevan kaltaisen teon tosiallista luonnetta ja oikeudenvastaisuutta. Sanelmalla todettu persoonallisuushäiriö ja pitkäaikaisen aivoverenkierron heikkenemisen aiheuttama lievä älyllisten toimintojen häiriintyminen ja persoonallisuushäiriön korostuminen eivät olleet heikentäneet Ruohoniemen kykyä säädellä toimintaansa niin olennaisesti, että hän olisi sen johdosta rikoksen tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.

Sanelma oli mm. todennut olevansa tyytyväinen siihen, että tyttärensä kärsimykset olivat nyt päättyneet. Katumusta hän ei osoittanut.

Tampereen käräjäoikeus (nyk. Pirkanmaan käräjäoikeus) ei kuitenkaan äidin selitystä sen enempää kuin mielentilatutkimuksen tulosta niellyt, vaan katsoi, että hän oli syyllistynyt teollaan murhaan josta rangaistusta oli vaadittu, sillä oikeuden mukaan teko oli tehty vakaasti harkiten.
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Sanelma Ruohoniemen elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Kotimaa
17.12.2002


Äidille syyte kehitysvammaisen tyttärensä murhasta

Mikkonen Minttu

TAMPERE. Iäkkäälle tamperelaisnaiselle luettiin maanantaina Tampereen käräjäoikeudessa syyte kehitysvammaisen tyttärensä murhasta.

Surma tapahtui lokakuussa äidin asunnossa Tampereella.

Hoitolaitoksessa asuva 48-vuotias tytär oli ollut 72-vuotiaan äitinsä luona viikonloppua viettämässä. Syytteen mukaan äiti surmasi tyttärensä antamalla hänelle yliannoksen lääkkeitä.

Kuolema johtui masennuslääkkeiden ja psykiatristen rauhoittavien lääkkeiden aiheuttamasta yhteismyrkytyksestä.

Syytetty myöntää surman. Syyttäjän mukaan teko oli tehty vakaasti harkiten ja oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tytär oli älyllisesti nelivuotiaan lapsen tasolla.

Tampereen käräjäoikeus päätti lähettää vastaajan mielentilatutkimukseen. Jutun käsittely jatkuu tutkimuksen jälkeen.
STT
Tuomiosta Sanelma valitti Turun hovioikeuteen. Hovioikeus äänesti päätöksestä. Äänin 2-1 se kuitenkin pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Yksi hovioikeudenneuvos olisi tuominnut Sanelma Ruohoniemen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 9 vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen, mutta enemmistö voitti ja elinkautinen vankeusrangaistus jäi voimaan hovioikeudessa.

Sanelma Ruohoniemi (tuolloin jo Blom) haki valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta vaatien edelleen, että hänen katsotaan syyllistyneen enintään tappoon ja/tai alentuneesti syyntakeisena murhaan.
Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan, syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Myös korkein oikeus joutui äänestämään tuomiosta.
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Sanelma Blomin vuonna 1954 syntynyt tytär Seija, joka oli kehitysvamman vuoksi henkisesti noin 4-vuotiaan lapsen tasolla, oli hoitokodista viikonloppua viettämässä Blomin (ent. Ruohoniemi) luona. Sanelma Blom on asunnossaan tappanut Seijan antamalla hänelle 20.10.2002 veteen liuotettuna yliannoksen masennuslääkkeitä, psykiatrisia rauhoittavia lääkkeitä ja muita rauhoittavia lääkkeitä. B on 21.10.2002 kuollut lääkkeiden yhteisvaikutuksesta johtuneeseen myrkytykseen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko teko luettava Blomin syyksi murhana vai tappona. Blom on tunnustanut tahallaan tappaneensa tyttärensä ja katsonut syyllistyneensä tappoon, mutta kiistänyt sen, että kysymyksessä olisi murha. Sanelma Blomin mukaan hän ei ollut toiminut vakaasti harkiten eikä teko myöskään kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. Lisäksi on kysymys siitä, onko Blom ollut teon tehdessään alentuneesti syyntakeinen eli täyttä ymmärrystä vailla.

.....

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti. Airi Sanelma Blom tuomitaan rikoslain 21 luvun 2 §:n ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin (39/1889) nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta 10 vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistuksesta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n (1060/1996) nojalla 1 vuosi 1 kuukausi 18 päivää (vapaudenmenetysaika 21.10.2002 - 8.12.2003). Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Eeva Vuori (eri mieltä), Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Sari Ruokojärvi.
Eri mieltä olleet oikeusneuvokset (Vuori ja Häyhä) olisivat tuominneet vastaajan taposta 10 vuoden vankeusrangaistukseen.
KKO alensi vammaisen tyttärensä murhanneen tuomiota

KOTIMAA 13.4.2005 STT

Korkein oikeus (KKO) on alentanut 73-vuotiaan Airi Sanelma Blomin, entiseltä nimeltään Ruohoniemen, murhatuomiota. Blom tuomittiin korkeimmassa oikeudessa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.
Vuonna 2003 Tampereen käräjäoikeus ja Turun hovioikeus totesivat Blomin murhanneen kehitysvammaisen tyttärensä täydessä ymmärryksessä ja vakaasti harkiten. Blom tuomittiin tuolloin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Oikeuden mukaan Blom antoi tyttärelleen syksyllä 2002 yliannostuksen masennuslääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä, jotka hän oli liuottanut veteen.

Tytär oli tuolloin 47-vuotias, mutta henkisesti noin 4-vuotiaan tasolla. Blom kertoi itse, että oli halunnut lopettaa lapsensa kärsimyksen ja estää tätä joutumasta hoitolaitokseen.

Oikeudessa ei kuitenkaan esitetty todisteita siitä, että tytär olisi kärsinyt erityisesti jostain.

KKO:n ratkaisu
ei ollut yksimielinen


Blom myönsi oikeudessa tappaneensa tyttärensä. Tytär oli ollut täysin riippuvainen äidistään ollessaan viettämässä kohtalokkaaksi muodostunutta viikonloppua tämän luona. Käräjä- ja hovioikeus pitivätkin tekoa kokonaisuudessaan törkeänä.

Korkeimmassa oikeudessa puolestaan punnittiin sitä, oliko teko tappo vai murha. KKO:n mukaan Blom oli ollut tekohetkellä ahdistunut tyttärensä tulevaisuudesta.

Blomin mahdollisuudet käydä tapaamassa tytärtään hoitokodissa ja ottaa tätä luokseen viikonloppuisin olivat huononemassa varojen puutteen vuoksi.

KKO:n mukaan Blom oli harkinnut tekoa etukäteen. Todistajien mukaan äiti oli surmatyön jälkeen kertonut jättävänsä rauhassa jäähyväiset tyttärelleen ja soittavansa vasta sen jälkeen poliisit.

KKO piti tekoa törkeänä, koska se kohdistui puolustuskyvyttömään ja huolenpidosta riippuvaiseen tyttäreen. Lisäksi surmatyön vaikuttimena olivat rahankäyttöön liittyvät seikat.

Päätös ei ollut kuitenkaan yksimielinen. Kaksi asian ratkaisseesta viidestä KKO:n jäsenestä piti tekoa tappona.

Oikeus päätyi mielentilatutkimuksen lausuntojen perusteella siihen, että Blom oli tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kk ... ta/207880/