Jollaksen palkkamurha -92, Lahden piiritys -94/Ilpo Larha

Kansakuntaa järisyttäneet ja avoimeksi jääneet rikostapaukset
Post Reply
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Jollaksen palkkamurha -92, Lahden piiritys -94/Ilpo Larha

Post by Queen »

WILHELM HÖGSTENIN MURHA JOLLAKSESSA

Suomen Silkkikutomo Oy

Wilhelm Högstenin omistama Silkkikutomo Oy meni konkurssiin. Omistajalle jäi kuitenkin henkilökohtaista varallisuutta yllin kyllin: rahaa oli useita miljoonia markkoja ja arvokiinteistön seinillä oli arvokkaita taideteoksia.
Högsten johti isänsä vuonna 1929 perustamaa yritystä vuosikymmeniä. Yritys valmisti vuorikankaita ja neuleita.

24.4.1992 klo 04.15 Helsingin Jollaksessa tapahtui henkirikos. Liikuntakyvytön Wilhelm Högsten, 77v., murhattiin omaan sänkyynsä ampumalla parvekkeen oven lasin kautta. Högstenin kanssa talossa asui hänen taloudenhoitajansa, noin 60-v nainen. Hän oli ampumahetkellä alakerrassa nukkumassa.
Taloudenhoitaja heräsi laukausten ääniin ja ryntäsi yläkertaan. Hän oli tuntenut vielä ruudin hajun Högstenin huoneessa, mutta ketään vierasta siellä ei näkynyt. Hän ei päässyt hälyttämään heti apua, koska puhelin ei toiminut. Hän juoksi satojen metrien matkan naapuriin hakemaan apua. Tähän kaikkeen kului 20 minuuttia.

Alkutoimet tehtiin poliisitutkinnan kannalta kattavasti. Tapahtumapaikka oli eristetty maalta käsin kilometrien päästä. Venepoliisi tarkisti vesialuetta ja helikopteri lähetettiin ilmaan. Jollaksen merenrantahuvilaan johti vain yksi tieosuus, silti murhaaja pääsi pakenemaan.

Uhria oli ammuttu neljä kertaa vuoteelleen. Yksi 7,65 väljyinen luoti löytyi yöpöytään osuneena, muut luodit olivat osuneet uhriin, yksi sydämeen, yksi pakaraan ja yksi käden lävistettyään kaulaan. Poliisin paikalle saapuessa Högsten oli kyljellään lattialla, mihin hän oli joko pudonnut tai lyyhistynyt.
Surmapaikalta saatiin talteen palamattomia ruudinhiukkasia.
Ampumapaikalta, parvekkeen ovelta, oli matkaa uhriin 4 metriä.
Mitään omaisuutta ei ollut kadonnut, vaikka talossa olisi ollut mm. Picassoa ym. arvokkaita maalauksia.

Murhaaja ei ollut jättänyt surmapaikalle sormenjälkiä, mutta muutama heikko jalanjälki saatiin talteen. Tapahtumayönä maa oli jäässä, lunta oli satanut hieman.
Lähimpään naapuriin oli matkaa muutamia satoja metrejä, välissä oli tuuhea metsäsaareke.

Fred Högsten, uhrin poika

Diplomi-ekonomi Fred Högsten, 47 v., oli Wilhelmin poika. Isä oli alkanut pelätä poikaansa, joka oli tuhlannut miljoonia kannattamattomiin liikeyrityksiinsä ja elänyt leveää elämää pitkälti isänsä rahojen turvin. Isä oli lopen kyllästynyt poikansa rahoittamiseen. Hän oli joutunut pitämään mukanaan suuria summia käteistä siltä varalta, että poika taas sattuisi rahaa vaatimaan. Poika oli pahoinpidellytkin isäänsä ja ainakin kerran tehtaan työntekijät olivat tulleet väliin tällaiseen tilanteeseen.
Fred oli mm. vaatinut, että isän tulisi panna Jollaksen kiinteistö hänen miljoonavelkojensa pantiksi.
Perheen kesken oli sovittu, että pääsiäisenä tavattaisiin ja pantaisiin jonkinlainen stoppi pojan toiminnalle.

Erikoista oli, että jossain matrikkelissa oli Fred ilmoittanut isänsä kuolleen, vaikka pappa oli siihen aikaan ollut vielä hyvässä vedossa.
Isällä oli naisystävä ulkomailla ja siellä hänellä oli tapana viettää välillä pitkiäkin aikoja. Hän oli ennen surmaa aikonut taas palatakin sinne. Lieneekö tämä yksi seikka, miksi Fred halusi hoitaa isänsä pois päiviltä ennen kuin hän lopullisesti lyöttäytyy yhteen naisen kanssa ja häviää kenties etelän rannoille napsauttaen rahapussin suun kiinni Fredin nenän edessä?

Fred oli pitänyt Helsingissä keilahallia, mutta se meni konkurssiin 80-luvulla. Konkurssin jälkeen hän oli silloin tällöin ajanut taksia, muutoin hänellä oli tulona vain liiton korvaukset.
Suomen Silkkikutomo oli siis myös mennyt konkurssiin, mutta siihen ei sentään Fredillä tainnut olla osaa ei arpaa. Isä-Högsten oli luopunut johdosta ja Fredin vanhin veli siirtyi vetämään yritystä. Konkurssi johtui muistini mukaan jostain korkojutuista. Suvun taloudellinen tilanne kyllä oli hyvä, mutta firman toiminta loppui ja lähtö tuli parille sadalle työntekijälle.

Fred Högsten oli naimisissa venäläisen Svetlanan (nimi muutettu?) kanssa.
Svetlana oli Fredin neljäs vaimo. Svetlana oli kotoisin Permistä ja pariskunta oli avioitunut 1991. Naisella oli pieni poika. Myös Fredillä oli entisistä suhteistaan poikia.
Svetlana oli aiemmin ollut naimisissa mafiaan kuuluneen miehen kanssa.

Fred kertoi, että avioliittoa ei oltu solmittu rakkaudesta vaan pelkästään kirjan kirjoittamisen vuoksi, hänellä oli näet suunnitelma kirjoittaa hyvin seksipitoinen kirja, "Tohtori Hygelstain" ja hänen piti tietää kirjaa varten, miltä tuntuu olla naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa.
Svetlana taas lyöttäytyi Fredin kelkkaan, koska tämän isällä oli runsaasti rahaa. Nainen oli mm. vaatinut 40%:n osuutta testamentilla saatavista varoista.
Fred vaati isäänsä kustantamaan tämän uuden kirjan julkaisun. Isä oli kieltäytynyt.
Mies oli jo kerran kirjoittanutkin kirjan: "Miten Jeanette ja Petter pääsivät aggressiivisuudestaan". H:gin yliopisto määritteli kirjasen lasten ja nuorten kaunokirjallisuudeksi, Jyväskylän yliopisto psykologiseksi teokseksi. Kirjassa 4 v Jeanette kehittyy squashin lapsitähdeksi Jollaksessa asuvan Petter-susikoiran opettamana.

Fred viettikin paljon aikaansa Squash-hallilla. Kaverit olivat kertoneet, että juuri siellä Fred jutteli suunnitelmiaan tuoda Suomeen parikymmentä thaimaalaista tyttöä ja elellä näiden kustannuksella loppuelämänsä. Välillä Fred taas oli kuulemma ollut ihan normaali puheissaan. Puheet jäivät puheiksi, eikä Fred thaityttöjen suhteen saanut mitään aikaiseksi.
Ritva Santavuori on kirjassaan Rouva syyttäjä kertonut, että Fred Högsten on vuosikausia käyttänyt erilaisia lääkkeitä ja hormoneja ja sekoittanut näillä päänsä.

27.4. Fred Högsten otettiin kuultavaksi isänsä murhaa koskien. Hän ei myöntänyt mitään, mutta poliisille jäi tunne, että hän kyllä tietää asioista enemmänkin.
Fred jouduttiin vapauttamaan näytön puutteessa.

Muutaman päivän kuluttua pidätyksestä Fred oli mennyt nuoremman sisarensa luokse puhumaan tulevasta perinnöstä. Sisar oli sanonut, ettei mitään perintöä jaeta ennen kuin isän kuolema on selvitetty. Fred oli tokaissut lähtiessään:
-Sitten minun on ryhdyttävä kiireesti toimenpiteisiin!
Sisar ilmoitti tästä tutkijoille, jotka lähtivät tapaamaan Frediä. Tämä oli tuolloin kirjoittamassa kirjeitä viipurilaiselle Slava-nimiselle lääkärituttavalleen ja tallinnalaiselle parittajalle. Näissä kirjeissä hän ilmoitti hakevansa henkilöä, joka tunnustaisi hänen isänsä murhan ja olisi valmis korvausta vastaan istumaan tuomion.

Poliisin tiedossa oli, että Fred oli kirjoittanut hyvin arkaluontoisia kirjeitä niin vaimolleen kuin tämän ystävättärellekin. Hän oli pyytänyt surman jälkeen heitä hävittämään nämä kirjeet.

4.5. Fred otettiin jälleen kiinni ja vangittiin.
Poliisille ilmoittautui palkkion toivossa kaksi mieshenkilöä, jotka kertoivat Fredin tarjonneen heille isänsä surmaamishommaa. Asia piti hoitaa niin, että se vaikuttaisi tapaturmalle, esim. isän päälle ajettaisiin autolla siten, että tämä jäisi auton ja puun väliin.

Fred oli etsinyt isänsä tappajaa Venäjältä. Hän oli kylläkin tehnyt tiedusteluja myös Suomessa. Hän oli mm. Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa ravintolassa tarjonnut keikkaa 53-vuotiaalle eläkeläismiehelle, joka oli työskennellyt 1970-luvulla Högstenin yrityksessä ja ollut myöhemmin vartijana. Hänelle aseen käsittely olisi siis ollut tuttua. Mies ei huolinut tarjottua hommaa, mutta ei ilmoittanut siitä poliisillekaan.

Fred Högstenin venäläiset tuttavat olivat tyystin kyllästyneitä ainaiseen palkkamurhasta puhumiseen ja he olivatkin miettineet, olisiko heidän etsittävä joku hoitamaan homma, jotta Fred lopettaisi höpötyksensä.

Fred kertoili pitkät värssyt murhatutkinnassa venäläisistä tappajista.
Suomen poliisi teki tiivistä yhteistyötä venäläisten poliisiupseereiden kanssa ja vierailuja tehtiin puolin jos toisinkin.
Venäjältä haettiin Vika ja Dima -nimisiä miehiä epäiltyinä Högstenin murhaan. Fred oli antanut miehistä tarkat tuntomerkit, lopulta jopa sukunimetkin. Hän oli kertomansa mukaan toimittanut näille miehille mm. kuvan isästään sekä ohjeita lääkäri Slavan kautta.
Tosiasiassa Vikaa ja Dimaa ei ollut olemassakaan.

Lopulta Fred kertoi, että 50% kertomuksesta oli satua, koska hän on niin filosofinen ihminen, että halusi kokeilla, meneekö juttu läpi

Svetlana pidätettiin, kun hän 5.6. saapui Suomeen, epäiltynä avunannosta murhaan. Helsingin raastuvanoikeus vangitsi hänet lievemmällä perusteella. Svetlanan poika otettiin siksi ajaksi lastenkotiin. Vaimolla ei kuitenkaan todettu olevan mitään tekemistä murhan kanssa.
Pariskunnan avioliitto ei kauaa ollut kestänyt. Nainen oli pakannut laukkunsa jo vajaan kuukauden kuluttua häistä. Hän oli saanut korvaukseksi Frediltä käytetyn Ladan ja hienoja vaatteita 15 000 markan arvosta. Svetlana oli myös rahastanut mieheltään avioliiton aikana 100 markkaa jokaisesta yhdynnästä.

Ilpo Larha kuvioon mukaan

Ilpo Tapio Larha (19.7.1968-17.3.1994) oli henkilö, josta tuli Högstenin murhaaja. Hän oli ajanut taksia Helsingissä Fred Högstenin tavoin ja sitä kautta miehet tunsivat toisensa.
Millainen mies hän oli?
Larha oli menestynyt koulussa kohtuullisesti. Keskikoulun jälkeen hän halusi ammattikouluun ja sinne menikin. Hän ei käytökseltään eronnut muista oppilaista.
Armeijassa hän jäi kavereitten mieleen asehulluna. Hänellä oli mukanaan jopa omia aseita, joilla hän harjoitteli ampumaradalla. Hän osasi ampua.
Larha on itse vierittänyt syyt rikosurastaan lapsuuteen ja valitellut, miten hänellä oli tuolloin kovia paineita ym. Hänellä oli kuitenkin hyvä koti.
Taksikuskit muistavat Larhan henkilönä, jolla oli aina ase mukanaan ja hän mielellään aseitaan myös näytteli.

Fred Högsten pyysi surmatyöhön mukaan Ilpo Larhan ja saneerausyritystä vetäneen Hannu Ratian. Larha kertoi myöhemmin, että hän oli kuullut ensimmäisen kerran Fredin halusta surmata isänsä, Viipurissa venäläiseltä mieheltä. Tällöin hänelle oli esitetty kartta, jossa oli kuvattuna Jollaksen huvila. Kartan teksti oli osittain tehty venäjäksi.
Tästä on ollut erilaisia mielipiteitä, tunsiko Fred lainkaan Ratiaa.

Ilpo Larhalla oli myös tuttavia Venäjällä ja hän oli siellä käynytkin tyttöystävänsä kanssa.
Larha oli taannut Hannu Ratian, 32 v., ison pankkilainan. Ratia ei ollut pystynyt lainaa maksamaan ja ulosottomies kovisteli lainasta jo Larhaa. Tätä kautta Larha sai Ratian mukaan palkkamurhan suorittamiseen, minkä hän oli päättänyt tehdä itse, jotta luvattu 500 000 markan palkkio ei mene venäläisille.

Larha ilmoitti Fredille, että hän järjestäisi isän murhan 500 000 markan summasta. Missään vaiheessa hän ei ilmoittanut tekevänsä sitä itse.
Ratialle hän lupasi puolet summasta. Larhan mukaan Fred ei ollut tietoinen Ratiasta. Mitään selvää päivämäärää ei myöskään oltu sovittu.

Panokset surmaa varten he tekivät yhdessä. Larha ja Ratia kävivät Jollaksessa peräti neljä kertaa.
Ensimmäisellä kerralla he hiippailivat huvilan ympärillä yöllä havaintoja tekemässä.
Toisella kerralla he suunnittelivat menevänsä pihaan, mutta siellä olikin ihmisiä.
Kolmannella kerralla taloudenhoitaja tuli avaamaan oven ja Larha kysyi tältä jotain osoitetta. Tuolla kerralla Ratia oli ehdottanut, että homma hoidettaisiinkin päivällä. Larha ja Ratia olivat myös keskustelleet tällöin mahdollisuudesta, että jos taloudenhoitaja saapuisi paikalle, hänet hiljennettäisiin. Larha oli kertonut tarkoittavansa tällä ehkä jonkinlaista nukuttamista.
Larha kertoi, että oikeastaan jokaisella käyntikerralla oli aikomus surmata Högsten ja hän oli itse ottanut tämän asian hiukan huumorin kannalta ja tehnyt näin Ratialle kiusaa , koska hänen vekselinsä takia oli vaikeuksiin jouduttu.

24.4. tuli neljäs kerta ja Hannu Ratia kuljetti Ilpo Larhan Jollaksen huvilalle Larhan Datsunilla.
100 metrin päästä huvilasta Ratia katkaisi asunnon puhelinjohdon. Hän oli heittänyt köyden päässä olleen vasaran puhelinlangan yli. Vasara oli juuttunut jotenkin jumiin ja tällöin Ratia oli ilmoittanut, että nyt tämä sitten tehdään. Kaapeli oli katkaistu voimapihdeillä.
Larha kiipesi tikkaita pitkin nukkumassa olleen Högstenin makuuhuoneen parvekkeelle. Hän käski Ratian mennä käynnistämään auto noin 10 minuutin kuluttua. Larha avasi ulko-oven ja työnsi sisäoven lasia, joka meni rikki. Siihen tuli 40x40 cm:n suuruinen aukko. Larha näki vanhan miehen olevan sängyllä. Tämä oli puhunut soittavansa poliisille. Miehellä oli puhelin kädessään. Tällöin Larha ampui. Yhteensä hän ampui revolverilla neljä laukausta. Kolme näistä osui uhriin.
Larha kertoi, että jos hän olisi todella suunnitellut surmaamisen, hän olisi käyttänyt kaiketi äänenvaimenninta eikä ottanut Ratiaa mukaan ollenkaan. Hän kertoi ampumisen tapahtuneen vaistonvaraisesti tähtäämättä yhtään kertaan uhria kohtaan.

Larha oli hypännyt alas parvekkeelta ammuttuaan Högstenin, juossut autolle ja miehet olivat rauhallisesti ajaen lähteneet paikalta. Autoon oli vaihdettu murhateon ajaksi väärät kilvet toisesta samanlaisesta autosta.
Teon jälkeen miehet olivat eronneet ja menneet hyvillä mielin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli hävitetty Larhan yllä olleita vaatteita ja pesty auto huolellisesti. Surma-aseen piippu, ylimääräiset patruunat ja työkalut oli heitetty kahteen eri paikkaan mereen.
Larha oli asentanut aseeseensa uuden piipun Ratian vanhasta aseesta.

Hannu Ratia

Millainen mies sitten on Hannu Ratia? Vankilavuosiensa jälkeen hän ryhtyi vankilalähetiksi.
Jollaksen murhan aikaan Ratian elämä oli kaaoksessa. Hän on syntynyt Kemiössä ja hänellä oli hyvä perhe, isä äiti ja kaksi sisarusta.
Hannulla oli rakennusalan yritys. Hän ajautui vakaviin taloudellisiin ongelmiin mm. asuntokauppojen vuoksi. Hän jäi vaimonsa kanssa ns. kahden asunnon loukkoon. Tällöin elämään tulivat laittomuudet.
Ilpo Larhaan hän oli tutustunut jo 80-luvun lopulla ampumaradalla. Ratia kertoi myös itse olleensa asehullu.
Ratia otti siis lainan ja Larha tuli toiseksi takaajaksi. Hän kertoi, että kun 80 000 markan laina kaikkine korkoineen lankeaa maksettavaksi, ei ollut vaikea kieltäytyä tarjotusta palkkamurhaan osallistumisesta.

Larha vangittiin 16.7. ja Ratia 12.8. Larha kiisti syyllistyneensä murhaan, mutta tunnustus saatiin lopulta 21.8. Larha kertoi, että kun hän oli kuullut viipurilaisten puhuvan Högstenin murhasta, hän oli päättänyt tehdä sen itse.

Kolmikolle tehtiin mielentilatutkimukset, joiden mukaan he kaikki olivat teon aikaan olleet täydessä ymmärryksessä.
Fred Högsteniä luonnehdittiin tutkimuksen mukaan "fantasioihin liukuvaksi, kreisiksi ja omahyväiseksi".
Larhan taas oli todettu olevan henkilö, joka "koki teon toteutuksessa haasteen ja pyrki rikollispiireissä maineeseen".

29.4.1993 Larha ja Ratia tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa murhasta ja Fred Högsten murhaan yllyttämisestä elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomioita.
Ratia sai kesäkuussa 1994 valitusluvan Korkeimpaan oikeuteen, mutta tuomiota ei muutettu.

Jollaksen palkkamurhan selvittely toi valoa myös moneen muuhun rikokseen. Selvisi mm.:
-4 aseellista rahalaitosryöstöä
-1 aseellinen kultaliikkeen ryöstö
-2 Helsingin veroviraston räjäyttämistä
-joukko vakuutuspetoksia
-joukko varkaustapauksia
-joukko varastetun tavaran kätkemisiä
-kymmenien Venäjältä ym. anastettujen aseiden kauppaa (joukossa mm. sinko, rynnäkkökivääreitä ja käsikranaatteja)
-kiristys- ja koronkiskontarikoksia


----


LAHDEN PIIRITYS ILPO LARHAN JA KULLERVO HAIKAKSEN PAON JÄLKEEN

25.2.1994 Larha pakeni Helsingin lääninvankilasta. Hän oli aseistautunut. Kaverikseen hän otti huumausainerikoksista tuomitun Kullervo Haikaksen, 37 v. Haikas oli istumassa 13 vuoden tuomiota.
Larha ja Haikas sieppasivat panttivangikseen vartijan ja pakenivat sivulliselta naiselta ryöstämällään autolla. Vartijan he vapauttivat myöhemmin.
Etenkin Larhaa pidettiin erittäin vaarallisena henkilönä ja siksi parin etsinnät olivat massiiviset.

1.3.1994 Larha ryösti SYP:n Pitäjänmäen konttorin, Ryöstön yhteydessä hän ampui pankkivirkailijaa kohti, mutta luoti meni ohi.
Ryöstön jälkeen Larha ja Haikas päätyivät Lahteen Metsäpellontiellä sijaitsevaan kerrostaloasuntoon, jossa asui heidän tuttavapariskunta. Naisella oli huumetausta.
Poliisi sai vihjeen ko. asunnosta mahdollisena Larhan olinpaikkana ja päätti tehdä rynnäkön asuntoon.
Poliisit menivät rappukäytävään ja eräs poliiseista avasi yleisavaimella oven suojanaan panssarikilpi. Larha alkoi ampumaan häntä kohti kahdella revolverilla. Hän ampui vielä senkin jälkeen oven läpi, kun poliisi oli jo vetäytynyt ulos.
Yksi poliiseista haavoittui välikohtauksessa, kun seinästä irronnut betonin pala osui häneen.

Tästä muodostui piiritystilanne, jonka aikana Larha ampui useita kertoja kohti poliiseja sekä lähirakennuksia. Paikalla oli jatkuva, valtava poliisimiehitys. Poliisien lisäksi paikalle tuli palomiehiä, varusmiehiä sekä poliisin Karhuryhmä. Tietysti myös media oli kiinnostunut tapahtumista ja niinpä kansa pääsi seuraamaan suorana lähetyksenä piiritystilannetta. Larha jopa soitti kaupallisen radiokanavan suoraan lähetykseen. Tällöin hän kertoi saaneensa armeijassa pioneerikoulutuksen. Näin ollen hän pystyisi räjäyttämään koko talon ilmaan, jos poliisi yrittäisi tunkeutua asuntoon sisälle. Hän kertoi omaavansa dynamiittiakin voimakkaampaa C4-räjähdettä.

Piiritys kesti kaikkiaan 55 tuntia. Se päättyi 17.3., kun Larha nukahti. Tällöin Haikas ja asunnossa asunut pariskunta pääsivät pakenemaan parvekkeen kautta. Tämän huomattuaan Larha ampui itsensä. Kerrottiin, että Larha teki itsemurhan ampumalla kahdella pistoolilla samanaikaisesti.
Poliisi heitti asuntoon vielä kaasukranaatteja ja odotti pitkähkön ajan ennen rynnäkön tekoa asuntoon.

Kullervo Haikas ei saanut syytteitä Lahden piiritystapahtumasta, koska hänen katsottiin olleen Ilpo Larhan panttivanki. Vankilapaosta Haikakselle kyllä tuli syytteitä. Hänet tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa 2 v 8 kk:n vankeuteen mm. vankilapaosta, törkeästä ryöstöstä, vartijan ottamisesta panttivangiksi paon ajaksi ja laittomasta uhkauksesta.
Helsingin hovioikeus tuomitsi Haikaksen mm. karkaamisesta, törkeästä ryöstöstä, laittomasta vapauden riistosta ja laittomasta uhkauksesta 3 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen.

Ratia ei liittynyt tähän piiritystilanteeseen millään tavoin. Hän oli tuolloin ollut istumassa Vaasassa ja anonut pääsyä Keravan vankilaan. Kun Larhan karkaaminen osui samaan aikaan, ei tällaisesta siirrosta ollut puhettakaan. Olihan oletuksena, että Larha tulee kenties vapauttamaan Ratian.
Ratia kertoo lehtihaastattelussa yrittäneensä kahdesti itsemurhaakin, siinä onnistumatta. Hänen välinsä sukulaisiin ovat huonot. Vanhin tytär ei ole halunnut edes tervehtiä, myöskään sisarukset eivät ole halunneet pitää yhteyttä.
Ratia meni naimisiin Diakonissalaitoksen sairaanhoitajana työskennelleen Aulikin kanssa.
---
Hannu Ratia armahdettiin 2005 vuoden lopussa ja Fred Högsten toukokuussa 2006, jolloin presidentti Halonen armahti hänet.

Kuten edellä on kerrottu, Wilhelm Högstenin murhaselvittelyjen yhteydessä selvisi huomattava määrä muitakin rikoksia.
Larha innostui Jollaksen tutkinnan aikana tunnustamaan rikoksia, osin sellaisiakin, joihin hänellä tuskin oli osaa tai arpaa. Poliisi katsoi tämän itsetehostuksen tarpeeksi. Larha halusi olla isompi rikollinen mitä olikaan.

Lähteet: Alibi 8/92, PPK1994/Suomalaisia rikostapauksia II, PPK1995, Ritva Santavuori: Rouva syyttäjä, Hannes Markkula - Suomalainen murha 1991-1994, HS arkisto, omat muistiinpanot
-----
Jälkikirjoitus: Jollaksen palkkamurha on ollut hyvin moniulotteinen tapahtuma, joten on ollut hieman vaikeaa saada asiat kronologiseen järjestykseen ja paljon on jäänyt vielä kertomattakin. Ehkä tästä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen tapahtumien kulusta. Korjata saa, jos virheitä löytyy!
monoliitti
Posts: 1372
Joined: Tue May 30, 2017 5:04 pm

Re: Jollaksen palkkamurha -92, Lahden piiritys -94/Ilpo Larh

Post by monoliitti »

Kiitos ylläolevasta yhteenvedosta Queen! Alibin ja muidn rikoslehtien kirjoitukset ovat usein aikamoista hutilointia.esim. aika ja pituusmittojen täsmällisyydestä ei välitetä. Hyvä on , ettei palkkamurhasysteemi ole tänne syvemmin juurtunut. Tämänkin murhan tilaaja sai etsimällä etsiä murhaajaa.
User avatar
Queen
Posts: 2736
Joined: Sun Dec 11, 2011 10:42 am

Re: Jollaksen palkkamurha -92, Lahden piiritys -94/Ilpo Larh

Post by Queen »

Kiitos kiitoksista! :D

Tämän Jollaksen palkkamurhan selvittelyssä tuli siis esille paljon muutakin rikollisuutta. Jopa erikoinen tilannekin:
Poliisi sai siis selville Ratian ottaman velan, jota Larha oli takaamassa. Tästä asiasta ja miesten välisestä suhteesta he halusivat lisätietoa ja päättivät mennä hakemaan Ratian 15.7. kuultavaksi. Neljä virka-asein varustettua poliisia meni Ratian naisystävän asunnolle, koska olettivat miehen todennäköisesti olevan siellä.
Siellähän Ratia olikin naisystävänsä luona. Lisäksi paikalla oli Larhan tyttöystävä sekä mies, joka esitteli itsensä Jari Niemeksi. Niemi hän ei ollut, hän oli moninkertainen pankkiryöstäjä Jan Stefan Moilanen, joka sittemmin muutti nimensä Jan Jalutsiksi.
Miesten lähellä lattialla oli urheilukassi, jossa oli ladattu Jati-Matic -konepistooli, ladattu katkaistu haulikko ja ladattu revolveri. Toinen ladattu revolveri oli Moilasen tuolin alla. Kassissa oli myös vähän aikaisemmin Vantaalla tehdyn pankkiryöstön saalista.
Tilanne pysyi rauhallisena, koska Moilasta ei tunnistettu ja hän esitti Jari Niemen passin, eikä sillä nimellä hakuja löytynyt.
Kukaan ei tunnustautunut aseiden ja käteisvarojen omistajaksi, joten koko porukka vietiin poliisin kuultaviksi. Pasilaan tultua Moilanen tosin yritti karkuun, mutta poliisi juoksi hänet kiinni. Myöhemmin mies oli kertonut, että aikoi ensin ottaa aseen avulla poliisin panttivangiksi, mutta luopui ajatuksesta, kun huomasi poliisin aseistuksen ja näiden valppauden.
Kuulusteluissa Ratia tunnusti sekä rahat että aseet omikseen. Miehet pidätettiin.
---
Voi vain kuvitella tilanteen tuossa asunnossa, kun urheilukassissa on ihan muuta tavaraa kuin urheiluvälineitä ja kämppään tupsahtaa joukko aseistettuja poliisimiehiä!

Jan Jalutsi tuli tosiaan tunnetuksi useista pankkiryöstöistä ja hänelle langetettiin tuon tuosta tuomioita. Vankilat Suomessa tulivat tutuiksi, mutta istuipa hän myös Ruotsin vankiloissa. Istui sen minkä viihtyi, sitten karkasi. Hän on kertonut ottamastaan Jalutsi-nimestä, että se tulee sanoista Jati-Matic ja Uzi.
Jalutsi on opiskellut kirjoittamista ja mm. Alibissa hän on pitänyt pakinapalstaa.

Nämä alamaailman suhteet ovat mielenkiintoisia, sillä tämän Ilpo Larhan taustojakin tutkiessa on tullut vastaan näitä tunnettuja rikollisia kuten esim. Raimo TeeHoo Tienhaara. Eihän se ihme ole, jos Larhankin on tehnyt mieli olla hieman kovempikin rikollinen, jos on miten ihaillut näitä kavereita.
Post Reply