löydettiin surmattuina VW-Golf autostaan 24. helmikuuta 1992.
Kun syystä taikka toisesta tämä Punavuoren juttu muistui mieleen enkä löytänyt täältä ketjua, niin kävin tuolla naapurifoorumin puolella lueskelmassa. Sieltä löytyi tietysti monenlaista juttua ja mielipidettä, mutta ajattelin sopivimmaksi aloittaa tämän Hejacin ketjun Rikospostin 2/1993 jutulla, jonka nimimerkki Ailar eli Queen on
sinne MurhaInfoon kirjoittanut elokuussa 2016 :
---Kirjoittaja Ailar » To Elo 18, 2016 11:45 am
Tästä Punavuoren kaksoissurmasta oli juttu Rikosposti 2/1993 -lehdessä. Lieneekö jutussa nyt paljoa uutta, mutta kirjoitanpa jotakin, vaikka kertausta tuleekin.
Gröhn oli saanut pienehkön tuomion Lahden huumejupakassa. Sittenhän hänen hallustaan löytyi tuo Ruotsista vohkittu loistovene. Gröhn ja Tahvanainen olivat tehneet yhteisiä bisneksiä noin vuoden verran. Alue oli laaja, kaikkea ostettiin ja myytiin.
Gröhnistä tehtiin katoamisilmoitus joulun jälkeen ja Tahvanaisesta tammikuun puolivälissä. Tahvanaisen isä oli ajatellut poikansa menneen Bangkokiin.
Helsingin Punavuoressa asuvalla kiviasentajalla oli tapana ulkoiluttaa koiraansa Hietalahden telakan läheisyydessä. Helmikuun puolivälin jälkeen hän iski silmänsä Golfiin, joka oli aivan lumessa.
23.2. hän kulki jälleen auton luota ja huomasi lappuliisan sakon pyyhkimen välissä. Kiviasentaja arveli, että auto on varastettu. Hän kurkki sisään ikkunasta ja näki auton takajalkatilassa mytyn, joka oli peitetty makuupussilla.
Asia jäi vaivaamaan miestä, mutta hän ei kuitenkaan tutkinut autoa sen tarkemmin.
Seuraavana päivänä hän ajoi omalla autollaan Golfin viereen. Sakkolappu oli poissa! Ovet olivat lukossa, mutta peräkontti aukesi. Sieltä pilkistivät ihmisen jalat.
Löytäjä painoi nopeasti luukun kiinni ja meni Koffin puistoon puhelinkioskiin soittamaan poliisille. Kauan hän sai selittää ennenkuin päivystyksessä uskottiin asia. Kiviasentaja katseli kauempaa, kun poliisiautot kurvasivat paikalle. Hän itse ei mennyt auton luokse.
Vasta poliisin pyynnöstä mies neljä päivää myöhemmin ilmoittautui.
Helmikuun 6. päivä oli eräs rikemaksun kirjoittaja oli tuntenut kertomansa mukaan "kolkon olon" ko. Golfin läheisyydessä, muttei ilmoittanut autosta minnekään sen kummemmin. Työkaverinsa kanssa he olivat puhuneet, että voisihan autossa olla ruumiskin, mutta eipä sellaista keskellä Helsinkiä tapahdu.
Ruumiit autossa olivat jäätyneet ja osin homehtuneet. Miehet oli surmattu ampumalla.
Maaliskuussa 1992 otettiin kiinni "Timi". Hän pystyi antamaan tarkkoja tietoja Gröhnin ja Tahvanaisen liikkeistä joulukuun puolivälissä.
Timi oli tavannut miehet Helsingin keskustassa näiden ollessa liikkeellä Peugeot 405 -autolla. Miehet olivat keskustelleet pilvi- eli huumekaupoista ja vaihtaneet NMT-numeroita. Jonkun päivän kuluttua tavattiin taas ja miehet tarjosivat Timille hasista 45 mk/gramma.
-Minulla on melko varma käsitys, että Tahvanainen kertoi olevansa menossa tekemään kauppaa virolaisten, venäläisten tai Venäjän mafian kanssa, Timi muisteli.
Tahvanainen sai mukaansa 2500 mk ja aine oli määrä luovuttaa Timille tunnin kuluttua Leppäsuon Essolla. Miehet eivät Essolle saapuneet. Heillä oli kuitenkin mukanaan Timin tyttöystävän NMT-numero. Tyttöystävälle olikin soitettu 16.12. klo 18.41. Puhelu oli kestänyt 16 sekuntia. (Oma huomautukseni: lehdessä ei kerrota, mitä puhelu koski. Oliko joku siis kysynyt Timiä?)
Timi oli yrittänyt soittaa numeroon samana iltana, mutta siihen ei vastattu. Hän otaksui, että kauppa siirtyi tai sitten Tahvanainen oli tehnyt oharit.
Gröhn oli asunut Piret-nimisen tallinnalaisneitosen kanssa syyskuusta 1990 alkaen. Piret oli silloin 17-vuotias. Piretin mukaan Gröhnillä oli huimia liiketoimintasuunnitelmia. Tämän piti mm. ostaa Helsingin Katajanokalta Kultainen Sipuli -ravintola erään toisen kanssa. Hintaa ravintolalle oli 185 miljoonaa markkaa. Piretin mukaan rahat olisivat tulleet lainana Yhdysvalloista.
Myös Kuopion eteläpuolella olevasta Savokartanon kiinteistöstä sekä kuusamolaisista lomamökeistä oli ollut tarkoitus tehdä kauppaa. Pankkilainat eivät onnistuneet ja kaupat jäivät esisopimusasteelle.
Elokuussa 1991 Gröhn oli ilmoittanut Piretille, että tämän tulee muuttaa muualle heidän yhteisestä kämpästään. Piret muuttikin 2.9. Hän oli tuolloin raskaana.
Neljä päivää myöhemmin Gröhn pidätettiin eräitten epäselvien asioiden takia.
Kari Tahvanaisen Piret muisti nähneensä 8.12.1991, jolloin Gröhn oli vieraillut Piretin asunnossa. Piret koitti soittaa Gröhnille 16.12., mutta tämä ei ollut kotona. Jouluaaton aattona Piret lähti käymään Gröhnin asunnolla viedäkseen tälle joululahjan. Hänen yllätykseksi Gröhn itse ei ollut asunnossa, mutta kaksi naista oli. He ilmoittivat tulleensa Tallinnasta jo 13.12. Piret arvioi heidät sottaisen näköisiksi huoriksi.
Rikospostin toimittajalle Gröhnin sisar oli kertonut epäilevänsä vahvasti veljensä isyyttä Piretin raskauden suhteen.
-Ainakin minulle hän sanoi, ettei se edes olisi mahdollista, sisar sanoi.
Piretin oleskelulupa Suomessa päättyi huhtikuussa 1992, eikä hänen olinpaikkansa ole ollut sen jälkeen selvillä. Poistuiko hän vapaaehtoisesti maasta?
Joulukuun puolivälin aikaan Gröhnillä ja Tahvanaisella tuntui riittävän kiireitä. Vantaalainen automyyjä Timo J. ällistyi suuresti, kun Tahvanainen soitti 16.12. ja pyysi lainaksi 25 000 - 30 000 markkaa. Automyyjällä ei ollut investoida tuollaista summaa ja Tahvanainen lupasi hankkia rahat muualta.
Muutaman tunnin kuluttua Tahvanainen soitti uudelleen ja tarjosi Peugeotia myyntiin. Asiasta sovittiin ja tapaamispaikaksi päätettiin Helsingin pitäjän kirkon pysäköintialue.
Auton hinnaksi sovittiin 42 000 mk ja Tahvanainen lupasi lunastaa sen takaisin kahden viikon kuluttua.
Uudenvuoden aikoihin automyyjä yritti tavoittaa miehiä, onnistumatta. Siksi hän katsoi, että takaisin lunastusaika on kulunut umpeen ja myi Peugeotin parin tonnin voitolla eteenpäin.
20.4.1992 löytyi Espoon Otaniemestä Gröhnin lompakko lahon kannon viereltä. Rahaa siellä ei ollut yhtään.
Lompakon löytymisen jälkeen löytyi kolme todistajaa, jotka olivat kuulleet ennen joulua ampumista Otaniemen suunnalta. Nuo laukaukset saatiin ajoitettua nimenomaan 16.12. tapahtuneiksi. Myöhemmät tekniset tutkimukset vahvistivat, että miehet oli surmattu tuolloin Otaniemessä.
Autokauppa antoi viitteitä siihen, että miehillä oli tiedossa huumekauppa. Tätä tuki myös edellä kerrottu "Timin" huumetilaus. Autokauppa oli tehty sen jälkeen, kun miehet saivat rahaa hasiksen ostoon 2500 mk. Sen jälkeen ilmeisesti oli saatu tieto isommasta erästä. Mutta kuka oli myyjä? Kuka tiesi, että Tahvanaisella oli yli 40 000 mk?
Juuri noihin aikoihin Helsingissä liikkui hasista kilotolkulla. Joulukuun 8.-10. päivä suuria huumekauppoja teki taikuri Igor Sergueev, joka sai tuomion 1992. Samoin kauppoja oli tehty 18.-19.12. Sillä välin ei tiettävästi tapahtunut mitään. Oliko Igorin apajille tullut toinen liiga, joka olisi ryhtynyt vetämään välistä? Vai olivatko Gröhn ja Tahvanainen päässeet johonkin toiseen käsiksi, saaliiseen, josta eivät halunneet luopua?
Vasta 1.10.1992 poliisi sai listan Tahvanaisen ja Gröhnin soittamista puheluista. Siihen asti oli oletettu, että ehkäpä Tallinnasta tuli joku perimään omiaan.
Ilmeni, että Tahvanaisen puhelimesta oli soitettu ko. päivänä 74 puhelua. Yhtään puhelua ei oltu soitettu maan rajojen ulkopuolelle.
Puhelut koskivat normaaleja puheluita sekä kaupankäyntiä. Ne todistivat autokaupan tapahtuneen, kuten Timo J. oli sen kertonutkin. Ruotsinsuomalainen pariskunta oli saapunut kirkolle Golfilla, jonka miehet sitten ottivat käyttöönsä ja josta heidän ruumiinsa myöhemmin löytyivät.
Kuitenkin neljä puhelua erottui muista.
Nuo neljä puhelua oli soitettu miehelle, jota poliisi oli jo aiemmin kesällä kuullut kolme kertaa. Mies oli entinen vääpeli, joka kielsi olleensa millään tavoin tekemisissä murhien kanssa. Tahvanaisen hän tunsi ja tiesi, kuka oli Gröhn, mutta lähempää tuttavuutta hänellä ei kertomansa mukaan miesten kanssa ollut.
Liikemiehen mukaan Tahvanaisen viimeiset soitot olivat koskeneet auton moottoria, joka oli mennyt edelleen toiselle miehelle.
Asealiupseerina aikanaan toiminut liikkeenharjoittaja Kari oli keväällä 1992 toimittanut Viroon tamperelaisen aseseppä Jali Timarin tarjouspyynnön, joka koski kuuluisan Jatimaticin valmistusoikeuksia.
Mielenkiintoista liikemies Karin kohdalla oli, että hän oli ilmoittanut 1992 vuoden alussa varkaudesta. Sen mukaan häneltä oli varastettu Smith&Wesson -pistooli liikehuoneistosta murron yhteydessä. Ko. ase olisi sopinut miesten surmaamiseen.
Noista neljästä puhelusta Tahvanaiselta liikemies Karille viimeisin oli soitettu klo 18.44.
Tuon soiton jälkeen Tahvanainen ja Gröhn olivat soittaneet vielä 15 puhelua eri puolille Helsinkiä. Viimeisin puhelu oli soitettu klo 20.46.
Liikemies, asealiupseeri oli touhunnut siihen malliin liiketoimiaan, että hänelle oli syntynyt konkursseissa miljoonaluokan velat.
Hän oli todellinen aseasiantuntija. Ensimmäisen Smith&Wessonin hän oli ostanut 1989 helsinkiläisestä aseliikkeestä. Hän oli käynyt korjauttamassa sitä 1991 keväällä. Kun hän 1992 oli vieraillut aseliikkeessä, ei hän ollut puhunut mitään asevarkaudesta.
Helsinkiläinen suutari oli kertonut, että talvella 1991 Kari oli puhunut hänelle tehdyistä ohareista ja sanonut, että "tarvitsisi nitistää joku". Suutari oli kysynyt, oliko kyse asekaupoista, johon
Kari oli maininnut: Ei, mutta yhtä kovasta kamasta on kyse.
Kari vangittiin 31.10.1992 epäiltynä Tahvanaisen ja Gröhnin murhista.
8.12. jouduttiin oikeuden istunnossa toteamaan, ettei murha-asetta ole löytynyt.
Syytetyn vaimo kertoi, että hänen miehensä oli joulukuussa 1991 viettänyt illat tiiviisti kotona. Hän kertoi pitävänsä päiväkirjaa, johon merkitsi kaikki poikkeavat tapahtumat, myös myöhäiset kotiintuloajat.
Oikeudessa kuultiin aseasiantuntijaa, jonka mukaan murhaluodit on saatettu ampua Smith&Wessonilla, mutta myös espanjalaiset aseet voisivat tulla kyseeseen.
Kesken oikeudenkäynnin KRP lähetti faxin, jossa kerrottiin, että laboratoriotutkimuksissa oli löydetty metallinpaloja, joita oli Otaniemessä surmapaikalla, Karin liiketiloissa sekä uhrien vaatteissa.
Oikeudessa todettiin, ettei perusteita Karin vangitsemiselle enää ollut ja hänet päästettiin vapaalle.
Juttu kiinnostaa mm. siksi, että arvelen nähneeni nämä kaverukset joulukuussa 1991, silloin vielä elävien kirjoissa. Poliisillekin on havainnosta aikanaan ilmoitettu, joten ei siitä varmaan mitään hyötyä ollut... mutta tapaus jäi kuitenkin ikäänkuin mieltä vaivaamaan ja kiinnostamaan, että selviääköhän se milloinkaan.
PS.
Toivottavasti Queen ei pahastu lainauksesta!
Ja jos tällainen Punavuori-ketju kuitenkin on täällä jossain jo olemassa, tämän aloituksen voi tottakai poistaa!